tiistai 16. tammikuun 2018

Viisi vinkkiä elämänlaadun parantamiseen

HEISSULIVEI VAAN

kuulkaas rakkaat blogini lukijat ja oikein hyvää tiistaita! Tiistaita, johon on mahtunut jos vaikka mitä. Työpäivää, nipistämistä töistä paria tuntia aikaisemmin, arviointikeskustelua, hullaantumista pitkästä aikaa sisustuskaupassa (InstaStoryssa maistiaisia 🙂 ja tavallisen ihanan tiistai-illan askareita. Loma on ihmisen parasta aikaa, sanotaan. Itse allekirjoitan tuon väitteen aina lomalla, mutta kyllä pääsääntöisesti arkikin on ihmisen parasta aikaa. Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Ihmismieli on siitä jännä, että vaikka elämässä on kuinka vaikeita aikoja, niin se kehittyy ja oppii. Tai ehkä juuri sen takia. Sitä ikäänkuin ehkä tiedostamattaankin kehittyy ihmisenä. Joskus nuo kehitysaskeleet vaativat tsemppaamista, mutta osa niistä tulee kuin itsestään. Vaikka viimeiset kolmisen vuotta ovat olleet ehkä elämäni raskaimmat, kiitos liian monien hautajaisten, niin on nuo kolme vuotta olleet myös elämäni opettavaisimmat. Kun elämän rajallisuus konkretisoituu ja sen kohtaa läheltä, niin olisihan se ihme, että elämä jatkuisi samaan malliin kuin aiemmin. Kokemukset, niin hyvässä kuin pahassakin, kasvattavat.

Viimeisten vuosien aikana olen huomannut itsessäni muutoksia. Sellaisia muutoksia, jotka oikeasti parantavat elämänlaatuani

Terveys ja terveelliset elämäntavat
Poissa on se naivistinen Maria, joka uskoi, että lääketiede parantaa. Note to self ja FYI: ei lääketiede aina paranna. Jos näin olisi niin maapallo olisi ylikansoittunut. Se omasta itsestään huolehtiminen on noussut prioriteettilistan kärkeen. Ollakin, että kyllähän niitä terveitä, monipuolisesti syöviä ja hyväkuntoisiakin ihmisiä sairastuu vakavasti. Tiedän pari tapausta, jossa huippukuntoinen ihminen ei enää palannut hiihtolenkiltään. Mutta silti, jos sitä joskus sairastuu (toivottavasti ei), niin eipähän tarvitse ainakaan jossitella, että olisko pitänyt pitää itsestään parempaa huolta.Tällä en tee palvelusta vaan itselleni, vaan myös noille läheisilleni. Haluan, että miehelläni on rakastava vaimo hamaan tappiin asti ja haluan, että lapseni saavat nauttia äitinsä läsnäolosta ainakin satavuotiaaksi. Ok, 99-vuotiaaksikin riittäisi ♥

Turhasta valittamisen lopettaminen
Oletteko huomanneet, kuinka paljon ihmiset kuluttavat aikaa valittamiseen? Välillä kiinnitän asiaan niin paljon huomiota, että se oikein ärsyttää. Jos on valittamisen aihetta, niin tottakai kuuluukin valittaa, mutta silloin kun valittamisen aiheena on esimerkiksi huono hiuspäivä tai vyötäröltä puristavat farkut, niin en ymmärrä. Pieniä seikkoja, joista sitä paitsi tuolle jälkimmäiselle olisi ehkä mahdollista tehdä jotain. Pahan hiuspäivän sattuessa voisi olla onnellinen, että on edes ne hiukset päässä. Kaikilla kun ei näin ole. Pyrin olemaan valittamatta, mutta toki välillä siihen sorrun. Miehen kanssa välillä nauretaankin, jos jompi kumpi sanoo pari asiaa putkeen negatiivissävytteisesti, että olikohan sitten tässä hetkessä kuitenkin myös jotain positiivista. Kyllä vaakakuppiin yleensä saa paljon enemmän painoa positiivisella lastilla kuin niillä negatiivisilla jutuilla. Ja hei yks juttu, jos ei ainakaan valitettaisi niistä asioista, joille emme mitään mahda. Kuten eilinen Siperiankaltainen keli hiihtolenkillä 😀

Kehuminen ja positiivisen palautteen antaminen
Miksi et kehuisi? Miksi positiivisen palautteen antaminen on niin hankalaa? Muistan ennen joulua vastanneeni töissä yhteen puhelinsoittoon, jossa naishenkilö soitti antaakseen positiivista palautetta eräästä tuotteesta. Puhelun alun ajan mietin, että koskakohan tulee se ”mutta” -alkuinen lause. Mutta ei tullut. Hän sanoi itsekin, että halusi vain antaa positiivista palautetta. Meinasin melkein alkaa itkemään ilosta. Lapsia kehumme päivittäin ja paljon. Itse olen elänyt jotenkin sen sävytteisen lapsuuden, että ei nyt tohdi kehua lapsia liikaa, ettei nouse hattuun. Mieluummin ojennettiin kuin kehuttiin. Sanokoot lastenkasvatusopukset mitä sanovat, mutta meillä kehutaan. Yritän muistaa antaa positiivista palautetta myös kodin ulkopuolella aina kun siihen on mahdollisuus.

Lähimmäisten arvostus
Niin, miksi tuhlata aikaa turhaan nahisteluun tai riitelemiseen, sen sijaan, että nauttisi niiden läheisten seurasta. Se fakta, että kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu on osoittanut karun konkreettisella tavalla, että ihan varmasti lupaan pitää kynsin hampain kiinni näistä lähimmäisistä, joita minulle on siunattu. Olen nähnyt ihan lähisukulaisten olevan mykkäkoulussa toisilleen. Aina olen miettinyt, että miksi. Nyt vielä enemmän, että miksi ihmeessä. Miksi tuhlata vuosia puhumattomana, kun voisi senkin ajan nauttia siitä, että sinulla on perhettä. Voin olla tämän liian kiltin luonteeni takia jäävi näin toteamaan, mutta ei minun pieneen päähäni mahdu, mikä olisi niin suuri asia, että siitä kannattaisi herneet moneksi vuodeksi vetää nenukkaan. Eikö tuollainen maksimissaan viiden minuutin mykkäkoulu riitä. Mä en katsokaas itse kykenisi pidempään 😉 Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän…senpä takia, muistakaa rutistella toisianne ja arvostaa sitä, että teillä on niitä rakkaita siinä lähellä.

Sitten kun -elämästä luopuminen
Jep, reissataan sitten eläkkeellä. Sitten kun ollaan eläkkeellä meillä varmaan on aikaa mökkeillä. Tai ulkoilla. Käydä teatterissa. Urheilla. Kasvattaa peruskuntoa, että voidaan golfata ympäri maailmaa. Seurasin tuossa muutaman vuoden sivusta, kuinka eläkeikä ei ole aina sitä auvoista parisuhdeaikaa. Kun toinen sairastuu ja on armoillasi se vie myös osaltaan sinun ”sitten kun” -elämästä sen hohdon. Ei ole ”sitten kun” -asioita. Sitten kun vielä menetät sen toisen ja sairastut itsekin vakavasti. Senpä takia olen niin äärettömän onnellinen, että nuo rakkaat vanhempani, jotka eivät eläkepäivistä kaksin päässeetkään nauttimaan, elivät hetkessä ennen eläkepäiviä. Jos on mahdollisuus, niin miksei lentäisi Shanghaihin ja tulisi kolmen viikon matkan sieltä Mongolian ja Venäjän läpi Suomeen junalla. Yöpyisi teltassa jossain huitsin nevadassa ja nauttisi hyvässä seurassa elämästä.

Kävisi Venäjän Lapissa kalastamassa. Ajaisi harrikalla Kangasalan harjulla leppoisassa kesäillassa. Ihastelisi Trevin lähdettä Roomassa. Vaikka molemmat vanhempani pihejä olivatkin, niin lopulta antoivat periksi ja nauttivat kovan työnsä tuloksista. Työn ohella tosin. Se, jos mikä lämmittää mieltä. Mitään ei jäänyt tekemättä. Paitsi elämättä se eläkeikä kiikkustuoleissa vierekkäin kiikkuen. Senpä takia minusta on viimeisten vuosien aikana tullut vielä impulsiivisempi kuin aiemmin, mikäli mahdollista. Aina olen ollut nopea liikkeissäni, mutta tätä nykyä olen salamaakin nopeampi 🙂 Jos rahapussin nyörit antavat myöden ja lomapäiviä on plakkarissa, niin voin viiden minuutin harkinnan jälkeen tilata lennot. Uskallan väittää, että osaan nauttia elämästä just tässä ja nyt. Nauttia aamulenkeistä räntäsateessa ja hiihtolenkeistä pakkasessa, kun tuuli vihmoo poskia. Uskon, että tämä on suuri lahja ja osaan olla siitä äärettömän kiitollinen.

Olen miettinyt pääni puhki, että mikä on noiden surullisten tapahtumien tarkoitus. Mikä tarkoitus on sillä, että perheemme on joutunut kokemaan niin suunnatonta surua pienen ajan sisään. Enkä ole keksinyt mitään muuta tarkoitusta kuin sen, että nuo tapahtumat ovat olleet karu herätys meille. Pysäyttäneet kiireen keskellä ja laittaneet miettimään elämänarvot uusiksi. Kenellekään teistä en soisi vastaavia tapahtumia kuin minulle on tapahtunut muutamien vuosien sisään. Mutta jokaiselle soisin sen taidon elää hetkessä, taidon arvostaa läheisiään, taidon kehua hymyn kera. Taidon olla valittamatta niistä vähäpätöisistä jutuista ja taidon pitää huolta itsestään. Kun osaa näitä kaikkia edes himpun verran, niin ihan varmasti elämänlaatu paranee. Hyvä ruokkii hyvää ja tähän haluan uskoa 

ELÄMÄNMAKUISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


20 Responses to “Viisi vinkkiä elämänlaadun parantamiseen”

  1. JonnaG sanoo:

    Taas niin totta. Voi kun nää asiat aina onnistuis muistamaan tässä arkipäivän pyörityksen keskelläkin.

    Kohta, jossa puhuit sun vanhemmista, toi kyyneleet silmiin. Itse juttelin viime viikolla naapurinrouvan kanssa. Hän oli saattohoitanut miehensä kotona ja puhuttiin juuri näistä suunnitelluista, yhteisistä eläkepäivistä joita ei koskaan tullutkaan. Kuinka hän nyt myy taloa, josta ei koskaan kuvitellut muuttavansa pois yksin.

    Kiitos näistä ajatuksista. Meenkin nyt pusuttamaan noita pleikkaa pelaavia pikkuapinoita vielä kerran ja sitä isointa sitten, kun tulee kotiin. Ja vielä tuota karvakorvaa, joka päivystää ohikulkijoita sohvan selkänojalla.

    Kyllä sitä sentään on aika onnellinen ja onnekas.

    Mukavaa tiistai-iltaa❤

    • Maria sanoo:

      Heippahei JonnaGeeeee 🙂

      ja kiitos ♥

      Se on hyvä muistutella näitä juttuja välillä itselleenkin 🙂

      Voi ei, kuinka surullinen tarina teidän naapurinrouvalla 🙁 Sehän se onkin, että kun ikinä ei tiedä mitä tapahtuu….

      Hih, teilläkin päivystetään sohvan selkänojalla ohikulkijoita. Tärkeä tehtävä, niin meilläkin tehdään 🙂

      Kyllä, olemme onnekkaita – ihanan onnellista torstai-iltaa sinne ♥

  2. Marjo sanoo:

    Hieno kirjoitus, taas kerran. Itse olen myös joutunut miettimään, mikä on surullisten tapahtumien tarkoitus/merkitys. Äitini kävi aikanaan puolen vuoden aikana miehensä (isäni) ja anoppinsa (isoäitini) kuoleman ja tyttärensä (minun) ylioppilasjuhlat. Minä puolestani kävin puolen vuoden aikana äitini kuoleman ja molempien lasteni ylioppilasjuhlat. Ehkä on niin, että hyvät tapahtumat voi nähdä kirkkaammin ja selkeämmin surullisten tapahtumien kautta, ja että ymmärtää arvostaa elämää kaikkineen. Ihania talvipäiviä sinulle 🙂

    • Maria sanoo:

      Kiitos Marjo ♥

      Sielläkin ollut paljon surua ja vastoinkäymisiä 🙁 Mikä siinä onkaan, että joskus tuntuu, että hautajaisiakin on ihan ryppäissä? Meillä on ollut yleensä kolmen ryppäissä. Ensin oma mummuni, miehen mummu ja miehen setä. Ja nyt viimeisimpänä toinen mummuni, iskä ja äiti. Pitääkö se ”Ei kahta ilman kolmatta.” -sanonta paikkansa. Toivottavasti ei 🙂

      Ihania talvipäiviä sinullekin ♥

  3. Molla sanoo:

    Siis postauksesi otsikko !
    Kuka siis oikeasti jaksaa lukea vinkkejä SINULTA elämän parantamiseen, helvetti !
    Mieti vähän !
    Ei ainakaan sulta, jolla on kaikki ”hyvin” !
    Rikas, ei rahahuolia, ”ihana” mies,
    ihanat lapset etc. etc.
    Tulet sitten neuvomaan meitä, rahahuolissa kitkuttelevia, lasten kroonisista sairauksista huolehtivia äitejä miettimään asioita.
    Kyllä tässä elämässä on aika monella muullakin ollut menetyksiä lähisuvussa useampiakin pienen ajan sisällä, mutta ei sitä silti ole ollut aikaa ja rahkeita miettiä niitä omaksi syyksi, kun on ollut huolehdittava muusta perheestä ja toimeentulosta.
    Ette ole ainoita, joilla on ollut monta menetystä lyhyessä ajassa, mutta teidän ei kuitenkaan tarvitse huolehtia toimeentulosta (monet, monet ulkomaanlomat yms yms).
    Oikein huvittaa, kun kesällä kerroit, että olette niin tyytyväisiä olla Suomessa kesällä ettekä kaipaa muualle eivätkä tytötkään. Reissaatte sitten kuitenkin moneen kertaan muina vuodenaikoina ihan ”tyydyttävästi”, etten sanoisi ”kiitettävästi” ympäri maapalloa.
    Mene vähän itseesi, ennenkuin teet seuraavan tämänkaltaisen postauksen.
    Nyt vaikutat vähän naiivilta.
    Ymmärrätkö mitenkään, että kaikkien elämä ei muutu ihanaksi ja huolettomaksi vinkkiesi mukaan !
    Joillakin voi olla ihan oikeita asioita huolehdittavina ja tehtävinä ja stressattavina.
    Ehkä nämä vinkkisi auttavat kuitenkin sinua itseäsi eniten !
    Muista noudattaa itse kaikkia näitä vinkkejä !

    • Maria sanoo:

      Hei Molla,

      suonet ihan ensiksi anteeksi, että jouduin vähän poistamaan kommentistasi osioita; minua voit mollata kommenttiosiossa, mutta muiden mollaaminen ei ole täällä kommenttikentässä sallittua. Toivottavasti ymmärrät.

      En osaa enää vastata sinulle muuta kuin sen, että miksi luet blogiani, jos sinulle tulee joka ikinen kerta noin kamalan paha olla teksteistäni ja siitä että meillä menee hyvin? Nimittäin se paha olo välittyy kommentistasi.

      Toivotan sinulle vähän helpompia ja aurinkoisempia päiviä jatkossa ♥ 🙂

  4. Kati sanoo:

    Hyviä tavoitteita! Pyrin itsekin näihin samoihin asioihin, aina vaan ei ole niin helppoa tässä arjen pyörityksessä.

    -Kati

    • Maria sanoo:

      Moikka Kati,

      kiitos ♥

      Hei kovasti tsemppiä sinne arkeen! Se on ihan totta, että ei näitä arjen pyörityksessä tule ajateltua sen kummemmin. Yleensä illalla, kun menen sänkyyn ehdin vasta funtsaamaan tarkemmin. Sitten aina päätän, että vaikka on kuinka kiire, niin pitää muistaa elää näiden periaatteiden mukaan 🙂

      Iloista torstai-iltaa ♥

  5. Annikki sanoo:

    Itse en usko vaikeiden asioiden jalostavaan vaikutukseen enkä myöskään siihen, että niillä olisi joku tarkoitus. Paskoja asioita vain tapahtuu. Yleensä niistä pääsee yli, mutta ei aina eikä kaikki. Elämän tarkoitus on kuitenkin elämä itse ja ihanaa, jos siitä nauttii. Se on hieno tavoite ja vielä hienompaa jos siihen pystyy!

    • Maria sanoo:

      Moikka Annikki

      ja hei ihanaa, kiitos realistisesta kommentistasi ♥

      No näinhän se on kuten sanoit, että paskoja asioita tapahtuu 😀 Mutta minulla ne ovat ainakin toimineet kasvunpaikkana. Onko se sitten se tarkoitus niin sitä en tiedä. Jatkan pohtimista 🙂

      Ihanaa torstai-iltaa ♥

  6. Susa sanoo:

    Niin samat ajatukset kaikesta mitä kirjoitit. Varsinkin siitä, että elämä on tässä ja nyt. Teimme mieheni kanssa aikoinaan tietoisen päätöksen lopettaa se iänikuinen ”sitku-elämä”. Meidät molemmat on kasvatettu niin ettei rahaa kuulu käyttää vaan säästää pahan päivän varalle. Monta vuotta meni haaveillessa miten sitten joskus.. ehkä eläkkeellä.. hankitaan se mökki, matkustellaan ym. Kunnes muutamien tapahtumien herättäminä tajuttiin ettei niin voi elää. Tehtiin iso päätös, että nyt loppuu säästäminen ja alettiin elää tätä elämää nyt. Järkytettiin siinä samalla vanhempiamme, mutta pikkuhiljaa nekin on alkaneet tottua meidän tempauksiin 😉

    Olen myös aivan samaa mieltä valittamisesta, riitelystä ja toisten arvostamisesta. Niin totta joka sana! Itse haluaisin oppia vielä enemmän keskittymään juuri tähän hetkeen, mutta minkäs sitä haaveilija luonteelleen voi 😉 Haaveilusta huolimatta nautin todella paljon myös siitä tavallisesta rutiinien täyttämästä perusarjesta perheen kanssa. Pussailen, halailen ja kehun meidän teinejä päivittäin. Silläkin uhalla, että olen varmaan niiden mielestä tosi ällö ja välillä ne työntää mut pois ja sanoo: ”No nii, älä jaksa”. Mut hei, mitä väliä, kun näen siinä samalla pienen hymyn pilkahduksen suupielessä ja toisinaan tulevat jopa itse antamaan sen halin <3

    Aurinkoista päivää Maria. Tää sun blogi on ihan helmi <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Susa

      ja kiitos ♥

      Tiedätkö, teidän elämä kuulostaa aivan meidän elämältä; mökkiostos järkytti niin paljon molempien vanhempia, että eivät olleet uskoa korviaan kun kerrottiin 😀 Elämä on tarkoitettu elettäväksi just tässä ja nyt, sillä historiaa emme voi muuttaa ja huomisesta ei tiedä. Sillä asenteella mennään täälläkin 🙂

      Ja hei kiva kuulla, että sielläkin pussaillaan ja halaillaan teinejä…vaikka se on kuulemma supernoloa ;D Mutta jatketaan sitä silti, ne tykkää kuitenkin 🙂

      Voi kiitos, te lukijat ootte helmiä ♥ Ihanaa torstai-iltaa ♥

      • Susa sanoo:

        Hih! Mä oon niin monta kertaa lukiessani ajatellut, että olisin voinut kirjoittaa juuri noin! Meidän elämät tosiaan on ihan hassun samanlaiset 😀 Ollaan lähes samanikäisiä (blondeja 😉 yrittäjänaisia, kahden lapsen äitejä, samanlaisen karvaturrin omistajia ja hyvinkin samankaltaisen ajatusmaailman ja elämän omaavia kaikin puolin. Uskomatonta miten blogimaailmasta voikin löytyä jotain tällaista <3

        Pakko vielä kommentoida Mollan kommenttia, josta tuli paha mieli... sekä sinun että hänen puolestaan. Yhdyn siinä mielessä hänen mielipiteeseensä ettei elämä ole reilua. Lapsen sairastuminen on kauheinta mitä vanhemmille voi tapahtua, mutta se ei ole millään tavalla sinun syysi. Se, että sinä kirjoitat omasta elämästäsi ei voi olla keneltäkään pois ja se, että me luemme tai olemme lukematta kirjoituksiasi on meidän jokaisen oma valinta. Tottahan meistä jokainen aikuinen ymmärtää ettei yksikään bloggari meidän elämää "paranna", kyse onkin kai siitä kokeeko saavansa jonkun blogista jotain vai tuntuuko, että se ennemminkin vie jotain. Meistä jokainen on varmasti kokenut elämässään sekä hyviä että huonoja aikoja ja myös ikäviä tapahtumia joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Juuri sitä tarkoitin, kun sanoin, että muutamien tapahtumien herättäminä päätimme alkaa elää nyt, koska huomisesta ei kukaan tiedä. Aivan hirveitä asioita tapahtuu ihmisille ja kun seuraa niitä sivusta, tuntee itsensä niin pieneksi ja avuttomaksi, mutta juuri noina hetkinä osaa myös eniten arvostaa kaikkea sitä hyvää mitä elämässä on <3

        • Maria sanoo:

          Moikka Susa

          ja hei sanos muuta, olemme samiksia ♥

          Näinhän se on, että ei ole mitään kamalampaa kuin lapsen sairastuminen. Se vie varmasti pohjan koko elämältä. Mutta siitäkin huolimatta, että elämässä tapahtuu kamalia asioita olis niin ihanaa, jos pystyisi olemaan katkeroitumatta. Osaisi sitten iloita niistä asioista, jotka elämässä ovat hyvin 🙂

          Suloista sunnuntai-iltaa sinne ♥

  7. Elma sanoo:

    Just niin kuin edellinen kommentoija sanoi: Helmi on tää sun blogi ja helmi oot itsekin!
    Niin totta joka sana!

    – Elma –

    • Maria sanoo:

      Kiitos Elma,
      helmiä olet sinä ja te kaikki lukijat ♥

      Se on muuten jännä, että välillä blogi täyttyy niistä siirappijutuista, joissa pää lentää pilvissä. Sitten tulee näitä aikakausia, että pohdiskelevat postaukset täyttävät postausvirran. Voi olla, että olen kasvanut aikuiseksi ja se pohdiskeleva Maria on ottanut valtaa ;D

      Ihanaa torstain alkuiltaa ♥

  8. Maaruska sanoo:

    Luin tämän postauksen jo aiemmin,mutta huomasin palaavani tähän uudelleen.Koskettava kirjoitus.

    Ja ihan ensimmäiseksi jos otsikossa lukee viisi vinkkiä, niin eihän se tarkoita mitään elämän ohjekirjaa..jotku taitavat lukea tätä blogia negatiivisuuden viitta yllään.

    Muistan itse ajan kun olin nuorempana aikamoinen suunpaltti. Sanoin kaiken minkä sylki suuhun toi.esim jos koin saaneeni huonoa palvelua tms,annoin kyllä tulla täydeltä laidalta.olihan meille kotona opetettu,että puoliaan pitää pitää. Olin toki myös positiivinenkin,mutta kuitenkin vähän ”kovis”…

    Sitten luin kirjan Ajattele oikein,menesty. (Napoleon Hill)..ja vaikka se olikin välistä melkoista jenkkihömppää,oli siinä oikeastaan todella paljon silmiä avaavia ajatuksia. Koen,että sen jälkeen lyhyessä ajassa menin aimo harppauksen eteenpäin. Tajusin,ettei minun tarvinnut saada ääntäni kuuluviin ihan jokaisesta asiasta,aloin kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin ja päätin,että muistan antaa myös hyvää palautetta.

    Uskon,että takakireyteeni oli syynä huono parisuhde,jossa en yksinkertaisesti saanut mitään hyvää,kun en osannut tehdä mitään oikein. Uskalsin kuunnella sydäntäni ja erota. Siitä alkoi elämä, jossa kiitollisuuden tunteesta tuli jokapäiväistä.

    Nyt elämä on mallillaan..ihana perhe. Olen kiitollinen jokaisesta sekunnista. Jos lapset kiukuttelevat ja tekisi mieli kävellä ovesta ulos,mietin miten kiitollinen heistä saan olla. Kaikki eivät välttämättä edes saa lapsia vaikka haluaisivat..eikä se meilläkään helpoimmasta päästä mennyt,kun oli monta peräkkäistä keskenmenoa. Saan olla kiitollinen siitä,että he ovat terveitä. Ja,että myös muutkin läheiseni ovat.

    Pidän ympärilläni positiivisia ihmisiä.en tiedä saako näin sanoa,mutta iänikuiset valittajat ja marmattajat kierrän kaukaa. En jaksa kuunnella yhtään,jos joku valittaa,ettei ole rahaa ostaa lapsille kunnon ruokaa,mutta silti viikonloppuna ostoskärryihin ladotaan korikaupalla kaljaa ja pari askia tupakkaa.lapsille ostetaan eineshamppareita.
    En jaksa kuunnella,jos joku valittaa,kuinka toinen osapuoli ei osallistu huushollin laittoon tai muunlaista mollaamista. Olisivat onnellisia,että toinen on sentään hengissä.
    Työpaikalla poistun heti porukasta,jos alkaa kunnon valivali piiri.pitäisi osata olla kiitollinen työpaikasta.

    Jos asiat on huonosti,pitää muistaa,että ne voisivat olla paljon huonomminkin.

    Kiitos kirjoituksestasi, olet hyvä esimerkki siitä,kuinka oikealla elämän asenteella pääsee pitkälle ja arkikin tuntuu juhlalta. Voi kun saataisiin jalostettua kiitollisuutta ja hyvää boogieta eteenpäin, olisi moni asia paljon paremmin!

    Muistetaan nauttia elämästä tässä ja nyt.

    • Maria sanoo:

      Oi ihana Maaruska,

      sait mut kyyneliin hienolla kommentillasi ♥

      Allekirjoitan kaikki kirjoittamasi! Meissäkin tai ajattelutavassamme on paljon yhteistä! 🙂

      Ja hei kiitos tuosta kirjavinkistä, mun täytyy katsoa löytyykö sitä meidän kirjastosta 🙂

      Suloista sunnuntai-iltaa ja jatketaan samaan malliin ♥

  9. Heli sanoo:

    Hyvät, toimivat vinkit. ♥ Itse huomaan toisinaan valittavani turhasta ja pohdinkin, että millasen kuvan annan itsestäni muille, kun joskus suusta pääsee positiivisuuksien sijaan pelkkiä negoja, vaikka kovasti oonkin yrittänyt muuttaa tätä tapaa jopa onnistuenkin siinä. 🙂 Vielä enemmän vaan pitäis tietosesti miettiä, että valittaako sitä jostain pienestä jutusta, jotka useimmiten aina on muuten ihan turhuuksia vaiko keskittyykö asioiden positiivisiin puoliin mieluummin.

    Ihanaa alkanutta viikkoa sulle! ♥

    • Maria sanoo:

      Moikka Heli ja kiitos ♥

      Välillä on meillä kaikilla niitä päiviä, että huomaa päästävänsä suustaan just niitä valivali-juttuja. Sitten siinä vaiheessa onneksi tajuaa kääntää kelkkaa 😀

      Sinne myös, ihana loppuviikkoa ♥

Kommentoi