lauantai 26. joulukuun 2015

Talviset terkut tunturista!

IMG_5812OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5814 OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5817 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI IHANAT!

Voi jumpe, lähdimme talven perässä Lappiin ja talven löysimme! Tehtävä suoritettu. Nyt sitä tajuaa, kuinka paljon ihmeitä tuo lumi tekee. Se, että kengän alla narskuu lumi on kyllä infernaalisen ihanaa 🙂 Nyt on happihypelty mäessä ihan koko päivä. Voin muuten sanoa, että otti hieman voimille; kun ei ole koko syksynä ja talvena saanut lupaa sen kummemmin liikkua, niin ihan tuollainen mummuvauhti mäessä saa sykkeen pilviin. Reisilihakset ovat höllönlöllöä ja posket hehkuvat. Tästä se alkaa, kunnon kohotus!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat ovatkin tietoisia, kuinka tärkeä paikka tämä Pyhän mökki on meille. Se hetki, kun oven avaa ja möksän tuoksu tulvii nenään on joka kerta yhtä voimaannuttava. Täällä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Äiskä ja iskä ostivat aikoinaan mökin 1990-luvun loppupuolella ihan pilkkahintaan. Sijoitus on maksanut itsensä jo monta kertaa takaisin. Sen verran täällä on tullut parannettua yhtä sun toista työstressaantunutta ihmistä 😉 Äiti on tehnyt ihmeitä mökin sisustuksen suhteen. Pienesti henkii sellaista Aspen-henkisyyttä. Mökki on yhdelle perheelle (+ yhdelle mummulle) just kompaktinkokoinen. Alakerrassa on keittiön ja ruokatilan lisäksi kotoisa olohuone, pieni makkari, wc ja sauna. Yläkerran parvelle majoittuu neljästä ihmistä. Ei sitä enempää tilaa tarvitsekaan. Monesti olen ajatellut, että kotona sitä perheenjäsenet yleensä hajaantuu milloin minnekin. Täällä ollaan kaikki samassa tilassa. Pelaillaan, lueskellaan ja katsellaan televisiota. Seuraavaksi alammekin hurraamaan nuoret leijonat voittoon!

Huomenna jatketaan taas raitisilmamyrkytyksen metsästämistä. Mäessä on hyvin tilaa eikä hissijonot juuri vaivaa. Lisäksi ajattelin jakaa teille huomenna ihan ältsin hyvän ja helpon kakun ohjeen. Vaikkapa sitten uudenvuodenaaton varalle 🙂 Nyt sitä jääkiekkoa, hyvä Suomi!

ILOISTA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,alle


perjantai 25. joulukuun 2015

Jouluaattoillan tunnelmia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEI

ja terkkuja tien päältä! 714 kilometriä vielä matkaa. Positiivisesti ajateltuna noin 150 kilsaa vähemmän kuin kotoa lähdettäessä 😉 Esteri on suuttunut pahanpäiväisesti ja vettä vihmoo taivaan täydeltä. Pohjoisempana keli muuttunee todella kurjaksi. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään.

Veljen perhe muutti tuossa pari viikkoa sitten 100 metrin päästä noin 600 metrin päähän meistä. Ei siis kovin kauas kuitenkaan. Eilen illalla pääsimme viettämään joulua heidän uuteen kauniiseen kotiinsa. Siinä missä aiemmin sävytys oli hyvin vaalea ja luonnonläheinen, on seinissä nyt nähtävillä punaista (ihana kuninkaallinen punainen!), syvää petroolia ja tummaa hiekkaa. Aivan ihanaa ja kotoisaa! Varsinkin tuo vanhempien makuuhuoneen petroolinsininen tapetti on vienyt mun sydämeni. Sitä on päätyseinä ja muut seinät on maalattu sitten tuolla samalla petroolinsinisellä. Keskeisellä paikalla huoneessa on kaunis valkoinen kaakelitakka.

Tuumaavat nyt rauhassa, että viuhuuko maalitela, mutta mä olisin sitä mieltä, ettei missään nimessä. Toki ymmärrän, että jos ei ole vahvojen värien ystävä, niin saattaapi olla että sitä kyllästyy katselemaan näitä kauniita seiniä. Näin silloin tällöin vieraillessa huokailen ihastuksissani seinille! 🙂

Voi mahdoton, miten tuo pikkuinen hurmurikummipoika sulatti taas sydämeni. Toinen jäätyi kyllä samantien joulupukin nähtyään, mutta kummisedän syli toi turvan. Prinsessanelikko oli valmistellut joulupukille perinteisen tanssi/lauluesityksen. Pukki onkin tässä seitsemän vuoden aikana tullut tutuksi. Jälleen kerran eilen illalla puhuimme siitä, kuinka onnellisia olemme, että noista meidän lapsukaisista on toisilleen niin paljon seuraa ja tarvittaessa tukea. Tällaisina aikoina sen merkitys vielä korostuu. Nyt kun saadaan mummu kuntoon, niin ensi jouluna vietämme kyllä sellaisen yhteisen megajoulun, että oksat pois. Jouluaatto sairaalassa otti toiselle vähän koville. Ja ymmärrettäväähän tuo. Haaveissa olisi vuoden päästä pakata koko lähisuku autoon ja suunnata lumen perässä Lappiin.

Rauhallinen jouluaattoilta jäi haaveeksi, kun tulimme kotiin ysin maissa illalla. Pyöräytin siinä kolme koneellista pyykkiä ja pakkasimme autoa Pyhän matkaa varten. Josko tänä iltana perille päästyämme sitten ajauduttaisiin siihen zen-tilaan, joka jouluna kuuluu vallita. Danielle Steelen uusin romsku esiin ja toinen käsi konvehtirasialle, takkaan tuli ja taustalle Celine Dionin joululevy soimaan 

IHANAA JOULUPÄIVÄÄ KULLANNUPUT,
muistakaahan aina syömisen välissä mennä pötköttämään masun viereen 😉

allePS. Enää 687 kilsaa, jihuu!


keskiviikko 23. joulukuun 2015

Näin sydämeeni joulun teen ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI IHANAT!

Long time no see! Eilen jouluhulinat vei ihan mennessään, kiirettä oli niin ettei edes blogin pariin ehtinyt. Mutta hei, onni on ystävät. Eilen illalla vietiin lapset mummutaatalaan vähän hoitoon ja menimme valmiiden patojen ääreen. Pöytä täynnä ihania ystäviä. Pari tuntia ihan aivojen nollausta. Paljon naurua, teetä (no hei oikeasti ihan sairaan hyvää punaviiniä 😉 ja sympatiaa. Taas jaksaa.

Tänään käytiin iskän, mummun ja papan haudalla ja äiskää katsomassa sairaalassa. Äiti siirrettiin Hatanpäälle ja on suht’ hyvissä voimin. Siihen nähden, että leikkaus oli suuri ja riskialtis. Kotiuttamisestakin puhuttiin, mutta katsotaan nyt rauhassa. Puolikuntoisena ei kannata kotiin tulla. Asiat on kuitenkin ihan äärimmäisen hyvin, äiti puhuu ja kävelee. Muistaa meidät ja on ajan tasalla. Jälleen kerran olen niin nöyrin mielin kiitollinen. Elämä on ihmeellinen! Niin hyvin asiat itse asiassa ovat, että uskalsimme tuossa heittää suksiboksin auton katolle. Jihuu! Lähdetään joulupäivän aamuna etsimään talvea vähän pohjoisemmasta. Tosin eipä se lumettomuus paljoa ole haitannut. Pikkuisen sumussa ollaan viime päivät menty.

Nyt alan kattamaan pöytää, sitten istumme pitkän kaavan mukaan alas ja nautimme. Yleensä tässä vaiheessa joulua on nostettu laatikot pöytään, mutta tänä vuonna rikomme kaavoja. Siinäkin suhteessa 🙂 Illan menu näyttää tältä:

waldorfin salaatti
graavilohta ja avokadokurkkusalaattia
jouluinen juustosalaatti
lasimestarin silakkaa
sinappisilliä
savusiikaa
merisuolapedillä kypsytettyjä perunoita
mätiä, smetanaa, sipulia

Lipeäkalakeitto piti tulla alkuun, mutta musta tuntuu, että se säästetään sitten Pyhälle. Oletteko lipeäkalan ystäviä? Äiti on sieltä osasta pohjanmaata kotoisin, missä lipeäkala syödään keiton muodossa. Jos ette siis diggaa siitä toisesta muodosta eli lipeäkalasta valkokastikkeella perunan kera, niin kokeilkaahan tuota keittoa. Ihan älyttömän hyvää. Teen keiton tällä ohjeella. Mutta nyt nälkäiset kuulkaas alkavat ilmoittamaan nälästään, joten paree ryhtiä hommiin 🙂

Hei, on tullut se aika vuodesta kun haluan kiittää teitä ihania pian päättyvästä vuodesta. Vuosi on ollut ihan uskomaton! Myös täällä blogissa. Paljon on tapahtunut positiivisessa mielessä, mutta myös sellaisia asioita, joita ei ehkä olisi tarvinnut tapahtua. Jotka on vaikuttaneet tähän bloggaamiseenkin. Mutta kaiken kaikkiaan vuosi on jäänyt vahvasti plussalle. Vuosi on opettanut hirmuisesti. Paljon uusia lukijoita on ilmaantunut ja mikä ihaninta, olette jättäneet puumerkkiä käynnistänne. Toistan itseäni sanoessani tämän, mutta ilman teitä blogini ei olisi se, mikä se on. Te olette mun inspiraatio.

Lämmin kiitos ihan jok’ikiselle siellä ruudun toisella puolella ja tunnelmallista joulunaikaa 

”On jouluyö, sen syvä rauha
Leijuu sisimpään,
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
Loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

JOULUTERKUIN,

alle

PS. mitään sen kummempaa joulutaukoa en ajatellut pitää, joten ollaan kuulolla. Huomenna voi olla postaukseton päivä, mutta sitten joulupäivänä viimeistään jatketaan. Tien päällä. Mennään huomen illalla veljen perheelle kylään ja en malta odottaa, että pääsen kamerani kanssa sinne vähän viuhumaan 😉


maanantai 21. joulukuun 2015

Joulun mehukkain taatelikakku & kuulumisia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI IHANAT!

Täällä ollaan oltu koko päivä ihan tulisilla hiilillä. Äiskän (eli lasten mummun) leikkaus alkoi aamulla klo 07.45. Kolme-neljä tuntia oli leikkauksen kestosta arvio ja hyvin se piti paikkansa. Leikkaus oli mennyt suunnitelmien mukaan ♥ Äiskällähän tuli silloin reilu kuukausi takaperin epileptinen kohtaus (puhekyky meni ja toinen puoli kramppasi voimakkaasti). Kohtauksen aiheutti magneettikuvissa aivoista löytynyt vieras ”jokin”. Pieni, mutta näemmä pippurinen. Tuon ”jonkin” arvioitiin aluksi olevan viisi vuotta sitten sairastetun melanooman etäpesäke. Mutta ei se sitä ollut. Se on kasvain. Laadullisesti ei vielä tietoa, mutta sekin tässä selviää lähipäivinä. Lääkärin mukaan todennäköisesti alkaa sädetykset yms, mutta bring it on. Me olemme valmiina! Nyt odotellaan vielä vähän aikaa tulisilla hiilillä, että miten äiti heräilee teho-osastolla ja toimiiko raajat, tuleeko puhetta sun muuta. Lääkäri sanoi, että oli joutunut jättämään osan tuosta möröstä aivoihin juurikin halvausriskin takia. Taistelutahtoa vaaditaan meiltä kaikilta, mutta eniten ehkä tuolta äiskältä.

Että sellainen joulunodotus meillä. Mutta tiedättekö, mä olen sitä mieltä, että elämä kantaa. Tiedän, että joidenkin mielestä voi kuulostaa ihan blaablaa-ajattelulta, mutta niin monessa sopassa meikäläistäkin on keitetty, että allekirjoitan tuon sanonnan. Kun ei anna sijaa katkeruudelle, niin kaikesta selviää. Ihminen on aika sopeutuvainen. Vaikka olenkin yltiöoptimisti ja positiivisuutta on vaikka muille jakaa, niin silti olen myös realisti. Pilvilinnoja rakentelen kyllä, mutta kun on vakavasta asiasta kyse, niin osaan olla rakentelematta. Sitä on oppinut vuosien saatossa tiedostamaan elämän rajallisuuden. Ehkä se on syy siihen, että osaa nauttia joka hetkestä. Myös joulunodotuksesta, jossa elämä laittaa hetkellisesti kampoja rattaisiin.

Veikkaan, että osa siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, että miten se nyt yhtäkkiä vaihtaa noin vakavasta aiheesta taatelikakkuun. Ei, en ole sekoamassa, yritän vain pitää pääni kasassa tämän kaiken keskellä 😉 Se on kuulkaas tämä huumori, joka auttaa myös. Kuten myös se, että yrittää elää ihan normaalia elämää. Nauttia joulukuusen kynttilöistä ja taatelikakun tuoksusta. Meillä on joka joulu tehty taatelikakku vähän eri reseptillä. Tänä vuonna tein Marttojen reseptillä ja ollaan sitä mieltä, että tämä lyö laudalta ne aiemmat. Ollakin, että luin ohjeen jotenkin huonosti ja paistoin kakkua vain 50 minuuttia. Enkä edes antanut jäähtyä ennen tarjottimelle kumoamista. Hiukkasen meni palasiksi, mutta sokerikuorrute pelasti 🙂

TAATELIKAKKU

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia 
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan (1,5 l) ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

***********************************************

Ja hei, ei blogistani ole tulossa edelleenkään sairauskertomusblogi enkä kaipaa sen kummempaa myötätuntoa. Ajattelin vain kertoa teille missä mennään. Kuitenkin tässä on taivallettu pian kuusi vuotta yhdessä blogitaivalta ja tuolle matkalle on mahtunut kaikenlaista. Ilot on iloittu yhdessä ja surut surtu porukalla. Niin se vain menee, että  saan teistä lukijoista ja tästä blogista ihan älyttömän paljon voimaa  Nyt takaisin töiden pariin, onneksi nämä pari päivää joulun alla ovat vähän hiljaisempia 🙂

MAANANTAITERKUIN,

allePS. edit: juttelin juuri äiskän kanssa puhelimessa ja ihan oli oma itsensä! Puhe ja ajatus kulki normaaliin tapaan. Ihanaa, nyt pyhitän lopputyöpäivän joululahjojen pakkaamiselle. Potkujen uhalla ;D


sunnuntai 20. joulukuun 2015

Jouluisia oivalluksia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
HELLUREI BLOGISTANIA!

Huh, miten jouluista eiks je? Tässä on kuulkaas rikottu traditioita oikein urakalla. Ikinä, korostan sanaa ikinä, meillä ei ole viittä päivää ennen joulua tehty joulusiivoja saatikka koristeltu kuusta. Tai otettu joulukoristeita esiin. No nyt on sekin tehty ja saa nauttia tulevasta joulusta. Kyllä mä silti olen sitä mieltä, että tiistaina tai keskiviikkona vielä pyyhitään pölyt, imuroidaan ja pestään lattiat. Tuuletetaan petivaatteet ja vaihdetaan lakanat. Että sitten jouluaattona tuntuu joululta. Näin ajoissa joulun aloittaminen on herättänyt muutamia ajatuksia:

– kun nauttii joululaatikot, kinkut sun muut jo viittä päivää ennen joulua, niin ehtii hyvin muuttamaan itse joulun menyyn. Mulla kun yleensä riittää kerta pari noita ihan perinteisiä jouluruokia. Niinpä tänään näpyttelin kauppakassitilauksen uusiksi. Kinkku vaihtui lipeäkalaan ja laatikot salaatteihin 🙂 En tiedä mitä mieltä muu perhe on tästä, mutta senpäs näkee sitten 🙂

– joulukuusen voi ottaa sisään vaikkei joka nurkkaa olekaan nuoltu puhtaaksi. Joulu tulee myös ilman, että keittiön kaapit on siivottu. Tai ovet ja ovenkarmit putsplankko.

– punaiset pallot joulukuusessa on ihan nätit. Eilen toki hetken hyperventiloin, kun olin suunnitellut meidän kuusen olevan tänä vuonna sellainen harmoninen väritykseltään. Lapset halusivat punaisia palloja ja hetken kuusi oli niitä täynnä. Tein pientä karsintaa tuossa iltasella ja nyt kuusessa vallitsee tasapaino kultaisien, punaisien ja hopeisien pallojen välillä. Piti tänään ottamani nuo punaiset pallot kokonaan pois, mutta en raaskinut. Joulu on lasten juhla ja huomasin, että tämä punaisten pallojen vallankumous on lapsille sydämen asia.

– koska koti on nyt valmis jouluun, niin ei jaksa stressata lahjojen paketoimisesta. Nyt voi käyttää sen perinteisen siivouspäivän eli 23.12. tuohon puuhaan. Aikas kätsyä!

– siltä varalta, että päätetäänkin heittää suksiboksi katolle ja suunnata Lappiin joulupäivänä, niin on kiva, että aloitettiin joulu kotona ajoissa. Lapissa ei sitten tarvitse turhaa säätää joulukoristeiden kanssa. Vaan keskittyä olennaiseen eli syömiseen. Noh, lasketteluun.

Joten puolensa tällä aikaisin tulleella joululla. Ja hei, mikä pääasia niin se, että saatiin mummulle joulu. Pian lähdetäänkin viemään mummua sairaalaan ja huomen aamulla sitten leikataan. Jännittävää! Voisin kysäistä mummulta, jos saisin hieman valottaa täällä, mistä on kyse. Me (siis mä ja te) kun hengitetään liki samaa ilmaa ja eletään myötä- ja vastoinkäymisissä ;D Nyt alan vastailemaan kommentteihinne, mutta jos jää vastaamiset kesken niin jatketaan sitten illalla. Kun ollaan saatu mummu sairaalaan niin ajattelin ottaa lasin punaviiniä ja huokaista hetkeksi. Nauttia kuusen tuikkivista kynttilöistä ja taatelikakun tuoksusta 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle