HEI HUOMENTA IHANAT!
Opin kuulkaas tänä aamuna, että perjantain synonyymi on boom shakalaka. Joten ihanaa alkanutta boom shakalakaa sinne vaan hei 😀 Viime aikoina olen surukseni huomannut, että aika monet ihmiset on väsymyskierteessä; niin täällä blogimaailmassa kuin ihan ”oikeassakin elämässä”. Ja täytyy myöntää, myös itse olen ajoittain tuntenut väsymyksen tunnetta. Sellaista väsymystä, joka ei ole normaalia mulle. Mutta ei mitään siinä mittakaavassa olevaa väsymystä, jota ei saisi yhden illan rentoilulla, terveellisellä ruokavaliolla ja kunnon yöunilla kuitattua.
Ihan tuoreessa muistissa on vielä se aika, kun lapset olivat ihan pieniä. Toinen huusi joka yö vatsaansa klo 01-04 ja se toinenkin herätteli edelleen sata kertaa yössä heräten uuteen aamuun tasan klo 05.00. Tuohon aikaan miehelläkin tuli ulkomaanreissupäiviä enemmän kuin koskaan. Sitä kulki sumussa. Välillä oli niin väsynyt, että toimi kuin robotti. Teki mieli vain itkeä. Ei osannut nukkua niinä harvoina hetkinä, kun molemmat lapset olivat päikkäreillä yhtäaikaa. Piti tyhjätä just samaan aikaan tiskikonetta tai viikata pyykkejä. Jälkiviisaus paras viisaus, mutta ehkä tuonkin ajan olisin voinut nukkua. Mulla pahin väsymyskierre loppui siihen kun pienimmän korvat putkitettiin lukuisien antibioottikuurien jälkeen tasan vuoden ikäisenä. Yöunet olivat silti katkonaisia, mutta se tilanne, että koliikki ja sitä sitten seurannut korvatulehduskierre olivat ohi, auttoi jaksamaan eteenpäin. Kunnes se pienempi aloitti päiväkodin. Siinä ei sitten auttaneet enää ne putkituksetkaan. Syyslukukaudella ei tainnut ollut ainuttakaan viikkoa, ettei päikystä soitettu hakemaan pientä silmätulehdus-, oksitauti- tai kuumepotilasta kotiin. Muistan vain miettineeni, että nyt ei vain jaksa. Piti kuitenkin käydä töissä siinä samalla, mutta onneksi mummut olivat apuna. Nyt kun kaikki nuo valvotut yöt ovat muisto vain, niin voin taas vain todeta sen, että tiettyjä asioista oppii arvostamaan, vasta kun ne asetetaan vaakalaudalle. Kuten yöunet. Ja mä tiedän, ettei yhtään auta, kun joku sanoo ”Pian se ohi menee, lapset kasvaa ja alkaa nukkumaan yönsä.” Siinä sumussa kun ei jaksaisi valvoa enää yhtään yötä. Mutta silti lähetän teille pienten lasten vanhemmille paljon haleja ja jaksamisia. Uhmaan kohtaloani ja sanon, että yrittäkää jaksaa. Pian se helpottaa ♥
Nyt kun itselläni ei ole tuota valvottujen öiden aiheuttamaa väsymystä, niin olen miettinyt, että mistä se tilapäinen väsymys aina nostaa päätään silloin tällöin. Onko elämä nykyään liian täynnä virikkeitä? Pitäisi olla saatavillakin koko ajan. Muka. Kuka sitä estäisi laittamasta sähköpostiappsia pois puhelimesta. Tai kuka käskee räpläämään instagramia ja facebookia ekana aamulla ja vikana illalla. Ja kyllähän ne iltapäivälehtien uutiset ehtii odottamaan. Ei ne siitä parissa tunnissa vanhene. Joten mä olen tullut tulokseen, että väsymystilojen syynä on pitkälti yliannostus. Overload. Kaikkea kestää aikansa ja määränsä, myös huonoja yöunia ja virikkeellisiä hetkiä. Ihailen tuota esikoista, jolta tiedustelin viime maanantaiaamuna, että miksi puhelin oli edelleen repussa perjantain koulupäivän jäljiltä (ja näemmä täynnä whatsup-viestejä)? Kohautti harteitaan ja sanoi, että ”Äiti, kun mä en jaksa ihan koko ajan vastailla niihin viesteihin.” Mitäs, jos tänään työpäivän jälkeen jättäisi puhelimen laukkuun ja kaivaisi sen esiin maanantaina? Ei taitaisi toimia 🙂
Palasin muuten eilen illalla erääseen vuoden takaiseen postaukseen henkisestä hyvinvoinnista. Täältä löytyy tuo koko artikkeli, mutta silloin olen ollut sitä mieltä, että avaimet henkiseen hyvinvointiin ovat ensinnäkin tuo pyhäkolminaisuus: lepo, liikunta ja ravinto. So true, mutta lisäksi arjesta ja elämän pienistä asioista nauttiminen olisi tärkeää. Väsymyksen keskellä tämä tosin on työn takana. Hetkessäkin olisi hyvä osata elää. Mutta jos olet niin väsynyt, että vain odotat sitä hetkeä, että saa ummistaa silmänsä, niin ei sitä oikein osaa elää hetkessä. Nauttia siitä oksipotilaan jälkien siivoamisesta. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että positiivinen elämänasenne auttaa vaivaan kuin vaivaan. Kaiken väsymyksen keskellä pitäisi osata toki nauraa ja hymyillä. No, mulla se usein kulminoituu siihen, että tulee väsyhepuli. Heittää ihan yli. Kaikista tärkein oivallus väsymyksen hetkillä on sen tajuaminen, että elämä ei ole aina helppoa eikä sen kuulu sitä ollakaan. Varsin tylsää olisi siis, jos olis kokoajan niin paljon energiaa, iloa ja onnea, että meinaisi pakahtua. Oppii katsokaas nauttimaan niistä suvantovaiheista, niistä päivistä, kun on saanut yöllä ummistettua silmänsä pidemmäksi kuin tunniksi.
Mutta jos jollekin tuossa postauksessani kikattelin oli lause: ”Mulla ei toimi totaalikieltäytyminen esim. makeasta. Silloin se henkinen hyvinvointi vasta kärsiikin ;)” Huhheijakkaa ja tässä sitä ollaan, karkkilakon keskellä…eikä se henkinen hyvinvointi hirmuisesti ole kärsinyt 😀 Hei kuulkaas, jottei tule postausoverloadia (teille ja mulle ;), niin katsotaan jätänkö tänään perinteiset perjantairuoat postaamatta; meillä mies saapuu kotiin vatsa täynnä sapuskaa myöhään illalla ja lapsille lupasin Heseä. Mulla on kyllä suunnitelmissa tehdä helppoja suolaisia herkkuja perjantai-illan kunniaksi…let’s see. Mitä mieltä te olette, pystyisittekö pitämään kännykättömän (tietokonettoman) päivän ja olla tavoittamattomissa? Mä harkitsen sellaista yhdeksi päiväksi. Pahaa tosin pelkään, että se ei tulisi onnistumaan 🙂
BOOM SHAKALAKA &
IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥
