Pikkuisempi totesi tänä aamuna häntä herätellessäni, että ”Äiti, voiko mummu tulla hakemaan mua tänään jo yhdeltä? Kato kun mä oon niin loman tarpeessa.” Suloinen. Itse kukin meistä taitaa olla tässä vaiheessa vuotta loman tarpeessa. Varsinkin tälläisen yltiöpimeän talven jäljiltä. Olisi se lumi ja auringonpaiste antanut kuitenkin energiaa. Näin vain on, että itselläkin tuntuu pitkästä aikaa siltä, ettei aika ihan riitä kaikkeen. Tai kääntäisin sen niin päin, että tehokkuus on laskenut. Ensi viikkoinen loma tulee todellakin tarpeeseen. Mulla jumahtaa kiireessä ja stressissä helposti niskat. Nyt se jumi on tuolla jossain lapaluiden välissä; päätä särkee, tekee hieman huonoa ja mikään asento ei tunnu hyvältä. Hiiren käyttäminen töissä on vähän tuskaa. Tiedän, että mun työpisteen ergonomia on kunnossa, mutta omassa ryhdissä ja työasennossa on parantamisen varaa.

Joten jo töissä päätin, että tänä iltana meillä annetaan taas sen pyykkivuoren olla (uskokaa tai älkää, mutta sitä on vieläkin jäljellä), matkalaukutkin saavat odottaa pakkaajaansa, villakoirat imuroijaansa ja lenkkipolut juoksijaansa. Meillä vietetään luksusta arjen keskellä. Hyvää ruokaa ja maailman rentouttavinta seuraa. Lapset saivat toivomuksestaan uunimakkaraa ja perunamuusia, mutta meille aikuisille tein pitkästä aikaa Jamien parsakaalisalaattia (en nyt muista onko tämä ihan alkuperäisen mukainen…voi olla, että olen tehnyt siihen pientä hienosäätöä):

– laita pekonin siivut 150 asteiseen uuniin 30 minuutiksi rapsakoitumaan (mä inhoan pekoninkäryä, joten uunivalmistaminen on must!), imeytä ylimääräinen rasva talouspaperiin ja pilko pekonit.

– sillä välin, kun pekonit on uunissa, pilko parsakaali ja keitä sitä suolatussa vedessä ihan vain minuutin verran. Kuivattele paperin päällä.

– pienistele tomaatit ja sekoita ne silputun ruohosipulin, murustetun fetan ja parsakaalien kanssa kulhossa.

– huom! mikäli pekonit ovat jo tulleet uunista niin älä sekoita niitä vielä salaattiin. Vaan vasta ihan lopuksi.

– tässä vaiheessa mä laitan tämän vähän jääkaappiin tekeytymään ja teen sillä välin kastikkeen:

– sekoita aineet keskenään.

– ota salaatti pois jääkaapista, sekoita kastike siihen ja lisää pekonin palat.

– itse lisään vielä usein cashew-pähkinöitäkin.

Ja kas, arki on taas astetta ihanampaa ja aurinkoisempaa. Joten jos alkaa arki ihistämään ja kiire painaa, painukaa keittiöön pariksi tunniksi! Se auttaa…kokeilkaahan 🙂 On muuten pitänyt hehkuttaa yhtä asiaa. Ja se on tuo vissykone, joka ostettiin viime kesänä mökille alle 40 eurolla. Sisälsi kaksi patruunaa ja joitain makuja (joita lähinnä lapset käyttää). Me ollaan kuplivan veden suurkuluttajia ja selkä väärällään kannettiin Lidlistä vissyjä. Nyt ei enää mene rahaa niihin. Parikymppiä menee yhteensä patruunoihin suurin piirtein joka kolmas kuukausi. Eihän näissä vissyissä suolaa ole, mutta ei se haittaa. Mulle käy ihan vesi kuplilla varustettuna. Pitää ostaa tulevana kesänä mökille toinen kone, kun roudattiin tämä yksilö kotiin.

Selvästi muuten huomaa, että kevät on tulossa; linnut laulaa jo heti aamusta ja päivä on eittämättä pidempi. Lihaspiikki lapaluiden välissäkin tuntuu auenneen jo hitusen päiväisestä, mutta silti ajattelin suunnata seuraavaksi tuon pilates-rullan päälle. Sillä kun saa lihasjumit yleensä auki niin hyvin. Meillä on kyllä tapana lapsilla leikkiä kauneushoitolaa, jossa antavat kaikkia hoitoja aina manikyyristä irokeesin tekoon. Lisäksi usein selkähierontaa. Ja ihan vain parilla eurolla 😉 Ehkä kokeilen sellaistakin vaihtoehtoa. Jos hoitola on tänään toiminnassa, sillä kun tuppaa olemaan vähän epäsäännölliset aukioloajat 🙂

PS. onkohan elämää Olympialaisten jälkeen? Kyllä täytyy taas olla ylpeä suomalainen. Eilinen mitalirypäs sai aikaan kylmät väreet ja päälle vielä hieno jääkiekkovoitto. Hitsinvitsi, kun se huominen peli olisi ollut vasta klo 19.00. No eiköhän meillä kehitellä joku palaveri niin, että ainakin osan pelistä näkee 🙂

PPS. löysin kaupasta savustettuja valkosipuleita – voi taivas. Aivan tajuttoman hyväntuoksuisia ja makukin on hivenen savuinen. Osui ja upposi!