Blogimaailma on nyt jäänyt kiireiden, ilon ja surun jalkoihin. Pahoitteluni siitä. Välillä sitä tulee sellaisia aikoja, jolloin tuntee, että pinnalliset hömpötykset (blogi) on jätettävä taka-alalle. Ajanjaksoja, jolloin harmoninen sisustus ja kauniit ruokakuvat eivät ole päälimmäisiä mielessä. Mummu on voinut jo parin viikon ajan huonosti ja tällä hetkellä makaa sairaalassa laajan sydäninfarktin kokeneena ja lisäksi keuhkokuumeeseen sairastuneena. Ennuste on sieltä huonoimmasta päästä. Mutta koska kyse on vanhasta, jo elämänsä täysillä eläneestä ihmisestä, niin suru on siedettävissä olevaa. Luonnollista surua ja haikeutta. Huomenna odotamme mummun pääsevän kotiin lepäilemään.

Iloisia tapahtumiakin on onneksi ollut kaiken tämän epätietoisuuden ja surun keskellä; perjantainen risteily Turusta Airistolle ja takaisin ihanien työkavereiden kanssa sekä perjantaina yömyöhään mökille saapuminen. Ei kuulkaas haitanneet sateet sun muut, kun möksälle oli pakko päästä taas yöksi. Eilen siellä huokailimme ja ihastelimme koko päivän. Löysin kauniin lasipurkin, joka tästä edes toimittaa kynttilähurrikaanin virkaa. Tänä aamuna ja päivänä iloitsimme kummipoikamme ripillepääsyn johdosta. Harvemmin sitä tulee sunnuntaiaamuisin klo 10 mentyä jumalanpalvelukseen. Kirkon päälle vielä kunnon kestitykset naapurissa ja huhheijaa. Terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta postaaminen ei ihan sopinut tälle päivälle, joten niitä smoothiereseptejä sitten myöhemmin.

Iloa tuottaa myös se, että viiden aamun ja työpäivän kuluttua koittaa l o m a! Jo sitä on odotettukin. Odotan sitä, että saan kääntää kolmen viikon postin tuonne kesäpaikkaamme. Sitä, että tietää aamulla, että illalla saa painaa päänsä pehmeään ja viileään tyynyyn. Ja herätä seuraavana aamuna linnun lauluun. Huomasin muuten eilen, että mustikat ovat kypsiä. Toivottavasti linnut eivät kerkiä niitä kaikkia napostelemaan ennen ensi viikonloppua. Noukkuri kauniiseen käteen ja mustikat talteen talven varalle. Tuosta mökin pihapiiristä on tullut parhaimmillaan 40 litraa mustikoita. Se on paljon se! Joten luultavammin ihan superpaljon mustikkaleivonnaisten reseptejä luvassa 😀

Mutta hei, sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja kiitos ihanat jälleen runsaista kommenteistanne. Ja tosiaankin – pahoitteluni, että kommenteihin vastaamiset sun muut ovat nyt kestäneet. Eiköhän tämä bloggailukin tästä taas palaudu vanhoihin tuttuihin uomiinsa. Hoidetaan vaan ensin nämä tärkeimmät asiat kuntoon ♥