HEISSUN!

Viime päivien aikana olen viritellyt ystävyyttäni erään vanhan tuttavuuden kanssa. Hän on jotenkin niin ihanaa seuraa, aina suu hymyssä ja kädet viuhtoo sinne tänne hänen puhuessaan. Tällä kertaa hän on kyllä ollut aika vaiti. Hymyillyt kuin patsas. Niin tarttuvasti kuin vain kokkikirjan sivuilta voi tehdä.

Joskus muinoin treffasin Jamie Oliveria telkkarin välityksellä. Muistan vieläkin sen yhden tiistai-illan vuonna 2004, kun mies oli mennyt ja ostanut meille uuden telkkarin. Sellaisen ohuen nykyaikaisen. Tuplasti isomman kuin aiempi telkkari oli. Mies lähti jääkiekkotreeneihin ja mä jäin sohvalle makoilemaan jo hieman kasvaneen vatsakumpuni kanssa. Telkkarista näkyi Jamie. Isompana kuin milloinkaan. Muistan ihmetelleeni itsekseni sitä, kuinka hyvin telkkari toisti värit; Jamien paita kirkui fuksianpunaisena ja ruoka näytti herkullisemmalta kuin vanhasta telkkarista katsottuna. Masuasukkikin taisi vakuuttua, sillä tuolloin tunsin ihka ensimmäiset potkut. Tai noh, perhosen liitelyä se vielä siinä vaiheessa oli.

Nyt mökillä yksi ilta iltapalaa tehdessäni nostin katseeni ylös keittiön ylimmälle hyllylle ja huomasin, että siellähän on tutun näköinen kirja; Jamie Italiassa. Vaikka voisi kuvitella, että viikon kun mättää italialaista ruokaa, niin sitä ei tekisi mieli. Kieli pitkällä nostin kirjan alas ja aloin lukemaan.

En muista aiemmin tuota kirjaa juurikaan lukeneeni. Mutta hei, siinähän on tarinoita joihin uppoutua. Reseptejä, joita tekee mieli kokeilla. Tänään kokkailimme Jamien avustuksella Amalfin uunisitruunoita. Sillä poikkeuksella, että omassa keittiössä ei anjoviksia sitruunoihin laitettu, vaikka Jamien keittiössä niitä käytettiinkin 🙂 Resepti lähtöisin siis tuosta Jamie Italiassa -keittokirjasta.

Amalfin uunisitruunat
4:lle

2 suurta luomusitruunaa
2 puhvelinmaitomozzarellaa (käytin ihan tavan mozzista)
tuoretta basilikaa
4 kirsikkatomaattia halkaistuna
suolaa, mustapippuria, chiliä

-leikkaa sitrunnat pituussuunnassa puoliksi
-leikkaa pohjasta pienet palat pois niin pysyvät pystyssä
-koverra sitruunaliha pois kuorestaan (siirrä sivuun, älä roskiin)
-painele mozzarellaviipale sitruunan pohjalle
-lisää tomaatin puolikkaat (2/pohja)
-lisää maustetta ja tuoretta basilikaa
-laita kanneksi mozzarellaviipale
-paista 200 asteessa noin vartti tai kunnes juusto kuplii
-syö uunissa rapeutettujen leipien kanssa

No mihinkäs se sitruunanliha sitten menee? Mä puristin osan mausteeksi tekemääni kasvissosekeittoon ja loput menee aamusmoothieen. Paahdettuun kasvissosekeittoon paahdoin 200 asteessa puolisen tuntia kaksi bataattia ja neljä porkkanaa lohkottuna. Ripottelin ennen uuniin laittoa niiden päälle oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä ja tuoreita yrttejä. Nostin kattilaan, soseutin ja lisäksi lorauksen kermaa. Notkistin vedellä, annoin porista hieman liedellä ja maustoin vielä valkopippurilla. Tarjoilin oliiviöljyllä ja chilillä maustettuna.

Kesäruoka ei aina tarkoita ulkona grillissä tehtyä ruokaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että kesäfiilikseen pääsee omassa keittiössään myös sadepäivinä. Tai aurinkoisina päivinä, kuten tänäänkin. Nuo uskomattoman hyvät leivät maistuivat sitruunalle ja auringolle. Niitä täytyy tehdä uudemman kerran mitä pikimmin. Periaatteessahan tuonne voisi laittaa täytteeksi mitä vain! Mielessä siintää sellainen vegetäyte kikherneistä, perunasta ja kapriksista…mmm.

IHANAA KESÄKESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos kaunis jälleen ihanista kommenteistanne ja viesteistänne. Viesteihin on nyt vastattu, kommentteihin vastaan illemmalla. Nyt edessä erään karvaisen Mökki-Masan peseminen kaupunkikelpoiseksi 🙂