tiistai 20. helmikuu 2018

Pieni helpottava tekijä arkiaamuihin

HEIPPATIRALLAA

ja terkkuja sairastuvalta! Miesflunssa onneksi tajusi jättää meidän huushollin, mutta molemmille tytöille nousi sunnuntai-iltana lämpö ja eilisen he makoilivatkin olohuoneen sohvilla. Karvaisen hoitajakaverinsa kera, sillä äipällä oli kädet täynnä töitä ;) Illalla huokaisin jo helpotuksesta, kun kummankaan lämpö ei noussut. Pakattiin koulureput valmiiksi ja katsottiin vaatteet aamuksi. Aamuyöstä heräsin, kun sellainen kuuma ja pieni paketti kampesi peittoni alle. ”Oksettaa, äiti”…silloin mietin, että näinköhän meille tulee vielä uncle George kylään, mutta onneksi tuo paha olo johtui vain kuumeen äkillisestä nousemisesta kovaksi. Mies otti aamupäivävuoron sisarhentovalkoisena (teki siis töitä etänä) ja itse otin iltapäivävuoron.

Mutta mikä siinä onkaan, että kun puolen päivän jälkeen töistä ajelin kotiin niin valtasi ihan hirmuisen syyllisyys. Syyllisyys siitä, että pitäisi olla töissä. Syyllisyys siitä, että olisi pitänyt olla aamupäivän jo pikkuisen kanssa. Se taitaa olla tämä äiti-ihmisten perussairaus tuo syyllisyys. Tosin tänä vuonna, kun teemana on lempeys, heitin syyllisyysajatukset heti takavasemmalle. Jälleen näin lapsen sairastamisen aikoina olen erittäin onnellinen ollessani yrittäjä; meidän firmassa tuo alle 10-vuotiaan hoitaminen kotona kolmen päivän ajan -sääntö ei päde. Kenellekään. Jos jonkun lapsi on kovin kipeä ja luonnollisesti silloin kaipaa vanhempaa kaveriksi, niin siinä ei päiviä tai ikiä lasketa. Huominen pikkuisella nyt menee ainakin vielä kotona, sen verran korkeaksi kuume taas iltapäivästä nousi. ”Mutta kyllä sä äiti voit mennä töihin, kyllä mä pärjään.” Toinen on huolissaan tekemättömistä töistä.

Varsinkin näin, kun arkeen tulee pieni (onneksi siis kyse vain flunssasta) kuoppa, niin ne arjen rutiinit ja ennalta valmistellut asiat arjen helpottamiseksi nousevat arvoon mittaamattomaan. Kuten työ- ja kouluvaatteiden katsominen edellisenä iltana valmiiksi. Viime ajat olen tuosta laistanut ja aamuisin on välillä ollut sen takia mielessä, että ei ole mitään päällepantavaa. Vaikka oikeasti vaatekaappi pursuilee. Viikonloppuna tytöt rymsteerasivat pikkuisemman huoneessa ja käyttämättömäksi jäi tuollainen Ikean vaaterekki. Aluksi mietimme, että laitetaan se säilöön. Mutta se sopiikin tuonne meidän makuuhuoneeseen oikein hyvin.

Siihen katsoin viikon työvaatteet valmiiksi. Koska kuvaukset suoritin jo eilen, niin tangossa roikkuu neljän päivän yläosat. Alaosanahan kierrätän niitä kolmia mustia housuja, jotka omistan :D Paitsi mekko- tai hameviikolla. Mutta kyllä jotenkin helpotti tänäkin aamuna napata tuosta paita päälle. Ei kuulkaa tarvinnut paljoa tuskailla sen kanssa, mitä laittaa päälle! Kuten huomaatte, niin vaaleansininen on kova juttu. Se on oikeastaan ollut yksi niistä kantavista väreistä vaatekaapissani. Rakastan vaaleansinisiä paitoja! Ripsuilla, raidoilla tai ilman.

Ja hei, nyt näitte kuin varkain samalla sen kamalan mustan kapistuksen, joka rumentaa tuon varsin kauniin vanhan piirongin. Jep, jotenkin näkisin tuon piirongin päällä kauniin asetelman, johon kuuluisi valaisin, taulu ja maljakko täynnä tuoreita kukkia. Seinälle mustavalkoinen valokuvakollaasi ja piirongin avaimesta roikkumaan sellainen kaunis tasseli.

Eli vaatteet valmiiksi henkariin arkiaamuja varten. Tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin. Kahvinkeittimen lataus jo illalla (ja ties kuinka monta pannullista meillä on vuosien varrella mennyt hukkaan, kun aina napsautan sen kahvinkeittimen illalla päälle) ja kylpytakki tossuineen ojennukseen suihkun viereen. Arkiaamut ovat aikas ihania 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


19 Responses to “Pieni helpottava tekijä arkiaamuihin”

  1. Hanna sanoo:

    Kaunis piironki todellakin! Meillä on olohuoneessa samanhenkinen kirjahylly, minkä päällä samanhenkinenmustarumilus :) Ehkä sekin voisi olla osa lempeyttä, että voi todeta, että ainakin edes piironki/kirjahylly on kaunis <3 ja sehän on lempeyttä miestä kohtaan, että se toosa saa siinä olla :D

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Hanna
      ja kiitos, tuo piironki on aikoinaan isäni kotitilalta tuotu eli sillä on paljon tunnearvoa ♥

      Hei apua, teilläkin sisustuselementtinä tuollainen musta rumilus? :D Just näin, hyvä näkökulma tuo lempeys. Kyllä mieskin saa sisustaa :)

  2. Hanna sanoo:

    Tuo onkin ihana käytäntö, että saa olla kipeän lapsen kanssa kotona. Kymmenen vuotiaskin on kyllä vielä tosi pieni olemaan itsekseen kipeänä. Meillä oli ennen töissä typerä käytäntö, että sairas lapsi oli pakko kiikuttaa terveyskeskukseen. Kerrankin kahden vatsatautisen kanssa kysyin puhelimessa hoitajalta miten kuskaan oksentavan lapsen sinne. Sanoi, että ota parempivointinen mukaasi. Onneksi poika on sitä sorttia, että tauti menee nopsaan ohi ja iltapäivällä pussin kanssa sitten käytiin näytillä. Ei varmasti ollut muista odottajista kovin kiva. Itse taas sain yhdellä saikkulapun hakureissulla itselleni ihan kamalan yskän ja pian olin sitten pois töistä kun olin itse kipeänä. No nyt käytäntö on onneksi muuttunut ja ilmoitus riittää. Miten paljon mukavampaa kaikille! Ja meille supertunnollisille tulee silti kuvailemasi huono omatunto vaikka varsin hyvästä syystä joutuukin olemaan poissa.

    Kuusi vuotta sitten kun muutettiin tähän nykyiseen kotiin mies ehdotti vanhan kaapin ostoa makkariin. Löydettiin just sopivan kapea ja leveä (aika samanoloinen kuin Marjalla olkkarissa) ja se kätkee nyt sisäänsä niin telkkarin kuin tietokoneen keskusyksikönkin. Mies arveli kai etten muuten suostu niin ehdotti itse tuota ratkaisua :D

    Ja vielä, kiitos paitavinkistä. Kävin ostamassa oman ja toisenkin kivan löysin :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan Hanna

      ja hei onneksi teillä on käytäntö muuttunut; mä en ymmärrä, että miksi sinne terveyskeskukseen väen vängällä pitää mennä tartuttamaan (tai saamaan tartunta) lasten kanssa. Sen verran pitäisi luottaa työntekijöiden kykyyn arvioida sairaan lapsen tilanne.

      Hei arvaa vaan kuinka haaveilenkaan just tuollaisesta kaapista. Oikeastaan haluaisin sellaisia kaksi; toisen makkariin ja toisen olkkariin (haluan ehkä sittenkin keskikerrokseen telkkarin) :D Fiksu mies sulla ♥

      Olehan hyvä, Lindexiltä tekee löytöjä :)

  3. Anu sanoo:

    Ihania vaatteita sulla!oon ihastellut tuota sun harmaata neuletakkia monesti,onko se mistä?
    Paranemisia sinne tytöille<3
    Meillä on nyt ekaa kertaa tilanne,että lapset on viikolla iltoja yksin,kun ollaan molemmat töissä..en tykkää:/ mut ei mahda nyt mitään.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitsa hei Anu ♥

      Tuo harmaa neuletakki on Vilasta ostettu ja aivan yli-ihana :) Mulla on samanmoinen myös beigen!

      Kiitos, just kävin pikkuisemman kanssa lääkärissä, kun kuume huitelee ties missä. Mutta virusta vaan. Toivotaan, että menee nopsaa ohi :)

      Voi ei, tsemppiä sinne teille kaikille ♥

  4. -A- sanoo:

    Meilläkin toimii tuo koulu-/työaamujen vaatteiden (ja muiden tavaroiden) esille laittaminen jo edellisiltana, nopeuttaa kummasti aamutohinoissa! Illalla otan myös esille meikkaus-kylpyhuoneessani sen huulipunan jota haluaisin laittaa. Muuten laittaisin aina sitä samaa, sitä joka kaapista putoaisi ensimmäisenä käteeni. Ja vaaterekki on myös siitä kiva, kun näkee, että mitäs kaikkea omistaakaan ja hieman pesusta kosteat vaatteet on helppo kuivattaa siinä (melko) suoraksi. Mukavaa tiistai-iltaa!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa A
      ja todellakin, säästää aikaa aamuista ihan hirmuisesti :)

      Oih, tuo huulipunajuttu kuulostaa ihanalle ♥ Mun pitäisi alkaa käyttämään myös huulipunia. Niillä saa kivasti ilmettä!

      Aurinkoista keskiviikkoa ja terkkuja täältä paukkupakkasten keskeltä!

  5. Kaura sanoo:

    Ihanat paidat, niin raikkaan näköiset. Sopii sulle nuo sävyt erinomaisesti.

    • Kaura sanoo:

      Ps. Paranemisia teille!

      • Maria Maria sanoo:

        Ja kiitos, toivotaan että menee nopsaa ohi ♥ Pikkuisimman kanssa kävin juuri näytillä, mutta virusta taitaa olla. Itse sairastin eilisen illan ja nyt pitää koputtaa puuta, jos sillä selvisin :D

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Kaura

      ja kiitos kaunis ♥
      Nää on mun lempparisävyjä, varsinkin nyt taas kun hiukset ovat blondattu :)

      Ihanaa keskiviikkoa!

  6. LPP sanoo:

    Oi, mikä harmonia ja ihana kuva sinusta!
    Meillä jäi televisio pois makuuhuoneesta, kun sinne ei mahtunut vastaavaa lipastoa ja en halunnut seinille (tapetit) reikiä :D

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos kaunis ♥

      Makuuhuone (ja mikä tahansa muu huone) on harmoninen tuollain just siivottuna…ja vielä harmonisempi se olis ilman tuota mustaa mötikkää ;D Haaveilen sellaisesta tv-kaapista, josta Hanna tuolla alhaalla vinkkasi. Saisi telkkarin piiloon!

      Kivaa keskiviikkoa!

  7. KastehelmiB sanoo:

    Upeita kuvia – kiitos! Kuvissasi on todella tunnelmaa ja ihailen sitä. Minulla on sama kamera käytössä, mutta kuvat ovat latteita, pitäisikö vaihtaa objektiivia? Käytän paljon 17 mm. Haluaisin kovasti oppia ottamaan tunnelmallisia, kauniita kuvia, ehkä se on vain vaatii harjoittelua ja harjoittelua.

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos sinulle ♥

      Ihanaa, jos se tunnelma välittyy sinne toiselle puolen ruutuakin :)
      Kokeilepa tunnelmalinssiä 45 mm f/1.8 tai 25 mm f/1.8. Tosin tämän postauksen kuvat muistaaksei otin tuolla 17 mm -obiskalla!

      Juu,mä olen huomannut, että valokuvaamisen suhteenkin ne toistot ratkaisee eli treenannut olen sitä ja paljon :D

      Kivaa keskiviikkoa!

  8. Hansu sanoo:

    Oi mikä ihana matto :) Juuri tuon värinen itsellä etsinnässä!

Kommentoi