MOIKKAMOI IHANAT!
Piti kertomani teille tänään lounasleipien kuninkaista, sellaisista jotka vievät tajunnan mennessään. Mutta, kuten niin usein aiemminkin niin nytkin aihe muuttui viime metreillä. Kävin aamupäivällä juoksemassa tunnin lenkin ja sen aikana tuli pohdittua, tapani mukaan, elämää. Ajankohtaisia aiheita ja sitä, miten ne minuun vaikuttavat. Miten koen ne ja mikä on kantani niihin. Tällä kertaa pohdin eilen julkistettuja verotietoja. Niiden aiheuttamaa kateutta. Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että kirjoitan jälleen tätäkin postausta sydän auki ja hieman haavoilla, joten don’t shoot the messenger. Kateus, raha ja onnellisuus kun ovat arkoja asioita ja saattavat aiheuttaa kiivastakin keskustelua.
Aloin miettimään sitä, että miksi meitä laitetaan järjestykseen tienistien mukaan? Mitä hyötyä siitä on ja kenelle? Lööpit huutavat, että katso, mitä naapurisi tienaa tämän linkin takaa. Voisi kysyä, että ketä kiinnostaa? No varmasti monia kiinnostaa, mutta silti en näe tätä jutun juonta. Miksi mun täytyisi tietää, mitä naapurini tienaa? Jotta voisin kadehtia häntä? Kertokaa mulle, jos tiedätte syyn, että miksi verotietoja julkaistaan 🙂 Miksi tehdään erillisiä uutisia siitä, jossa kuuluisia bloggaajia laitetaan tulojen mukaan järjestykseen? Kertomatta kuitenkaan, että onko blogi ainoa elanto vai tuleeko raha jostain muustakin työstä. Saaden aikaan sen, että useat voivat vetää johtopäätöksen bloggaajien ”helposta rahasta”. Siellä ne vain istuvat sohvalla kahvikuppi kädessä ja esittelevät uusinta joulunumeroa 😉 Liksa juoksee ja elämä hymyilee. Kamerakalusto päivittyy ja juostaan kokkareilta kokkareille.
Kaikkihan me tiedämme, että jokainen työ on arvokasta. Jokainen työ vaatii sinulta panoksen. Kenellekään työstä ansaittu raha ei tule ilmaiseksi. Sen verran itsekin klikkasin jotain linkkiä, että näin lukuja, joissa oli kuusi nollaa perässä. Toisen sarakkeen luvussa oli vain viisi nollaa. Hetken ajattelin, että voi vitsit, jos olisi noin rikas, niin voisi vaan matkustella. Ei tarvitsisi vertailla lentoyhtiöitä tai hotelleja. Voisi kääntyä lentokoneeseen astuessaan sinne vasemmalle oikean sijaan. Mutta hei, olisiko se elämää jota haluaisin elää? Todennäköisesti ei. Jotenkin sitä on vaan niin kovin kiitollinen ja nöyrä, kun tietää, että perheellä on katto pään päällä ja varaa ostaa ruokaa. Kaikilla kun edes näin hyvin asiat eivät ole. Tietämättä, mistä miljonäärien rahat tulevat, niin en voi muuta kuin ajatella, että good for them. Ei se ole minulta pois, jos joku miljonäärisuvun vesa on syntynyt kultalusikka suussa ja elää numeroiden valossa hyvää elämää. Mutta tiedämmekö, mikä on totuus numeroiden takana? Emme.
”No se on yrittäjä, sehän tienaa miljoonia!” ”No kun se möi sen yrityksensä, niin sehän elää leppoisasti loppuelämän!” Olen törmännyt tämän pienen elämäni aikana hurjan paljon olettamuksiin. Olettamuksiin siitä, että miten asiat on mennyt. Varmaan tietoon siitä, että sillä naapurin Maralla on eläke turvattu, kun möi yrityksensä ja ajelee sillä uuden karhealla Audilla. Itse kartan olettamasta mitään. En näe syytä, miksi pitäisi olettaa muiden ihmisten elämästä pienintäkään häivää. Omasta puolestani voin vain sanoa sen, että olen törmännyt vastaavanlaisiin olettamuksiin koskien itseäni. Me bloggaajat olemme tietyllä tapaa julkista riistaa. Olemme tiemme valinneet. Mutta tuskin kukaan meistä on teflonista.
Olen jättänyt julkaisematta kaksi kommenttia. Toinen koski sitä, miten käsittelen suruani vanhempieni kuollessa. Meni ihon alle ja satutti. Toinen tuli reissussa ollessamme, jonka valitettavasti menin poistamaan. Olisin nimittäin halunnut sitä tässä yhteydessä siteerata. Eräs ihminen sylki päälleni ryöpyn kateutta. Kateutta siitä, että näemme maailmaa. Koin että sen sijaan, että olisin paneutunut hänelle vastaamaan ja pilannut pahalla mielellä lomani, lakaisin kommentin maton alle. En mielestäni ole tilivelvollinen kenellekään, mutta se, miten tähän elämänvaiheeseen on päästy on vaatinut paljon työtä. Se ei ole tullut helpolla. Vai oletko sinä valmis perustamaan yrityksen, ottamaan liki miljoonan euron investointilainan ja valvomaan öitä seuraavan päivän erääntyvien ostolaskujen takia? Sen takia, että ostolaskuja erääntyy 67 000 eurolla ja firman tilillä on vain 3720 euroa? Tuntien häpeää siitä, että joudut lakki kourassa kääntymään maksujärjestelyasioissa velkojiin. Takaamaan omalla nimelläsi ja omaisuudellasi nuokin velat. Tietäen, että olet henkilökohtaisessa konkurssissa, ellet saa niitä hoidettua.
Elämä ei ole aina niin helppoa, miltä se näyttää. Kateus kalskahtaa omaan korvaani negatiivisena. Minut on opetettu kotona olemaan kadehtimatta. Olen todistanut sivusta, kuinka paljon pahaa jälkeä kateus saa aikaan. Kateus sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat verisukulaisia. Olen nähnyt, miten kateus sairastuttaa ihmisen henkisesti. Se ei ole kivaa katseltavaa. Sanotaan, että sääli on sairautta. Mutta mielestäni sitä on myös kateus, jos se menee liiallisuuksiin. Kateus usein liittyy rahaan, mutta valitettavasti usein myös perheeseen ja onneen. Tietyllä tapaa ajattelen, että kateus voi olla myös hyvällä tavalla motivoivaa. ”Hei, toi on pystynyt tuohon, ehkä mäkin pystyn.”
Jos on pakko laittaa ihmisiä järjestykseen, niin miksemme laita ihmisiä järjestykseen sen perustella, kenellä on kultaisin sydän? Sen perusteella, kenen hymy valaisee maailman? Kenen silmät heijastavat elämänkokemusta ja antavat sinullekin toivoa? Tiedän, että multa puuttuu monia geenejä 🙂 Muun muassa se kateusgeeni. Mutta jos sellainen olisi, niin voisin kadehtia teitä, joilla on vanhemmat elossa. Isä kenen kanssa keskustella maailman talouden jamasta. Jonka tietotaito on sitä luokkaa, että otat iskän mieluusti mukaan lähipubin tietovisaan vaikka se olisikin niin uncool viedä oma iskä sinne kavereitten keskelle. Voisin kadehtia teitä, joilla on äiti elossa. Äiti, kuka tekee maailman parasta hirvipataa. Joka on maailman pihein, mutta kerran vuodessa revittelee ja ostaa merkkivaatteen. Hihittelen tulee sen kanssa kotiin ja sanoo ääneen peilin edessä, että olikohan tää nyt fiksu ostos. Palauttaa merkkivaatteen kauppaan, sillä mieluummin laittaa nuokin rahat perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen. Olette etuoikeutettuja. Mutta suostunko teitä kadehtimaan? En, vaan olen sydämeni pohjasta onnellinen teidän puolestanne ♥
Joten rakkaat ystävät, muistetaan että asioilla on aina kaksi puolta. Minua ei kannata kadehtia. Tai jos kadehditte, niin tehkää se vaikka sen takia, että olen elämää täynnä ja katson maailmaa positiivisten lasien läpi. Ajatelkaa, että teilläkin on mahdollisuus siihen. Työtä se ehkä vaatii, mutta kuulkaas kun ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Onko kateus ansaittua? Voi kunpa osaisin tuohon vastata järkevästi. Kateus silloin, kun se on negatiivista ei ole missään tapauksessa mielestäni ansaittua. Kukaan tuskin tuntee ylpeyttä ollessaan negatiivisen, pahansuopaisen kateuden kohde. Positiivisen kateuden kohteena oleminen taas tavallaan on ansaittua. Mutta en tosin näe miksi kenenkään pitäisi huomionhakuisesti kerjätä kateellisuutta ympäristöstään. Käyttäytyä niin, että brassailisi omaisuudellaan tai nauttisi kateuden kohteena olemisesta.
Hei, jatketaan huomenna taas siirapilla ja hunajalla. Ehkä niillä lounasleivillä tai sitten ei. Takataskussa on myös yksi superhyvä glögiohjekin. Ehkä se voisi sopia perjantaille 🙂
TORSTAITERKUIN,
<3 jälleen hyvä kirjoitus Maria. Olet oikealla tiellä.
Kiitos Leena ♥
Sydän sanoi, että asiat on näin. Ja niinhän ne ovat 🙂
Sellanen huomio verotietojen julkaisusta, että silleen ehkä pysyy helpommin kärryillä vaikkapa päättäjien verojutuista (helpompi huomata jos jonku verotiedot on jotenkin hämärät). Sivujuonena ja etenki iltalehtien lööpeissä sit tulee nää ”kuka on rikkain” -jutut. Mutta todella asiaa tää postaus, ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa noista jutuista <3
Moikka Linda
ja hei kiitos ♥
Ja kiitos, en tullut ajatelleeksi, että verotiedot ovat tavallaan osa sitä, että talous ja sen tiedot yritetään saada läpinäkyvämmäksi meille tavallisenkin tien tallaajille. Se on muuten hyvä juttu! 🙂
Tosi hyvä kirjoitus! Itse en myöskään lue juttuja verotiedoista,toki otsikot tulee nähtyä-halusipa tai ei. Raha-asiat ovat mielestäni jokaisen henkilökohtaisia asioita, eikä itseäni ainakaan kiinnosta tuon taivaallista mitä kukin tienaa. Ei ole minulta pois,jos naapuri tienaa miljoonia. Tai jos joku bloggari nyt tienaa 50 000 vuodessa.
Sitä olen tässä vuosien saatossa mietiskellyt,että mikä siinä kateudessa onkin,että ihmiset sanovat tai kirjoittelevat todella törkeitä kommentteja toisille..miksi eivät pidä mölyjä mahassaan!!!!
Esimerkkejä omalta kohdaltani..olen kotiäitinä hoitovapaalla kolmatta vuotta..jokainen varmasti tietää,että kodinhoidontuki on muutama hassu satanen ja lapsilisät päälle..jokainen varmasti tietää myös sen,että kun mies käy töissä,on hänen osallistuttava talouden ylläpitoon enemmän kuin toisen..ja jokainen varmasti tietää,että äidin jäädessä kotiin perheen pitää tehdä talouden suunnittelua..mm.lainat,autot,harrastukset ym,jotta rahat riittävät. Silti ihmettelen mikä saa ihmiset heittämään seuraavia lauseita: ”no sinä se vielä lomailet kotona?” Tai ”onhan se hyvä ku on rahaa niin paljon että voi olla vaan kotona”..täytyy myöntää,että harvoin jään sanattomaksi mutta näiden edellä mainittujen kohdalla en osannut sanoa mitään. Enkä keksinyt muuta syytä kommenteille,kuin tuon pirullisen kateuden.
Ja se miksi noistakin pahoitin mieleni oli puhtaasti se,että kun ei ole vuosiin esimerkiksi ostanut itselleen yhtäkään vaatetta tai käynyt yhtään missään mihin menisi yhtään rahaa tai miettinyt pääni puhki miten syödä mahdollisimman edullisesti ja laadukkaasti.ollut vain valmis antamaan lapsille mahdollisuuden olla kotona luopuen monestakin asiasta, niin sitten ihmiset kuvittelevat että sitä vain pötkötellään sohvalla vailla huolen häivää. Niin ärsyttävää.
Jos nämä verotiedot jätettäisiin julkaisematta,niin ois parempi. Niinhän sitä sanotaan,että tieto lisää tuskaa.
Moikka Maaruska
ja kiitos ♥
Ai että aloin näkemään punaista sun saamien kommenttien takia! Huh, sehän on kaukana lomailusta, kun on lasten kanssa kotona. Antaen lapsille mahdollisuuden olla kotona. Voiko olla arvokkaampaa työtä? Ei voi ♥
Mutta, meitä ihmisiä on niin moneen junaan. Nämä kommentoijat voisivat kokeilla, miltä tuo lasten hoitaminen kotona tuntuu. Todeta, että kuinka paljon sitä ylimääräistä aikaa sohvalla pötköttelyyn jää 😀
Osuit niin oikeaan, kerrassaan loistava kirjoitus.
Itse en osaa olla kateellinen, vaan olen onnellinen toisen rehellisellä työllä ansaitusta omaisuudesta. Itse olen kahden yrittäjän lapsi ja tiedän, että mikään ei tule ilmaiseksi.
Heippa Minna-Liisa
ja kiitos ♥
Tänä päivänä tuntuu, että tietty sukupolvi on sitä mieltä, että ei työtä tarvitse tehdä, jos ei halua. Näen punaista, kun lööpit ovat näitä tällaisiä väärällään. Kuka sitten maksaa tulevien sukupolvien eläkkeet, kuka antaa mahdollisuuden kunnalliseen terveydenhoitoon.
Samoilla linjoilla ollaan 🙂
Jos jotain pitäisi kadehtia, niin näitä kirjoittajan lahjojasi Niin hyvin taas kiteytetty se, mitä itsekin ajattelen ❤️
Voi kiitos Kirsi ♥
Rakastan noita päiviä, kun tekstiä syntyy. Kirjoittaminen on lempipuuhaani ja ihanaa, jos se rakkaus kirjoittamiseen välittyy teksteistä 🙂
Loistava kirjoitus kerta kaikkiaan! <3
Kiitos Laura ♥
Onneksi päätin painaa julkaise-nappia…tämän postauksen kanssa kun mietin pitkään, että uskallanko. Ihan hölmöä ajatella noin, miten ajattelin 😀
Mä olen tässä asiassa niin samaa mieltä sun kanssa! Mua ei todellakaan kiinnosta se, mitä joku muu – oli se sitten julkkis, naapuri tai oma pomo – tienaa. En jotenkin tajua, mitä sillä tiedolla tekisin! Enkä jaksa kadehtia ketään, jolla on selvästi enemmän rahaa kuin mulla, koska yhtäkään euroa enempää en tililleni saa, vaikka miten kadehtisin. Ja aika usein teen myös huomion, että ne joilla selvästi on enemmän rahaa kuin mulla, myös tekevät töitä aamusta iltaan ihan stressihirmuna 24/7. Not my kind of life!
Hei asiasta kuudenteen, aivan ihana toi sun neuletakki!! Ihanaa loppuviikkoa sulle Maria, jään odottelemaan sitä lounasleipien ohjetta 🙂
Moimoi Emma
ja kiitos, samoilla linjoilla ollaan ♥
Sepäs se onkin, että vaikka raha tuo tietyllä tapaa onnea sen suhteen, että pystyy maksaa laskut sun muut, mutta jos rahankiilto silmissä painaa töitä 24/7, niin muistaako sitä kuitenkaan sitten elää? Tosin, tiedän ihmisiä joille työnteko on koko elämä 🙂
Kiitos, ostin sen Usan reissulta huikeaan 15 euron hintaan 😀
Sinne myös, viikonloppuja ♥
PS. leivät tulossa joko tänään. Tai sit ens viikolla. Työtyöt vähän haittaa bloggaamista ;D
Hahaa, ymmärrän! Nyt kun mä oon taas innostunut kirjoittamaan blogia, niin (vaikka en ammattilainen olekaan), niin työtyöt tosiaan ärsyttävällä tavalla häiritsee sitä hommaa. Kun tekisi vaan mieli istua koneen äärellä ja kirjoittaa ja kirjoittaa, mutta pakko raahautua sinne töihinkin 🙂 Ihanaa viikonloppua!
Hei,
Verotietojen hyötykäyttöäkin on. Olen muutaman kerran kysellyt verotoimistosta eri työnantajilla työskentelevien kollegoiden verotietoja, jotta osaan hinnoitella itseni työmarkkinoilla paremmin. Miljoonia tienaavat eivät kiinnosta, miksi pitäisikään?
Moikka Vuori Vaahtera
ja hei kiitos, aika hyvä pointti ♥
Tuolta kantilta en olisi tullut verotietoja ajatelleeksikaan 🙂
Minä inhoan verotietojen julkistusta. Ei kuulu muille, mitä kukin tienaa. On sitten ansiotuloa, pääomatuloa tai mitä vain. Jokaisen oma asia on.
Itse inhoan koko päivää. Listoilla on ihmiset haluamattaan ja toimittajat kirjoittelee vaikka mitä. Ei monikaan paljon tai vähän tienaava halua tietojaan reposteltavan lehdessä. En itse usko, että tämä oikeasti lisää yhteiskunnan läpinäkyvyyttä.
Kateellinen voi olla toiselle mistä vain. On niin paljon asioita, joita ei rahalla saa. Sydän verellä monesti kaipaan asioita, joista maksaisin mitä vain, jos rahalla voisi ostaa. Mutta kun ei voi.
Moikka m
ja just näin, on paljon asioita, joita rahalla ei saa ♥ Sen kun kaikki muistaisi.
Niin, mietin tuolla ylemmässä kommentissa sitä, että lisääkö tämä läpinäkyvyyttä. Vähän kaksi piippuinen juttu 🙂
Upea kirjoitus ja niin täyttä asiaa! Kiitos kun nostit esille yrittäjän painajaisen ”ostolaskut/tilinkate” – niin tuttua, mutta aina kaikista on selvitty, mutta ne jotka sanovat että ”onhan se helppo olla omassa yrityksessä töissä, kun voi lomailla milloin haluaa” yms, niin pyytäisin miettimään, että joka kuukausi on kiinteät kulut, työntekijöiden palkat ja ne verotkin maksettavana, ja joka kuukausi ei ehkä ole sitä myyntilaskutusta niin paljon kuin on budjetoitu. Ja yrittäjä tekee lomallakin töitä, jos ei muuten, niin miettimällä, pohtimalla ja suunnittelemalla tulevaa. Tsemppiä ja ihanaa viikonlopun alkua. Sun blogi on niin paras!
Kiitos Johanna ♥
Ja hei, tuo ostolaskut vs. tilin saldo oli ekat viisi vuotta se, mistä menetin liki yöuneni. Sain aina järkyttävän migreenin tuollaisen yön jälkeen ja olin toimintakyvytön seuraavan päivän. Onneksi olemme nyt suht koht hyvin pää veden pinnan yläpuolella, mutta yrittäjänä kun siitä huomisesta ei koskaan voi tietää.
Ihana kuulla, kiitos ja sinne myös mahtavaa viikkistä! 🙂
Hyvä kirjoitus ja niin samaa mieltä kanssasi. Olet taitava kirjoittaja ja tekstejäsi on mukava lukea ☺ Minua ei kiinnosta muiden ihmisten verotiedot ja paljon kukainenkin tienaa. Itse ihailen ja olen kade ihmisille, jotka ovat ystävällisiä ja ottavat muut ihmiset huomioon ja kohtelevat kaikkia saman arvoisesti riippuen tilipussin paksuudesta ❤ Hymy ja ystävälliset silmät ❤
Heipsan Meri
ja kiitos ♥
Ihana kuulla, että pidät teksteistäni – kirjoittaminen kun on rakas asia minulle 🙂
Hymy ja ystävälliset silmät ovat ne mihin itsekin kiinnitän huomiota, ystävällisyyden lisäksi ♥
Iltaa Maria ja kiitos upeasta kirjoituksesta, täyttä asiaa. Mietin illalla aivan samaa ja uutiset vielä urheiluruutukin. En koskaan katso verotietoja. Minua ei kiinnosta pätkänvertaa toisten tulot, yleensä se on vaatinut paljon työtä tai itsensä likoon panemista. Minut on opetettu kans’ en osaa kadehtia. Isäni opetti, joka ei ehtinyt nähdä yhtään lastenlasta. Sinut on pahasti varmaan loukattu, pyydän anteeksi sen kirjoittajan puolesta. Poltellaan kynttilöitä. Koko päivä koulutuksessa parinsadan kilometrin päässä, tämäkin on valinta, että viihdymme maalla. Tein vähän vstsalihaksille kotona, en jaksanut salille. Odotan miestä kotiin kokouksesta. Se on lasi viiniä, huomenna vapaa ja jotain hyvää, ehkä lämmin kalaleipä♥.Kaikkea hyvää sinulle ihana kirjoittaja♥
Moikkamoi Seija
ja hei olehan hyvä – kiitos sinulle ♥
Ei sinun tarvitse anteeksi pyytää, höpsö ♥
Kuulostaa kuule ihanalle sun torstai-ilta kalaleipineen, viinilasillisineen ja tulevine vapaapäivineen 🙂
Kaikkea hyvää sinnekin, ehkä tänä iltana itsekin nautin viinilasillisen työviikon päätteeksi ♥
Hei Maria,
hyvä kirjoitus jälleen! Ja niin samaa mieltä olen kanssasi. Miksi kadehtia toisia, ei se minulta pois ole, jos jollain toisella on jotain mitä minulla ei. Minusta verotietojen pitäisi olla salaisia. Mitä hyötyä niistä on kenellekään kun ne julkistetaan. Minusta on jokaisen oma asia mitä tienaa jne. Kateus on todellinen helmasynti ja siitä saa pahan mielen vain itselleen 🙁 Mutta jostain syystä se on täällä kotimaassamme kovasti vallalla oleva ilmiö.
Ei kannata tuhlata omaa elämäänsä moiseen vaan nauttia omasta olostaan ja kannustaa muita ihmisiä. Olla ystävällinen toisille – siinäpä sitä.
Mukavaa Pyhäinpäivän aikaa.
Terveisin, Johanna
Heippa Johanna
ja kiitos ♥
Kuten tuolla ylhäällä eräässä kommentissa totesin, niin onneksi painoin julkaise-nappia…meinasi jäädä tämä postaus julkaisematta, sillä olen tullut vallan kriittiseksi omille jutuilleni 😀
Just näin, kateus taitaa olla meidän suomalaisten perisynti. Ei haluta olla onnellisia toisten puolesta.
Hei, kiitos ja levollista Pyhäinpäivän aikaa sinnekin ♥
Mutta siitähän nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri, että olet etuoikeutettu.
Syyslomalla Amerikkaan, joululomalla Lappiin, hiihtolomalla Thaimaaseen ja keväällä/kesälomalla Euroopan kaupunkilomalle.
Koti viimeisen päälle rempattu ja hyvät autot.
Ihana perhe ja komea mies 😉
Hyvät työpaikat ja niissä viihtyminen. Taitava bloggaaja.
Olenko kateellinen…. hmm…. miksi olisin 🙂 Minullakin on asiat hyvin.
Heippa Ulla,
just näin, ketään ei kannata kadehtia vaan olla onnellinen siitä, mitä itsellä on ♥
Pakko vielä sanoa, että apua – mistä tiedät mitkä autot meillä on, kun en ole niitä blogissa jakanut? 😀 Nimimerkillä omassa autossni vilkuttaa tällä hetkellä kaikki valot ja lisäksi siitä lähtee ihme ääni. Pahalta tuo myös haisee ajon jäljiltä. Eli ei ihan ns. pakasta vedetty ;D
Etuoikeutettu? Jos kaikki mainittu on ANSAITTU omalla työllä, riskillä ja yrittämisellä, tekeekö se ihmisestä etuoikeutetun? Ei, se on on ansaittua. Etuoikeutetulle ne tippuu syliin evää liikkauttamatta. Kaksi täysin eri asiaa.
Hieno kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ja, elänyt samoja vaiheita ja tuntemuksia. Kiitos että jaoit ajatuksesi kanssamme!
Kiitos kaunis ♥
Onneksi rohkaistuin painamaan julkaise-nappia 🙂 Tämä blogi antaa niin paljon eikä vähiten sen takia, että huomaan, että en ole yksin ajatusteni kanssa ♥
Taas niin syvällistä ja järkevää tekstiä. Kateus on meidän suomalaisten perisynti, jonka moni joutuu kohtaamaan elämässään. Vaikka itse tuntisi tuskaa, vääryyttä ja voimattomuutta elämän karikoissa, niin aina joku on kateellinen. Varsinkin me naiset olemme tässä superhyviä, olettamukset ovat totuuksia monelle. Uskalletaan silti elää täysillä ja välittämättä muiden puheista ja kateellisista kommenteista. Sinulla on sydän paikallaan ja järkeviä ajatuksia.
Moikka Kastehelmi
ja kiitos kaunis ♥
Välillä sitä putkahtaa mieleen ajatuksia, joita on pakko laittaa tekstin muotoon. Niin onnellinen olen, että sain sanottua asiani niin, ettei kenellekään tullut väärää mielikuvaa 🙂
Sehän se just onkin, että pitää uskaltaa elää täysillä – vaikka välillä tulisi jostain suunnasta lunta tupaan ♥
Mä kadehdin sua sen vuoksi, että olet yksi fiksuimmista ja sydämellisimmistä ihmisistä jonka tiedän! <3
Voi Jenni ♥
Tyypilliseen suomalaiseen tapaan tekisi mieli vastata, että äläs nyt, emmää oo tollanen 😀
Mutta kerrankin sanon vain, että KIITOS ♥
Osuitpa taas asian ytimeen.Juuri miehen kanssa ihmeteltiin tätä varallisuus uutisointia,mikään kun ei voisi vähempää kiinnostaa.Koskaan en ole osannut olla rahasta/maallisesta mammonasta kateellinen.
Se kun ei minkäänlaista onnea takaa.
Tämä korostuu päivittäin myös työssäni konkreettisesti.Sen verran rahaa oltava,että pysyy ruoassa ja katto on pään päällä ja pystyy laskut maksamaan.Mutta.Tärkeintä on terveys,rakkaus,oma perhe ja läheiset.Tämän olen sisäistänyt kristallinkirkkaasti.
Moikkamoi Sanna
ja kiitos ♥
Just samoja asioita ihmetellään 🙂 Tärkeän asian olet sisäistänyt. Mä ehkä havahduin asiaan kunnolla vasta silloin nelisen vuotta sitten, kun menetin isäni. Siihen asti olin naiivi ja sitä mieltä, että lääketiede kyllä parantaa. Vain vanhat mummut ja papat kuolevat. Eivät nuoret!Joskus joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että tässä elämässä oppii ♥
Tosi kurjaa, että olet saanut tuollaisia kommentteja. Kateus ei kannata, itse ajattelen, että jokaisella on oma taakkansa. Kaikilla on jotakin ja toiset kestää vastoinkäymiset paremmin kuin toiset. Ja oma asenne vaikuttaa paljon siihen. Pitkäaikaissairaudet, työttömyys ja muut vakavat huolet tietysti masentaa ja syö pahimmassa tapauksessa elämänilon lisäksi säästöt. Mutta ei silti kannata katkeroitua ja olla kade. Muiden onni ei ole pois omasta.
Mikään ei tule ilmaiseksi. Jos tekee paljon töitä, voi periaatteessa saavuttaa mitä vain. En pidä nykyajan ajattelumallista: ”mulle kuuluu”. Ennen korostettiin opiskelua ja työnsaantia, nyt tuntuu tärkeää olevan mahdollisimman ”mukava” elämä ja halu tehdä jotakin kivaa. Toivon kovasti, että tämä trendi on väliaikainen.
Verotustiedot ei kyllä kiinnosta yhtään. 🙂
Moikka Minna,
mutta onneksi niitä kommentteja on ollut vain kaksi, joita en ole julkaissut….yhteensähän olen saanut vuosien varrella kymmeniä tuhansia kommentteja blogiini ♥ Katkeruus on kyllä kateuden kanssa sellainen asia, joka saastuttaa helposti ihmissuhteita.
Tiedätkö, mä olen ihan samaa täällä pohtinut. Kuka maksaa meidän eläkkeen, sitten kun on sen aika. Kuka maksaa veroja niin, että saamme asua hyvinvointivaltiossa, jossa palvelu pelaa. Aivan äimistynyt olen näistä ”en jaksa käydä töissä, kun kotona saan saman rahan” -ihmisistä. Ketään loukkaamatta 🙂 Toivotaan, että on ohi menevä trendi!
Silloin kuin verotiedot julkaistiin sanomalehdessä, katsoin Pirkanmaan parhaiten tienaavat läpi. Nyt kun ne on netissä, en jaksa enää klikkailla ylimääräisiä linkkejä auki. Miksi katsoin? Ihan uteliaisuudesta vaan, koska me tunnetaan paljon suoraan/epäsuorasti yrittäjiä ja katsoin vain miten ovat pärjänneet. Tiedostan, että yrittäjyys on kovaa hommaa ja mikään ei tule ilmaiseksi. Siitä nostan hattua kaikille yrittäjille. Oli se sitten meidän naapuri tai Herlinit, ihan sama. Luulen että olen vähän wannabe- yrittäjä mieleltäni, näin vitsinä heittääkseni. MUTTA, valitettavasti en ole yhtään kateellista sorttia. Toki esim. kun kaverit on tehneet/teettäneet hienoja remppoja, olen saattanut hetken olla kade ja huudahtanut ”mäkin haluun!”. Mutta se tunne on loppujen lopuksi hiipunut melko pian. En tiedä miksi näin on, mutta olen tiedostanut asian vuosia ja sanonutkin sen joillekin.
Sitten havahduin siihen, että koska olen myös ollut kauan kotona, osa tutuista saattaa olla siksi minulle kade. Vaikka eivät ehkä ymmärrä mitä ponnisteluja se vaatii, kun on kotona (l.pienet tulot), eli on ihan turha kadehtia. Osa taas epäsuorasti on sanonut että olen ”luuseri”, mutta olen sanonut että tämä on oma valinta. No, omalla työlläni olen minäkin omaisuuteni hankkinut ja siitä ylpeä. Kaikilla ei ole ollut isää, joka aina neuvoi säästämään ja sijoittamaan. Vitsailinkin aina juuri edesmenneelle isälleni, että en olisi näin hyvin pärjännyt elämässä jos häntä ei olisi ollut olemassa.
Hei sinä ihana wannabe -yrittäjä,
olen miettinyt sinua paljon ♥ Toivottavasti
siellä on nähty auringonpilkahduksiakin surun keskellä!
Onneksi meillä on ollut onni omistaa isät, jotka ovat neuvoneet säästämään ja sijoittamaan. Meillä iskä aina painotti sitä, että mitä ei ole varaa hankkia rahalla, niin sitä ei tarvitse. Kauhulla ajattelen, että näkee luottokorttilaskuni, joka joka kuukausi postilaatikkoon pamahtaa 🙂
Voimia Pyhäinpäivään Riikka ♥
Kiitos! Hyvää pyhäinpäivää teille myös.
Isät ❤️ja äidit ❤️ heipat heille sinne missä sielunsa vaeltavat nyt.
Minulle verotiedot ovat täysin turha asia. Tosin asun ulkomailla enkä käy palkkatyössä, joten en kuulu edes kohderyhmään.
En kadehdi ketään eikä minua kiinnosta paljonko ihmiset ansaitsevat. En oikein ymmärrä jo vuosikausia vellonnutta keskustelua, että ollaan kateellisia bloggaajille. Aikuiset ihmiset ovat valmiita jakamaan yksityisyytensä, jokaisen aamiaisen, kukkakimpun, skumppalasillisen etc. Rahasta. Not my cup of tea.
Tämä oli hyvä teksti aiheesta. Kiitos siitä sinulle!
Moikka Katriina,
just näin, miksi pitäisi olla kiinnostunut muiden tuloista/veroista. Ja juu, bloggajille ei kannata olla kateellinen, niin kuin ei kenellekään muullekaan 🙂
Kiitos kaunis ♥
Asiaa kirjoitit! Myönnän kyllä itse selaavani verotietoja mutta en osaa olla huikeista tuloista kateellinen koska useimmiten ne on hankittu kovalla työllä. Ja kamalaa jos sinua kadehditaan sen takia että olet perinyt jotain: lähipiiristä tiedän että he kaikki olisivat mieluummin ilman perintöjä kuin vanhempiaan/ puolisoaan. Olen itse onnellisessa asemassa että vanhempani ovat suht.hyvässä kunnossa, lapsi asuu omillaan ja opiskelee. Itse olosuhteiden pakosta teen vain satunnaisesti töitä mutta sekös tuntuu joitakin vaivaavan. Onneksi mies töissä niin voidaan välillä lomailla ulkomailla jne. Ja sekin tuntuu olevan kova pala tietyille ihmisille, eihän se ole jeneltäkään pois! Mutta kiitos tosiaan hyvästä kirjoituksesta ja hyvää viikonloppua! Tai taidan mä pikkuisen kade olla teidän Kalifornian-reissusta
Moikka Rida
ja kiitti ♥
Juu, perintöjen sijaan ottaisin kyllä ihan varmasti myös äiskän ja iskän takaisin elämään. Ihmiset luulevat, että kun peritään jotain, niin elämä muuttuu auvoisaksi. Ei se muutu. Pahimmassa tapauksessa, kuten meillä on pitänyt realisoida omaisuutta maksaakseen perintöverot. Perintöverot sellaisista kohteista, joita ei pysty / kannata edes realisoida pitkään aikaan. Joten kinkkisiä juttuja.
Onni on meilläkin mies, joka on toisaalla töissä. Itse kun olen yrittäjyyden myötä luopunut paljosta (rahallisesti), mutta toisaalta saanut myös paljon enemmän (ei rahallisesti) ♥
En oikeasti ymmärrä, että ihminen voi kadehtia toisen kovalla työllä ansaittua elantoa tai toimivasti järjesteltyä taloutta. Eikö se ole ennemminkin syy nostaa hattua.
Kadehtija voisi ennemminkin keskittyä siihen, miten oman elämän ongelmakohdat järjestää paremmin kuin käyttää energian kadehtimiseen 😉
Toki onnettomaksi ihmisen voi tehdä se, jos elämä menee esim.sairauden kanssa kamppailuun. Se vie voimat varmasti, kärsimys harvoin jalostaa. Ennemminkin tekee katkeraksi.
Muuten olen kyllä vähän sitä mieltä, että (jos ei lasketa mukaan sotia,katastrofeja,sairauksia ym.) niin arkisessa elämässään jokainen on tiettyyn pisteeseen oman onnensa seppä. Eli vastuussa itse siitä, millaisia tavoitteita elämälleen asettaa ja miten niihin koittaa pyrkiä. Meillä Suomessa on kuitenkin monen sukupolven ajan ollut melko tasa-arvoiset mahdollisuudet mennä elämässä eteenpäin.Eikä kaikkien tavoitteet edes ole verotietoihin perustuvaa. Vaan ihan muuta hyvinvointia ja rauhaa tuovaa.
Heippa H
ja just niin, miksi kadehtia toisen kovalla työllä saavuttamia juttuja? Ja vaikka se toinen olisi voittanut lotossa miljoonia niin onko se meiltä pois? 🙂
Samoilla linjoilla olen sun kanssasi ♥♥♥
Ai että. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi elämässä menestyvää pitää kadehtia tai solvata. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi omaa katkeruutta kanavoidaan toisten ihmisten päälle mielipiteen varjolla.
Niin kauan, kun on täysissä sielun ja ruumiin voimissa, suomessa on aika hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään. Kaikkea ei voi toki hallita elämässään, mutta omalla panoksella on iso osuus moniin asioihin. Asenteella ja yrittämisellä. Ruudun takaa huutelemalla tuskin saa parannettua omaa asemaansa. Kaikkea hyvää teidän perheelle, olette sen ansainneet.
Heipsun Nanna
ja kiitos, meidän perhe kiittää ♥
Sehän se onkin, että meillä on kaikilla mahdollisuus opiskella itsellemme ammatti. Tänä päivänä työllisyystilanne toki on huono, mutta toivotaan, että sekin paranee. Sitä myötä kaikilla ahkerilla ja työtä pelkäämättömillä on kyllä samanlaiset mahdollisuudet 🙂
Niin ihana kirjoitus taas!❤ Ajattelen niin samalla tavalla kanssasi, esim. näistä verotiedoista. Enkä myöskään osaa olla katellinen toisen rahoista.Tai en osaa ihmetellä toisten rahatilannetta. En edes jaksa miettiä 🙂 Asiat on juurikin niin, ettemme tiedä kenenkään seinien tai pään sisälle. Samanlaista kateutta,ihmettelyä olen minäkin joutunut sietämään. Ensin suvun maiden ja metsien ja omaisuuden vuoksi. Sen jälkeen siitä, miksi ja miten voin olla kotona lasten kanssa. Itse ajattelen jokaisen tekevän omat valintansa, enkä edes ala kyseenalaistamaan niitä. Kun vuodesta toiseen kuulee ihmettelyä omista valinnoista, saa olla melkoisen vahva, ettei itsekin lähde mukaan tähän omien valintojen kyseenalaistamiseen. Ainakin pahan mielen saa useasti näistä toisten ajattelemattomista kyselyistä.
Nyt pyhäinpäivänä, nautitaan läheisistä ja arvostetaan, sitä mitä meillä on. Kuten tiedämme, kukaan ei ole iäti rinnallamme ja jokainen hetki on arvokas. Kiitos Maria teksteistäsi, sinulla on melkoista sydämen viisautta ❤
Kiitos Annamaria ♥
Voi ei, sielläkin oltu kateuden kohteita. Se ei ole kiva olotila 🙁 Kuten sanoit, niin kukin tekee omat valintansa. Mutta älä ystäväni ikinä ala kyseenalaistamaan omia valintojasi. Sinä jos kuka tiedät, mikä on sinulle ja perheellesi parasta ♥
Kiitos ♥
Hyvä kirjoitus! Ehdottomasti verotietojen pitää olla julkisia. Lisää 100 prosenttisesti läpinäkyvyyttä ja sitä tämä suomalainen yhteiskunta tarvitsee. Voit myös hinnoitella työntekijänä itsesi paremmin ja sitten se todellisuus, että tavallista duunaria on jo pidempään syyllistetty ahneudesta, vaikka jo tutkijoiden mukaankin juuri Suomen päättäjien ja suurien yritysten pomojen ahneus on lisääntynyt 2000-luvulta alkaen, ei duunarien. Eli vain hyvä juttu. Minulle ne myös kertovat sitä todellisuutta, ettei ole ihme, että meidän päättäjämme ovat kadottaneet todellisuudentajunsa siitä mitä on normaalin perussuomalaisen elämä. Saati köyhien. Itse näen sen työssäni. Toivoisin päättäjiemmekin näkevän.
Se miten kiinnostunut olet näistä asioista on sitten toinen juttu. Jos se on peruste kateudelle niin ihminen on aika heikoilla silloin jos tuo on kaikki mikä merkitsee. Minulle opetettiin jo kotona, ettei koskaan voi tietää mitä toisten ihmisten elämä todellisuudessa on neljän seinän sisällä. Ulkokuori voi näyttää olevan kunnossa ja on hyvinkin ”kultainen” ja todellisuus on, että kaikki on hankittu velalla. Ja tähän ikään olen nähnyt sen ominkin silmin. Lähipiirissä kaikki on näyttänyt olevan kunnossa, mutta alta paljastuu perheväkivaltaa, uskottomuutta, seksuaalista hyväksikäyttöä… Eli se mitä nämä verotiedot kertovat ovat vain pintaa monellakin tapaa, ei muuta – kuten itsekin kirjoitit. Ja moni köyhempi ihminen voi olla paljon onnellisempi kuin yli 100 000 euroa vuodessa tienaava. Rahalla saa ja pääsee kuten mummoni sanoi, mutta sellainen ihminen voi olla hyvinkin onneton.
Pidän paljon kaikenlaisista tutkimuksista =) ja minusta on outoa se, että juuri ne suomalaiset, joilla ei sitä rahaa ole niin paljon ovat juuri niitä, jotka antavat esim. eniten hyväntekeväisyyteen. Ehkä silloin pystyy paremmin asettumaan toisen asemaan ja se antaminen lähtee siitä? Kun näistä verotiedoista joka vuosi vouhotetaan ihan naurettavuuksiin saakka ”kateuskortteina” ym, vaikka kyse on oikeasti siitä läpinäkyvyydestä, on erittäin hyvä, että samalla myös kerrotaan miten paljon eniten tienaavat maksavat veroja ja konkreettisesti kerrotaan mitä sillä rahalla voi maksaa tässä yhteiskunnassa. Esim alueen suurin yrittäjä maksaa 200 000 euroa veroja ja näillä pystyy maksamaan jopa 20 lapsen koulutusta, vaikka eihän ne veroeurot oikeasti näin jakaannu. Iltapäivälehdet kyllä kirjoittavat lööppejään, joista tulee kuvitelma, että tämä on vain rikkaimpien kiusaamista ja kateuteen perustuvaa, mutta tietoa tarvitaan, läpinäkyvyyttä tarvitaan ja jos tämä tuntuu pahalta niin voisi itse miettiä mistä se johtuu. Häpeääkö, että tienaa huonommin tai häpeääkö, että tienaa paremmin? Toki tieto myös usein lisää tuskaa =)
Tykkään muuten blogistasi kovasti, usein raapaiset myös pinnan alta ja se on hieno ominaisuus! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!