MOIKKAMOI IHANAT!

Ja terkkuja täältä lämpimästä 🙂 Hotellihuoneesta, johon kuuluu avoimen oven ansiosta parvekkeen kautta sirkkojen siritys. Englanninkieliset balladit ja ihmisten iloinen puheensorina. Silmät lurpsivat jo kiinni, vaikkei kello ole vielä kovin paljon. Päivän uiskentelut kalojen keskellä vaativat veronsa. Silmät ovat vieläkin täynnä merivettä ja hiekkaa löytyy päänahasta kolmen shampoopesun jälkeenkin. Tulin tuossa äsken parvekkeella auringonlaskua ihastellessani taas miettineeksi, että onko tietyt tapahtuvat asiat vain sattuman kauppaa vai ohjaileeko joku elämäämme?

Onko sattuman kauppaa, että en vaihtarivuoden jälkeen lähtenytkään Saskatoonin yliopistoon ystävieni tavoin, vaan jäin lukion jälkeen Suomeen? Etten koskaan lähettänyt niitä hakemiani Jacksonvillen yliopiston hakupapereita ja muuttanut Floridaan ollakseni rakasta ystävääni lähellä? Onko sattuman kauppaa, että juuri pari päivää ennen kuin tapasin tuon elämäni rakkauden olin vielä lähdössä maapallon toiselle puolelle La Jollaan? Opiskelemaan lisää ja nauttimaan elämästä. Äidin ja iskän yllyttämänä. 

Onko sattuman kauppaa, että äiti ja isä aikoinaan palasivat kotiin Tampere-talosta Mandatumin asiakasillasta todeten, että ”Näimme sun tulevan aviomiehesi siellä”? Tarkoittaen toki Nallea, ei tuota maailman parasta lasteni isää, joka myös oli ko.tilaisuudessa 😀 Onko sattuman kauppaa, että mieheni päätti monen vuoden ulkomailla opiskelun ja jääkiekkouran jälkeen palata Suomeen ja päästä Mandatumiin töihin? Tavata siellä vanhempani, vaikkei vielä silloin edes tiennyt keitä he olivat. Juuri ennen kuin vaihtoi toiselle alalle töihin. Oliko sattuman kauppaa, että emme tunteneet toisiamme aiemmin, vaikka mieheni paras kaveri on naimisissa lapsuuden kaverini kanssa? Oliko ihan sattumaa, että me kohtasimme ja taistelimme alkuvaikeuksien jälkeen itsemme kuiville? Helppo olisi ollut antaa periksi, mutta onneksi ei annettu. Kuten olen joskus todennutkin, niin emme puhuneet aluksi sitten lainkaan samaa kieltä. Nythän puhumme kieltä, jota kukaan muu tuskin ymmärtää.

Mä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että joku Amurin enkeli tuolla meitä ohjailee 😉 Antaa ensiksi ehkä hieman erehtyä, ottaa opikseen ja kasvaa. Trial & error -meiningillä. Kunhan aika on kypsä, niin kuin sattuman kautta elämäämme tupsahtaa se juuri oikea ihminen. Se, jonka kanssa on helppo olla ja hengittää samaa ilmaa. Se joku, joka inhoaa yhtä paljon hiekkarantoja kuin minä. Tai lähinnä sitä hiekan ja aurinkorasvan yhdistelmää. Se, joka mieluummin viettää aikaansa uima-altailla. Tykkää tulisesta ruoasta, mutta ei liian tulisesta. Osaa tilata happy hourina pina coladat juuri oikeaan aikaan. Jolle perhe on se maailman tärkein. Kuten minullekin ♥

Sellaista. Tunnen suuren suurta kiitollisuutta ja rakkautta. Onnea. Loma jatkuu vielä, mutta onneksi arkikin on yhtä auvoista, kun on rinnalla se oikea. Toivottavasti sielläkin ollaan yhtä rakastuneita kuin täällä 🙂

LEPPOISIN LOMATERKUIN,

PS. pahoitteluni, että kommentteihin vastaaminen näin lomalla kestää. Kaikki ihanat jättämänne kommentit olen kyllä lukenut ja jokaiseen tulen kyllä vastaamaan. Kiitos niistä ihanat!