keskiviikko 04. tammikuu 2017

20-vuotias, 30-vuotias ja 40-vuotias minä (+ yksi arkiruokaresepti)

MOIKKAMOI

ja hrrr! Meillä on mittarissa -16 astetta. Arska paistaa ja lumikiteet kimaltaa. Ihan täydellinen talvipäivä. Koiraystäväni oli sitä mieltä ekaa kertaa, että oli vähän liian kylmä olla ulkona. Lenkit ovat tänään olleet lyhyempiä, mutta eipä tuo haittaa. Huomaan, että tämä tammikuun eka viikko on omistettu monessa blogissa hyvinvoinnille. Niin myös minun blogissanikin, ainakin ravinnon myötä. Toivottavasti osaan pitää sen hyvinvoinnin mukana koko vuoden. Se on teema, joka on kovin lähellä sydäntäni. Käsi ylös, kuka ei kevennä ruokavaliotaan tai ala liikkumaan enemmän tammikuun alussa. Mun täytyy myöntää, että itse kuulun niihin, jotka joka ikinen vuosi päättää ottaa itseään niskasta kiinni vuoden vaihteessa. Ja jos oikein muistan, niin tämä tarve keventää  ja muuttaa elämäntapoja juontaa juurensa jo parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Aimo askel on kuitenkin tultu eteenpäin. Marian evoluutio tässä vuodenvaihteen skarppauksessa on ollut huikea. Huomioittehan, että alla olevat tekstit olen kirjoittanut pilke silmäkulmassa ja hieman kärjistäen :)sitruunainen-kanacouscoussalaatti-1-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-3-of-6

20-VUOTIAANA

1.1. paino 51,2 kg. Tavoite 49,5 kg. Hirmuinen kiire jumppiin, rasvanpolttoa, spinningiä, muokkausta. Peppulihakset näkyviin nopsaa ja six pack pöhötyksen alta esiin. Jos jossain välissä ehdin syödä itutonnikalasalaatin niin hyvä niin. Jos en, niin paastotaan. Se laihduttaa. Kavereiden kanssa vietettyjä baari-iltoja ei lasketa. Sidukkahan on nestemäistä. Vähän niin kuin vettä joisi. Ja se Big Mac -ateria tuli ihan tarpeeseen, sillä en taas muistanut syödä päivällä mitään. Aamupalankin vetäisin kiireessä; kolme kuppia kahvia ja 10 appelsiini Pims keksiä. Ja koska en sitten syö juuri päivisin mitään, niin iltapalaksi menee helpostikin pussi Makuunin irttareita, jotka haen minuuttia ennen sulkemisaikaa alakerrasta yöpuku päällä. Onneksi yliopistolla avattiin pastabaari, sillä olen niin kiireinen, etten ehdi tekemään kotona ruokaa. Olen syönyt siellä pastabaarissa muutamana päivänä pelkästään kasviksia; tomaattia pasta bolognesen muodossa. Tammikuun lopussa olen jo unohtanut koko hyvinvointiprojektin ja päätän aloittaa uudestaan vuoden päästä.

30-VUOTIAANA

1.1. paino 56,7 kg. Tavoite 49,5 kg. Siitähän lähdetään, että synnytykset levensi lantiota niin paljon, että ne vielä ennen joulua päälle mahtuneet farkut puristavat tällä hetkellä. Lantion leventynyt muoto tuli viiveellä, noin vuosi pari synnytyksestä. Ehkä se oli se kinkun suola, mikä sai tämä aikaan. Hiilaritkin on sitten niin kökköjä. Syön pelkkää parsakaalia ja savulohta. Pekonia, munia ja turkkilaista jugurttia. 24/7, päivästä iltaan ja taas seuraavana päivänä samalla kaavalla. Tuskastun, jos en juokse vähintään puoltatoista tuntia putkeen. Hengästymättä ja punastumatta. 15 kilometriä nyt ainakin tulee juosta tuohon aikaan. Ostan myös salikortin pitkästä aikaa ja käyn joka toinen päivä bodypumpissa. Viikossa kroppa on huomattavasti slimmimpi. Ainakin omasta mielestä.  Lasten päikkäriajan leikin olohuoneessa Jane Fondaa. Ne hirmuisen pahat hiilarit jätän loppuelämäkseni. Parsakaalia alkaa kyllä tulemaan jo vähän korvista ulos. Kroppa kaipaa aamupuuroa. Koko ajan on nälkä ja se salikorttikin jää loppujen lopuksi pölyttymään salikassiin aina huhtikuuhun saakka. Kunnes alkaa armoton bikinikunnon metsästys.

40-VUOTIAANA

1.1. paino…? En omista vaakaa. Tavoite: voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Joululomalla nautitut minttukaakaot saavat aikaan sen, että tekee mieli pitää tipaton tammikuu. Vaikka ruokavalio on perusarjessa erittäinkin terveellinen, niin joulukonvehtien yliannostus ajaa myös karkittomaan ja herkuttomaan tammikuuhun. Piilosokereita en suurennuslasin kanssa kyttää, mutta kaikki maalaisjärjellä sokeriksi luokiteltava saa jäädä. Jo kolmantena päivänä huomaan ihon kunnossa muutoksen, se on kimmoisampi ja tasaisempi väriltään. Olo on hyvä. Peruskotiruoalla mennään. Vältän ääripäitä. Järki pysyy kädessä myös liikunnan suhteen. Jatkan siitä, mihin ennen joululomaa jäin. Repivät ja kovalla temmolla juostut lenkit ovat vaihtuneet hölköttelyyn ja maisemista nauttimiseen. Pitkät kävelylenkit koiran kanssa ja illan venyttelyt takkatulen ääressä on just sitä, mitä kaipaan. Tiedän, että tämä on elämäntapa, johon olen sitoutunut. Ei mikään väliaikainen projekti, jossa jojoillaan ja voidaan huonosti. Vihdosta viimein olen oppinut lempeän tavan elää.

Kyllä, oppia ikä kaikki! Ihan viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut muutos tammikuun osalta. Sitä ei jaksa enää näännyttää itseään ruuan suhteen, vaan päinvastoin. Tulee syötyä useammin, mutta pienempiä annoksia. Kismetin sijaan välipalaksi nappaan usein omenan ja pähkinöitä. Liikunta on osa elämää, osa rutiineita kuten nukkuminen ja syöminenkin. Pieni masupömppö ei haittaa eikä enää aja kolmen päivän ananaskuurille. Onneksi on vyötäröstä joustavia housuja ;)sitruunainen-kanacouscoussalaatti-4-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-2-of-6

Ja jotta postauksesta katoaisi kokonaan se punainen lanka, niin hypätään takaisin tuohon eilen esittelemääni viikon ruokalistaan :D Jonna (toivottavasti George on jo häipännyt!) toivoi reseptiä tämän päiväiselle sitruunaiselle kanacouscoussalaatille. Joten postauksen kuvat siitä ja alla resepti:

SITRUUNAINEN KANACOUSCOUSSALAATTI

3 ohuen ohutta broilerin filettä
marinadi:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
2 tl broilermaustetta
tuoretta minttua pienisteltynä
sormisuolaa
-sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita kanat marinoitumaan noin tunniksi jääkaappiin
-pyyhi ylimääräiset marinadit pois ja pienistele kanat
-paista ne kypsiksi (lisäsin pannulle loppuvaiheessa cashew-pähkinöitä) ja valmista sillä aikaa couscous:

4 dl täysjyväcouscousia
4 dl vettä
ripaus suolaa
0,5 g sahramia
loraus öljyä
-kiehauta vesi, lisää siihen suola, sahrami ja öljy
-lisää couscous ja ota kattila pois liedeltä
-sekoita haarukalla ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Valmista sillä aikaa salaatti:

salaattisekoituspussi
3 tomaattia pienisteltynä
pätkä kurkkua palasteltuna
10 kuivattua aprikoosia pienisteltynä
-sekoita salaattiainekset ja couscous sekaisin
-lisää kastike

kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
2 tl dijon-sinappia
-sekoita keskenään ja sekoita couscoussalaattiin

Kaada salaatin päälle kananpalat. Ripottele salaatin päälle runsaasti tuoretta minttua. Mä lisäsin jääkaapista vielä puolikkkaan avokadon salaattiin sekä jälleen sitä jugurttikastiketta. Tosin nyt tein jugurttikastikkeen kookoksella maustetusta soijajugurttivalmisteesta, johon lisäsin mustapippuria ja hunajaa. Hyvää oli ja lapsetkin söivät mukisematta ;) Alunperin olin suunnitellut, että nuo listaamani ruoat olisivat iltaruokia, mutta lasten loman aikana, meillä on syöty lounas vasta tosi myöhään ja iltaruoan asemasta ollaan syöty täyttävämpi iltapala. Meneehän se näinkin. Pääasia, että syödään!sitruunainen-kanacouscoussalaatti-5-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-6-of-6

Huomaatteko muuten, että meillä on teemaväri tämän ekan viikon ruoissa? Jep, sattumalta itse huomasin, että oranssi/keltainen on vallitseva väri. No, huomenna se vaihtuu borssikeiton myös kirkuvan punajuurenpunaiseeen :)

ILOISTA PAKKASPÄIVÄÄ,

alle

PS. muistatteko, kun kerroin että mun uusista luisteluhiihtosuksista hajosi side heti tokalla hiihtolenkillä? No juu, oli unohtunut kaupassa pari ruuvia laittaa siteeseen. Hmph. Josko pakkanen vähän hellittäisi niin pääsisi taas hiihtämään!


17 Responses to “20-vuotias, 30-vuotias ja 40-vuotias minä (+ yksi arkiruokaresepti)”

  1. Riina sanoo:

    Hauskasti kirjoitettu! Kyllä ikä tuo mukanaan järkevöitymistä ja pehmentymistä – myös makuasioissa! Siinä missä siellä Tren yo:n pastabaarissa kaksikymppisinä kauhisteltiin kumpumahaisia ukkeleita silloin joskus kun niitä sinne eksyi :D, näyttää ja tuntuu pieni dädimasu miehillä nyt oikein mukavalta – kielii positiivisesti esim. siitä, että se oma ulkonäkö ei ole elämässä number uno ja ehkä muunkinlaista pehmeyttä ynnä asenteen elastisuutta löytynee :) Sama hyväksyminen koskee itseäkin.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Riina

      ja kiitos :)

      Hei, me ollaan oltu samassa pastabaarissa! Dädimasut on tosi jees – nykyään :D

      Vanheneminen ei ole lainkaan hassumpi juttu <3

  2. idahhh sanoo:

    Ompas herkullisen näköistä! Nam, pitääkin kokeilla. Ostin jo kauan sitten kuskusta kotiin mutta en ole löytänyt yhtään hyvänoloista reseptiä (koska nirso) mutta tämä kolahti! Kiitos vinkistä, tätä tehdään varmaan sitten huomenna :D

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis! :)

      Kuskus on ihanaa, mä teen usein sitä esim. savulohen kanssa tai sitten sellaisen kreikkalaistyyppisen salaatin, johon laitan kuskusta :)

  3. Midetude sanoo:

    Hei,

    Olen seurannut blogiasi todella pitkään, vaikka oletkin paljon minua vanhempi. Jotenkin kuitenkin pidän sinua hirveän viisaana, loistavana kokkina ja sinulla on sellainen niin voimakas hyvänolon boogie, että siihen jää koukkuun, kun samantasapainon itsekin haluaisi löytää! (kai sitä sitä sanotaan, että kolmessakympissä se löytyisi!) :D
    Mutta kun kirjoitit synnytyksestä 30v kynnyksellä, tuli mieleeni olitko heti valmis äidiksi kun sait tietää raskaudestasi? Vai aiheuttiko se sinulle mitään ristiriitaisia fiiliksiä? Tai synnytys? Jotenkin olen aina miettinyt haluavani äidiksi ja olin haaveillut, että olisin äiti ennenkuin täytän 28v. Lapsi on toivottu, haaveiltu mutta kaikkihan tapahtui hetkessä ja nyt olenkin jo raskaana! Nyt sitten kaikenmaailman möröt kaivautuvat kaapista ja mietin hätiköinkö sittenkin että miten ikinä minusta voi tulla hyvä äiti ja miten ikinä kestän synnytykset! :D Ja tuntuukin että olen yhtäkkiä ajatuksissani todella kauhuissani! En keksinyt parempaa henkilöä kuin sinä kenen puoleen kääntyä ja kysyä viisaita neuvoja kun sinua pitkään olen seurannut ja ihannoinnut letkeää elämäntyyliäsi!

  4. JonnaG sanoo:

    OMG. Tuutko meille au pairiksi? Voisit kokkailla noita herkkuja täällä. George sai lähdöt jo joten pyykkejä ei tarvi pestä:) Oisko mitään?
    Ihanan näköistä, toi menee kokeiluun!

    Sympatiseeraan teidän karvakaveria, en mäkään välittäis nenääni nyt tonne laittaa jos ei olis pakko!
    Muut melkein viikonloppu jo ja ulkona jo valoisampaa.Thumbs up sille!

    Iisiä keskiviikkoiltaa Tampesteriin!

    • Maria Maria sanoo:

      Ooämgee Jonna,

      voisin tullakin :D Hei huippua, että George tajusi häippästä! Se on kyllä vieras pahimmasta päästä :)

      Niin ihanaa, että on paljon valoisampaa. Pakkanenkin onneks hellittää huomenna :)

      Kiitos ja ihanaa loppiaista sinne <3

  5. Ilona sanoo:

    Hei, kiitos inspiroivasta blogista. Olen jo jonkin aikaa sitä seurannut, mutta en koskaan kommentoinut. Tästä postauksesta tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista lukea millainen oli 20-vuotias ja 30-vuotias Maria. Siis muutenkin kuin mitä tässä postauksessa tuli ilmi :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Ilona

      ja kiitos kaunis :)

      Voisin tehdä sellaisenkin postauksen, jossa katsotaan muuten sitä, mitä muutoksia minussa on tapahtunut (niitä ei ole paljon, mutta sitäkin merkittävämpiä) kiitos postausvinkistä!

  6. Jep! Välillä toivon oikeasti, että silloin kaksikymppisenä, normaalipainoisena, en olisi koskaan aloittanut minkäänlaista laihdutuskuuria. On nimittäin ollut sellaista jojoilua koko aikuisikä. Silti taidan pitää itsestäni enemmän nykyään kuin silloin 20 vuotta sitten!

    Ja ihana resepti! Toisinaan tulee niin totaalikyllästyminen niihin omiin resepteihin, joita olen viimeiset reilun 17 vuotta käyttänyt (toki on sinne jotain uuttakin matkan varrella tarttunut). Ruuanlaiton tietenkin opettelin oikeasti vasta lasten synnyttyä.:P
    Kiitos jälleen inspiksestä!:D

    • Maria Maria sanoo:

      Heissan Taina

      ja sanos muuta! Silloin parikymppisenä kun omasi kuitenkin täydellisen vartanlon. Jännä juttu, mutta todellakin – nyt sitä osaa nauttia iän tuomasta ”pehmeydestä” :D

      Kiitos, tuo kuskus on meidän koko perheen suosikki (koirakin sitä söisi ;)!

  7. Hanna sanoo:

    Herkullinen salaattiresepti, kiitos! Jokavuotinen proggis alkamassa mutta itselläkin näin nelikymppisenä enemmänkin sillä ajatuksella että haluan pitää itsestäni huolta. Ei suuria muutoksia vaan ihan pieniä ja ihan itselle.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Hanna

      ja kiitos kaunis :)

      Just näin, siinä menee sisäisen hyvinvoinnin tavoitteet ulkoisten tavoitteiden edelle nykyään. Pääasia, että voi hyvin ja jaksaa arjessa :)

  8. Oi nam, tätä on ihan pakko tehdä heti tänään!! Mun oli tarkoitus pitää keittiössä kasvis-kala -tammikuu, mutta pakko myöntää, että se olisi aika työlästä. Kasvisruokien ideoiminen ja tekeminen on jotenkin niin paljon isompi juttu (tottumuskysymys tietenkin), eikä kalaakaan viitsi ihan joka päivä syödä. Päätinkin, että kanaa ”saa” syödä kahtena päivänä viikossa, loput viisi sitten vegeillään ja fisuillaan.

    Edellisen postauksen lohikin vaikutti ihan älyttömän hyvältä. Tein just eilen vähän saman tyylistä cashew-lohta, kannattaa kurkata ohje mun blogista. Tuli ihan superhyvää pienellä vaivalla.

    Niin ja hei, ihanaa alkanutta vuotta sulle Maria!! Oon taas ollut ihan superlaiska kommentoimaan…

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkamoi Emma,

      pitkästä aikaa! Hei mulle tuli yks päivä mieleen, että mitä sulle kuuluu ja tulin kännyllä katsomaan sun blogiin. Piti kommentoida myöhemmin koneelle päästyäni, mutta se jäi. Kiva, että olet taas blogin parissa :)

      Kasvis-kala-tammikuu kuulostaa hyvältä! Meillä kans piti vähän ottaa kasvispainotteisemmin tammikuu, mutta tähän täytyisi panostaa toden teolla :)

      Nam, cashew-lohi kuulostaa hyvältä!

      Ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta sinnekin <3

  9. […] sijaan tänä perjantaina poikkeuksellisesti jotain muuta. Silloin, kun kerroin millainen Maria oli 20-, 30- ja 40-vuotiaana vuodenvaihteen elämäntaparemontin keskellä toivoitte, että avaisin vähän muutakin puolta […]

Kommentoi