…sorry kuvatulvasta 🙂

HEIPPATIRALLAA

ja terveisiä tuulen tuivertamasta saaresta! Onneksi on lämmin tuuli, sentäs. Oli tarkoitus ajaa mökille jo eilen illalla, mutta kympin jälkeen kotiin päästessämme vettä tuli siihen malliin, että kotisauna ja oma sänky houkuttelivat. Sitäpaitsi, reissussa rähjääntyy. Ollakin, että reissu on ihan ylimukava ja se kestää vain pari yötä. Päätimme jo silloin kesäkuulla, kun tiesimme, että äiti ei kauaa enää jaksa, varata matkan meidän perheelle ja veljen perheelle. Maisemanvaihdos teki hyvää meille kaikille.

Sillileipiä, kauppoja, Nyhavnia, tanskalaista huumoria, tivolia. Nyt jaksaa taas. Suru-uutiset Nizzasta kyllä vaikuttivat. Vaikkei antaisi pelolle sijaa, niin kyllä sitä silti ihmismassassa alkaa ahdistumaan. Aukeilla paikoilla kahvitellessaan miettii, että mitäs jos. Täällä saaressa saa olla ihan rauhassa. Parempi kuin ei kuuntele uutisia. Ihan kiva olla hetki eristyksissä muusta maailmasta. Blogistaniaa lukuunottamatta 😉

Tällä kertaa yövyimme Ansgar-hotellissa. Sille myös suuri suositus. On ihan rautatieaseman lähellä, joten sijainti on nappi. Huoneet olivat siistit ja perhehuone varsin tilava. Tanskalaisten standardien mukaan. Aamupala oli peruseurooppalainen ja ajoi asiansa. Kööpenhamina on verrattain kallis. Hotelli, vaikka kuinka perustason sellainen, vie aina lompakosta ison loven. Rahaa vastineille saimme jälleen Tivolissa. 12 tuntia hurvittelua laitteissa ja suu hymyssä koko ajan. Ei ole parempaa ilosointua korville kuin lasten kikatus ♥

Palataan Tivoli-tunnelmiin tuonnempana. Nyt mustikoita poimimaan. Tuntuu, että niitä tulee tänä vuonna pakkanen täyteen. Hyvä niin! 🙂 Ai niin, ja kommentteihin palaan myös vielä tässä viikonlopun aikana. Kiitos kaunis niistä, ihanaiset!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN

PS. sinulle, jonka kommentin jouduin poistamaan; se, että esittelen inspiraatiokuvia Afrikasta ei tarkoita, että olisimme ostamassa sieltä taloa…että meillä olisi sellaiseen varaa. Se ei myöskään tarkoita sitä, että sinulla olisi oikeus tehdä olettamus, että pyörimme rahoissa  ja sen takia tuntea suurta katkeruutta ja kateutta. Purkaa se kommentissa. Ei kannata – me myös olemme naimisissa pankin kanssa seuraavat 30 vuotta asuntolainan myötä ja kyllä, meilläkin venytetään laskujen maksuja palkkapäiviin. Mitä tulee niihin pariin viimeiseen kommenttiriviisi, suru on subjektiivista ja kenelläkään ei ole oikeutta alkaa arvostelemaan muiden suruprosessia tai kertomaan mikä on sen suhteen oikein tai väärin. Peace!