Maanantai-iltaa ihanat!
Mä oon täällä ihan täpinöissäni – valokuvista ja tuosta mun kamerasta, jolla olen meinannut viskata vesilintua jo monet kerrat. Hitsinvitsi, kun kerrankin mun kamera (siis toi Canonin karvalakkimalli) otti kuvia, joita ei tarvinnut käsitellä (no suoristus ja rajaus ei ole käsittelyä ;). Niin mahtavaa! Eilen aamulla lähdin ennen ysiä maitokauppaan hakemaan maitoa ja totesin kelin olevan aivan uskomaton. Heitin maidot kotiin muulle perheelle aamupuuroon laitettavaksi, nappasin kameran kaulaan ja kipaisin toppatamineissani tuohon järven rantaan. Ja mikä näky siellä odottikaan! Auringonnousu kera ihmeellisen valoilmiön; molemmin puolin auringonnousua tasaisin väliajoin oli nähtävissä kaksi ”valeauringonnousua”. Ikäänkuin valopaasit, jotka nousivat ylös taivaanrannasta. Lisäksi vielä tuo utuinen ilma. Olin myyty!
Kotiin kävelin hymyissä suin; tiesin, että kuvat onnistuivat.
Päivä kului, kuten eilisestä postauksesta näitte/luitte, mummulassa maailman parhaassa seurassa hyvän ruoan äärellä. Kolmen jälkeen virittelin jälleen toppatamineet päälleni ja lähdin kävellen kohti Pispalaa. Tiesin, että aurinko laskee 15:52, joten siksi yritin tähdätä Pispan portaiden yläpäähän. Innostuin kuitenkin järven jäällä kuvailemaan niin paljon, että jouduin ottamaan toiset portaat ylös Pispanharjulle eikä maisemat ihan avautuneet niin kuin tuolta portaiden päästä. Tarpeeksi hyvin kuitenkin. Luonto on aika ihmeellinen ♥
Otin ne tutut lenkkeilyportaat alas Pispanharjulta kohti kotia. Vaikka aurinko oli jo painunut mailleen, niin maisema oli silti kaunis. Talvinen kuura yhdistettynä kirpeään pakkaseen. Päätin kävellä kotiin jäitä pitkin. Taivas oli oranssi ja kun käännyin katsomaan taakseni kohti Pispalaa oli taivaanranta harjun takana sinertävän vaaleanpunainen. Tässä kohtaa ajattelin, että kuinka onnellinen sitä saakaan olla, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa. Tai saatikka siitä, että pystyy nauttimaan näistä elämän pienistä asioista. Kävelin hiljalleen kotiin lumen narskuessa kenkien alla. Ja päätin, että tapahtui elämässä mitä tahansa, niin toivottavasti sitä ei ikinä menettäisi tätä kykyä olla onnellinen niistä arkisista, pienistä asioista. Ei siihen onneen paljoa tarvita, niin kuin olen täällä monta kertaa todennut ♥
Ihan superenergistä ja kivaa viikkoa 🙂
Muistetaan nauttia elämän pikkuisista onnenmurusista ja arjen kultareunoista!
Ihania kuvia ja maisemia! Ja totta, jännä tuo auringonnousu!
Hih, mäkin kuljin kamera kaulalla Pispalassa ja Pyynikillä sekä la että su – tosin totesin että niin kaunista kuin siellä olikin niin arvaa mikä sieltä puuttui. Kuten puuttui keskustasta kaikkialta. Kuuraiset puut! Meillä täällä on näet puut tosi paksun kuuran peitossa, samoin oli Tampereelta joka suuntaan lähtiessä mutta ei keskustassa. Hassu juttu. Mä siis jumaloin huurteisia puita 🙂 Ja siksi en sitten ottanut edes kuvia kun olin niin pettynyt. Toisaalta, tulipa nautittua maisemista oikein olan takaa muuten!
ps. koska mentäis yhdessä kävelylle?!
Paitsi nyt kun katsoin kuvat uudelleen niin onhan noissa jossain kuuraakin näkyvillä 🙂
Kiitos Marja 🙂
Tiedätkös, mä huomasin myös, että jossain paikoin (etelärinteessä) ei ollut kuuraa puissa! Mutta siellä täällä sitä oli. Meillä on kyllä kans ihan winter wonderland, varsinkin tämän aamun lumisateen jälkeen.
Hei juu, koskahan me nyt ehdittäis kävelylle? Mihin tää aika menee? Löysin yhdet ihan killeriportaat Pispalasta, vois mennä niitä tarpoon kamera kaulassa 😀
<3-terkkuja!
Aivan mahtavan upeita kuvia tutuista maisemista♥!
Asia on juuri näin. On osattava nauttia niistä pienistäkin asioista:)
Kiitos kaunis Hanne! 🙂
Nuo maisemat ovat kyllä kultaakin kalliimpia <3 On onni asua tässä ihan lähellä!
Upeita kuvia, ja huomaatko, kuinka auringonnoususta heijastuksineen muodostuu ristin muotoinen kuvio? Vaikka teillä on perheessä ollut surua isäsi poismenon johdosta, olisiko se luonnon oma merkki, että surun keskellä voi nähdä myös kauniita asioita ja iloita niistä?
Sari
Kiitos Sari ja hei, enpäs huomannut, mutta nyt huomasin! 🙂 Näitä merkkejä on kyllä ollut tässä, täytyy vaan pitää silmänsä auki <3
Hei Maria! Onkohan meillä ollut tänään joku telepaattinen yhteys? Kurkkapa mun postaus 😀 Kuinka samoilla raitella voikaan ihmiset olla <3 Sinulla on kauniita kuvia, kuten aina.
Voi ihana Kerttu, täytyykin tulla heti pian kommentteihin vastaamisen jälkeen blogiisi piiiitkästä aikaa visiitille 🙂 Ruuhkavuodet, ruuhkavuodet :/ Kiitos kaunis, sielunkumppanini <3
Ihania kuvia……aika vaikuttava auringosta muodostunut risti. Ja niin viisaita sanoja taas…..onnellisuudesta ja kiitollisuudesta!
Kiitos kaunis 🙂 Todellakin, huomasin tuon ristin vasta Sarin kommentista! Hitsi, luonto nyt näyttelee näitä merkkejä aikas tiuhaan. Ihanaa <3
Ihania kuvia……aika vaikuttava auringosta muodostunut risti. Ja niin viisaita sanoja taas…..onnellisuudesta ja kiitollisuudesta!
Ihan henkeäsalpaavan upea postaus – tunnelmasi oikein aistii. Ihana kun päästiin sinun matkassa tuohon pienten asioiden onnen fiiliksiin ja näihin maisemiin, kiitos!
Kiitos Ninnumaaria <3 Ihanaa, että pystyn välittämään tunnelmia tietokoneen välityksellä – se kun ei ole ihan helppoa 🙂
Oi, mitä aurinkopylväitä! Ja suloisia talvitunnelmia! Ja kauniit sanasi kruunavat kuvat.
Kiitos Tuulia 🙂 Ja eikös ollut upeat aurinkopylväät! Olisin ihastellut niitä kauemminkin, mutta kirpsakka pakkanen laittoi puntteihin vipinää 🙂
Upeita kuvia ja pääsin rauhalliseen tunnelmaasi hyvin sisälle. Totta myös tuo, että onni asuu omassa päässä.
Kiitos kaunis 🙂 Tuolla järven jäällä tuli kyllä rauhoituttua ja kuunneltua luonnon ääniä (jään poksumista, hui!). Yleensä lenkillä kun pauhaa juoksumusiikki korvakuulokkeista 🙂
Hei hienoja kuvia! Ennen kuin viskaat kameralla vesilintua, kannattaa kokeilla uutta linssiä. Itse olen huomannut, että nykyään rungot, jopa karvalakit, on niin hyviä, että huonommallakin rungolla saa hyviä kuvia, mutta linssillä on paljon enemmän merkitystä. Ja jos päätyy ostamaan linssin, muttei silti saa mieleisiään kuvia, samat linssit käy muihinkin Canoneihin tai jos päättää vaihtaa merkkiä, linssit säilyttää ihan hyvin arvonsa ja niistä yleensä pääsee eroon. Mä tykkään oikeen erityisen paljon Canonin 50mm kinnteäpolttovälisestä linssistä, jonka saa usein esim. Anttilasta tarjouksessa 99e. Tosi edullinen ja ehdottomasti hintansa väärti! Todella valovoimainen, sillä saa ihanan kirkkaita kuvia ja se toistaa värit upeasti. Siitä toki puuttuu se zoomi, mutta itse en ole kokenut sitä hunoksi, koska sillä saa upeita kuvia.
Voi kiitos ja suurkiitos vinkistä! Eli mun ei tarvitsekaan investoida uuteen kameraan. Huh 🙂 Kävin katsomassa ja totta tosiaan, tuo suosittelemasi linssi oli alle 100 euroa Anttilassa. Se on seuraava investointi. Kiitos vielä kerran! Kuvaus on vienyt ihan mennessään 🙂
Aivan ihania ja tunnelmallisia kuvia. Ja tuo valo, ihana asia joka pitenee vain päivä päivältä. 🙂
Kirpsakalla pakkassäällä on ihan mielettömän kiva kävellä, kun lumi narskuu ja nenää kipristää. Lenkin jälkeen sauna ja hyvä ruoka, mitä sitä muuta tarvitseekaan. 🙂
Moikka ihana ja kiitos <3 Siis tuo valo on niin tervetullutta sen pimeän kauden jälkeen. Harmi, että jouluinen keli tuli kuukauden myöhässä, mutta nautitaan tästä nyt täysillä. Kohtahan jo tulee kesä 🙂 You said it, lenkki+sauna+ruoka -ei ihminen tarvitse onneensa muuta 🙂
Tosi upeat kuvat. Luonto on näyttänyt taas upeimmat puolensa ja hienosti olet ne saanut taltioitua. Tämä valo on kyllä ollut niin ihanaa ja tullut tarpeeseen.
Kiitti Saga 🙂 Kyllä, luonto on ollut niin kaunis. Tänäänkin töissä haaveilin, että olisi päässyt ulos kuvailemaan. Onneksi pian on neljän jälkeenkin valoisaa 🙂
Niin kaunista.. ”Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin.” Onnellisuus syntyy läsnäolosta.
Mäkin innostuin päivällä lenkille järven jäälle. Laskeskelin, että viikko näitä pakkasia on paksuunnuttanut jään jo riittävän vahvaksi ihmispainolle (sanotaan, että 5 cm teräsjää kantaa ihmisen).
Aurinkoa päivääsi, Maria! ♥
Oih kiitos ihana 🙂 Onnellisuus on juurikin läsnäolossa <3
Hei, mä pelkäsin kanssa tuolla jäällä, mutta koska siellä oli niin paljon muitakin ihmisiä niin rohkenin sinne mennä. Kotimatkalla tosin alkoi puntti tutista, kun tuli hämärää ja jää alkoi paukkumaan. Jaiks 😀
Ihanaa tiistai-iltaa sinne myös <3
Upeita kuvia, luonto osaa olla ihmeellisen kaunis, kunhan muistaa aina pysähtyä kaiken kiireellä keskellä.
Kiitos SatuMaria <3
Sehän siinä just onkin, kun ei millään malta pysähtyä ihastelemaan luontoa. Mutta nyt ajattelin ottaa tavaksi nuo kävelylenkit ihan rauhassa viikonloppuisin. Yleensä kuin tulee viiletettyä silmät tiukasti maassa juoksulenkillä 🙂
Hienoja kuvia olet ottanut.nyt on kyllä niin mielettömät lenkkikelit!
Tuo auringonpaiste on aivan mahtavaa monen kuukauden pimeyden jälkeen:)
Kiitos Anu <3 Siis lenkkikelit on aivan mielettömät ja ihanaa, kun alkaa olemaan päivä selväsi pidempi! Ja pimeälläkin lenkkari nousee mukavasti, kun lumi valaisee 🙂
Noita halo-ilmiöitä näkyi tiistaina ja keskiviikkona Etelä-Suomessa. Kanssani matkannut italialainen bisneskumppani oli haltioissaan! Hän oli myös vaikuttunut jäätyneestä merestä, jollaista ei myöskään koskaan ollut nähnyt.
Moikka!
Just puhuttiin miehen kanssa viime viikolla, että kyllä nyt ulkomaisten turistien (ja bisneskumppaneiden) kelpaa olla Suomessa. Niin kaunista! Jännä juttu, että meille nämä talvet (tosin ei halo-ilmiöt) ovat tuttua kauraa, kun taas joillekin lumi on ihan vieras elementti 🙂