tiistai 13. syyskuun 2011

Ihana kamala syksy!

Pikaiset syksyiset moikat ennen nukkumaanmenoa!

Kauneimmat kiitokset teille runsaasta osallistumisesta logoarvontaan ja tsempeistänne ♥ Käyn huomenna kaikki kommentit ajatuksella läpi ja suoritan arvonnan illalla random number generaattorilla.
Ihania nämä syksyiset illat, kun tuuli vihmo ja sade ropisee ikkunaan. Mutta yksi asia, josta en niin välitä on se, että päivä lyhenee hirmuista vauhtia. Periaatteesta en lähde juoksemaan pimeille pururadoille tai lenkkipoluille. Saas nähdä, miten rakkaan harrastuksen käy tässä syksyn saatossa. Väistämättä käy kuitenkin yksi mukava ajatus päivittäin mielessä; ollaan askel lähempänä joulua. Täytyykin selailla viime vuotisia postauksia, että koskas sitä oikein tohtisi laittaa ensimmäiset jouluvalot maljakkoon. Tosin viime vuonna kieltämättä kävi niin, että jouluun mennessä olin jo hiukkasen kyllästynyt koko jouluun. Näin ei saa tapahtua tänä vuonna 🙂
Vielä pakko hehkuttaa; meillä tehtiin viimeksi työterveystarkastus kolmisen vuotta sitten ja nyt sitten tänään oli uusintaotos (viime viikon verikokeiden tulosten tulkintaa yms). Ja kyllä, kaikki arvot menneet huimasti parempaan suuntaan. Leposyke laskenut noin 20:lla. Ei sillä, että kolme vuotta sittenkään arvot ja sykkeet päin prinkkalaa olisi olleet. Mutta pullamössöjen, perunan, vaalean leivän ja ehkä pastan ja riisikin pois jättäminen yhdessä liikunnan kanssa on auttanut. Jippii 🙂
Kauniita unia, oman kullan kuvia ♥
 PS. vastaan huomenna kommentteihinne edelliseen postaukseen 🙂

perjantai 26. elokuun 2011

Viisain sanoin viikonloppuun ♥

Chin up sisters!

Hengissä ollaan. Bloggailu on kyllä jäänyt viikon varrella muiden asioiden varjoon. Mutta kun on oikein kiireinen, niin jostain on karsittava 🙂 Toiminimihomma on edennyt tällä viikolla jättiläisen askeleen ja eilen keskusteltuani kirjanpitäjäni kanssa rohkaistuin ja maksoin sen 75 euroa ja laitoin toiminimihakemuksen menemään. Jännittää ihan sikana hyppy tuntemattomaan. Nykyistä päätyötäni en jätä vaan teen toiminimen puitteissa töitä sivutoimisena. Se, että olen jo nyt osayrittäjä ja hyppään vielä toisen yrityksen puikkoihin on aika hullua, eikö?! Mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja elämä pitää osata elää täysillä eikä niin, että joutuu joskus katumaan tekemättömiä tekoja / sanomattomia sanoja.
Syyskuun alusta (siis sehän alkaa jo ensi viikolla) teen viikossa kaksi päivää töitä nykyisessä yrityksessä ja loput kolme olisi tarkoitus saada kulumaan sisustuksen parissa. Mun piti alunperin julkistaa teille tänään yritykseni nimi ja logovaihtoehdot (niin, päätöksen logosta olen jo tehnyt, mutta kaipaan tukeanne), mutta se ehkä kivoin logo jäi työkoneelle. Joten maanantaihin asti täytyy nyt odottaa 🙂
Joten kiirettä on pitänyt menneellä viikolla. Aivot ovat raksuttaneet tuhatta ja sataa. Aivosoluja on myös kuollut ehkä noin tuhat ja sata. Kiitos Tampereen tiistaisen yöelämän. Toipumiseen on nyt mennyt kolme päivää. Saas nähdä, josko huomenna olis jo parempi päivä 🙂 Tuntuu, että kaiken tämän toipumisen keskellä, oon ollut niin väsynyt, jopa kotona, että oon laiminlyönyt perhettä ja kotia. Onneks on viikonloppu ja aikaa olla läsnä ♥
Ettei elämä kävisi tylsäksi niin olen ajatellut hakea myös loppuvuodesta alkavaan sisustussuunnittelu-koulutusohjelmaan. Se on jatkoa sille 9 kuukauden sisustusassistentti-koulutukselle, jonka kävin. Tämä tuleva koulu tulee kestämään 1,5 vuotta. Työn ohessa tuo 9 kk:kin tuntui aika raskaalle, mutta aika on kullannut muistot 🙂 Koulutus on jälleen TAMK:n täydennyskoulutuksen järjestämää. Täältä löytyy lisätietoa koulutuksesta, joka alkoi jo viime vuonna, mutta tuleva koulutus tulee olemaan samalla rungolla. 
Jotenkin kolmenkympin rajapyykin ylittämisen jälkeen (ja voi, uskokaa pois, että se ei ihan viime vuonna tapahtunut 😉 on tullut ihan hirmuinen halu tehdä asioita. Ennen kuin tulee liian vanhaksi. Miettiä uravalintoja. Miettiä ylipäätään mitä elämältä haluaa. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Ja jos ei mitään kokeile, niin ei mitään voi saada. Ja kaikista tärkeintä – edelleen – on se, että osaa nauttia elämän pienistä asioista ♥
Joten tämän illan pyhitän vielä dagen efterille, mutta huomenna en enää suostu olemaan väsynyt. Tai pahantuulinen. Ei voi muuta kuin itseään syyttää. Joten turha kiukutella muille. Elämä välillä on. Eiks ni!
Viikonloppuna reipastun ja laitan teille kuvia Lilian huoneen muutoksesta. Pikkuisen prinsessan valtakunnasta.
Superihanaa perjantai-iltaa sinulle
PS. All pics borrowed from Pinterest

sunnuntai 21. elokuun 2011

Mustikkametsässä ja omenavarkaissa

Ihana, ihana, ihana ja muistinko jo kertoa, että i h a n a sunnuntai so far! 🙂 Toivottavasti sinullakin

Mun juoksennellessa pitkin Pyynikin metsiä (tai lenkkipolkuja) mies ja lapset keräsivät mustikoita. Juuri sen verran löytyi,että riittivät mustikkapiirakkaan…
 Tein sen taas tällä samalla maailman helpoimmalla reseptillä, jonka pohja on kaupan valmis muropohja:
Mustikkapiirakan täyte
mustikoita
1 prk kermaviiliä
1 muna
1 dl sokeria
-> paistetaan uunin alaritilällä 170 asteessa noin 35 minuuttia
Mustikoiden lisäksi toinen syksyn herkuista on omenat. Kaupan ompuille olen tosi allerginen (ei pysty syömään edes kuorittuna, paitsi raskaana ollessani), mutta suoraan puusta omppuja voi syödä vaikka kuinka. Vanhemmillani on monta vanhaa omenapuuta pihassa, joten siellä on hyvä käydä varkaissa. Valkea kuulas on ompuista paras! Näistä teen ehkä illemmalla omenapannaria. Harmi vaan, että oma kiintiö herkuista on tältä päivältä täynnä. Mutta lapsille ja miehelle varmasti maistuu.
Omenapannukakku (ohje Kaksplus)
5 dl maitoa
2-3 munaa
2-2 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
ripaus kanelia
½ tl suolaa
2-3 rkl öljyä tai 50 g sulatettua voita tai margariinia
2-3 omenaa
Mittaa puolet maidosta ja munat kulhoon ja vatkaa sekaisin. Lisää vehnäjauhot ja mausteet ja sekoita tasaiseksi. Lisää loput maidosta. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia. Pese omenat hyvin, kuori tarvittaessa. Poista siemenkodat omenaporalla, halkaise omenat ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi.
Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja asettele pinnalle hedelmälohkot. Paista uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia.
Meillä on ollut tyttöjen ystävä leikkimässä nyt iltapäivän. Mustikkapiirakkaa tulivat kärkkymään keittiöön ja kaikki kolme katsoi vähän aikaa hoomoilasena, kun viuhuin kamerani kanssa ja kielsin koskemasta piirakkaan ennen kuin annan luvan. ”Otetaanko teilläkin kuvia ruuasta, ennen kuin sitä saa syödä?” kysyi mies tältä ystävältä. ”No ei todellakaan.” vastasi ystävä 😀 Niinpä niin…minkäs sille tavoilleen mahtaa!
I h a n a a  sunnuntai-iltaa sinulle, huippua kun taas löysit tiesi tänne

perjantai 15. heinäkuun 2011

Aamu ♥

Hetki aikaa itselle, ennen kuin muu perhe herää…

Hetki aikaa heräillä rauhassa ja nauttia aamuauringosta…

Pienen pieni hetki nauttia aamupalaa rauhassa, ennen kuin pienen pienet askeleet kuuluvat eteisestä ja lämmin unikeko valtaa sylin ♥

Aurinkoista perjantai-aamua sinulle ♥
PS. Oikeastihan meillä nukutaan vielä, sillä aamut alkavat näin kesälomilla vasta pari tuntia myöhemmin. Ajastettuna halusin herätellä sinut aurinkoisilla kuvilla tähän päivään 🙂


perjantai 29. huhtikuun 2011

Pää pilvissä…

…jalat maassa. Näin perjantai-illan kunniaksi 🙂

Prinsessointia ja  lottovoiton vaativia sisustushaaveiluja (kiitos Kelly Hoppenin uuden kirjan). Siinä tämän illan unelmoinnit. Kahvin kera. 
Jalat maassa osastoa ovat puoltaneet tuo hirmuinen pyykkivuori, joka on odottanut laittajaansa. Sekä uhmaikäinen ja mustasukkainen pikku-prinsessa. Pääsiäiskoristeiden poislaittaminen kuuluu ehkä myös tähän kategoriaan. Serpenttiinit ovat vielä laittamatta. Jotenkin tuntuu, että tämä vappu on nyt ohi niin nopeaa, että kannattaako sitä oikeastaan edes sen kummemmin juhlistaa? 🙂 No, meillä on huomen illalla kolmet juhlat: kahden prinsessan (8v ja 14v) synttärit ja siinä sivussa vappujuhlat. Ja kyllä kelpaa päästä tämän viikon leipomisten jälkeen valmiiseen pöytään!
Meillä ei muten töissä näkynyt kuninkaalliset häät. Jotkut kaistan leveyden tökki big time. Onneksi veli pelasti tilanteen iltapäivästä ja saimme nähdä kaksi kuninkaallista suudelmaa (tai pusujahan ne pikemmin oli 😉 parvekkeella. Nyt illalla vielä tärkeimmät tunnelmat häistä boksilta. Morsiamen jälkeen ehdottomasti tyylikkäin oli hänen sisko Pippa. Ettei vaan olis vilkkusilmä-Harryllä sutinaa Pippan kanssa 😉 
Kuva People
Kuva People
No, ei auta muuta kuin laskeutua takas maan tasalle ja mennä taltuttamaan pyykkivuorta. Sen jälkeen  lasi sihijuomaa ja häiden parhaat palat.

Satumaista perjantai-iltaa ♥