Kyllä se vaan niin on, että viikonloppuna ammennetaan voimat tulevaan viikkoon ♥ Edes maanantait eivät tunnu niin kurjilta hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.

Viime viikonloppuna tosin oli ohjelmaa vaikka muille jakaa, mutta se ei haitannut, sillä saimme olla koko perhe kasassa. Käytiin sunnuntai-aamuna pitkän kaavan mukaan aamiaisella hotellissa, nähtiin ystäviä, juhlittiin kummityttöjen synttäreitä ja fiilisteltiin vielä hetki mennyttä kesää kalan savustamisen merkeissä.

Oli ulkona sitten pimeää tai valoisaa, meillä poltetaan kynttilöitä. Taukoamatta 🙂 Kynttilöiden lisäksi meillä ilmestyi keittiöön kausivalot. Ne muistuttavat erehdyttävästi jouluvaloja, mutta ovat vain valosarja maljakossa. Jotka miehelle markkinoin kausivaloina, sillä mähän en ala vielä joulua hössöttämään. Yeah right 😉

Tänään tuli töissä pitkästä aikaa taas mietittyä, että miten sitä on ennen vanhaan tehty töitä ilman tietokoneita? Nyt kun kaikki koneet reistailivat ja korjaajasedältäkin oli mennä sormi suuhun niin alkoi jokseenkin ihistää se, kuinka riippuvainen nykyään onkaan tietokoneesta ja sen järjestelmistä. Kaikki ohjelmat monien vuosien tietoineen ovat siellä jossain pömpelin sisällä (jota ehkä fiksusti kovalevyksikin kutsutaan). Ja sitten kun niistä unohtaa ottaa varmuuskopiot niin se on soronoo. Onneksi katastrofi vältettiin tänään ja jouduttiin lyömään järjestelmään vain yhden päivän tilaukset. Tästä lähtien meillä panostetaan tehokkaammin varmuuskopioiden ottamiseen 🙂

Ihanaa alkuviikkoa sinulle   ♥

Elämä alkaa voittamaan, eikä vähiten sen takia, että pienen potilaan yli 40 asteen kuume on laskenut yön aikana lämpölukemiin. Sunnuntaista on alkanut tulla mun yksi lempparipäivä. Ollakin, että kärsin todella usein sunnuntai-olosta ja ajatukset alkavat olla jo tulevassa työviikossa. Silti sunnuntaisin on yleensä jotenkin vasta sisäistänyt viikonlopun syvimmän tarkoituksen (eikä siinä tohinassa sitten hukattu kuin perjantai-ilta ja lauantai 🙂 ja osaa ottaa rennommin. Ja yleensä saa paljon aikaankin. Kyllä, minä pidän sunnuntaista! Pitääköhän kaikki sunnuntai-lapset sunnuntaista? Jos se onkin joku sisäänrakennettu juttu 😉 Sunnuntain onni koostuu pienistä asioista. 

Tänä sunnuntaina näitä pieniä kultahippusia ovat olleet:

kiitos kommenteistanne liitutauluseinäpostaukseen. Vastaan niihin kyllä ajan kanssa.♥ Seinä pääsi heti koekäyttöön ja ekan päivän iltana siinä ei enää juuri mustaa näkynyt 🙂 Alla olevat kuvat ovat vielä siistejä. Harmi, ettei lopputuloksesta ole kuvaa. Miten te puhdistatte tuollaisen seinän? Mä niin inhoan niitä vaaleita rantuja, joita pyyhkimisestä jää…

Kun on oikein kiire, niin ei ehdi edes bloggailla siihen tahtiin, kun olisi asiaa. Joten ympätään nyt kaikki kielen päällä olevat tähän samaan 🙂 Torstaina näytti jo siltä, että Lilian tauti on menossa pois ja kuumekin pysytteli alle 38. Kunnes eilen sitten taas alkoi kohoamaan ja tänään aamupäivällä oli 39.5. Mitään nuhaa tai näkyviä oireita ei ollut, joten ajattelin käydä näyttämässä korvat, kun niitä valitti. Lisäksi on valittanut päätä, kaulaa, niskaa ja kurkkukipua. Eilisestä lähtien ei ole juurikaan syönyt/juonut. Lääkäri bongasi heti noin 3 cm kokoisen imusolmukkeen leukaperän takaa ja katteet kielessä/nielussa. Koska nielurisat on poistettu (klik klik) niin angiina oli kokolailla poissuljettu. Nuutuneen olemuksen takia lääkäri oli sitä mieltä, että tarkistaa varmuuden varalta crp:n joka onneksi oli vain 16. Joten diagnoosi oli rauhaskuume eli pusutauti. Joten sitä tässä nyt parannellaan sitten jokunen tovi. Saattaa kuulemma hyvinkin kestää vielä ensi viikon. Toivotaan, ettei ole ärhäkkä tarttumaan!

Mutta pusuttelusta Habitareen. Joka siis ei omasta mielestäni yltänyt lähellekään viime vuoden tasoa. Syitä tähän saattoi olla se, että viime vuonna oli todellinen tarve ottaa selvää esim. säilytysjärjestelmistä ja keittiöistä. Intressi tutustua tarjontaan oli siis todellinen. Lisäksi asiaan vaikutti se, että viime vuonna olimme ns. ammattilaispäivänä siellä niin väkeä oli yli puolet vähemmän. Nyt tungos oli aikamoinen. Lisäksi ständit eivät olleet kaikki niin loppuunasti suunniteltuja, kun olisi voineet olla. Ja kun valittamaan aloin niin pitää kyllä vielä vähän moittia meidän messuvieraiden käytöstä; röyhkeästi mennään ja otetaan kourallinen karkkeja käsilaukkuun osastoilta eikä edes tutustuta tuotteisiin tms. Mutta positiivisiakin yllätyksiä oli; mm. valaisimia. Ne olivat kyllä taas niin ihania, että oksat pois. 

Ja sitten tämä kangas; värisävy oli harmaavaalealila. I H A N A. Hintakin oli ”ihana” 🙂

Sain menneellä viikolla Hannalta Powder Roomista tunnustuksen. Kiitos Hanna ♥ Pari kolme päivää bloggailussa taukoa ja olen taas ihan kuutamolla, että kenelläköhän tämä on ollut ja kenellä ei. Joten olen tylsä ja annan sen teille kaikille. Olkaahan hyvä 🙂

Tunnustukseen kuuluu vastata  viiteen kysymykseen:

1. Lempiruoka : tällä hetkellä uunikasvikset ja savustettu kala

2. Lempimakeinen : kaikki kirpeät ja väksyt, kuten salmari- ja hedelmäpääkallot

3. Lempiluettava: Sisustuskirjat ja Danielle Steelet

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä : Kutominen

5. Lempielokuva: kääks, niitä on niin monta 🙂