tiistai 08. toukokuun 2018

Pihallamme

2

Siellä oli yhdeksän omenapuuta. Vanhoja ja kauniita. Runsaasti toukokuun lopussa kukkivia ja syksyllä mehukkaita omenoita kantavia. Neljä isoa punaista viinimarjapensasta, vadelmapuskat sekä mustaviinimarjapensaat, joista mehustaa mehuja talven varalle. Kolme karviaispensasta, joissa käytiin iltaisin päivän viilennettyä napostelemassa marjoja iltapalaksi. Kaksi perunamaata, joissa toisessa rivit täyttyivät Timoista, toisessa pihan perukoilla taas kasvoi paljon varjellut Siiklit.

Oli muutama uusi pensasmustikkapensas sekä iskän Irgutskin tuliaisina tuomat monivuotiset valkosipulit. Raparperipuska, jonka alle mahtui kokonainen sammakkosukupolvi. Iso pyykinkuivausteline, jonka ansiosta pyykistä tuli raikkaan tuoksuisia. Ollakin, että ne välillä riippuivat siellä viikon ja kastuivatkin välissä. Oli kulmakunnan korkein lipputanko, johon laitettiin poikkeuksetta joka liputuspäivä siniristilippu liehumaan. Iso jasmiinipensas, jonka kukat huumasivat tuoksullaan.

Oli mieheni ja veljeni tekemä terassi, jonka pöydän ääressä juotiin monen monet britakakkukahvit. Joskus lämpimän kesäillan kunniaksi konjakin kera. Oli keltainen Texas ranger, jolla muokattiin perunamaa ja oli kuokka, jolla tehtiin siemenperunoita varten vaot. Monta metriä korkea luumupuu, joka olisi antanut satoa koko Suomen luumuhillon tarpeisiin.

Siellä on tällä hetkellä mutaa, multaa ja soraa. Epämäärisiä tavarakasoja ja hylätty lasten hiekkalaatikko. Punaisine ja keltaisine haravoineen. Vihreä ämpäri ja keltaiset kottikärryt. Keinu ja pieni polkupyörä. Kolme tarpeettomaksi jäänyttä, ruostumaan päässyttä trampoliinia. Kulmakunnan korkein ja komein lipputankokin, joka on sekin päässyt pahoin ruostumaan.

Siellä on edelleen ne sitkeimmät. Sammakkosukupolven isolehtiset ja värikylläiset sateensuojat, joiden varsina kasvaa kauneimman punaiset raparperit ikinä. Irgutskilaiset hengityksen ”raikastajat” vierustovereinaan. Nämä sitkeät täytyy pelastaa ennen piharemonttia ja varovasti siirtää ne uuteen pihaan. Jotain vanhaa tulee otettua mukaan, tasapainottamaan sitä kaikkea uutta, mitä meille tulee.

Sitkeinä säilyy myös muistot. Niitä ei edes se tontille tuleva kauhakuormaaja pysty kaatopaikkalastin mukaan kippaamaan. Ei vaikka kuinka yrittäisi ♥

Jonain päivänä siellä tulee olemaan ainakin neljä omenapuuta, joiden alle viedä lepotuoli ja kirja sekä muutama viinimarjapensas, joista ammentaa c-vitamiinia talven varalle. Punaposkisia vadelmia pakkaseen asti ja tontin nurkassa pieni perunamaa. Siikliä sen olla pitää. Texas ranger, jota ei tuosta vain voidakaan erottaa tehtävistään. Irgutskilaiset valkosipulit, joista emme toivottavasti pääse eroon ikinä. Iso terassi, jossa istua kesäiltoja ystävien kanssa. 350 neliötä nurmikenttää, jossa lapset voivat koiran kanssa kirmailla.

Ehkä myös se luumupuu ja muutama sireeni. Kukkapenkki, josta riittää maljakkoon asti. Kukkaloistoa, jonka värikkyyttä ihastella iltaisin yöpuku päällä puutarhassa paljain jaloin hipsutellessaan. Rakkautta, joka saa pihan kukoistamaan. Tavalla, jolla se taannoin kukoisti ♥

AURINKOISTA TIISTAITA IHANAT! 🙂

 


lauantai 05. toukokuun 2018

Piharemontti alkaa & terassihaaveita

5

HEI HUOMENTA HUOMENTA!

Iiks, täällä jännätään, että onko se mökkijärvi nyt varmasti sulanut. Ihan pian lähdetään ajelemaan kohti mökkiä, mutta ensin pitää herätellä tuo eilen illalla myöhään kotiin palannut päivänsankari ja syödä hieman kakkua aamukahvin kanssa ♥ Mökkijärven jäätilanteen lisäksi jänskätetään näillä näkymin ensi viikolla alkavaa piharemonttia. Voi että kuinka ihanaa onkaan saada tuo piha kauniiksi. Instagramin puolella kun menette profiiliini (atmarias) ja klikkaatte siitä alta ”piha” -kohokohtaa näette missä kunnossa tuo piha nyt on. Salaojien ja maalämpöputken kaivamisen jälkeen näky on lohduton.

Mutta ei huolta huomisesta. Pian se on taas nätti. Ei ihan heti niin nätti kuin äiskällä ja iskällä aikoinaan. Ainakaan niin rehevä. Mutta parin vuoden päästä varmasti on kasvitkin sitten jo hieman kasvaneet. Jotenkin mielestäni vanhaan omakotitaloon sopii rehevä piha eikä sellaista havu-kivi-terassipihaa, mikä meillä aiemmissa kodeissa on kokolailla ollut. Varsinkin kun tämä meidän tontti on aika iso (970 neliötä), niin siitä pitää osata hienosti erotella eri alueet ja kasvien avulla rajata ne. Rakentaa vähän näkösuojaa sinne sun tänne  ja mikä pääasia, tehdä siitä meidän näköinen. Kotoisa siis 🙂

Viime kesänä teinkin puutarhahaaveita postauksen. Ne haaveet pitävät osin vielä paikkansa. Haaveilemani kivipation tilalle meille tosin tulee 80 neliön puuterassi. Ehkä käsittelemme sen mustaksi, kunhan kyllästeaineet ovat haihtuneet. Eli vasta vuoden päästä. Tuo on muuten asia, jota joudumme aika usein asiakkaille töissä neuvomaan. Uutta terassia, joka on tehty painekyllästetystä laudasta ei saa käsitellä ensimmäisenä vuonna. Painekyllästeaineet kun vaeltavat pintaan ja haihtuvat ensimmäisen vuoden aikana. Vaikkei terassi tullutkaan siitä haaveilemastani kivestä, niin kiveä löytyy kyllä sitten muuten yllinkyllin pihasta kiveyksen muodossa sekä terassin kylkeen tulee kolme metriä pitkä istutusallas, johon pitäisi jotain keksiä. Kiveyksen kiveksi valitsimme sellaisen hiilenmustan. Erikokoisia suunnikkaita ja neliöitä.

Terassista tulee 80 neliöinen ja liki neliön mallinenkin. Se, miten siihen saa fiksusti ruokailuryhmän, sohvaryhmän ja auringonottotuoliryhmän aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, mutta se toivottavasti auttaa kun saan piirrettyä pohjan paperille. Meillähän on se vanhasta kodista tuotu ihana pöytäryhmä, johon kuuluu lasikantinen pöytä ja kahdeksan tuolia. Ainakin yhdelle sivulle olisi tarkoitus laittaa jotain näköestettä (terkkuja sinne naapuriin :), toisella sivulla rakennettava autokatos tuo tiellepäin näköestettä. Ja siellä kolmannella sivulla on se istutusallas, johon tulemme istuttamaan jotain näköestekasvia. Neljäs sivu saa olla avonainen, kun sinne takapihalle tulee kasveja, jotka peittävät näköalat sieltä naapurista.

En tiedä, mikä nykyään on trendikästä ulkokalusteissa eikä sen oikein väliäkään. Jotenkin sydän sykkii rottingille. Mökillähän meillä on polyrottinkisohva, joka ei näytä lainkaan muoviselta. Jos jostain löytäisin sellaisen aidon rottingin näköisen, mutta sään kestävästä materiaalista tehdyn sohvan ja sille pari nojatuolia, niin olisin oikein onnellinen. Myös auringonottotuolit voisivat olla sellaiset ”ei niin perinteiset”. Vanhan talon pihassa kun saa mielestäni olla vähän eriparihuonekaluja. Vähän niin kuin täällä vanhan talon sisälläkin. Ulkotakasta haaveilen myös, sellainen toisi kivasti tunnelmaa tuonne terassille. Ja jos vielä saa yhden haaveen esittää, niin se olisi jonkinlainen katettu osa. Ei mitään muovihärpäkkeitä vaan joku muu. En tiedä olisiko se joku muu kangas sitten vai mikä. Onko ideoita?

Niin kiveykselle kuin terassillekin haaveilen lisäksi isoista ruukuista. Eilen kävin jälleen kerran moikkaamassa Jossua MoodFactorylla ja ihastelemassa heidän ruukkuvalikoimaansa. Aina olen itse asiassa haaveillut noista isoista ruukuista, mutta ikinä en ole niitä raaskinut ostaa. Nyt raaskin, sillä MoodFactorylla on niistä huikea ale. Iso ruukku ja pienempi ruukku alulautasineen yhteensä 50 euroa! Jossulta lainasin muutaman kuvan (toisessa Johanna vilahtaa koiransa kanssa) havainnollistaakseni hieman minkä koon ruukuista on kyse 🙂 Noita pitää mennä ostamaan parit setit!

Haaveissahan ei ole mitään vikaa, mutta veikkaan että meidän terassia tullaan kustannussyistä sisustamaan pikkuhiljaa. Toivottavasti myös kierrätyshuonekaluilla. Tässä kun istun työhuoneessa ja tuijotan tuota kamalaa, mudalla olevaa takapihaa, niin yritän miettiä, että mikä olisi se näkymä, mitä haluaisin tästä tuijottaa. Siihen ehkä kuuluu muutama omppupuu. Syreenipensas ja kukkivat pionit. Tällä kertaa kaipaan puutarhaan väriä. Se on jännä juttu, miten sekin asia on muuton myötä muuttunut. Vanhassa kodissa kun ostin poikkeuksetta aina pelkkiä valkoisia kukkia. Eilen Jossun luona käydessäni ostin muuten ehkä elämäni ensimmäiset tekokukat. Nuo silkkihortensiat näyttävät aivan aidoilta. Niissäkin on huikeita tarjouksia! Kannattaa piipahtaa tänäänkin tuonne Hyhkyyn, Hennerinkadulle! Liike on auki 10-15.

Mutta nyt pakkaan vielä nuo tekohortensiat autoon ja sitten pikkuhiljaa kohti mökkiä. Nuo tekokukat kun ovat mökkiläisen varma valinta, sillä eivät vaadi minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä 😀 Insta storyn puolella tänään mökkitunnelmia. Mikäli sinne saareen pääsemme veneellä…

IHANAISTA LAUANTAITA!


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

16

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka ♥

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus ♥


sunnuntai 29. huhtikuun 2018

Suloisen sunnuntaiaamun ajatuksia

4

HEIPSULIHEI JA HUOMENTA!

Täällä vielä pötkötellään sängyssä pikkuisemman, Martta-koiraa katsovan kullannupun ja erään pienen valkoisen unikaverin kanssa, joka on kerällä tuossa jaloissani. Tänä sunnuntaiaamuna ei ole kiire vielä minnekään. Sitten kun synttärisankari juhlavieraineen herää, olen luvannut heille croissant-aamiaisen. Mutta siihen asti ajattelin pysyä vällyjen välissä.

Viikonlopun juhlaputki oli erittäin onnistunut. Hauska oli seurata, miten 11-vuotiaiden jutut eroavat 13-vuotiaiden jutuista. Ja voin kertoa, että ne eroavat paljon! 🙂 Hauska oli myös huomata, miten molemmat ikäryhmät ovat vuosien saatossa tulleet omatoimisimmiksi juhlijoiksi. Eilen illalla sain jopa mahdollisuuden kesken juhlien käydä lenkillä. Ja hei missä ihanassa keväisessä säässä! Tuossa ennen Tahmelan rantaa pysähdyin kuuntelemaan ja valehtelematta kuului ainakin kuuden eri linnun laulanta.

Joutsenpari lipui kohti lokkeja ja kanadanhanhipari oli rantautunut ihan kuvausetäisyydelle. Pispalan harjun värikkäät talot nauttivat keväisestä ilta-auringosta ja ellei olisi huomioinut sitä seikkaa, että puissa ei ole lehtiä, niin kelin puolesta olisi mennyt ihan kesäillasta. Eilen lenkillä mietin sitä, että kuinka paljon vanhemmuus on tuonut lisää. Kuinka paljon sitä tulee tehtyä lasten tähden.

Ei se aina ollut omasta mielestäni maailman ihaninta vetää kurahaalarirallia ja istua hiekkalaatikon reunalla päivästä toiseen. Mutta se tuli tehtyä lasten tähden. Vuosittain on tullut järjestettyä toisille kivoja synttäreitä. Lasten tähden. Aina puhutaan vanhempien velvollisuudesta. Mä kokisin asian niin, että kun kerta on saanut kunnian olla vanhempi, niin kaikki nämä jutut ovat sellaisia etuoikeusjuttuja eikä velvollisuuksia. Jopa suurin osa kasvatusjutuista. En koe, että mulla olisi esimerkiksi velvollisuus kasvattaa näistä meidän primadonnista kelpo kansalaisia. Vaan mulla on suuri etuoikeus näin tehdä.

Lasten ilo on oma iloni myös. Mikään ei ole palkitsevampaa ja sydäntä lämmitävämpää kuin kuulla se kikatus. Tai nähdä ilo, odotus ja pieni jännitys oman lapsen silmissä. Kuten näissä eilen ennen synttäreitä otetuissa kuvissa esikoisen silmissä ♥ Molemmat lapset ovat odottaneet tätä sunnuntaita kuin kuuta nousevaa; pidämme tyttöjen päivää aamusta iltaan. Tai puolesta päivästä iltaan. Mennään vähän hummailemaan kaupungille ja olen luvannut synttärilahjaksi ostaa molemmille vähän vaatteita. Illalla löydetään vielä toivottavasti joku leffa, jonka äärellä päättää kiva juhlaviikonloppu. 

Vielä ei kuulu mitään heräilyn ääniä alakerrasta, joten taidan tarttua ihkaensimmäiseen Maria Wern -kirjaani. Kuin huomaamatta olen siihen aivan koukuttunut. Luulin, että Fjällbacka -sarjan jälkeen ei mikään ruotsalainen dekkarisarja tunnu miltään. Ihana huomata, että väärässä olin 🙂

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 17. huhtikuun 2018

Treffataanko Mansen Blogikirppiksellä?

4

HEI VAAN!

Ja terkkuja täältä pienimuotoisen kevätsiivouksen parista; tämä kotitoimistopäivä on mennyt osin kaappeja siivotessa. Heh, mitenkään viime tinkaan en tuota hommaa jättänyt…Nimittäin vihdoin saatiin aikataulut niin natsaamaan, että pääsen tulevana sunnuntaina tuonne mainetta ja mammonaa niittäneeseen tapahtumaan, johon on jopa jonotetaan sisään. Nimittäin Mansen Blogikirppikselle! Oletko sinäkin tulossa? Ja jos olet, niin olisi kiva kuulla, millaista tavaraa minun kannattaisi ottaa myyntiin 🙂 Näin ensikertalaisena kun on hommat pikkuisen hakusessa. ID

Yhden kaapin siivoamisen jäljiltä löysin jo jonkin verran myytävää. Vielä on käymättä alakerran iso kaappi, johon muutossa tuli tungettua tavaraa, vaatteet (omat ja lasten) sekä ulkomaiset sisustuslehdet. Ulkomaisia sisustuslehtiä kun on vaikka muille jakaa. Olen tässä vain pähkäillyt, että menisiköhän sellaiset kaupaksi. Jos hinta olisi jotain 50 senttiä tai maksimissaan euron? Rakastan second hand -tuotteita, mutta viime kirppistelyistäni on armottoman kauan aikaa. Senpäs takia olen ajatellut hinnoitella mieluummin alakanttiin kuin yläkanttiin.

Kotiin en ajatellut enää tuotteita säilöä. Joten ne tuotteet, mitkä eivät mene kirpparilla kaupaksi päätynevät tänne blogiin järjestettävälle kirppikselle. Kuvissa vilahtelee osa myyntiin tulevista tuotteista. Parin tuotteen kanssa vielä hieman emmin, että raaskinko myydä, mutta se on sellainen juttu, että jos ei koskaan raaski, niin kaapit vaan täyttyvät 😀

Tuntuu, että vaikka rakastan ihmisiä ja uusien ihmisten tapaamista, niin silti mitä lähemmäs h-hetkeä mennään, niin alkaa vähän jänskättämään 🙂 Onneksi mulla on siellä monta ihanaa ystävää tukena, teidän ihanien lisäksi, jotka paikan päälle tulette. Myös mieheni nakitin portsarin hommiin ja ainakin toinen lapsista tulee myyntipöydän taakse avuksi.

Blogikirppis järjestetään tuttuun tapaan Tampereen Finlaysonin alueella. Ihan siinä Keskustorin kupeessa. Parkkipaikat ovat kadun varsilla sunnuntaina ilmaisia, mutta mikäli ne täyttyvät niin lähin parkkihalli on Plevnan parkkihalli. Rautatieasemalta kävelee joutuisasti kymmeneen minuuttiin samalla kun ihastelee tätä kaunista kotikaupunkiani. Hei, tuo Vooninki-sali muuten, missä kirppis järjestetään on meille supersupertärkeä; siellä juhlittiin häitämme 13 vuotta sitten. Ihanan industriaalia tunnelmaa siis luvassa jälleen!

Muistakaahan muuten ottaa käteistä mukaan. Itse yritän muistaa ottaa vaihtorahaa mukaan 🙂 Alla olevasta mainoksesta selviää tapahtuman osoite ja kaikki ne ihanat, keiden kanssa saan viikonloppua viettää ♥

Bo LKV myy kirppiksen yhteydessä vanhoja stailaustavaroitaan; siinä missä itse kannan tavaraa ulos voipi olla, että jotain tuon myös sisään. Niin paljon tykkään Bo LKV:n sisustusmausta! Ai niin, ja ekalle 150 tulijalle on jaossa Goodie Bag, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä ja kaiken lisäksi tilassa on iso Finlaysonin Pop up!  Niin paljon tuli itsellenikin uutta asiaa tämän postauksen myötä, että voipi olla, että jäi jotain tärkeää sanomatta. Sen takia pyydän teitä ystävällisesti ottamaan seurantaan Mansen Blogikirppiksen fb-sivut, joilta löytyy kaikki tarpeellinen info tilaisuudesta ja tapahtuman kulusta!

Nyt kellarin astiakaappia harventamaan, eiköhän sieltäkin jotain myytävää löydy 🙂 Toivottavasti treffataan sunnuntaita!

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »