maanantai 23. syyskuun 2019

Vähän erilainen things to do -lista

HEIPSAN!

Toivottavasti siellä oli rentouttava viikonloppu. Niin kuin lauantaiaamun postaukseen kirjoittelin, niin suunnitelmissa oli palautua. Sitä tein oikein olan takaa. Liekö pienen syysflunssan ansiota vai minkä, mutta nukuin viikonloppuna viidet päikkärit. Kyllä, viidet. Sen lisäksi reilut yöunet. Ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että sohvannurkka kului ja jotkut kotityöt jäivät tekemättä. Silloin kun kroppa kaipaa lepoa, on tuota pyyntöä syytä kuunnella. Jos suinkin pystyy. Mä olen ollut maailman huonoin sairastaja aiemmin, mutta kantapään kautta olen opetellut lepäämään. Ihan pienessäkin flunssassa.

Tiedättekö, kun aina sitä tulee tehtyä maanantaiaamuna sellainen things to do -lista niistä asioista, joita on ”pakko” saada tehtyä tuona päivänä tai tulevalla viikolla. Itse ainakin teen tuollaisen listan, jotta muistan tehdä kaiken. Tälle viikolle tein toki tuon listan (sama pää kesät talvet, eikä muuten voisi muistaa tehdä kaikkia), mutta sen lisäksi tein sellaisen toisenlaisen listan. Listan, jossa on vain ja ainoastaan hyvinvointiani tukevia asioita.

Tällä viikolla aion:

Kuvata ruskan värejä. Rakastan valokuvausta. Se on yksi niistä rentoutuskeinoista, joka on helposti toteutettavissa. Liian harvoin tulee otettua kameraa ulos mukaan, mutta onneksi kännykkä kulkee kätsysti taskussa ja sen avulla saa kuvattua jo hienossa alussa olevaa väriloistoa.

Vähentää kahvin juontia. Kyllä, parhaimpina (tai pitäisikö sanoa pahimpina) päivinä kahvia tulee kitattua helpostikin 6-8 kuppia, sillä juon kahvini sellaisesta iiisosta kupista, joka vastaa kahta kuppia. Tällä viikolla mä en ajatellut enää juoda kahvia kello 14 jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että töissä iltapäiväkahvitauolle keitän teetä. Karpalo-kinuskirooboisteetä. Nam!

Mennä sänkyyn joka ilta klo 21.30 mennessä. Kerroinkin taannoin tehneeni empiiristä tutkimusta itse itseni kanssa siitä, miten mun kroppa reagoi, jos menee ajoissa sänkyyn. Nuo kaksi yötä, kun menin sänkyyn jo ysin jälkeen ja nukahdin ennen kymmentä olivat parhaita ikinä. Silloin kun mies on työreissussa tämä on helppo toteuttaa. Silloin kun toinen on kotona, niin sitä ei malta mennä muka ajoissa nukkumaan. Nyt ajattelin koklata.

Käydä vaahtokylvyssä. Mehän laitettiin saunan yhteyteen poreamme. Ollaan käytetty sitä ehkä yhteensä vajaa kymmenen kertaa. Lapset siellä kavereidensa kanssa polskivat aina silloin tällöin, mutta itse olen siellä ollut maksimissaan viisi kertaa. Joku ilta töiden jälkeen laitan oikein ihanan tuokuista kylpyvaahtoainetta ammeeseen, kynttilöitä palamaan ja menen nauttimaan. Yksin. Ilman äänikirjoja tai seuraa.

Pitää kauneusiltaman. Ehkä yhdistän tämän tuohon vaahtokylpyiltaan. Eli kuorin vartalon ihoni, teen jalkahoidon. Kuorin kasvot ja laitan kasvonaamion. Värjään ja nypin kulmakarvat. Uusin kynsilakat. Valelen jälkikäteen itseni jollain ihanalla ja kosteuttavalla vartalovoiteella. Kasvoihin taputtelen elvyttävän seerumin.ID

Jännä, miten jo pelkkä ajatuskin näistä piristää! Arki kun on usein aika rutiininomaista puurtamista, niin mä tykkään, että siinä arjessa saa nauttia kyllä ihan täysin rinnoin vähän pienestä hemmottelustakin, eiks niin. Tälle viikolle on muuten luvassa ruokajuttuja. Pitkästä aikaa. Paljon on pyydetty juttua edullisista arkiruoista. Joten sellaisilla jutuilla jatketaan huomenna 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 21. syyskuun 2019

Kuinka usein…

HEI HUOMENTA

täältä mökiltä! Takassa rätisee tuli ja ikkunasta näkyy kaunis suomalainen syysmaisema. Ei voi kuulkaa valittaa. Luonto ja luonnosta nauttiminen näyttelee suuren suurta osaa elämässäni. Saan voimaa ihan vain luontoa tuijotellessani. Parhaimmillani siellä kulkiessani.

Rakas ja ihana ystäväni Karoliina (ikävä, koska nähdään?) kirjoitteli blogissaan viikko takaperin siitä, että kuinka usein tekee tiettyjä asioita. Näitä on ollut kiva lukea blogeista, joten päätin minäkin pitkästä aikaa tarttua haasteeseen. 

Vaihdat lakanat. Mikään ei voita puhtaisiin lakanoihin pujahtamista. Silti tämä on asia, jota haluaisin tehdä useammin. Parin kolmen viikon välein tulee vaihdettua lakanat, mutta olisi ihana vaihtaa vaikka viikoittain. Tähän toimenpiteeseen liittyy sellainen pieni kompastuskivi, että olen hurjan tehokas ottamaan lakanat pesuun. Sitten illalla nukkumaan mennessä kiroan sitä, että en taaskaan ollut laittanut puhtaita lakanoita samantien. Puoliväsyneenä uusien lakanoiden laittaminen on jotenkin tosi työlästä.
Vaihdat pyyhkeet. Keittiön pyyhkeet varmaan päivittäin. Musta tuntuu, että lapset kasvavat, mutta keittiöpyyhkeiden sotkuisuus lisääntyy. Yleensä keittiöpyyhkeistä pystyn tulkitsemaan, mitä on syöty koulun jälkeen välipalaksi 😉 Yläkerran veskin pyyhe vaihtuu liki päivittäin, keskiveskin pari kertaa viikossa. Älkää nyt pyörtykö, mutta tuon alakerran (mancaven) veskin pyyhe vaihtuu ehkä kerran puoleen vuoteen. Syystä, että tuolla vessassa käydään ehkä kerran kuussa 😀
Peset hiukset. Ehkä viisi kertaa viikossa. Joka hikitreenin jälkeen on pakko. Silloin, kun olin curly girl -metodilla sain pitkitettyä hiustenpesua niin, että pesin kaksi kertaa viikossa.
Soitat isälle/äidille. Tänä päivänä en enää soita, mutta jos eläisivät, niin soittaisin edelleen yhtä useasti kuin silloin kun elivät. Äiskän kanssa juteltiin noin 10 kertaa päivässä puhelimessa 😀 Iskänkin kanssa ehkä kerran päivässä. Se oli ehkä vaikeinta vanhempien kuoleman jälkeen, kun ei yhtäkkiä voinutkaan soittaa. Mulla oli oikeesti tapana raportoida meidän äidille ihan kaikesta. Mitenköhän se jaksoi mua, kun koko ajan soittelin? 😉
Näet vanhempiasi. Ks. edellinen kohta. Asuttiin tien toisella puolella ja nähtiin päivittäin. Monta kertaa. Jos oli päivä, ettei nähty niin oli kyllä outoa. Mun vanhemmat eivät olleet sitä sorttia, että olisivat tulleet meille koputtelemaan. Mutta mä kyllä olin se rasittava (?) lapsi, joka astui koputtamatta sisään monta kertaa päivässä. Lösähti sohvalle, otti uusimmat sisustuslehdet viereen ja nautti, kun kahvi kannettiin kuumana käteen.
Käyt leffassa. Ehkä kerran vuodessa, mutta just miehen kanssa puhuttiin, että pitäisi taas mennä!
Föönaat hiukset. Tällä hetkellä taas ehkä liian usein. Mulla on sellainen hiuslaatu, että se kikkurustuu ja pörhöstyy yksin kuivaessaan. Sen takia se CG-metodi oli mun hiuksille hyvä. Tykkäsivät kovin. Föönaan hiukset ehkä kolme kertaa viikossa.
Putsaat lattiakaivot. Miehen hommia 😉 Tosin tässä uudessa kodissa ei ole vissiin tuota hommaa vielä kertaakaan tehnyt. Pitääkin muistutella.
Käyt metsässä. Pyrin käymään metsässä monta kertaa viikossa. Jos en ihan Pyynikin metsiin asti lähde, niin sitten ihan tuohon meidän lähimetsään. Rakastan metsää. Meillä on Orivedellä metsää ja siellä kävimme joskus alan asiantuntijan kanssa metsänrajat läpi. Tuolloin päätin, että menen sinne samoilemaan joku päivä. Ihanaa jäkälä-kallio-mänty-maisemaa, jylhiä kuusia ja metsän tuoksuja. Tuosta päätöksestäni on nyt kuusi vuotta aikaa enkä vielä ole Orivedelle asti ennättänyt…
Käyt suihkussa. Joka päivä, usein kahdesti. Suihkun kestoa olen viime vuosina lyhentänyt ja pärjään pikasuihkuilla. Mä en osaa mennä nukkumaan, ellen ole käynyt suihkussa/saunassa ja suihkussa.
Sanot läheisille, että rakastat heitä. Joka päivä jollain tavalla. Perhe whatsup -ryhmässä tulee muruille muistuteltua asiasta, vaikka mieluummin näytän sen teoilla.
Sanot miehellesi rakastavasi tätä. Jollain tavalla hänellekin sanon sen joka päivä ♥ 
Tarkistat kuivakaapin sisällön. Viikottain tulee tehtyä inventaario ennen ruokakauppaostoksien suorittamista. Mulla on paha tapa hamstrata kuivakaappeihin tarvikkeita. Mieleen tulee Oriveden mummuni, jolla oli säilykkeitä vuodeksi eteenpäin siltä varalta, jos jompikumpi naapurivaltioista hyökkää.
Luuttuat lattiat. Aivan liian harvoin. Meillä käy siivooja kerran kuussa ja he pesevät lattiat. Keittiössä tosin tulee pyyhittyä lattiaa aina, kun tarvetta on.
Peset vessan. Mä olen vähän sellainen veskinpesijä, että saatan pestä peiliä ja lavuaaria monta kertaa viikossa. Mutta wc-istuimen pesen parin viikon välein.
Puhdistat liesituulettimen. Vanhassa kodissa puhdistin sen kerran vuoteen. Mutta hyvä Karo, kun muistutit, täytyisi putsata uudessakin (onko uusi, jos muutosta on kaksi vuotta ? 😉 kodissa.
Syöt noutoruokaa. Kerran pari kuussa, yleensä siipiä. Mä rakastan siipiä tai lähinnä sitä hot-kastiketta. Sitä on saatava aina tasaisin väliajoin.
Valehtelet. En tykkää valehdella enkä juuri valehtelekaan. Tai jos valehtelen ne ovat sellaisia valkoisia valheita. Esimerkiksi lapsille, jos viestittävä voinko tulla hakemaan koulusta saatan laittaa viestin, että olen aloittelmassa juuri puhelinpalaveria (kävely tekee hyvää ;).
Riitelet suhteessa. Me ollaan ehkä sillä tavalla epänormaaleja, että ei riidellä. Silti rakastetaan kovin. Jotenkin tää yhteiselo sujuu niin mutkattomasti, että ei riidellä tai edes kinastella.
Sheivaat. Liki joka päivä. Kävin elämäni ekan kerran sokeroinnissa kesällä ja päätin jatkaa tuota, niin ihanaa oli, kun ei tarvinnut sheivata. Tarkoitus hyvä kymmenen, mutta käytännön toteutus sokerointiin uupuu.
Vaihdat hammasharjan. Parin kuukauden välein. Tykkään pestä hampaita ja hammasharjalla on tuossa touhussa niin suuri osuus!
Käyt kirjastossa. Silloin kun lapset olivat pieniä, kävimme kirjastossa monta kertaa viikossa. Jossain vaiheessa löysin kirjaston uudelleen, mutta äänikirjojen myötä kirjastossa käyminen on jäänyt. Paitsi nyt taas koulukirjojen myötä olen käynyt kirjastossa. Rakastan kirjastoja ja niiden tunnelmaa!
Peset peitot ja tyynyt. Aivan liian harvoin. Jouluna nyt ainakin.
Syöt herkkuja. Mikä on herkku? Karkki tai pulla? Aika harvoin. Herkuttelen hummuksella ja porkkanatikuilla. Raakasuklaalla ja lasillisella punaviinia.
Soitat anopille. Ehkä kerran pariin kuukauteen. Pitäisi soitella useammin!
Peset rintsikat. Kerran viikkoon keskimäärin. 
Leivot. Tää vaihtelee tosi paljon. Joskus tulee leivottua pari kertaa viikossa, joskus saattaa tulla kuukaudenkin tauko!
Siivoat jääkaapin. Joka viikko ennen viikkomaitokauppaostoksia.
Käyt puntarilla. Ehkä kerran viiteen vuoteen 😀 Mä en ole missään määrin kiinnostunut siitä, kuinka paljon painan. Oma hyvä olo ja housujen vyötärö kertovat missä mennään.
Komennat miestäsi. No en ikinä! Komentaako joku miestään? En näe yhtään syytä, miksi ketään aikuista ihmistä pitäisi komentaa.
Syöt irtokarkkeja. Aiemmin oli pakko saada joka viikonloppu irttaripussi (salmiakkipääkalloja), mutta lopulta mulle tuli sokeriövereistä niin huono olo, että vierottauduin tuosta tavasta. Nyt saatan nappaista lasten viikonloppupussista irttarin tai pari.
Vierailet isovanhempiesi luona. Silloin kun elivät kävin Tampereen mummulassa ehkä kerran pariin viikkoon ja Oriveden mummulassa kerran kuussa. Ne olivat ihania vierailuja. Isovanhempani olivat todella viisaita ja ihania ihmisiä.
Imuroit kotisi. Meillä mies on vastuussa imuroinnista, mutta eilen kun mökille lähdimme imuri oli mun jäljiltä keskellä olkkarin lattiaa. Jotenkin tuntuu, että näin syksyllä tulee sisään jos jonkinmoista moskaa, joten meillä imuroidaan liki joka päivä.
Perheessä kinataan vaatetuksesta. No tuota, aina silloin nyt ainakin, kun ilmat kylmenevät. Kuulemma kukaan muukaan ei pidä hanskoja tai pipoja. Kenenkään muun vanhemmat eivät edes vaadi pitämään pakkasella sellaisia kenkiä, että nilkat peittyvät 😉
Käyt hammaslääkärissä. Siinä missä rakastan pestä hampaita, rakastan kyllä hammaslääkärissäkin käyntiä. Käyn hammaslääkärissä nykyään parin vuoden välein, suuhygienistillä kerran vuodessa. 
Käyt kaupassa. Tällä hetkellä ehkä kerran pari viikkoon ostamassa maitoa tai leipää, tai yllättäviä puutteita, joita en tajunnut ostaa viikkomaitokauppakasseissa.
Peset ikkunat. Ostin taannoin miehelle sellaisen hienon setin, jolla pestä ikkunat. Hän siis pesee ne pari kertaa vuodessa.
Vaihdat sukat. No joka päivä ja jos treenaan, niin sitten pari kertaa päivässä!
Olet eri mieltä miehen kanssa. Ollaan harvinaisen yksimielisiä. Paitsi välillä ruutuajasta, jos makkarissa pauhaa telkkari ja pädi samaan aikaan, niin sitten voin kysäistä mieheltä, joka katsoo puhelimesta jotain videoo, että voisko jonkun laitteen sammuttaa 😀
Ostat uusia vaatteita. Kompressiojuoksuhousut ostin nyt viikolla, mutta sellaisia muita vaatteita olen ostanut viimeksi toukokuussa. Aiemmin ostin melkein aina jonkun uuden vaatteen, kun oli joku meno tai tilaisuus. Vaikka vaatekaapissa olisi varmasti ollut sopivaa päällepantavaa. Nyt musta on tullut harkitsevampi.
Siivoat. Joka päivä ja koko ajan ohikulkiessani tulee jotain pientä siivottua. Isommin sitten yleensä torstai-iltana.
Olet tehnyt raskaustestin. Jos sanon 20 kertaa, niin ei varmaan paljoa heitä 😀
Tarkistat toimiiko palovaroitin. Meillä on kotona palovaroittimet liitettynä hälytysjärjestelmään ja lisäksi meillä on sähköllä toimivat palovaroittimet. Eipä ole tullut testattua. Mökillä palovaroitin alkaa piippaamaan, kun patteri alkaa menemään.
Peset autosi. Rakastan puhdasta autoa, mutta siitä huolimatta pesen auton liian harvoin. Aiemmin mulla oli valkoinen auto, jossa näkyi kaikki lika. Nykyinen harmaa on aika kiva sen takia, että siinä ei juuri lika näy.
Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Vaatekaapit siivoan noin kvartaaleittain. Muut kaapit inspiraation iskiessä. Ehkä noin kerran vuoteen.
Siivoat lääkekaapin. Aivan liian harvoin senkin…jos sanon, että kerran pariin vuoteen?
Puhdistat hiukset harjasta. Joka päivä!

Toivottavasti jaksoitte lukea maratonpostauksen tänne asti 🙂 Ja hei jos on jotain muuta ”Kuinka usein ” -tyylistä, mitä haluatte kysyä, niin kysykäähän ihmeessä! Nyt jatkan sitä, mikä tässäkin lauantaissa on tärkeintä; palautuminen. Miehen piti nyt aamupäivästä lähteä hakemaan tyttöjä ystävältään mökille. Suunnitelmissa oli bostonkakun ja pizzan tekemistä…mutta tuossa herätessämme mietimme molemmat, että mitäs jos mentäisiinkiin tänään kotiin. Syksyinen saari ja mökki on ihana, mutta varsinkin nyt pienen flunssan kourissa tuntuu tavattoman kolealta. Kellarin sohva, leffa (onko vinkata mitään hyvää toimintajännäriä?) villasukat, viltti ja noutopizza kuulostavat tähän hetkeen just hyviltä 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 


torstai 19. syyskuun 2019

Olohuoneen vaaleampi ilme

HEIPPAHEI

torstaiaamuun ihanat! Miten sitä joka ikinen syksy havahtuu siihen, ettei ole taaskaan kaivanut hanskoja tarpeeksi ajoissa esille? Ei voisi sanoa tässä kohtaa oppia ikä kaikki, sillä tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ulkotakissa on pitkät hihat, joihin ujuttaa kädet koiran aamulenkillä. Ei ole näpit ihan tunnottomina kun kotiin palaa 🙂 Jos ei tuota pientä nipistelyä sormen päissä oteta huomioon, niin muuten kyllä tykkään näistä pirtsakoista syysaamuista. Posket punaisena on hyvä ottaa uusi päivä vastaan.

Muistatteko, kun tilasin uudet päällyset sohviin toukokuussa? No ei siinä mennyt kuin  kolme kuukautta, kun sain nuo vaihdettua. Mikä siinä onkaan, että sohvien laittaminen palasiksi on aina työn ja tuskan takana. Miten te muut ikealaisten omistajat, kuinka usein vaihdatte/pesette päälliset? Meillä oli ne ekat päälliset varmaan seitsemän vuotta ilman pesuja. Ainakin runkojen päälliset. Eivät likastuneet. Mutta sen jälkeen ollaan kerran puoleen vuoteen pesty päälliset. Ensimmäiset valkoiset päälliset joutivat roskiin, kun olivat niin pinttyneessä liassa, ettei niitä saanut edes valkaisuaineella puhtaaksi. 

Tässä välissä oli ne vaaleanharmaat päälliset, jotka bongasin mega-alesta. Ne toivatkin olkkariin hetkellisesti tosi kivaa raikkautta. Kunnes aloin haikailmaan taas valkoisia päällisiä. Onneksi haikailin ääneen, sillä sain teiltä vinkin Bemzistä. Tilasin päälliset vähän tuollaisena ”loose fit” mallisena, joten ilme on rennompi.

Ja hei onhan noi nyt kivat! Ollakin, että tuota kuratassua varten sohvat ovat arkena visusti peitoilla peitelty. Sillä vaikka kuinka käydään tassupesulla ulkoilun jälkeen, niin aina sinne jonnekin anturoiden väliin jää harmillisesti mutapaakku. Olohuoneen ilme vaaleni uusien päällisten myötä ja nyt sohvat erottuvat seinien harmaasta. Harmaat sohvat, kun eivät oikein erottuneet seinistä. Olivat niin samanväriset.

Yksi kysytyin kysymys blogin kautta on se, mitkä nuo meidän sohvat ovat. Ne ovat Ikean Kivikit. Kuka olisi arvannut, että yhteensä vajaalla viidellä sadalla saataisiin sohvat, jotka ovat meillä edelleen näin kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään. Toki parit ostetut päälliset ovat tuoneet hieman lisähintaa, mutta nyt on reservissä ne harmaat taas pestynä, kun haluaa tummentaa ilmettä. Eli ei aina tarvitse ostaa kallista saadakseen laatua. Kuten ei korkea hintalappukaan ole aina tae laadusta.  ID

Vaikka sitä syksyä varten yleensä tummentaa ilmettä ja tekee sellaista pesämäistä fiilistä tummemmilla tekstiileillä, niin olohuoneessa meillä tämä ei päde. Olkkari saa olla vaalea. Makkariin taas olen vaihtanut jo tummansiniset helmalakanat sänkyyn ja tumman itämaishenkisen maton lattialle.

Mutta nyt suoristusrauta tulille ja silmäpussit piiloon. Tämän päivän olen omistanut excelille ja tulevalle myyntikokoukselle. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta tällaiselle excelin rakastajalle on kuulkaa onnen päivä 🙂

IHANAA TORSTAITA,


sunnuntai 15. syyskuun 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä 😀 Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle 🙂

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 13. syyskuun 2019

Fredagsmys @ Marian Bistro

HEI HELLUREI!

Pitkästä, pitkästä aikaa perjantai-illan tunnelmia Marian Bistrosta. Kesällä harvoin tulee vietettyä aikaa täällä kellarissa, mutta syksyn tullen kaivaudumme maan alle kuin mörrimöykyt konsanaan. Poltamme kynttilöitä ja katselemme sarjoja viltin alla. En oikein vieläkään usko, että tässä oli pari vuotta sitten autotalli ja varasto. Siihen nähden, että tila oli täynnä rojua, on tila nyt 100% paremmassa käytössä.

Ehkä paras päätös ikinä oli myös se, että maalasimme seinät liki mustalla ja laitoimme lattiaan mustan laatan. Tilahan olisi aivan erilainen, jos seinät olisivat esimerkiksi valkoiset. Hämyisä ja kutsuva oli suunnitelmissa. Sellaisen saimme. Baaritiskin kelopuut tuovat lämpöä ja samalla ripauksen rakasta Lappia tänne etelään. Kausivalot täällä palaa kesät talvet ja joulukuun alussa valoa tulee tuomaan jälleen pieni joulukuusi.

Tänä iltana Marian bistrossa tarjoillaan kanapitaleipiä. Tällä kertaa en tehnyt pitaleipiä itse, mutta jos te haluatte ne tehdä, niin täältä löytyy yksi hyväksi koettu resepti. Perjantai-iltaisin ei jaksa välttämättä tehdä ruokaa tuntitolkulla, ei tänäänkään. Sen takia meillä syötiin noin parissa kymmenessä minuutissa valmistuvia herrrkullisia leipäsiä. Joiden kanan voi korvata esimerkiksi falafeleillä. Tällaiset ”täytä itse mielesi mukaan” -ruoat ovat ihan parhaita!

Kanapitaleivät

4 -6pitaleipää
2-4 kpl broilerin rintafileitä
(suolaa, currya, sitruunaa)
kurkkua
tomaattia
salaattia
1 avokado
pieni punasipuli
2 dl turkkilaista jogurttia
puoli punttia korianteria
lime-chililastuja
mustapippuria & suolaa

-paista kananfileet kullanruskeiksi ja mausta suolalla, currylla ja sitruunamehulla. Riivi ne paloiksi.
-pilko kanojen paistuessa kurkku, tomaatti, salaatti, avokado ja punasipuli
-sekoita turkkilaisesta jogurtista, korianterista ja mausteista kastike ja laita se jääkaappiin tekeytymään
-lämmitä pitaleivät ohjeen mukaan ja täytä ne em. aineilla

ID Josko herkuttelu ja äiskän vieressä peiton alla makoilu auttaa tuon pienemmän orastavaan flunssaan. Tytöt ovat huomenna lähdössä veljen perheen mökille, joten toivotaan että pöpö talttuu illan ja yön aikana. Sehän tietää sitten sitä, että kunhan olen saanut yhden työprojektin Tampereella tehtyä, suunnataan kaksistaan miehen kanssa mökille. Noh, sen karvaisen kolmannen pyörän kanssa. Koskahan ollaan viimeksi oltu kaksistaan mökillä yötä. On siitä jo monta vuotta!

Nyt vielä pieni palauttava kävelylenkki. Sitten lepoasentoon ja Vain elämäätä väijymään 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA!