keskiviikko 22. elokuun 2012

Pullantuoksuinen kotiäiti ja maailman parhaimmat korvapuustit

Biksukunnon havittelemisesta sujuvasti punaisesta maidosta ja ihka aidosta voista leivottuihin vehnäpulliin! 🙂
Pidin tänään vapaapäivän, kun oli tarkoitus Julian kanssa harjoitella kävelemään koulumatka. Mutta niin aamulla kuin iltapäivälläkin satoi, joten autolla mentiin mennen tullen. Sen neljä tuntia, kun vietin kotona yksin, olin ajatellut tekeväni vaikka mitä. Saavani aikaiseksi asioita, joita ei muuten saa. Täytyy kyllä todeta, että neljä tuntia on ä ä r e t t ö m ä n lyhyt aika. Korvapuustit paistoin, kävin pikaisesti juoksemassa, suihkussa ja lopuksi ehdin kymmenen minuutin ajan istumaan alas kahvikupin kanssa (ja korvapuustin, mutta sitä ei lasketa 😉 ja lukemaan Ikean uutta kuvastoa (voi ihanuus…). Miten kotiäidit ehtivät tekemään kaiken sen pyykkäyksen, siivoamisen, ruoanlaiton sun muun? Ehkä mä kehityn tässä syksyn aikana. Tai ainakin opin priorisoimaan kotityöt ja hitusen ajanhallintaa. On se jännä, että töissä pärjää mitä enemmän on samanaikaan tehtävä kiireellisiä juttuja, mutta kotona on ihan pulassa  🙂  
Rakastan leipomista ja varsinkin pullien ja korvapuustien leipomista. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun työntää kätensä taikinaan ja odottelee hyvän sitkon saavuttamista. Teen yleensä pullat tällä samalla tutulla ja turvallisella, mutta erittäin maukkaalla reseptillä. Tästä saa tehtyä joko pikkupullia, pullapitkoja kaksi tai sitten kolme pellillistä korvapuusteja:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

voita, sokeria, kanelia

muna ja raesokeria

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia

************
– kohonnut taikina jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyksi.
– levyille levitetään huoneenlämpöistä voita ja ripotellaan päälle sokeria ja kanelia. 
– levy rullataan tiukasti ja siitä leikataan n. 5 cm levyisiä paloja.
– painetaan palan keskiosa alas niin.
– annetaan kohota noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan munalla ja lisätään raesokerit.
– paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia.



Vielä pari vuotta sitten vannoin kevyttuotteiden nimeen; nyt olen siirtynyt käyttämään kermaa, voita, punaista 
maitoa yms. ennen niin lihottavana pitämiäni raaka-aineita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Muutenkin kaikki kevytjugurtit ja  rasvattomat juustot ovat korvautuneet luonnonjugurtilla/turkkilaisella jugurtilla ja kermajuustolla. Rasvatonta maitoa en sentäs ole vielä vaihtanut punaiseen. 
Enkä light limuja sokerillisiin. Enkä vaihda 🙂
Mutta palatakseni tuohon otsikkoon; yksi kotiäitipäivä pullantuoksuisena riitti tällä haavaa. 
En ole ikinä ollut pullantuoksuinen kotiäiti – 
ja tuskin tulen koskaan sitä täysin olemaankaan. 
Onneksi tässä on vielä reilu viikko töitä. 
Aikaa tottua ajatukseen, että syksy tulee olemaan jännittävän erilainen…
Tuhannesti kiitos haasteista ja tunnuksista, joita olen teiltä saanut
Palailen niihin viimeistään syyskuussa, tilanteen rauhoituttua! 
Kiitos myös ihanista sähköposteista, joita teiltä on tullut 
Niihinkin palaan asap! 

lauantai 18. elokuun 2012

Tunnelmia takapihalta

Ihania elokuisia päiviä ja iltoja takana. 
Eilen ”nollattiin” työviikko takapihalla lasillisella kuohuvaa, hyvässä seurassa. Poikkesin töiden jälkeen muissa asioissa Tiimarissa ja löysin tuon ihanan, pitkään haaveilemani lyhdyn. Lyhtyjä olisi ollut myös pienempiäkin, mutta en raaskinut kahta ostaa. Enää kaksi viikkoa töitä ja sitten neljä kuukautta kotona eli tiukkaa säästämistä ja pienellä budjetilla elämistä tiedosa. Siinä jää TineK:t ja Bloomingvillet vähäksi aikaa kauppojen hyllyille 🙂 
Ilokseni huomasin, että teitä rekisteröityneitä lukijoitahan on jo yli 300. Aivan uskomatonata!. Kaunis kiitos ♥ Sen kunniaksi on syytä lähiaikoina järjestää arvonta! Ehkä tänään löydän sopivan arvontapalkinnon Hämeenpuiston sisustus-antiikkitapahtumasta. Tarkoitus olisi käydä myös samalla ranskalaisella ruokatorilla. Mutta sitä ennen pitää saada koti sellaiseen kuntoon, että täällä on kiva rentoutua työviikon jäljiltä. Joten ei muuta kuin imuri laulamaan ja moppi kauniiseen käteen! 
Ihanaa viikonloppua! 
Lauantaiterkuin,

keskiviikko 15. elokuun 2012

Unelmakodin aakkoset

Sain ihanaiselta S:ltä All you need is white -blogista haasteen unelmakodin aakkosista. Kiitos vielä haasteesta 🙂 Tämä oli kerrassaan mukava haaste. Rakastan nykyistä kotiamme sellaisena kuin se on enkä juuri haaveile muusta…mutta muutama kohta toki voisi kaivata päivitystä / lisäneliöitä 🙂

Aamiaiset nauttisimme sään salliessa aamuauringossa terassilla, johon pääsisi ranskalaisten pariovien kautta ruokailutilastamme.

Bubble-chair by Eero Aarnio roikkuisi korkean olohuoneemme katosta niin, että siitä olisi näkymät suoraan järvelle.

Cappuccinot sun muut erikoiskahvit tulisivat napista painamalla.

DSR-tuolit korvaisivat nykyiset ruokatuolimme. Pöytänä harmaasta lankusta teetetty 12-hengen pöytä.

Eteisaulassa olisi suuri mustakehyksinen peili lattialla makaamassa sekä sen vieressä tuoli (ks. kohta M). Lisänä nukkamatto. Ei tietoakaan Ikean kaiken syövistä lipastoista, joihin kyllä mahtuu nuo lasten ulkovaatteet tumppuja ja rukkasia myöden aikas kivasti 🙂

Ferm Livingiä näkyisi mm. työhuoneessa ja tekstiileissä.

Georg Jensenin suola- ja pippurimyllyt löytyisivät liesitasomme vierestä.

Halv åtta hos mig; kutsuisimme edelleen ystäviämme usein syömään. Ystävät ovat elämän suola 

Ikeaa löytyisi unelma-asunnostamme ainakin valkoisten Beståjen verran. Ehkä enemmänkin 🙂

Jääkaappi saisi olla 140 leveä, kahdella ovella ja yhtenäisillä hyllyillä.

Kuntoiluhuoneesta löytyisi juoksumatto, crosstrainer, kuntopyörä, musiikkilaitteet ja telkkari.Ja ehkä myös kahvakuulia 🙂

Less is more; unelmakodissani olisi tilaa ajatuksille. Mutta ei liian askeettista vaan sopivasti tavaraa.

Mademoiselle tuoli valkoisena koristaisi eteistämme kenkien riisumis/pukemistuolina.

Normann Copenhagenin valaisimia roikkuisi katosta ainakin ruokatilassa ja olohuoneessa.

Oliivipuut ruukussa hoitusivat ihan ilman hoitoa eivätkä kuolisi parin kuukauden jälkeen (miksi mun oliivipuu toisensa jälkeen kuolee ja kuihtuu?)

Parvekkeelle suuntaisimme makuuhuoneestamme ilta-aurinkoa ihastelemaan.

Quality over quantity

Ruoanlaitto onnistuisi koko perheen voimin; kiitos ison keittiön.

Syli-sohvan uumenissa pitäisimme elokuvailtoja perheen parissa

Tammi-tasot pehmentäisivät keittiön kiiltävän valkoista olemusta. (tästä lisää ehkä myöhemmin…mulle on tullut tammi-kuume)

Uima-allas takapihallamme olisi ahkerassa käytössä.

Valkoinen toimisi päävärinä; mustalla, harmaalla ja tammella tuotaisiin kontrastia.

Walk thru closets; niitä olisi kaksi. Ensimmäinen tyttöjen huoneiden välissä ja toinen meidän makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välissä.

Xbox löytyisi kotiteatterihuoneesta.

Yöllä unelmakodissamme olisi turvallista nukkua.

Zaran vaatteet olisivat lajiteltu vaatehuoneisiimme värien mukaan.

Åbon rannikko olisi yksi mahdollinen sijainti unelmakodillemme.

Öriseviä kännikaloja ei porteillamme näkyisi (ei kyllä näy nytkään ;).

Äänet olisivat kotoisia ja ne tekisivät unelmakodistamme kodin. Yhdessä tuoksujen ja omien huonekalujemme ja tavaroidemme kanssa.

*******************************

Haastan omista unelmakodin aakkosistaan kertomaan seuraavat ihanat bloggaajat:

*******************************
Arki on lähtenyt rullaamaan melko mukavasti; mitä nyt viime viikolla päiväkodin aloittanut pikkuinen toi mukanaan nuhakuumeen, jossa kaikki nyt enemmän tai vähemmän olemme olleet. Sellaista ärsyttävää pientä lämpöä ja nuhaa. Onneksi menee nopeeta ohitsekin. Nyt ei nimittäin ehdi lepäillä 🙂 Kontaktimuovin kanssa on otettu ”kontaktia” jo kolmesti. Pikkuhiljaa ne kulmat ja kirjan selkämyksetkin siitä alkavat menemään nätisti.
Unelmakodista haaveillen,
PS. Kuin varkain omput ovat kypsyneet; syksyn ensimmäinen omenakaurapaistos 
ja vanilijajäätelö maistuu joka vuosi yhtä hyvältä!

torstai 09. elokuun 2012

Sivupöytä

Moiks,

paint it black-sarja jatkuu. Nyt oli vuorossa Acazia-sivupöytä (punaruskea kiiltäväpintainen). Itse asiassa meillä oli aluksi tarkoitus myydä nuo meidän takkahuoneen acaziat huutiksessa, mutta katsotaan nyt saako niistä siedettäviä, kun hiukan käsittelee niitä. Ehkä ainakin sitten myynnin hetkellä saa paremman hinnan mustana kuin punaruskeana.
Pöydän alla olevissa Ikean koreissa on lankakätköni odottamassa inventaaria ja syksyn pimeneviä iltoja. Josko sitä tänä syksynä saisi edes yhden alottamansa kudinprojektin loppuun?
Meillä on noita acazioita alimman kuvan kirjahyllyn lisäksi tv-taso ja sitten yksi vitriinikaappi, joka toimii viina(/i)kaappina. Hieman liikaa acaziaa yhteen huoneeseen, I would say 🙂 
Viime viikonloppuna kannoimme tuon sivupöydän ulos auringonpaisteeseen. Hioin lakkapintaa hieman ja sitten käsittelin sen kahteen kertaan. Virhe nro 1: älä maalaa/lakkaa kalusteita ulkona, kun koivuista tippuu roskaa. Virhe nro 2: älä maalaa/lakkaa suorassa auringonpaisteessa. No tuon kakkoskohdan etuhan on se, että maali/lakka napsahtaa samantien kuivaksi. Mutta ei juuri imeydy puuhun. Sai saman tien jatkaa toisella käsittelykerralla eikä tarvinnut odotella kuivumisia.
Mitä ihmettä, esikoisen huoneen oveen on ilmestynyt juliste?!? 🙂
Täältä (klikklik) löytyy jotain vanhoja kuvia takkahuoneestamme. Päivitän tilannekatsauksen takkahuoneesta sitten, kun saan nuo kaikki punaruskeat kalusteet muutettua siedettävämmiksi. Haluan säilyttää takkahuoneessamme hieman hämyisen tunnelman vastapainoksi olohuoneen valkoisuudelle. 
Torstaiterkuin,

sunnuntai 05. elokuun 2012

Sunnuntai ♡

– pitkien aamu-unien nukkumista
– viime jouluisten lelulehtien selailemista sängyssä
– joulupukille kirjoittamista (lahjatoivelistat part I)
– eilisen mustikkametsällä saadun saaliin jatkojalostamista mustikkapiirakaksi
– mustikkapiirakan syömistä vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa
– iltapäiväkahvien nauttimista elokuun auringossa
– päiväkotivaatteiden nimikoimista (iso niisk)
– täydellisestä mökistä ulkosaaristossa haaveilemista
– sivupöydän lakkaamista mustaksi (ihana!)
– orapihlaja-aidan leikkaamista (joka vuosi yhtä ärsyttävää)
– iloitsemista edullisesta löydöstä, joka päätyi tuikkukipoksi (kuvissa, Prismasta 2,45 €)
– perunamaalla käymistä
– siivoamista koko perheen voimin(onni on puhdas koti)
– olympialaisten seuraamista (vihdosta viimein!)
…aikaisin nukkumaan menemistä (josta saa vain haaveilla, kiitos miesten 100 metrin finaalin 🙂
Ihanaihanaihana sunnuntai, 
toivottavasti sinullakin oli! 

PS. kiitos kommenteistanne ed. postauksiin, 
vastaan viimeistään huomenna 🙂