Mikä siinä oikein on, että lapset (tai siis tuo yksi pienempi lapsukainen) nukkuisivat arkena vaikka kuinka pitkään aamulla, mutta viikonloppuisin herätään jo seiskan jälkeen? Ehkä sillä oli vaikutusta, että pimennysverho oli jäänyt rullaamatta alas ja ulkoa tuleva valo (ai mikä valo? 😉 sai silmät aukeamaan. Huh, no ainakin on aikaa bloggailla näin heti aamusta 🙂

Sain Esmeraldalta jokin aika sitten haasteen kertoa, mitkä asiat meillä on tällä hetkellä siustuksesa pinnalla. Tai viisi niistä. Ensin ajattelin, että nuo viisi asiaa on hankala keksiä, mutta sen jälkeen kun sain viisi asiaa rustattua paperille niin asioita tuli mieleeni vielä toiset viisi. Joten tässä ne viisi vallitsevinta asiaa, jotka taitavat toistaa itseään syksystä toiseen 🙂

1. Kiiltävä – matta, pehmeä – kova, läpinäkyvä – läpinäkymätön, siloiteltu – rouhea. Mulle on jo pitkään ollut sisustuksessa in erilaisten tekstuurien ja struktuurien yhdisteleminen. Ja se jännite ja kontasti, jonka ne luovat yhdessä.

2. Jokasyksyinen traditio; tummanpuhuvia värejä, lähinnä mustaa ja harmaata, ilmestyy sisustukseen kuin vaivihkaa. Tosin tämä alkaa jo pian olemaan ihan ympärivuotinenkin traditio. Viime syksynä maalasin sen ison mustan liituseinän, jonka sittemmin valkaisin. Nyt taas tekisi mieli telata johonkin kaistale mustaa. Tai puhdasta tummanharmaata.

3. Rakastan shaaleja, vilttejä, lampaantaljoja, kudottuja tyynyjä. Osa niistä on ympärivuotuisessa käytössä, mutta loput kaivetaan näin syksyn alkaessa esiin. 

4. Kodikkaita oleskelupaikkoja löytyy joka huoneesta; nykyään myös keittiöstä. Aiemmin kuvassa oleva sohvannurkka oli mulle se ykköspaikka, jonne mennä lukemaan tai kutomaan ja kuuntelemaan radiota. Nyt musta tuntuu, että tuo keittiön Luddella varustettu tuoli jyrää ohi….

5. Jo lapsuudenkodissani olen tottunut tunnelmavalaistukseen. Kattovalaisimet, jotka valaisevat kirkkaasti koko huoneen ovat olleet boikottilistalla koko pienen ikäni. Alaspäin valoa suuntaavat jalka- tai pöytävalaisimet tai himmeästi varjostimen läpi valaisevat tunnelmavalot ovat niitä parhaita tunnelmanluojia. Epäsuorasta valosta puhumattakaan. Mutta mikään ei voita kynttilöitä tunnelmavalaistuksessa!

Annan haasteen eteenpäin seuraaville ihanille blogisteille, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen 🙂

Olipas kiva haaste, kiitos kaunis vielä Esmeralda ♥ Olikin muuten kiva huomata, että meillä yhdistyy nämä top 5-asiaa joka huoneessa; kaikkialla on kontrasteja, pehmeitä tekstiilejä, kodikkaita pesiä ja ripaus mustaa tunnelmavalaistuksella höystettynä.

Sain Marjalta jo elokuussa haasteen ”Mistä on blogini tehty?”. Se on kyllä työn alla, mutta vaatii vielä hiomista. Palaan siis siihen myöhemmin. Kiitos Marjallekin vielä haasteesta ♥

Nyt aamupalahommiin, 

On kyllä niin epäreilua, että kameran linssin läpi ei saa ikuistettua sitä mitä silmä näkee. Pitäiskin pitää blogitapaaminen, niin voisitte kaikki tulla nauttimaan iltapäiväsumpit meidän uusittuun ruokatilaan 😉 Nyt saavutettiin se kodikkuus ja lämpö, jota tilaan olen kaivannut. Vähän sama hommeli kuin tuon takkahuoneen kanssa. Muutos on siis hyvästä. Ja tämäkin kodikkuus ja lämpö tuli pelkästään verhoilla, tauluhyllyllä ja tuolla ylisuloisella Ludde-taljalla. Ei siihen paljoa vaadittu! 

Nuo meidän ruokapöydän tuolit ovat erittäin mukavat istua; selkänoja joustaa jonkin verran, joten niissä voi melkein keinutella. Silti kun ensimmäisen kerran istuin tuoliin, jossa tuo lampaantalja on niin en muuten suostu enää istumaan tuoliin ilman sitä. Heti tammikuussa, kun saan taas pitkästä aikaa palkkaa, niin investoin muutamaan Luddeen lisää. Oliskin kiva saada niitä 6-8 kpl (valkoisia ja harmaita), että sais aina vieraillekin Ludden tuoliin lämmittämään 🙂 I ♥  Ludde!

Yleensä päiväruoan jälkeen alkaa karkkihammasta kolottaa ja koska en viitsinyt syödä lasten lauantainameja niin sovelsin omenakaurapaistoksesta uuden version. Omenalohkojen päälle laitoin omppuhilloa ja maustamatonta tuorejuustoa. Ja tähän päälle sen normaalin kaurasokerivoiseoksen. Toi tuorejuusto sopi paistokseen kuin nenä päähän. Oli älyttömän hyvää. Luksusta oli viettää iltapäiväkahvihetki kera uuden sisustuslehden tämän herkun äärellä.

Tuo ruokatila on kyllä siitä jännä, että päivällä näyttää ihan eriltä kuin hämärässä tai saatikka pimeässä. Tällä hetkellä, kun ulkona tuuli vihmoo peltikattoa ja sade ropisee ikkunaan, en malta odottaa että pääsen syömään viimeisen palan tuota omenaherkkua Ludden syliin. Vaikka tämä syksy onkin välillä aikas syvältä ja jokseenkin melankolinen vuodenaika, niin on tässä jotain sellaista lohduttavaakin. Ehkä tämä joka syksyinen pesänrakennusvietti liittyy juuri siihen, että koittaa taistella pimeyttä ja kylmyyttä vastaan kynttilöin ja pehmein shaalein. 

Loppuun vielä pari hämärällä ja pari pimeällä otettua kuvaa. Näin pimeällä mun kameran tehot ei vain tunnu riittävän. Täytynee tsekata asetukset ja lukea ohjeet 🙂

Se olis sitten viikon kivin päivä aluillaan! Viikonlopulle ei ole sen kummempia suunnitelmia; takapiha pitäisi laittaa talvikuosiin ja etupihalle voisi laittaa syyskukat. Pari haastettakin on  laittamatta eteenpäin (kiitos vain Marja ja Esmeralda ♥) sekä biksukuntoon projektista olisi myös postaus työn alla. Niin, kaikkien näiden herkkujen takana se biksukuntoprojekti voi oikein mainiosti 🙂

mulla jäi takkahuoneeseen ostetusta Vivan-verhopaketista yksi verho käyttämättä, joten mallailin sitä  yksi päivä tuohon ruokatilaan. Kokonaiskuvaa on nyt hieman vaikea saada, kun toinen verho on edelleen valkoinen, mutta osviittaa antavia kuvia toki sain. Ja kipeästi kaipaisin teidän apuanne tai ainakin rohkaisua siihen, että uskallan tummentaa ilmettä ruokatilankin osalta. 

Tykkään hirmuisesti tuosta verhosta; se on vaan jännä juttu, että takkahuoneessa se on enemmän lämpimään greigeen päin menevä ja ruokatilassa kylmemmän harmaa. Sopii kyllä mustakuvioisen maton kanssa oikein hyvin…mutta silti. Kääk. Verhotanko on muuten jotain vanhan kämpän peruja ja tämän hetkiseen makuuni hieman kruusailtu. Kuvista sen vasta huomasin, joten verhotanko kaipaa päivitystä as well.

Tuosta harmaasta verhosta on se apu, että tuo rakastamani TineK:n valaisin tulee enemmän esiin. Lisäksi hämärän ja pimeän tullen ruokatilasta tuli hämyisän viihtyisä tila tuon harmaan verhon kanssa. (sorry, kun ään pisteet puuttuvat – töissä photoscapessa ne on, mutta kotikonella ei)

Ja toisaalta, kysehän on muutoksesta, joka on helppo vaihtaa kevään kynnyksellä takaisin vanhaan. Mutta jos tähän verhot ostan niin sitten mulla on edelleen se yksi sivuverho harmaana käyttämättä. Keksin juuri sille kohteen, joten ei muuta kuin makuuhuoneeseenkin hämyisempää tunnelmaa verholla näin talvea vasten 🙂

Joten mitä mieltä olette,

Kiire alkaa talttumaan, hyvä niin. Sillä nyt kun mä oon kotona niin samaistun eläkeläisiin; yksi tehtävä/päivä on tarpeeksi 😀 Kaikki ylimääräinen tietää stressiä, stressiä, stressiä…

Mulla on ollut viimeisen kuukauden ajan työn alla yksi (stressaava) projekti. Tai siis ei edes työn alla vaan suunnittelun asteella. Tänä aamuna sain sen vihdoin toteutettua. Koska meillä lähti makuuhuoneesta lipasto kiertoon niin siirsimme sinne tv-tasoksi (juu, kakkostelkkari on siellä) sen mustaksi käsittelemäni sivupöydän. Jossa ei ole siis mitään laatikkoja tai kaappeja. Mutta koska tuo lipasto, joka lähti kiertoon, kätki sisäänsä kaikki mun alusvaatteet niin viimeisen kuukauden ajan sukat, alushousut, rintsikat ja sukkahousut ovat olleet kauniisti Valtsun muovikasseissa makkarin nurkassa. Ensi hätään ostin Ikean Kassett-säilytyslaatikoita, joihin säilöin alusvaatteet. Reilu kassillinen niitä lähti roskiinkin; kaikki huiki menevät/menneet sukat, reiälliset sukkahousut, pyykissä värjääntyneet alusvaatteet yms. 

Eihän tämä uusi (onneksi väliaikainen) ratkaisu mikään ergonomian lottovoitto ole. Nuo laatikot kun ei helpolla tuolta tule ulos, kun sänky ottaa vastaan. Edelleen haaveilen meille makkariin pitkää Pax-kaappia tuon nykyisen vaatekaapin tilalle. Nykyinen vaatekaappi kätkee sisäänsä miehen vaatteet; omani ovat vaatehuoneessa, joka taas sijaitsee esikoisen huoneessa. Lottovoiton (tai edes vähän säästöjä) kun saamme niin puhkaisemme tuohon vaatehuoneeseen käynnin olohuoneen päädyssä sijaitsevien rappusten yläosassa. Näin esikoisen huoneeseenkin saataisiin toinenkin (melkein) ehjä seinä.

Totesin, että liki kaikki alusvaatteeni ovat mustia tai valkoisia, mutta jokunen väripilkahdus sinne on erehtynyt joukkoon. Ja luoja tietää miksi, mutta mulla oli vielä imetysliivejäkin tallella. Ne joutivat roskiin (en usko, että kukaan sellaisia kirpparilta ostaisi?). Urheilualusvaatteet ovat säilöttynä erikseen. Tuo sukkalaatikko on iso; ajattelin vaihtaa sen myös noihin pienempiin niin, että yhteen laatikkoon tulee mustat ja valkoiset sukat, yhteen kesäsukkikset, yhteen juhlasukkikset, yhteen paksummat sukkikset ja yhteen ohuet legginsit. Huomaatteko,että tuolla pöydän alla on myös toinenkin iso musta laatikko? Sen sisältö selviää myöhemmin, mutta todettakoon nyt tässä vaiheessa,että sisällöllä ei ole mitään tekemistä alusvaatteiden kanssa. Se vaan nätisti tasapainottaa tuota kokonaisuutta 🙂

Kävin muuten tänään ekaa kertaa viikkomaitokaupassa; nyt on ruoat ensi sunnuntaihin asti hankittuna eikä rahaakaan mennyt ihan hirmuisesti. Tästä lisää erillisessä postauksessa 🙂

Nyt kun kiirus on hellittänyt hetkeksi, niin toivon että pääsen illalla blogikierrokselle; kahden päivän blogijutut ovat lukematta ja tuntuu, että vieroitusoireita pukkaa…addicted to blogging 😉

vihdosta viimein se lupaamani IKEA:n trilogian viimeinen osa eli ruokatilamme. Takkahuonehan jo valmistui suunnitelmaa (klikklik) mukaellen. Täällä (klikklik) se lopputulema. Eteisen suunnitelma (klikklik) on vielä toteuttamatta ja itse asiassa mulla on jo uudet suunnitelmat vireillä, mikäli saan eteisen peilikaappiin yhden rivin lankakoreja, johon saan piilotettua kaikki lasten ulkovermeet. Sillä tämä uusi suunnitelma ei sisällä enää tuota Ikean Hemnes-lipastoa (tai mitään, joka kätkisi sisäänsä kurikset, rukkaset, pipot sun muut), joka eteisessä nyt on. Terkkuja miehelle: ingen panik 🙂

Mutta se ruokatila; tällä hetkellä mä rakastan tuota meidän pöytäryhmää ja TineK:n valaisinta. Mutta matto, seinä (tai lähinnä väri/taulut) ja verhot voisivat mennä vaihtoon. Tämä ensimmäinen vaihtoehto sopisi yhteen takkahuoneen kanssa; ja koska meillä näkyy ruokatilasta takkahuoneeseen niin yhtenäistäisi ilmettä kummasti nuo samanlaiset verhot.

Tuo valaisinkin tulisi kauniisti esiin hieman tummempia verhoja vasten. Tuota Morum-mattoa on saatavilla 200×300 kokoisena, joten se olisi just sopivan iso tuohon ruokaryhmän alle. Tämä eka vaihtoehto miellyttää silmääni tällä hetkellä enemmän, mutta tällä toisella vaihtoehdolla saisi luotua lämpimämmän yleisilmeen:

Siinä on tuo sama Morum-matto, mutta beigenä. Pari Ribba-tauluhyllyä seinään ja siihen esim. noi nykyiset taulut. Soaré– tableteista olen tykännyt myös aina.

Ensi viikolla on Ikean reissu edessä; täytyy täydentää kynttilävarastot, sekä olkkarin sohville ajattelin ostaa pari harmaata Ludde-taljaa. Voipi olla, että kotiutan sieltä ensihätään Vivan-sivuverhot harmaana. Sopiihan ne tuohon nykyiseenkin ruokatilan mattoon ihan kivasti 🙂

Pitkään olemme miehen kanssa myös miettineet tuon ruokatilan seinän tapetoimista mustavalkoisella valokuvatapetilla. Eilen kävin läpi Rooman reissun kuviamme enkä löytänyt sieltä etsimääni. Toiveissa olisi kuva jostain kapeasta italialaisesta kadusta, jonka päässä olisi pizzeria, trattoria tms. Mutta liian levoton tuo kuva ei saisi olla. Onko tämä hyvä syy tilata lennot Roomaan? ;D Valokuvatapetti vain maksaa sen verran paljon, että sitä ei viitsi ihan vaan kokeilun vuoksi tuohon ostaa. Joten jos löydän kuvan, josta olisi tapettimateriaaliksi niin ei auta muuta kuin ottaa kuvankäsittelyohjelma haltuun ja istuttaa se tapetti tuohon seinään. Näkisi muutoksen sitten in real life ennen kuin tekee päätöstä.

Ai niin, ne lupaamani pikkusuolaisten ohjeet tulevat joko tänä iltana tai huomenna 🙂