Kuten tuolla FB:n puolella eilen totesinkin, niin nyt jää tontut huovuttamatta joulukortteihin. Onneksi on uusi idea takataskussa noiden korttien suhteen, sillä aikaa ei liiemmin ole 🙂 Huovutushommat siirrän suosiolla ensi vuoteen. Ja silloin olen ajoissa liikenteessä (pitäisköhän ihan laittaa puhelimeen muistari? ;).

Mutta joulukorteista lapsuusmuistoihin. Mä muistan, että meillä kaivettiin aina jouluksi olohuoneeseen kulmasohvan eteen iiiiso valkoinen lampaankarvamatto. Nukkamaton tyylinen, mutta siinä oli ohuempaa nukkaa. Vähän niinkuin nuo lampaantaljat, mutta 20 kertaa suurempana. Silloin aina tiesi, että joulusiivot on ohi, kun laitettiin tuo matto lattiaan. 

Liekö tuosta muistosta johtuvaa, mutta mulla on nyt aikuisiälläkin ”himo” noihin karva/nukkamattoihin. Olohuoneesta ja takkahuoneesta jo sellaiset löytyvät. Sängyn molemmille puolin myös sellaisia haikailin, mutta eteinen tarvitsi mattoa kipeämmin. Sinne valikoitui se sama greigenvärinen Ikean Gåser-matto kuin mikä meillä on takkahuoneessa. Mutta vain pienemmässä koossa. Ja aijettä, mä tykkään hirmuisesti! Tuossa ei välttämättä likakaan näy niin helposti kuin siinä edeltäjässään (luonnonvalkoinen nukkamatto). Tosin eipä meillä kengillä tuossa tilassa tallustella. Muuta kuin hätätapauksessa (esim. silloin kun lapset huomaavat ulos lähtiessään, että on jäänyt rukkaset tai pipo tuohon lipaston laatikkoon).

Olen viime aikoina vähän pohtinut tätä mun sisustustyyliä. Se ei noudattele mitään trendejä, se ei ole kuin suoraan mistään sisustuslehdistä, se ei ole muuttunut radikaalisti moneen vuoteen. Se noudattelee osaltaan tyyliä, joka meillä kotona lapsuudessa oli; paljon maanläheisiä värejä. Nyt erotuksena tuohon on se, että meiltä nykyään (siis tästä omasta kodista) löytyy enemmän valkoista. Mutta muuten sanoisin,että sisustustyyli on ainakin omaan makuuni varsin kotoisa ♡ En ehkä pystyisi elämään kodissa, jossa elämisen jäljet eivät näy ja joka olisi kiiltäviä ja kovia pintoja täynnä.

Mulle on tullut jonkin verran teiltä ihanilta lukijoilta kyselyjä tuosta lipastosta. Eli se on Ikean Hemnes, johon kolmisen vuotta takaperin vaihdoin Ikean Värde-vetimet. Tuo lipasto on oikea tilaihme! Se kätkee sisäänsä ylälaatikoihin lasten villasukat, rukkaset ja tumput. Tuo oikean puolimmainen on sellainen ”sekalaatikko”, jossa on vähän kaikkea. Mm. lasten hiusharjat, pompulat, heijastimet sun muut. Keskimmäisissä laatikoissa on pipot ja toisessa fleecetakit, -housut, villahaalarit yms. Alalaatikoissa on ulkohousuja ja sadevaatteita. Lasten käyttötakit ovat tuulikaapissa (ns. arkitakit) ja peilikaapissa sitten paremmat takit. 

Nyt pikkuiseksi aikaa takaisin joulukorttiprojektiin (ikuisuusprojektiin 😉 ja sitten kuumat kaakaot taas lämpiämään, pulkkaan shaali ja kohti päiväkotia. Ihania nämä päivät, kun pystyn hakemaan Lilian jo ennen päikkäreitä. Meille jää runsaasti aikaa pelailla Unoa. Meillä on koko perhe jäänyt tuohon peliin koukkuun. Ja niin fiksuna kuin me aikuiset itseämme pidämme, niin kyllä meidät pätkitään tuossa pelissä mennen tullen 🙂 Mutta tänään ajattelin voittaa ainakin yhden pelin!

Huomenta blogistania!

Mitäs piditte pukuloistosta eilen? Oli kyllä niin kauniita pukuja, että vaikea valita sitä ihan suosikkia. Presidentin puolison puku ei aluksi säväyttänyt, mutta parani illan saatossa 🙂 Satu Taiveaho vakuuttaa mut vuosi vuodelta; samoin Eija-Riitta Korhola. Jaana Pelkosesta puhumattakaan. Maria Ylipään asu ja koko look oli ihanan harkittu ja täynnä Hollywood glamouria. Laura Birnistä pidin myös. Ja ja ja …. miehistä Cheek ja Samuli Edelman tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäinen ulkomuodollaan ja käytöstavoillaan. Tähän ehkä vaikuttaa se, että kuulin aikoinaan radiosta Cheekin haastattelun, jossa kertoi olevansa siivousfriikki ja silitysintoilija. Silittää jopa aluspaitansa. Mies mun makuun. Samuli Edelman on vuosien saatossa muutunut edukseen; ihanan miehinen mies! 

Mutta linnanjuhlien satumaisesta tunnelmasta alkuviikon satumaisiin tunnelmiin. Sinä samana päivänä, kun kävin kameran kanssa ulkona kuvailemassa oli kuvattavaa myös sisälläkin; valkoinen valo, joka ikkunoista siivilöityi sisään sai aikaan noiden meidän harmaiden verhojen kanssa olohuoneeseen ihan taianomaisen, lämpimän tunnelman. Kerrankin kuvia ei tarvinnut käsitellä mitenkään; valoa riitti tarpeeksi (ja pölyä mustalla pöydällä, muttei anneta sen häiritä…eihän?! 😉

Nyt kuumat kaaksut termariin ja pikkuisemman kanssa pulkkaretkelle. Saas nähdä jaksettaiskos kivuta tuonne Pispalan harjulle tallentamaan kameraan sen kauneuden, jonka eilen iltalenkillä siellä ollessani näin. Tosin illalla sielläkin oli ihan taianomainen tunnelma; päivällä se lienee vain jouluinen 🙂

Lisäksi tänään olisi tiedossa Ikeaa ja joulutoria. Kiva päivä ja ilta tiedossa.

Ihanaa viikonlopun aloitusta ♡

Kiitos ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen. Ilta oli ihana ja tunnelmia siitä teillekin sitten tänään myöhemmin ♡ Palaan illalla myös vastailemaan kommenteihinne. Nyt pikaisesti ennen päiväohjelmia hitusen jouluntunnelmaa. Meillä ei yleensä jouluna punaista juurikaan näy; lukuunottamatta muutamaa tonttua ja joulupalloja kuusessa. Mutta tänä vuonna punainen tuntuu kovin lämpimältä ja houkuttelevalta jouluväriltä. Eilen laitellessani kotia kuntoon tein eteisen pöydälle asetelman, johon pääsi ripaus joulua. Rakastan tarjottimia! Sen lisäksi, että ne ovat ihan käteviä kattauksissa niin niillä saa koottua erilaisia asetelmia yhteen.

Nyt suihkuun, sillä tunnin päästä pitäisi olla jo autossa matkalla mummutaatalaan syömään!

Palataan illemmalla ihanaiset ja sitä ennen viettäkäähän oikein kiva itsenäisyyspäivä!

Kotimaastaan kovin kiitollisena ♡

facebook-tykkääjät ovatkin jo perillä mitä meillä tänä iltana syödään; pitkästä aikaa raclettea. Juustoja, ilmakuivattua härkää, salamia, perunaa, hillosipuleita, cocktailkurkkuja, oliiveja ja artisokan sydämiä. Kodin Ykkösessä ihastuin Annon uusiin tuotteisiin. Aivan ihania tekstiilejä ja lasitavaroita, koreja ja käyttötavaraa. Pitkään olen etsinyt harmaita lautasliinoja ja nyt löytyi. Eikä ollut hinnalla pilattu. Muistaakseni 4,95 / 2 kpl ja niistä sai vielä 20 % alennusta. Ei paha! Samoin ihanan ryppyinen valkoinen kaitaliina tarttui mukaan.

Kotiin maitokaupasta tullessani se iski jälleen; kattausinsipiraatio. Ollakin, että ruokana on raclettea ja mun mielestä se raclettegrilli itsessään on jo kattauksen rumentaja. Ehkä alkuun joku keitto, joka on vielä mietinnän asteella. Parasta tässä päivässä on illan suunnittelu ja tieto siitä, että ei haittaa vaikka menisi pitkäänkin; huomenna saa nukkua.

Meillä lapset pääsee tänä iltana myös herkuttelemaan racletella; lapsille on lisäksi tarjolla nakkeja 🙂 Mutta maidot ja vedet juodaan viinilaseista. Tehdään raclettea ehkä kerran pariin vuoteen ja mikäs sen mukavampi ajankohta tehdä sitä kuin näin pakkasen paukkuessa. Samoin ollaan ihan unohdettu fondue…sekin olisi kylmän kelin herkku. 

Ajattelin, että raclettegrilli tulee tähän pöydän päähän, tuon amarylliksen tilalle. Miksei kukaan ole keksinyt valkoista raclettegrilliä…sellaista kaunista? 🙂

aattoiltaa sinullekin ♡