Kuten tuolla FB:n puolella eilen totesinkin, niin nyt jää tontut huovuttamatta joulukortteihin. Onneksi on uusi idea takataskussa noiden korttien suhteen, sillä aikaa ei liiemmin ole 🙂 Huovutushommat siirrän suosiolla ensi vuoteen. Ja silloin olen ajoissa liikenteessä (pitäisköhän ihan laittaa puhelimeen muistari? ;).

Mutta joulukorteista lapsuusmuistoihin. Mä muistan, että meillä kaivettiin aina jouluksi olohuoneeseen kulmasohvan eteen iiiiso valkoinen lampaankarvamatto. Nukkamaton tyylinen, mutta siinä oli ohuempaa nukkaa. Vähän niinkuin nuo lampaantaljat, mutta 20 kertaa suurempana. Silloin aina tiesi, että joulusiivot on ohi, kun laitettiin tuo matto lattiaan. 

Liekö tuosta muistosta johtuvaa, mutta mulla on nyt aikuisiälläkin ”himo” noihin karva/nukkamattoihin. Olohuoneesta ja takkahuoneesta jo sellaiset löytyvät. Sängyn molemmille puolin myös sellaisia haikailin, mutta eteinen tarvitsi mattoa kipeämmin. Sinne valikoitui se sama greigenvärinen Ikean Gåser-matto kuin mikä meillä on takkahuoneessa. Mutta vain pienemmässä koossa. Ja aijettä, mä tykkään hirmuisesti! Tuossa ei välttämättä likakaan näy niin helposti kuin siinä edeltäjässään (luonnonvalkoinen nukkamatto). Tosin eipä meillä kengillä tuossa tilassa tallustella. Muuta kuin hätätapauksessa (esim. silloin kun lapset huomaavat ulos lähtiessään, että on jäänyt rukkaset tai pipo tuohon lipaston laatikkoon).

Olen viime aikoina vähän pohtinut tätä mun sisustustyyliä. Se ei noudattele mitään trendejä, se ei ole kuin suoraan mistään sisustuslehdistä, se ei ole muuttunut radikaalisti moneen vuoteen. Se noudattelee osaltaan tyyliä, joka meillä kotona lapsuudessa oli; paljon maanläheisiä värejä. Nyt erotuksena tuohon on se, että meiltä nykyään (siis tästä omasta kodista) löytyy enemmän valkoista. Mutta muuten sanoisin,että sisustustyyli on ainakin omaan makuuni varsin kotoisa ♡ En ehkä pystyisi elämään kodissa, jossa elämisen jäljet eivät näy ja joka olisi kiiltäviä ja kovia pintoja täynnä.

Mulle on tullut jonkin verran teiltä ihanilta lukijoilta kyselyjä tuosta lipastosta. Eli se on Ikean Hemnes, johon kolmisen vuotta takaperin vaihdoin Ikean Värde-vetimet. Tuo lipasto on oikea tilaihme! Se kätkee sisäänsä ylälaatikoihin lasten villasukat, rukkaset ja tumput. Tuo oikean puolimmainen on sellainen ”sekalaatikko”, jossa on vähän kaikkea. Mm. lasten hiusharjat, pompulat, heijastimet sun muut. Keskimmäisissä laatikoissa on pipot ja toisessa fleecetakit, -housut, villahaalarit yms. Alalaatikoissa on ulkohousuja ja sadevaatteita. Lasten käyttötakit ovat tuulikaapissa (ns. arkitakit) ja peilikaapissa sitten paremmat takit. 

Nyt pikkuiseksi aikaa takaisin joulukorttiprojektiin (ikuisuusprojektiin 😉 ja sitten kuumat kaakaot taas lämpiämään, pulkkaan shaali ja kohti päiväkotia. Ihania nämä päivät, kun pystyn hakemaan Lilian jo ennen päikkäreitä. Meille jää runsaasti aikaa pelailla Unoa. Meillä on koko perhe jäänyt tuohon peliin koukkuun. Ja niin fiksuna kuin me aikuiset itseämme pidämme, niin kyllä meidät pätkitään tuossa pelissä mennen tullen 🙂 Mutta tänään ajattelin voittaa ainakin yhden pelin!