Must on tullu, kirpparihullu 🙂 Meidän työpaikan vieressä on kirppari, jossa aina tasaisin väliajoin tulee piipahdettua. Sieltä löysin sen juhlamekon vitosella, Lilialle Viking Goretexit reilusti alle kympillä ja tämän sympaattisen keraamisen astian kihvelikahveleille. Aikas söpö mun mielestä ♥ Jo pidemmän aikaa olen kärsinyt materiaähkystä; sellaisesta ettei tee mieli ostaa kotiin mitään uusia huonekaluja tai sisustusesineitä. Mutta näitä kierrätysjuttuja ostan ilomielin. Ei kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää 🙂

Meillä tuota kihvelikahvelien säilytysvirkaa hoiti aiemmin se sama metallinen Ikean purkki, joka löytynee joka toisesta suomalaiskodista. Mutta tämä keraaminen tuo vähän lisää kotoisuutta. Ollaankohan meillä lipsumassa taas vähän romanttisempaan sisustukseen näin kevään kynnyksellä? Tokkopa, mutta linjoja pehmennetään kyllä hieman.

Liittyen kuntoiluihin; Prismasta löysin halvalla uuden 8 kg:n kahvakuulan. Ja voin sanoa, että kahvakuulan tuplaaminen sai aikaan sen, ettei tarvitse salille mennä huhkimaan. Hyvin tuolla kasikiloisella saa paikat kipiäksi 😀

No ehkei kuitenkaan vielä näin aamusta uppoa tuo tequila, vai mitä? 🙂 Ja parin erittäin, erittäin huonon tequilakokemuksen (tai oikeammin post-tequilakokemuksen) jälkeen ei kyllä uppoa mihinkään vuorokaudenaikaan. Mutta muuten tuo sanonta kiteyttää sen elämänohjeen, jonka mukaisesti yritän elää.  Vaikka elämässä välillä tulisi vastoinkäymisiä, niin silti nekin tulisi muuttaa vahvuuksiksi ja löytää joka hetkestä jotain hyvää. Life is what you make of it. Joten eletään hetkessä eikä murehdita muiden tekemisistä. Kohdellaan muita niin kuin toivottaisiin itseämme kohdeltavan. Näin mä ainakin teen; arvatkaas kuinka monta ärtynyttä murahdusta olen saanut päiväkodin pihalla aamuisin, kun olen toivottanut hyvät huomenet ”ventovieraille” vastaantulijoille, jotka tuovat/lähtevät tuomasta kullannuppujaan hoitoon. Ihana seurata ihmisten reaktioita, kun toivottaa pirteästi hyvät huomenet. Työmatkalla autossa yleensä hihittelen näille aamumöröille 🙂

Hyvää huomenta sinullekin, viikon puoliväliä viedään jo! Ihan ensinnäkin haluan kiittää teitä jälleen; kiitos kaunis niin kivoista kommenteistanne. Vuorovaikutus on tämän bloggaamisen suola. Ja toiseksi haluan toivottaa tervetulleeksi uudet lukijat; ihanaa että olette löytäneet tienne tänne!

Kuten silloin pari viikkoa takaperin uumoilin, niin keltaisia tulppaaneja ei meille joka kauppareissulla osteta. Yleensä tuossa ruokapöydällä on valkoisia tulppaaneja tai neilikoita. Kuten nyt. Ja koska seison edelleen sanojeni takana, että tuo keltainen piristysruiske keittiössämme tarvitsee vastaparikseen toisen keltaisen tavaran niin päätin, että keltaista tulee löytymään taulu(i)sta tuolla tauluhyllyllä. Aluksi pähkäilin erilaisten tekstiprinttitaulujen kanssa, mutta koska nyt tuntuu, että meillä on ihan liikaa tekstiprinttiä ripoteltu ympäriinsä niin vastaus löytyi tuolta Sisustustrendit haastepostauksesta. Botanical prints on tämän vuoden hitti. Ei pelkästään kankaissa vaan myös seinillä; tapeteissa ja tauluissa. Taulut printtasin paksummalle paperille täältä ja täältä.

Nyt vain tuntuu siltä, että nyt on aika siirtää tuo ihana matto odottelemaan taas mustavalkoharmaata syksyä ja vaihtaa vaaleampaan. Vielä kun löytäisi jostain vaalean muovimaton edullisesti, vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Lisäksi pallovalot joutavat roskiin; tällä hetkellä niistä ei pala yksikään. 

Tänään saan ainakin osan ihanista työkavereistani takaisin töihin sairastuvalta (influenssa on kaatanut jo kaksi perhettä töistä petiin). Joten otin kameran mukaani, josko sitä toivottua ”Päivä Marian kanssa” -postausta varten saataisiin oteltua tänään lisää kuvia 🙂 Ja illalla/yöllä saan miehen kotiin Tanskan reissusta. Tuliaistoiveena on ihan mitä vain Tine K:lta. Saas nähdä miten käy 🙂

Mies lähti lauantaiaamuna spinningiin ja me tyttöjen kanssa Prismaan. Koko Prismareissun mä mietin, että miten mä saisin sen pianon olohuoneesta pois. Ja mieluiten saman päivän aikana 🙂 Koska mulle sisustusbloggaajana (tai siis joka alan bloggaajana, joista sisustus tärkeimpänä) on ihan tosi harmillista kuvata kotiani niin, ettei kaikkia nurkkia voi näyttää. Olohuonetta pääosin niin, että se sinne sopimaton piano rajataan pois kuvista. Joten olin päättänyt tarttua härkää sarvista kullan kotiutuessa spinningistä.

Mä: ”Kulta, mä en tarvitsisi yhtään äitienpäivä-, syntymäpäivä-, hääpäivä- tai yllätyslahjoja seuraavaan kymmeneen vuoteen…niin miten olis jos…kato, mä tiedän ettet sä suostu, mutta…” Mr. N: ” No, sano nyt mitä ?” Mä fast forwardina: ”nokuntuopianomenistakkahuoneeseenjasieltäpeilijavitriinitänne.Niinettävoisiksäsoittaakantoapuaniinsaataissiirrettyäne… vaikkanytheti?” Ja tähän väliin vähän silmien räpsytystä 😀 Hän: ”No joo, tosi hyvä idea. Aletaan purkamaan vitriinistä jo kirjoja olkkarin puolelle ja soitetaan pianon kantoapua.”. Siiis whaaat?! Noin helposti se meni ja mä luovuin ties mistä ihanista lahjoista! Ja niin sattumalta mun veli (jolla oli ihan vähän kättä operoitu edellisenä päivänä) soitti samaan aikaan ja vitsillä vihjasin pianon siirtotalkoista. Kysyi, että tulenko heti vai syönkö ensin 😀

Onneksi söi ensin, sillä huomasimme vitriinin irti seinästä ottaessamme, että mullahan oli jäänyt toinen sivu maalaamatta. Joten suitsaitsukkelaan vitriini olkkarin puolelle, vähän hiontapaperia pintaan ja kerros mustaa kalustemaalia. Huomasin heti, että ei mun parin vuoden pähkäilyt olleet menneet hukkaan; piano sopii täydellisesti takkahuoneeseen eikä ole enää yhtään väärän värinen. Se on juuri tarpeeksi siro tuohon seinustalle ja vastaavasti musta vitriini ja iso peili täyttää kivasti olohuonetta. Ollakin, että tuo peili pystysuin tekee huoneen vielä korkeamman näköiseksi. Mutta ei haittaa. I’m in love.

Sitten kun olimme saaneet vitriinin ja peilin onnistuneesti olohuoneen puolelle se iski. Ahdistus siitä, että niitä kirjoja ei voi laittaa takaisin vitriiniin, sillä ne on liian kirjavan näköisiä lasien läpi. Minne sitten kirjat laitetaan? No ikkunan alle Bestå-hyllyyn. Sieltä otin kirkkaat lasitavarat (maljakot yms.) pois ja laitoin vitriiniin. Sekä muutaman pakan vanhoja sisustuslehtiä (juu, mun projekti on vielä kesken…tuossa on nyt Avotakat vm. 2003-2009).

Se, että vitriini on vielä sisältä tuota akaasia-puuta häiritsee hiukkasen, mutta eihän kaiken pidä olla täydellistä? Esikoisen huoneen ovessa oleva julistekin häiritsee näissä kuvissa, mutta ei sitä tässä jokapäiväisessä elämässä tule edes noteerattua.

Pari vikaa kuvaa on otettu  illansuussa. Tuo musta seinä makuuhuoneessamme ei näy nyt niin orpona, kun sillä on kavereita olkkarissa 🙂 Ja kausivalokranssikin roikkuu siinä vielä tämän pimeän ajan.

Ihanaa ja oikein tehokasta viikon aloitusta hei sullekin! 🙂

Perjantain postausaihe on vielä auki, joten ehdotuksia otetaan vastaan!