Risuja edestä, risuja takaa 🙂 Kirsikkapuunoksia löysin Prismasta, kiitos ihanalle Sallylle vinkistä! Nyt niissä alkaa olemaan jo muutamia hennon vaaleanpunaisia kukkia. Kaunista. Liekö näissä syy esikoisen poskien punotukselle, nuhalle ja aivastelulle. Tiedä häntä, mutta alkaa vaikuttamaan siitepölyallergialta. Pöh.

Viikonloppu on taas kääntymässä siihen vaiheeseen, kun ei voi muuta kuin ihmetellä, että mihin viikonloppu taas hujahti? No paljon on saatu aikaan; juhlittu pientä kummityttöämme ja tänään muutettu isomummu (mun mummu) palvelutaloon. Voin sanoa, että ei ole tuollaiselle vanhukselle helpoimmasta päästä luovuttaa ja antaa periksi sille, että omassa kodissa ei enää pärjää. Varsinkin, kun päätöksen takana olemme me muut. Sukulaiset, jotka sivusta olemme seuranneet kunnon huononemista. Mutta eiköhän mummu tuonne uuteen ihanaan palvelutaloon tai oikeastaan ryhmäkotiinkin sopeudu. Liki kaikki omat huonekalutkin saimme kannettua (miehet kantoi) mukanamme ja ikkunasta näkyy pala Tampereen historiaa ♥ 

Eilen paistoin pois loput jouluisista torttutaikinalevyistä. Pinnasin Pinterestissä kuvan, joka sai tälläisen ei-suklaafanaatikonkin lipomaan suupieliään 🙂 Ohjeissa puhuttiin jotain jostain viinikivestä, joten skippasin sen kohdan ja loin oman ohjeen 😀

Sulata levyt, leikkaa kahtia ja ohenna reunoja hieman sormilla. 

Voitele munalla ja paista 200 asteessa 10 minuuttia.

Sulata suklaa pieninä paloina mikrossa. Vaahdota valkuaiset kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. 

Lisää sokeri, vaniljasokeri ja suola. Kääntele varovasti joukkoon sulatettu suklaa. 

Nostele lusikalla torttutaikinalevyjen päälle ja paista 180 asteisessa uunissa vielä noin 

10 minuuttia tai kunnes reunat kauniin ruskeat

****************************************************

Näissä oli mun makuuni ihan sopivasti suklaata. Ei liikaa, kuten useimmissa täälläkin esittelemässäni ohjeissa. Ja maistuivat muuten tänäänkin vielä hyviltä kahvin kanssa Bondin loppua katsellessa. Aloitettiin leffa jo eilen illalla Putouksen jälkeen, mutta molemmat joutuivat antamaan unelle periksi.

Nyt pikaiselle lenkille sulattelemaan tuota leivosta 

(kehtaanko edes mainita lounaaksi nauttimaani Big Mac- ateriaa ;D) 

ja sen jälkeen uusi 8 kilon kahvakuula tosi toimiin.

Kiitos jälleen kivoista kommenteistanne ed. postauksiin. Illalla vastailen ajan kanssa. Ja hei, mä olen niin otettu, että oikeesti olette kokeilleet tuota makkararespetiä ja vielä tykänneet siitä. I’m so happy! 🙂

PS. tänään avattiin joulukalenterista eka luukku, nro 24. 

Enää 23 yötä ”Biksukuntoon 212 päivässä” -projektia jäljellä 🙂