kuulin tänään, että ihminen tottuu pakkaseen viikossa. Mä taidan olla vähän erilainen ihminen. Mutta en valita, tämä talvi on ihanaa aikaa pakkasine kaikkineen. Mitä enemmän nyt on pakkasta niin sitä enemmän odotan kuukauden päästä tulevaa reissua. Toivotaan, että Thaikkulan mellakat hellittävät ennen sitä. 

Piti postata vähän sisustusjuttuja, mutta muistin, että mullahan on nämä viime vuoden kvartaalipostauksetkin aivan työn alla. Joten kolmannen kvartaalin tunnelmat tulevat tiivistettynä diashow:un. Heinä-syyskuu kului pääosin mökillä, joten kuvat sieltä sitten. Vaikka kyllä me jonkin verran kotonakin oltiin. Ja ihmeteltiin sitä, että oma koti ei tuntunut enää mökin jälkeen kotoisalta. Mökillä nautittiin valoisista illoista ja elokuussa pimenevistä illoista, huikeista auringonlaskuista ja syyskuu aamujen sumuisista näkymistä, kun vastarannalle ei edes nähnyt. Ilmat suosivat, mutta välillä vietettiin pyjamapäiviä mökin sisällä sateenropinaa kuunnellen ja vaahtopääaaltoja ikkunasta katsellen. 

Elokuun vikana viikonloppuna järjestettiin ystäville saaressa rapujuhlat. Erittäin onnistunut viikonloppu ihanien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pitänee ottaa tavaksi 🙂 Näin jälkikäteen ajateltuna mökki saaressa on just se, jota kaivattiin. Sieltä me tukka tuulispäät ei ihan hetken mielijohteesta rantauduta ja kekitä itsellemme menemistä. Siellä rauhoitutaan toivottavasti ensi kesänäkin niin, että saa voimia tulevalle syksylle. 

Hirmuisesti mulla on taas suunnitelmia mökin varalle; lastenhuoneen seinien valkaisu, keittiön katon maalaus valkoiseksi (+kattohirren tummennus), vierasmökin ja saunamökin laittaminen viihtyisäksi, yrttimaan tekeminen (en tiedä kuinka tämä onnistuu ilman multaa, sillä saari on pääosin hiekkapohjainen), ulkogrillauspaikan rakentaminen (tämä on miehen heiniä) ja lista voisi jatkua loputtomiin. Tosin kyllä ilman näitä muutoksiakin pärjää ja viihtyy vallan mainiosti.

Huomenna sitten luvassa fredagsmyyssejä, tosin hieman pienemmän mittakaavan mukaan, 

kun olen yksin syömässä (lapset eivät ihan ole innostuneita näistä meidän fredagsmys-ruoista ;).

Perjantain aatosta suunnattomasti nauttien,

torstaiterkuin,

Kiitos ihanat teille rohkaisevista ja lohduttavista kommenteistanne perjantaiseen postaukseen ♥ Eilinen oli raskas päivä, sitä ei käy kieltäminen, mutta olin odottanut pahempaa. Kaiken sen suuren surun keskellä sitä sai jostain voimia. Ja tunnelma oli toivoa täynnä. Hautajaiset olivat ihan iskän näköiset. Postausta hautajaisista ei tule, sillä eilen aamulla ei tullut mieleenikään ottaa kameraa hautajaisiin mukaan. Vaikka perjantaina vielä siltä tuntui. Onneksi meillä oli kuvaaja paikalla niin saa jälkeen päin muistella hautajaisia kuvien avulla. 

Postauksessa sunnuntain kuvatulvaa mummulasta. Tien toiselta puolelta. Vielä tavarat etsivät paikkaansa ja sohvat ovat tulematta. Takan eteen haetaan Ikeasta musta rottinkituoli. Sitten alkaa olemaan valmista 🙂 Kävimme veljen perheen kera tänään syömässä eilisten hautajaisten ”rääppiäis”ruokia. Väsymys näkyi kyllä meistä kaikista. Mummu (lasten mummu, minun äitini) laittoi pöydän koreaksi ja iloksemme söi kerrankin kanssamme. Itse meinasin nukahtaa vaarin tuoliin. Veljen vaimon masukin on jo aikas komeissa mitoissa. Ihanaa, että on taas jotain mitä odottaa ja innolla odotan sitä, että josko sielä vihdoin tulisi poika tuon tyttönelikon jatkeeksi. Tosin kaikki sukupuolet otetaan ilolla vastaan 🙂

Nyt sunnuntaisiivousten pariin, tämä päivä onkin mummulassa kyläilyn lisäksi vierähtänyt kokolailla ulkona. 

Aamulla auringonnousua kuvailemassa ja iltapäivästä auringonlaskua kuvailemassa. 

Blogiin kuvia sitten viikon varrella.

Erittäin onnistunut viikko kruunaantui tänä perjantai-iltana suussa sulavaan salaattiin ja lasilliseen viiniä. Erittäin onnistunut viikko lähinnä sen takia, että ruokailut ja liikunnat ovat menneet aivan nappiin; onnistunut myös sen takia, että töissä on riittänyt kaiken tämän härdellin keskellä voimia ja motivaatiota tehdä jopa niitä kaikista epämiellyttävimpiäkin töitä. Sekä lisäksi on tullut roppakaupalla tehtyä ihan päivittäisiä töitä. Tänään siivosin veljen vaimon ja mun avokonttorihuoneen, sillä veljen vaimo palautuu maanantaina neljän kuukauden kotona olon jälkeen töihin. Tosin vain yhdeksäksi päiväksi ennen äitiyslomaa. Mutta eihän sitä toista tohdi ottaa vastaan rönsyilevien paperipinojen takaa kilometrin mittaisen things-to-do listan kera. Joten nyt on selvitetty paperipinot ja sitä myötä löydetty pari kadoksissa olluttakin paperia. Ja ihanat yhdeksän päivää onkin töissä tiedossa; sen lisäksi, että mun hyvä ystävä ja höpöttelykaveri on läsnä, pystyn itse keskittymään taas niihin ns. omiin töihin. Analyysiä, lukuja, arvioita, budjetointia ja ah kaikkea sitä ihanaa numeronäpläystä 🙂

Huomaa, että ajatukset harhailevat viikon päästä pidettäviin hautajaisiin tämän tästä. Paljon on asioita, joita pitää ottaa huomioon. Ja vaikka olen kuinka pyytänyt äitiä delegoimaan mulle tehtäviä niin hirmuisen määrän hän on itse tehnyt (itse olen ”rekrytoinut” meille valokuvaajan hautajaisiin…siinä mun panokseni so far). Jälleen tässäkin tilanteessa olen huomannut, että on se liikunta vaan ihan parasta terapiaa. Kunnon endorfiinitankkaus salilla tai lenkillä saa maailman näyttämään synkeämmälläkin hetkellä kirkkaalta. Eilen salilla nousi sellaiset painot, joita en uskonut ihan heti käsitteleväni. Luulin olevani tämän päivän sängyn oma lihaskivusta ja vielä eilen illalla olin sitä mieltä, että en saa tänään käsiäni suoraksi vaan kävelen bodariasennossa kädet koukussa 😀 Vaan toisin kävi ja tänään on ollut yllättävän vetreä olo. Näin vanhaksi ja raihnaiseksi 😉

Palatakseni tuohon salaattiin; perussalaatti, joka täällä onkin tainut vilahdella tämän tästä. Erilaisia salaattilaatuja, päärynää, homejuustoa, oliiveja ja uunissa rapeutettua ilmakuivattua kinkkua ja uunitimjamitomaatteja. Päälle loraus oliiviöljyä ja balsamicoa. Vierelle ihan kaupan valmiista valkosipulipatongista pari siivua. Eikä meillä yleensä sohvalla syödä, mutta tänään tein niin. Lapsilla oli kavereita ja sain ihan salaa rauhassa nauttia salaatista, lasillisesta viiniä sekä parista uudesta lehdestä. Sekä jälkkärikarkeista; ei ole salmiakkien ja suklaakarkkien voittanutta. Ja silleen, että laittaa esim. salmiakkipääkallon ja suklaakonvehdin samaan aikaan suuhun. Nams! Huomenna saa vielä herkutella, mutta ei enää karkeilla. Tänään tulee viikon karkkikiintiö täyteen. 

Pian lasten kanssa VOF:ia, sitten lasten mentyä nukkumaan uppoudun 

lukemaan hetkeksi ja odottelen miestä kotiin. 

Ja arvatkaas, minne me huomenna suunnataan? No möksälle! 

Kyllä, ajellaan katsomaan, onko järvi jo jäässä. Jos ei ole niin lasketaan vene ja soudetaan saareen 🙂

PS. illan teemabiisi on ollut ”What does the fox say?” Tytsyt tanssivat tuon tahtiin koko illan ja loivat oman koreografian. Mä pääsin esitykseen rahallista korvausta vastaan. Onneksi Monopolyn rahat kelpasivat kassaneidille 🙂

Moikkamoi,

asiahan on kuulkaas niin, että alunperin olin suunnitellut tälle päivälle postausta siitä, kuinka se hyvä olo kumpuaa jostain tuolta sisältä ja kuinka terveellinen ruokavalio näyttelee tässä suuren suurta osaa. Mutta, jos hotkaisee lounaaksi kokonaisen Kotipizzan niin ei oikein luonne anna periksi tuollaiselle postaukselle tänään 😉 Huomenna uusi yritys tuon postauksen suhteen!

Pitäydymme täten ollen tänään sisustuksellisissa jutskuissa. Meillä siis lähti joulu jo silloin keskiviikkona ulos ovesta, kun löysimme kuusipoloisen kaatuneena keskeltä olohuonettamme. Olis se varmaan muutenkin joulu siivottu jo ajoissa pois, niin kuin tapana on. Jotenkin tämä joulun jälkeinen ”punattomuus” ja jouluttomuus on niin terapeuttista. Yleensä tosin tässä vaiheessa meillä on karsittu rankalla kädellä myös tavaraa pois tasoilta ja kausivalot kaappiin, mutta nyt kaiken pimeyden (onko aurinko eksynyt matkallaan tänne?) keskellä nuo valot ja runsaat sisustukselliset jutut tuovat sitä lämpöä ja kotoisuutta, jota kaipaan.

Muistatte varmasti, kun ennen joulua ostin Ikeasta peilin tuohon mustan tason päälle? Se ei ollut kovin pitkäaikainen hankinta, sillä vein sen naapuriin mummulaan ja sinne se sopikin senkin päälle olkkariin tosi kivasti valoineen päivineen. Instagramin puolella on sneak peek. Olimme tänään isolla porukalla rymsteeraamassa mummulassa. Mummun makkari siirtyi yläkertaan ja alakerran makkarista tehtiin lastenlastenhuone. Kyllä pikkuprinsessojen nyt kelpaa ihka uuden Ektorpin divaanisohvan ja miljoonatuumaisen telkkarin kanssa tuolla olla. Lelutkin kaivettiin esiin aina vauvaleluja myöten ja tytsyt jo kovin järjestelivät niitä jo kaappeihin. Ikkunan alla odottaa koulupöytä pikkuisia läksyjen tekijöitä. Ylhäällä mummun makkarissa toinen Hästens ja sivusta vedettävä vanha sohva yökyläilijöitä. Kyllä meidän kelpaa ♥

Nyt yritän jälleen skarpata tuon Instagramin kanssa, edelleenkään kun en FB:n puolelle saa ladattua kännykästä kuvia. Joulupukki lahjoi tätä onnellista uudella puhelimella, joten hämärässä otetutkin kuvat onnistuvat. Ja mikä pääasia, minuun saa jopa tätä nykyä yhteyden puhelimella. Vanhan puhelimen kanssa se oli vähän niin ja näin!

Tänä iltana jänskätetään nuoria leijonia ja pidetään peukkuja pystyssä. 

Seuraavaksi aion käydä nuo lukuisat kirjamme läpi, että oliskos niissä joku, 

jota en ole vielä lukenut. Joululahjakirjat tuli luettua kertaheitolla ja nyt sielu kaipaa lisää luettavaa. 

Siihen touhuun jää ihan koukkuun. Huomen aamulla ajattelin taas koukuttua pitkiin juoksulenkkeihin. 

Suloisin sunnuntaiterkuin,

ja Ihanaa (alkanutta) Uutta Vuotta! ♥ We will make the best out of it, eiks niin?! 🙂 Pohjoisesta kotiuduttiin eilen iltasella kotiin ja vastassa oli, sen ihanan oman kodin tuoksun lisäksi, kaatunut joulukuusi. Buu. Joulu tuli siis siivottua kerrasta odottamaan taas ensi joulua. Kaiken surun keskellä tässä menneessä joulussa oli kyllä jotain varsin herkkää tunnelmaa ja jotenkin sitä rauhoittui nauttimaan hetkestä (mikälisikäli se nyt ihan oli mahdollista) ja läsnäolosta vahvemmin kuin aiemmin. Turha hössötys ja joulustressi oli pois. 

Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet. Tällekään vuodelle en tehnyt lupauksia. No jos jotain niin yritän myös tänä vuonna tsempata sen asian kanssa, että ruokaa en heitä niin paljon roskiin. Säästää sekä lompakkoa että luontoa, kun suunnittelee viikon ruoat etukäteen ja panostaa taas viikkomaitokaupassa käyntiin. Kuulostaa aikas helpolta teoriassa, mutta käytönnössä tiedät kompastuvani tämän suhteen monesti. Kuten tapana on ollut, niin jälleen on aika summata viime vuotta kasaan. Koska niitä postauksia (ja kuvia!!) on niiiin hirmuisesti, niin ajattelin tehdä tämän katsauksen kvartaaleittain. Ja jottei tulisi ihan hirmuista kuvatulvaa, niin laitoin katsaukset kuukausittain vielä animaatiomuotoon. 

Tammikuussa 2013 palasin töihin neljän kuukauden kotonaolon jälkeen ja huomasinkin, että bloggaaminen ja valoisien kuvien ottaminen on haastavaa. Blogissa nähtiin jonkun verran ”asukuvia” tai asuista haaveilukuvia, suunniteltiin juhlapukeutumista, yritettiin viilata biksukuntoa samalla kun herkuteltiin suklaakakuilla sun muilla 🙂 Sisustuksellisesti ei tapahtunut juurikaan mitään uutta, olohuone ja ruokatila valkaistui valkoisilla verhoilla. Olkkarissa vilahti myös hetkellisesti pinkkikausi, joka ei paria päivää pidempään kestänyt. Siivosin lukuisat sisustuslehtipinkat ja ryhdyin tekemään leikekirjaa. Pääsin leikekirjan teossa siihen asti, että leikkasin/revin mielenkiintoisimmat jutut ja kuvat, mutta kansioihin niitä en ole vielä saanut 🙂

Helmikuussa 2013  suurin sisustuksellinen muutos oli se, kun piano siirrettiin olkkarista takkahuoneeseen. Olohuone värittäytyi mustavalkoiseksi. Kun taas keittiössä alkoi paistaa aurinko, kun maalasin mustan keittiöjakkaran keltaiseksi. Haaveilin keväästä olin tuoksuttavani kevään tuoksun ilmassa (yeah right!). Kevätvärejä ja nahkaa. Niistä haaveilin asukollaasien muodoissa. Blogissa nähtiin ensimmäinen ”päivä Marian kanssa” -postaus. Olohuoneeseen eksyi ensimmäiset kevään merkit eli helmililjat. Esikoiselle järjestin ystävänpäiväbileet, jotka oli succee ja jollaiset ajattelin tänä vuonnakin järjestää. Ruokailut ja liikunnat olivat aikas kivasti balanssissa ja kovasti odotin maaliskuista Thaimaan reissua.

Maaliskuussa 2013 oli sitten ne yhdet isot juhlat, joiden pukeutumisesta olin koko alkuvuoden stressannut. Ja ihan turhaa 🙂 Kevätaurinko teki kuvaamisen mielekkäämmäksi ja illat alkoivat olemaan valoisampia. Viimeinen silaus biksukuntoon tehtiin tiivistämällä reenitahtia ja karsimalla herkut vain viikonloppuihin. Sisustuksellisesti ei juuri mitään uutta, paitsi pari uutta tyynynpäällistä (secondhand) takkahuoneeseen ja TineK:n korikassi. Oriveden mummun (isän äidin) ruusuastiasto valloitti keittiönkaapista yhden hyllyn ja näemmä suunnittelin taas keittiön avartamista. Mutta en saanut sitä aikaiseksi 🙂 Maaliskuussa blogi hiljeni hieman, sillä lähdimme reissuun. Pari viikkoa auringossa teki terää!

Jatketaan sitten taas pian toisen kvartaalin kuvilla! Mutta sitä ennen ajattelin jatkaa jo heti huomenna perjantaimyysseillä. Söin Pyhällä aivan tajuttoman hyvää pitsaa ja sitä pitää kokeilla itsekin. Muutenhan uusi vuosi toi tullessaan taas sen ei herkkuja viikolla -projektin, mutta perjantai-illat ovat poikkeus 🙂

Kiitos vielä teille ihanat lukuisista kommenteistanne (palailen edellisen postauksen kommentteihin viimeistään viikonloppuna), viesteistänne ja sähköposteistanne. Joita on tullut jopa ulkomaita myöten! Te olette kyllä ihan parhaita ja huippuja, kiitos siitä ♥ Vastailen myös viesteihinne ja sähköposteihinne, jotenkin tässä vielä on vaan vähän aikaansaamaton ja aloitekyvytön, mutta se minulle sallittakoon 😉 

Mitä ihaninta torstai-iltaa, 

viikon parhaimman päivän aattoa toivotellen