torstai 20. helmikuun 2014

Torsdagsmysiä

…pisuleita (sipuleita) edestä, pisuleita takaa 😀

Moikkamoi!

Pikkuisempi totesi tänä aamuna häntä herätellessäni, että ”Äiti, voiko mummu tulla hakemaan mua tänään jo yhdeltä? Kato kun mä oon niin loman tarpeessa.” Suloinen. Itse kukin meistä taitaa olla tässä vaiheessa vuotta loman tarpeessa. Varsinkin tälläisen yltiöpimeän talven jäljiltä. Olisi se lumi ja auringonpaiste antanut kuitenkin energiaa. Näin vain on, että itselläkin tuntuu pitkästä aikaa siltä, ettei aika ihan riitä kaikkeen. Tai kääntäisin sen niin päin, että tehokkuus on laskenut. Ensi viikkoinen loma tulee todellakin tarpeeseen. Mulla jumahtaa kiireessä ja stressissä helposti niskat. Nyt se jumi on tuolla jossain lapaluiden välissä; päätä särkee, tekee hieman huonoa ja mikään asento ei tunnu hyvältä. Hiiren käyttäminen töissä on vähän tuskaa. Tiedän, että mun työpisteen ergonomia on kunnossa, mutta omassa ryhdissä ja työasennossa on parantamisen varaa.
Joten jo töissä päätin, että tänä iltana meillä annetaan taas sen pyykkivuoren olla (uskokaa tai älkää, mutta sitä on vieläkin jäljellä), matkalaukutkin saavat odottaa pakkaajaansa, villakoirat imuroijaansa ja lenkkipolut juoksijaansa. Meillä vietetään luksusta arjen keskellä. Hyvää ruokaa ja maailman rentouttavinta seuraa. Lapset saivat toivomuksestaan uunimakkaraa ja perunamuusia, mutta meille aikuisille tein pitkästä aikaa Jamien parsakaalisalaattia (en nyt muista onko tämä ihan alkuperäisen mukainen…voi olla, että olen tehnyt siihen pientä hienosäätöä):
Parsakaalisalaatti
2 kpl parsakaalia
8 siivua pekonia
10 kirsikkatomaattia
fetaa
ruohosipulia
– laita pekonin siivut 150 asteiseen uuniin 30 minuutiksi rapsakoitumaan (mä inhoan pekoninkäryä, joten uunivalmistaminen on must!), imeytä ylimääräinen rasva talouspaperiin ja pilko pekonit.
– sillä välin, kun pekonit on uunissa, pilko parsakaali ja keitä sitä suolatussa vedessä ihan vain minuutin verran. Kuivattele paperin päällä.
– pienistele tomaatit ja sekoita ne silputun ruohosipulin, murustetun fetan ja parsakaalien kanssa kulhossa.
– huom! mikäli pekonit ovat jo tulleet uunista niin älä sekoita niitä vielä salaattiin. Vaan vasta ihan lopuksi.
– tässä vaiheessa mä laitan tämän vähän jääkaappiin tekeytymään ja teen sillä välin kastikkeen:
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
2 tl Dijon-sinappia
0,8 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa 
mustapippuria
(pekonin paistorasvaa, jos ne paistaa ja jos haluaa rasvaisemman version 🙂
– sekoita aineet keskenään.
– ota salaatti pois jääkaapista, sekoita kastike siihen ja lisää pekonin palat.
– itse lisään vielä usein cashew-pähkinöitäkin.
Ja kas, arki on taas astetta ihanampaa ja aurinkoisempaa. Joten jos alkaa arki ihistämään ja kiire painaa, painukaa keittiöön pariksi tunniksi! Se auttaa…kokeilkaahan 🙂 On muuten pitänyt hehkuttaa yhtä asiaa. Ja se on tuo vissykone, joka ostettiin viime kesänä mökille alle 40 eurolla. Sisälsi kaksi patruunaa ja joitain makuja (joita lähinnä lapset käyttää). Me ollaan kuplivan veden suurkuluttajia ja selkä väärällään kannettiin Lidlistä vissyjä. Nyt ei enää mene rahaa niihin. Parikymppiä menee yhteensä patruunoihin suurin piirtein joka kolmas kuukausi. Eihän näissä vissyissä suolaa ole, mutta ei se haittaa. Mulle käy ihan vesi kuplilla varustettuna. Pitää ostaa tulevana kesänä mökille toinen kone, kun roudattiin tämä yksilö kotiin.

Selvästi muuten huomaa, että kevät on tulossa; linnut laulaa jo heti aamusta ja päivä on eittämättä pidempi. Lihaspiikki lapaluiden välissäkin tuntuu auenneen jo hitusen päiväisestä, mutta silti ajattelin suunnata seuraavaksi tuon pilates-rullan päälle. Sillä kun saa lihasjumit yleensä auki niin hyvin. Meillä on kyllä tapana lapsilla leikkiä kauneushoitolaa, jossa antavat kaikkia hoitoja aina manikyyristä irokeesin tekoon. Lisäksi usein selkähierontaa. Ja ihan vain parilla eurolla 😉 Ehkä kokeilen sellaistakin vaihtoehtoa. Jos hoitola on tänään toiminnassa, sillä kun tuppaa olemaan vähän epäsäännölliset aukioloajat 🙂

Torstaiterkuin
PS. onkohan elämää Olympialaisten jälkeen? Kyllä täytyy taas olla ylpeä suomalainen. Eilinen mitalirypäs sai aikaan kylmät väreet ja päälle vielä hieno jääkiekkovoitto. Hitsinvitsi, kun se huominen peli olisi ollut vasta klo 19.00. No eiköhän meillä kehitellä joku palaveri niin, että ainakin osan pelistä näkee 🙂

PPS. löysin kaupasta savustettuja valkosipuleita – voi taivas. Aivan tajuttoman hyväntuoksuisia ja makukin on hivenen savuinen. Osui ja upposi!


tiistai 18. helmikuun 2014

Vähemmän värikäs, mutta sitäkin kauniimpi koti

photos femina.dk


Moikkamoi,

meidän kodin väriloistosta (noh, kukkien muodossa nyt ainakin 😉 taas vierailu harmoniseen ja mun lempiväreillä sisustettuun ruotsalaiskotiin. Pitkästä aikaa inspiraatiopostaus. Harvemmin sitä näet ehtii tätä nykyä nettailemaan inspiraatiokuvia, mutta tänään ruokiksella kävin nuo perinteiset Alvhemit, Stadshemit, Feminat sun muut läpi. Tässä asunnossa ihastuin ensinnäkin tuohon eteiseen. Ihana, ihana, ihana! Sitten tuo musta vanha piano kauniin pianojakkaran kera. Ja kakuuni. Keittiön tapetti, allas ja hana. Sohvapöytä ja nuo sohvan pyöräjalat. Kerrassaan kaunista!
Ei siitä pääse mihinkään; musta, valkoinen ja puu ovat kauniita yhdessä. Ja se ruskeiden sävyjen kaipuu nostaa taas päätään. Mulle käy juuri aina näin. Ensin haaveilen turkooseista sun muista ja sitten tulee taas se tiputus maan pinnalle. Mitä sitä turhaa väreillä kotiaan koristamaan. No ehkä tyynyissä (tyynyssä) ja kahvikupeissa voidaan revitellä, mutta muuten pitäydyn tutussa ja turvallisessa.
Tänään on ollut hyvä päivä, vaikka kamala kiirus on ollut töissä ja kotonakin riittää hommaa. Mutta silti tässä päivässä on jotain hyvääkin. Pari hyvää uutista ja puhelinsoittoa; homma on sitä myöten taputeltu. 
Me happy! 
Nyt taltuttamaan sitä pyykkivuorta, jonka peitossa tuo toinen sohva edelleen on. 
Ei jaksa ottaa stressiä kotitöistä 🙂
Tiistaiterkuin,

sunnuntai 16. helmikuun 2014

Sunnuntain värisuora

Värikästä sunnuntai-iltaa!
No nyt on kukkia jos minkä värisiä. Joka lähtöön. Olen selvästikin astumassa pois omalta mukavuusalueeltani. Eli mustavalkoisesta, tutusta ja turvallisesta värimaailmasta. Perjantain maitokauppareissulla mukaan tarttui valkoisia ruusuja ja keltaisia tulppaaneja. Mies toi tullessaan vaaleanpunaisia ruusuja ja vaaleansiniset helmilijat taitavat jo pian olla ylikasvaneita. Käytän helmilijoissa samaa kikkaa kuin pitkäksi kasvaneissa hyasinteissakin; narulla ne saa pysymään suht siistinä ilman rönsyilyjä. Mutta huomaattekos, turkoosi tyyny on maastoutunut hieman vähemmän dominoivaan asemaan sohvalla? 🙂
Yhtä värikästä suoraa ei löydy vaatehuoneestani, jonka tänään siivosin. Tein empiiristä tutkimusta ja noin 70% vaatteistani on mustia, 10 % valkoisia, 5% harmaita, 5% beigejä (tai rusehtavia), 5 % vaaleansinisiä ja loput 5 % sekalaisia värejä (nämä ovat ns. kotivaatteita, joita on joka väreissä). Kevään tullen esille kaivettavat värifarkut onneksi tuovat piristystä tähän värimaailmaan.
Vielä yksi kokonainen viikko ja yksi päivä töitä ennen reissua. Kamalan paljon vielä töitä tehtävänä, huomen aamulla pitää aloittaa viikko tehokkaasti ja tehdä aikataulutus viikolle. Meillä kävi hyvä säkä reissun suhteen ja saatiin mahdollisuus upgreidata meidän paikat nimellistä summaa vastaan sellaisiin paikkoihin koneessa, johon sitten sisältyy ihan kaikki ruoat ja juomat. Yksi stressi vähemmän, kun ei tarvitse alkaa vääntämään eväitä. Asioilla on taipumus järjestyä 🙂
Tänään jänskätetään Suomen peliä! Ja viikataan viisi koneellista pyykkiä pois toiselta sohvalta. 
Sen takia toista sohvaa ei tänään kuvissa vilahtele, sillä sitä ei pyykkikasan takaa juuri näy 🙂
Suloista sunnuntai-iltaa,

keskiviikko 12. helmikuun 2014

Maailman kaunein kahvikuppi

…ainaskin mun mielestä 🙂

Moikkamoi!

Mikäs sen osuvampi aihe näin iltapäiväkahvitauolla kuin kahvikuppi. Kuppi vilahtikin mun viimeviikkoisessa turkoosikollaasissa ja kun näin sen livenä lauantaina Indiskassa, oli se pakko ostaa. Olin kuvitellut tämän olevan paljon pienempi, mutta olikin juuri sellainen ”hehto”kuppi, josta mä bruukkaan kahvini juoda 🙂 Kupin turkoosi on juuri se oikean turkoosi ja nuo ihanat ”paratiisilinnut” ovat plussaa.
Mä olen vähän ääripäiden ihminen kahvikuppien suhteen; toisaalta pidän pienistä, siroista ja ohutreunaisista kupeista ihan hirmuisesti. Mutta sitten taas yleensä kahvia tulee ryystettyä isosta kupista kotona. Viime aikoina tosin kahvinjuonti on jostain syystä vähentynyt ja tilalle on tullut tee. Makuteet ovat tähän asti olleet ihan pannassa (jo hajukin äklöttää), mutta nyt noita menisi monta kupillista päivässä. Heti tosin huomaa vireystasossa kahvin juonnin vähenemisen.
Nyt jatkan teen ryystämistä ja matskun tekoa huomista myyntikokousta varten. 
Elämä on tänään pelkkää exceliä 😉
Pikkulauantaiterkuin,
edelleen kovasti matkakuumeen kourissa
PS. kiitsa ihanat kommenteistanne edelliseen matkakuumepostaukseen. Treffataan kommenttiboksissa illalla 🙂 Meille matkakuumeisille tai lähinnä lentokone ja -kenttäihmisille ihan ässä sovellus on flightradar24.com, josta pystyy seuraileen ilmassa olevien lentokoneiden tietoja. Latasin eilen tästä appsin puhelimeenikin ja niin me tytsyjen kanssa seuratiin koko ilta samaa konetta, jolla me mennään….että nääs missä kohtaa ollaan parin viikon päästä matkalla. Intian keskivaiheilla annoin periksi unelle ja nukahdin, mutta niin vain se kone oli päässyt turvallisesti määränpäähänsä 🙂

maanantai 10. helmikuun 2014

Lähdetäänkö taas mummulaan, tien toiselle puolelle?

Hei huomenta!
Niin se vaan vierähti uusi viikko käyntiin ja hyvillä mielin mennään, eiks niin?! No ehkä siihen hyvään mieleen tarvitsi tuon yhden kupin kahvia ja näin toisen kupposen kohdalla voi jo sanoa, että elämä voittaa 🙂 
Kävin eilen mummulassa (siis äidilläni) tien toisella puolella laittelemassa vähän tauluja äiskän kanssa seinille ja samalla räpsin muutaman kuvan. Ylimmässä kuvassa on mun suosikkinäkymäni mummulassa tällä hetkellä. Äiti toi tyhjälle seinälle Orivedeltä iskän kotitalosta eteisen lipaston ja peilin. Lipasto oli jo aikansa elänyt ja kovin kulunut, joten sen äiskä ”tuumasta toimeen” -naisena lakkasi suitsaitsukkelaan mustaksi. Vanhat tavarat ovat kauniita. Mutta joskus, jos niitä on liikaa voi tulla hieman tunkkainen vaikutelma. Tunkkaista vaikutelmaa karkoitimme valkoisilla matoilla ja rymsteeraamalla tiettyjä huonekaluja uuteen paikkaan. Esimerkiksi tuolla oikealla kädellä ylimmässä kuvassa olevassa telkkarihuoneessa tv-tason tilalla oli alkuun se ruskea vanha lipasto, jonka siirsimme toiseen paikkaan ko.huoneessa. Ja heti valostui näkymä. Tämä uusi musta pöytä+peilisetti sopii ihan taivaallisen hyvin yhteen mustan vanhan pianon kanssa joka olkkarissa on. Harmikseni se ei nyt sattunut kuviin, mutta aiempia kuvia mummulasta löytyy täältä ja täältä. Eiköhän se pianokin noissa jossain vilahda.
Vanhemmillani aloitettiin marraskuussa alakerran remppa; seiniä kaadettiin, jotta isäni (joka kulki pääosin pyörätuolin kanssa) pääsisi paremmin ja esteettömästi kulkemaan, pinnat laitettiin uusiksi ja takka pystytettiin keskeiselle paikalle eteiseen tuomaan lämpöä. Iskä ehti nähdä rempan lopputuloksen, mutta harmillisesti ei nähnyt tätä ihanaa kalustettua kodikasta kotia. Tosin mä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se iskä tämän näkee. Ei vain pääse siitä nauttimaan 
Vielä on esittelemättä mummulan alakerran lastenhuone. Odottelen hetkeä, että lelut on järjestyksessä 😉 Sekä yläkerta, jossa äidillä on toinen takkahuone, saunaosasto ja iiiiiso makuuhuone. Niihin palataan ehkä myöhemmin jossain vaiheessa. Suunnitelmissa on yläkertaankin pintaremppa. Siellä on loistavassa kunnossa oleva minun ja isäni aikoinaan laittama parketti ja maalatut seinät. Tuo vaaleansiniseksi maalattu lasikuitutapetti äiskän makkarissa ei vain enää iske tänä päivänä. Hankala se on poiskin ottaa, joten ehkä seinät levytetään samalla 6 mm:n levyllä kuin alakerrassakin.

Semmotisia näin viikon kärkeen,
esittelyssä myöhemmin tällä viikolla maailman kaunein kahvikuppi ja
äklömakeimmat leivokset (jos tykkäät suklaasta, niin stay tuned :)!
Maantaiterkuin,
mitä mukavinta viikkoa toivotellen,