sunnuntai 09. huhtikuun 2017

Helpotusta lomaltapaluuseen

MOIKKA,

ja ihanaa palmusunnuntaiaamua! Muistatteko sen tunteen, kun palaa lomalta arkeen ja kaikessa ihanuudessaan se arki alkaa vähän takkuisasti? Kun on kaksi viikkoa syönyt muiden tekemää ruokaa ja oma mielikuvitus arkiruokiin sahaa siskonmakkarasopan ja makaronilaatikon välillä? Siihen sain helpotusta kaupallisen yhteistyön myötä; Sannan ruokakassit saapuivat kotiovellemme loman jälkeisenä maanantaina. Kreivin aikaan.

Tieto siitä, että joku muu on suunnitellut arkiviikon ruokailut puolestani, oli vallan helpottavaa. Varsinkin kun oli se Thaimaan tuliaistauti päällä ja olo oli jotenkin vetämätön. Tytsyt auttavat usein ruoanlaitossa ja nyt innostuivat vallan seuraamaan reseptejä ja kokkailemaan. Reseptivihkonen on erittäin helppolukuinen ja reseptit laitettu muotoon, että vähän vähemmänkin kokkaileva pystyy niitä hyvin seuraamaan. Tuon viikon ruokalistasta kirjolohigratiini nousi koko perheen suosikiksi. Sekä jauhelihawrapit tzatzikilla, jotka toivat mukavasti vaihtelua niiden perinteisten tortillojen makuun.

Tuona sateisena maanantai-iltana meillä soi ovikello sovittuun aikaan. Jälleen kohtasin oven toisella puolella kohteliaan ja hymyllä varustetun nuoren miehen, joka ojensi meille yhden paperikassin ja yhden muovikassin. Molemmat täynnä ruokaa. Viiden päivän ruokailuihin tarkoitetun perhekassin (neljälle henkilölle) normaali hinta on 95,00 €, ensimmäistä kertaa tilaaville 79,00 €. Kassi sisältää raaka-aineet ja reseptit neljään illalliseen, joista yksi on mitoitettu kahdelle päivälle. Valittavana on myös kolme illallista sisältävä kassi, gluteeniton perhekassi, pikakassi ja hedelmäkassi.

Terveellistä, hyvää ja helppoa arkiruokaa. Siinä on meidän arkiruokailujen perusta. Siinä on myös Sannan ruokakassin perusta. Sannan ruokakassin tuotteet ovat huolella valittuja. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kananpoikaa, paljon kotimaisia kasviksia sesongin mukaan ja usein luomutuotteita. Tuontikasviksia käytetään etenkin talvisin, monipuolisuuden takaamiseksi. Sannan ruokakassi seuraa WWF:n kalaopasta, ja kasseissa ei käytetä koskaan punaisella merkittyjä kalalajeja.

Tämä toinen kokeiluni Sannan ruokakassista vain vahvisti positiivisesti kokemuksiani. Ensimmäisen postaukseni löydätte täältä ja siinä keskityin siihen, kuinka arkiruokailua voi helpottaa kotiovelle tuotavan ruokakassin kera.  Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, kuinka monikäyttöinen palvelu on. Reissusta kotiin palattaessa helpottaa arkeen paluuta huomattavasti. Voisin jopa kuvitella tilaavani Sannan ruokakassin lahjaksi ystävälleni, jolla on tällä hetkellä menossa raskaampi elämänvaihe eikä paukkuja arkiruokien keksimiseen välttämättä ole.
Suosittelen kokeilemaan palvelua! Itse olen näiden kahden kokeilukerran aikana saanut niin paljon inspiraatiota ruoanlaittoon ja kivoja reseptejä tulevaisuuden varalle. Olen myös oppinut käyttämään uusia ruoka-aineita. Kuten kyssäkaalia 🙂 Ei sellainen ilman Sannan ruokakassia olisi ehkä eksynyt ostoskärryyni. Rakastuin kyssäkaaliin kertaheitolla. Liian usein sitä tulee pyöritettyä niitä samoja arkiruokia. Vaihtelu repertuaariin tuli todella tarpeeseen. Koko perheen mielestä! Lisäksi tarvitsee vielä mainita, että ruokaa tulee runsaasti. Melkein kaikista saimme vielä seuraavalle päivälle lounaat miehelle ja minulle.

Nyt jatkamaan suloisen sunnuntain askareita. Tänä sunnuntaina tosin nekin poikkeavat perinteisistä. Ensimmäisenä listalla on pienten noitien puvustaminen ja meikkaaminen. Sitten toki tartutaan siihen imurin varteen. Iltapäivästä saadaan isikin kotiin reissusta. Kiva sunnuntai tulossa!

PALMUSUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ SANNAN RUOKAKASSI


keskiviikko 05. huhtikuun 2017

3 x terveellinen aamupala

MOIKKAMOI!

Aamupala, päivän tärkein ateria, jakaa mielipiteitä. Muistan vieläkin ne opiskeluajat, kun aamupalani koostui pims-kekseistä (pötköllisestä pimssejä) sekä kolmesta kahvikupista. Ei hyvä. Muistan myös ajat, jolloin aamupalaa ei tullut syötyä lainkaan. Ei ollut aamuisin nälkä. En tiedä onko tämäkin tottumiskysymys, mutta nykyään aamupalahetki on yksi päivän kohokohdista. Ollakin, että nuo kullannuppuset ovat samanlaisia kuin äitinsä tuossa iässä; saiskos pelkkää kaakaota? No juu, eivät saa vaan aina teen myös leivät valmiiksi (palvelupankki on palvelupankki ;). Itselleni leipä ei maistu aamuisin, lukuunottamatta satunnaista paahdettu ruisleipä tomaatilla -himoa. Joten aika usein aamupalaksi tulee syötyä puuroa, chiavanukasta tai kookossoijajugurttia. Turkkilaista jugurttia söin aikoinaan kaksi vuotta putkeen joka aamu aamupalaksi ja veikkaan, että sen elinkaari on omassa aamupalarepertuaarissani nyt ohi. Toki muuhun ruoanlaittoon ja leivontaan sitä mielelläni käytän.

Kuten ruokailumieltymykset yleensä, niin myös aamupala vaihtelee kausittain. Ajattelin vinkata teille kolme kivaa aamupalaa, jotka saavat suuni hymyyn heti aamusta alkaen. Joiden avulla jaksaa hienosti aamupäivän välipalaan asti. Jonka yleensä syön noin kymmenen aikaan. Pikkuisen pähkinöitä tai vaikka banaani. Sillä jaksaa sitten taas jo lounaaseen asti 🙂

MUSTIKKAINEN VANILJACHIAVANUKAS

2 dl vaniljanmakuista soijamaitoa
0,5 dl valkoisia chiasiemeniä
-sekoita ja anna tekeytyä yön yli

mustikoita
-soseuta sauvasekoittimella chivanukas kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää jäisiä mustikoita

HYVÄN MIELEN AAMUPUURO

gluteenittomia kaurahiutaleita
vettä
suolaa
-hauduta em aineksista paksu puuro ja mausta suolalla

mantelimaitoa
1 tl kookosöljyä
-ohenna puuro mantelimaidolla ja lisää kookosöljy

-nauti puuron kanssa:

2 tl luomu maapähkinävoita
mustikoita
banaania
pellavansiemeniä

TAIVAALLINEN KOOKOSJUGURTTI

n 2 dl kookossoijajugurttia
mansikoita
mustikoita
cashewpähkinöitä
kookoslastuja
loraus hunajaa
-sekoita keskenään

Mä olen aivan hurahtanut Alpron kookoksen makuiseen jugurttiin. Ei maistu liikaa kookokselle, vaan just sopivasti. Sen myötä kuin olen oppinut nauttimaan aamupalasta olen oppinut nauttimaan myös aikaisista herätyksistä. Aamulla usein nousen klo 06.30 (välillä jopa viikonloppuisinkin), käyn Tobyn kanssa nopean pisulenkin sillä aikaa kun kahvi tippuu. Juon rauhassa aamun ensimmäisen kahvikupillisen ennen kuin menen herättämään koululaisia. Se on jännä juttu, vaikka muuten sosiaalinen olenkin, niin tarvitsen aamulla aikaa sen vartin verran itselleni. Sille, että olen aivan hiljaa ja luen kirjaa.

Hei, nyt kohti sulka- ja piippurassiostoksia! Huomenna olisi tarkoitus koristella virpomisoksat. Jotka nekin tosin ovat vielä visusti pajupuussa kiinni 😉 Palaan illemmalla kommenttien pariin. Nämä on taas niitä päiviä, kun blogi on iltaisin mun elämäni lasten mentyä nukkumaan. Miehen reissut ovat kyllä blogin kannalta antoisaa aikaa. En vain yksinkertaisesti osaa katsoa yksikseni illalla telkkaria, joten käytän hyödykseni ne illan tunnit blogin parissa. Mitä muutakaan sitä ihminen noina tunteina tekisi? 

SUPERIA KESKIVIIKKOILTAA,


sunnuntai 02. huhtikuun 2017

Lempeä kanasalaatti

HEIPPAHEI JA HUOMENTA!

Kuinka usein sitä jääkään jääkaappiin edellisillalta ruoantähteitä? Ruoantähteitä, joita kyllä syödään myös seuraavanakin päivänä ettei tule hävikkiä. Jotka menevät ruoasta ihan sellaisenaankin, ilman jatkojalostamista. Aika usein meillä pienemmät purnaavat siitä, jos kahtena iltana peräkkäin syödään samaa ruokaa. Crème Bonjourin kaupallisen yhteistyön merkeissä pääsin nostamaan arkiruokailun uudelle tasolle. Samettisten tuorejuustojen avulla. Tällä kertaa edellispäivän iltaruoasta muistitti jääkaapissa säilytyspurkissa oleva keitetty riisi sekä vajaa kolme paistettua kananfilettä. Toki ne oltaisiin voitu syödä sellaisenaankin, mutta nyt sain hyvän syyn kehitellä näistä aineksista koko perheelle maistuvan ja helposti valmistuvan iltaruoan.ID

Montaa hetkeä ei täytynyt miettiä, mitä tekisin. Ruokaisat salaatit ovat koko perheen suosikkeja arkiruokailussa, joten lähdin kehittelemään kanariisisalaatin reseptiä. Jääkaapin vihanneslaatikosta löytyi pari jo hieman nahistunutta luomulehtisellerin vartta sekä luomuparsakaali, joka sekin huusi mukaan pääsyä. Keittiön tasolla oli pyörinyt jo muutaman päivän punainen omena aivan orpona ja kermaviilipurkkikin oli menossa umpeen ihan juuri.

Salaatinkastikkeen valmistin samettisen pehmeästä Crème Bonjour Aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustosta sekä kermaviilistä. Kastike ei oikeastaan tarvinnut edes lisämausteita, sen verran ihananmakuinen tuo tuorejuusto on. Suuri plussa on se, että helmikuun alusta alkaen kaikki Crème Bonjour -tuorejuustot muuttuivat laktoosittomiksi, joten ne soveltuvat nyt entistä paremmin kaikille. Lisäksi ne ovat ihan huikean monikäyttöisiä. Niin ruoanlaitossa kuin leivonnassakin.

Ruokaisan kanasalaatin vahvuus on mielestäni sen lempeys. Täyteläisyys ja samettisuus. Sellerin ja omenan pyhä liitto. Suutuntumaa tuova parsakaali ja auringolta maistuva tomaatti.

LEMPEÄ KANASALAATTI

n. 3 dl keitettyä riisiä
2-3 kypsennettyä kanafileeleikettä
1 omena
2 luomulehtisellerinvartta
parsakaalia
aurinkokuivattua tomaattia maun mukaan

-pienistele kana, omena, selleri, parsakaali ja aurinkokuivatut tomaatit
-sekoita riisien kanssa

Kastike
200 g Crème Bonjour Aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa
200 g kermaviiliä

-sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää salaattiin
-anna salaatin tekeytyä hetki jääkaapissa
-tarjoile kanasalaatti salaattipedillä

Koristeluun
tuoretta persiljaa
aurinkokuivattua tomaattia

Meillä käytetään tuorejuustoja paljon, niin arjessa kuin juhlassakin. Kaikista helpoin arkiruokani koostuu tasan kahdesta ainesosasta; spaghetista ja tuorejuustosta. Sitä on tarjolla silloin, kun jääkaappi huutaa tyhjyyttään. Silloin kun haluan helposti hyvää, koko perheelle maistuvaa ruokaa. Crème Bonjour -tuorejuustot näyttelevät myös suurta osaa perjantai-iltojenkin fredagsmys -ruoissa. Milloin salaattipiirakan sulostuttajana, milloin valkoisen pizzan piristäjänä.

SULOISEN IHANAA SUNNUNTAITA,

YHTEISTYÖSSÄ CRÈME BONJOUR


lauantai 01. huhtikuun 2017

Lördagsmys / Helppo tacokakku

MOIMOI!

Ja ihanan tunnelmallista lauantain alkuiltaa! Nopsaa tulin toivottelemaan teille lauantaiterkut, ennen kuin tuo Tappara-Ilves matsi alkaa. Sen verran oli eilenkin jännät paikat, että en pystynyt peliä katsomaan. Kuuntelin kyllä sujuvasti. Milloin löysin itseni pinnailemasta sisustuskuvia Pinterestistä ja milloin löysin itseni Sähköautot Nyt! -facebooksivuilta uppoutuneena keskusteluihin (jep, olen aivan hurahtanut). Mutta peliä en pystynyt katsomaan. Tänään ajattelin kyllä katsoa. Toki otan läppärin sohvalle varmuuden varalta mukaan. Ja uppoudun teihin ja kommentteihinne.

Muistatteko, kun reilu vuosi sitten tein sen infernaalisen hyvän tacokakun perjantaimyyssiruoaksi? Se toimii myös näin lauantaina, pelin alla. Viimeksi tein sen kanalla, nyt perheäänestyksessä voiton vei jauheliha.

HELPPO TACOKAKKU

8 täysjyvätortillaa

250 g jauhelihaa paistettuna ja tacomaustepussilla maustettuna
2 dl salaattisekoitusta pienisteltynä
1 dl papuja (käytin papusekoitusta)
tuoretta korianteria
1,5 dl guacamolea
2 dl ranskankermaa
1,5 dl juustodippiä

Koristeluun
paprikaa
korianteria

-yhdistä jauhelihat, salaattisekoitus ja silputtua tuoretta korianteria
-laita yksi tortillalätty tarjoilulautaselle ja levitä siihen avokadodippiä
-aseta toinen tortillalätty tämän päälle ja levitä sen päälle papuja
-kolmannen tortillalätyn päälle puolet jauhelihasalaattisekoituksesta
-neljännen tortillalätyn päälle puolet ranskankermasta ja juustodipistä
-toista em. vaiheet
-viimeisen tortillalätyn päälle lisäksi koristeet
-anna tekeytyä hetki

Me ei sitten tuttuun tyyliimme jaksettu antaa tämänkään tekeytyä (mikä meitä hitaita hämäläisiä vaivaa? :D), mutta hienosti se leikkautui tuollain ilman sen kummempaa vettymistä. Rinnalle valkosipulista tomaattihaketta ja nachoseja.ID

Mummulan vintistä löytyi 19.10.1963 päivätty Aamulehti, jossa uutisena oli ”Heikosti pelannut Ilves vain suupala Tapparalle.” Peli päättyi tuolloin Tapparalle 5-1. Mähän olen aina ollut kova tyttö uskomaan näihin merkkeihin ja enteisiin. Niin teen nytkin 😀 Nyt maja sohvalle, takkaan tuli ja kotikatsomon tunnelma kattoon!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,


tiistai 28. maaliskuun 2017

Sitruunamarenkipiiras

HEIPSAN IHANAT!

Tiedättekö, kun liki jokaisessa työhaastattelussa kysytään, että missä sä olet hyvä. Usein me suomalaiset varmastikin emmimme ja mietimme, että olemmeko nyt hyviä missään. Ja vaikka olisimme, niin tohdimmeko nyt sitä sanoa ääneen. Kehua itse itseään. Jos mä vielä joskus työhaastatteluun pääsen, niin tiedän ainakin tähän kysymykseen vastauksen. Mä olen hyvä multitaskingissä. Huomasin tänään töissä maksavani toisessa selaimessa kuolinpesän laskuja, samalla vilkuilin toisessa selaimessa auki olevia maatalous- ja metsätalousarvonlisäveroilmoituksen ohjeita ja toisella kädellä näppäilin messengerillä viestiä blogitöistä. Yhdessä selaimessa lopettelin tärkeää blogisähköpostia ja toisessa selaimessa oli työtyösähköposti auki uusista alaan liittyvistä raportointiohjeista. Siinä samalla vastailin uutta ohjelmistoa asentavalle henkilölle kysymyksiin ja toisella korvalla kuuntelin, mistä työkaverit puhuivat, jotta olisin kartalla.


Juu, että puuh! Mutta, ihanaa kun on tekemistä. Tuntuu katsokaas se perjantai-iltakin taas astetta ihanammalle. Sitten kun sellainen saapuu 🙂 Katsoin tuossa, että liki pitäen tasan kolmisen vuotta sitten jaoin täällä erään suosikkikakkuni reseptin teille. Nyt on taas se aika vuodesta, että on paree alkaa miettimään pääsiäispöydän jälkkäriä. Tai kahvipöydän kruunua. Key lemon pie w/ meringue eli sitruunamarenkipiiras on ratkaisu tähän. Niin paljon rakastan tuota pirtsakan hapokkaan ja makean yhdistelmää, että täytyisi useammin ryhtyä leivontapuuhiin. Ei näet ole mikään ylitsepääsemättömän vaikea. Mutta aika kaloririkas kylläkin 😉

KEY LEMON PIE WITH MERINGUE

Pohja
puoli pakettia Digestive keksejä
100 gr voita sulatettuna

– murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin joukkoon
– vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat
– painele keksivoiseos vuoan pohjalle ja reunoille
– paista 175 asteessa 10 minuuttia
– jäähdytä kunnolla

Täyte
1 prk (n. 400 gr) kondensoitua maitoa
4 keltuaista
2 sitruunan mehu + raastetut kuoret

– vatkaa aineksia sähkövatkaimella noin viiden minuutin ajan
– kaada pohjan päälle ja paista uunissa 175 asteessa 15 minuuttia

Marenki
4 valkuaista
6 rkl sokeria

– vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi
– lisää sokeri ja vatkaa, kunnes kiiltävää ja jämäkkää massaa
– lisää täytteen päälle ja paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia, kunnes marenki alkaa ruskettumaan.
– jäähdytä ja laita jääkaappiin. Parasta seuraavana päivänä.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä kantsii tehdä noin 22-24 cm irtopohjavuokaan tai vastaavankokoiseen piirakkavuokaan. Tuossa pienemmässä vuoassa piirakka tulee kyllä kauniin korkeaksi, mutta sisus jää vähän löysäksi. Ei sillä, että se makuun vaikuttaisi. Tällä kertaa emme malttaneet antaa piirakan tekeytyä tai saatikka jäähtyä. Kuten kuvista huomaatte, niin sisus on melkolailla löysää. Mutta ah niin hyvää! Nyt kuppi kahvia, pala piirakkaa ja hetkeksi sohvalle. Ennen iltapuhteita. Voi olla, että saan sohvalle yhden karvaisen kaverin. Kaverin, joka hiukka protestoi kun olen ollut kaksi päivää töissä. Ei ole reppana tottunut sellaiseen, että joutuu olemaan niin pitkiä aikoja yksin kotona. Tottahan toki meillä tytöt tulevat koulusta kotiin Tobyn kanssa, mutta musta tuntuu, että herra on tottunut vähän liian hyvään. Palvelusväen ollessa koko ajan näköetäisyydellä 😀

IHANAA TIISTAITA!