maanantai 29. toukokuun 2017

Kesäisen illan kepeys / Måndagsmys

…sorry taas pionikuvista, mutta kun nuo pionit on niin kauniit!

MOIMOI IHANAT!

Hitsi vie (kas kun ei hitsipimpula :D), että elämä on taas ihanaa. Kesällä on jotenkin helpompi hengittää. Kesäillat ovat niin sairaan siistejä, että ei edes haittaa se yhtäkkinen kylmyys, joka ruokatilan avoimesta ikkunasta puskee sisään. Hymy ulottuu väkisinkin korviin ja se kumpuaa tuolta jostain syvältä. Tänään on helppo hengittää senkin takia, että sain paljon rästihommia pois alta. Sähköposteja sinne tänne, verottajalle tietoja ja tulipa siinä aamulla töissä muutama työjuttukin tehtyä pois alta 🙂

Yhtäkkiä ollaan miehen kanssa havahduttu siihen, että meillä on kaksinkeskistä aikaa. Lapset kun ovat sen verran isoja, että usein kaverit vievät voiton äitistä ja iskästä, niin huomaamme olevamme kotona kaksistaan. Ei siinä kauaa aikailla, kun ollaan jo autossa istumassa ja ajamassa kohti keskustaa. Tänään lähdettiin ex tempore illalla etsimään mulle juhlamekkoa häihin. Löysinkin yhden ihanan, mutta sitten piheys iski. Päätin ensin katsoa tuon oman mekkovalikoimani läpi, josko sieltä löytyisi sopiva. Muistelisin, että siellä ainakin muutama on, jotka odottavat ulkoilutusta vielä laput kiinni 😉

Parin viikon päästä pääsemme ihanien ystävien häihin kaksistaan. Aiemmin meillä lapset yökyläilivät usein tien toisella puolen mummulassa. Molempien tahdosta. Mummun sairastumisen jälkeen lapset ovat yökyläilleet pääosin ystävillään sen mitä ovat yökyläilleet. Tai sitten mummo ja taata ovat olleet meillä yökylässä sen muutaman kerran, kun miehen kanssa ollaan jossain käyty. Nyt saamme jälleen maailman parhaimmat appivanhemmat meille lastenvahdiksi häiden ajaksi ja saattaapi jopa olla, että repäisemme ja menemme itse hotelliin yöksi.

Elämässä on tällä hetkellä jälleen niin paljon hyvää, että ei oikein osaa päättää, mihin suuntaan kiitollisuutta osoittaisi. Mutta pääasia, että osaa olla kiitollinen, eikö niin? Se ilo on ollut läsnä elämässä viime aikoina kyllä, mutta välillä tuntuu että se on jäänyt kiireen ja tietynlaisen haikeuden taakse. Tänään se on pulpunnut taas jostain. Tuonut mukanaan sen ruoanlaittamisen ilon. Sen, mistä nautin niin suunnattoman paljon. Tässä kepeässä kesäillassa meillä syötiin helppoja herkkuja; tomaattipiirakkaa ja persikkasalaattia. Juteltiin niitä näitä maan ja taivaan välillä.

TOMAATTIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja
puoli purkkia Crème Bonjour Valkosipuli & yrtit
3 tomaattia
mustapippuria
basilikaa

-painele sulanut piirakkapohja piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille
-lisää Crème Bonjour sekä viipaloidut tomaatit
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Persikkasalaattiin tuli salaattisekoitus, grillattuja persikkalohkoja, parmankinkkua, parmesanlastuja sekä tuollaista taivaallisen hyvää vadelmavinaigretteä. Jos viikko on mukava lopettaa perjantaimyyssitunnelmiin on se vähintäänkin yhtä ihana aloittaa maanantaimyyssitunnelmissa. Arki on ihmisen parasta aikaa. Kesän, talven, syksyn, kevään ja lomien lisäksi 😉

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. te House of Cards -fanit…jostain luin, että huomenna tulee 5. kausi eetteriin. Ihanaa, on jotain kesäkatseltavaa!


perjantai 26. toukokuun 2017

Kesäisestä illasta & elämästä nauttien

HEI HELLUREI IHANAT!

Se olisi perjantai, joka tosin tuntuu eilisen vapaan jäljiltä maanantailta, mutta en laita siltikään pahakseni. Viikonloppu on edessä. Ennen kuin nämä kesäiset kelit saapuivat sitä ei muistanutkaan, mikä kesässä on parasta; lämpimät ja leppoisat kesäillat, kun ei ole kiire minnekään. Kun saa nauttia elämästä tärkeiden ihmisten kanssa. Hyvä ruoka ja viisasti nautittu lasillinen hyvää juomaa. Lintujen laulu ja mökkirannan ohi lentävät viisi joutsenta. Kaupallisen yhteistyön merkeissä Solera tarjosi meille tilaisuuden maistella laadukasta Hardys Crest -viinisarjaa. Lämmin ja leuto kesäilta kutsui istumaan iltaa mökin terassille. Syömään pientä hiukopalaa ja nauttimaan.

Elämä kun on muuten näin ruuhkavuosien aikaan niin hektistä, tulee tarpeen ihan tietoisesti välillä himmata tahtia. Istua alas ilman kiirettä nousta ylös. Katsella luontoa ja olla ihan hiljaa. Olen kertonutkin, että siinä missä aiemmin tykkäsin olla äänessä on vaihtunut kuuntelemiseen. Ympäristön havainnoimiseen ja elämän yhden ison osa-alueen haltuunottamiseen; kykyyn nauttia hiljaisuudesta. Tuossa eräänä kauniina lauantai-iltana teimme miehen kanssa mökillä pientä iltaruokaa ja istuimme terassisohvalle. Mansikkavuohenjuustosalaatti, siemennäkkärit ja juustot maistuivat taivaalliselle. Niitä täydensi laadukas australialainen kuohuviini Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut.

Joka ei muuten turhaan ole saanut kunniamainintaa Vuoden Viinit 2017 -kisassa. Hardys Crest -kuohuviini on tehty ensiluokkaisista Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleistä, jotka liitetään usein myös samppanjaan. Itse en rehellisyyden nimissä olisi tämän kuohuviinin kohdalla pystynyt sanomaan onko kyse kuohuviinistä vai samppanjasta. Kippistimme alkaneelle kesälle ja elämälle. Välillä elämän ihanuuden ymmärtäminen vaatii sen täydellisen pysähdyksen hetkeen. Ja se tunne tuolla jossain syvällä sisimmässä, kun tajuaa että elämässä on kaikki niin kovin hyvin – se tunne on sanoinkuvaamattoman ihana. Muistakaa siis pysähtyä hetkeen ja nauttia. Kesä on tähän mitä otollisinta aikaa. Jos olen viimeisen parin vuoden aikaan oppinut ottamaan haltuun tuon mahtavan kyvyn nauttia hiljaisuudesta, niin olen opetellut myös toisen elämän isoista osa-alueista; yksinolemisen jalon taidon. Aiemmin olen ollut jossain määrin läheisriippuvainen. Ollut kotona yksin nauttimatta siitä. Odottanut muuta perhettä kotiin, jotta voin jatkaa normaalia elämää. Hengittää normaalisti ja nauttia elämästä. Tänä päivänä nuo ihan pienetkin hetket omassa seurassa ovat sangen rentouttavia. Yleensä noina hetkinä pyrin nollaamaan ajatukseni. Tuijotan usein jotain kiintopistettä ja yritän olla ajattelematta mitään. Mikäli ajatusten nollaaminen ei jostain syystä onnistu, niin silti koen näiden hetkien olevan varsin hedelmällisiä.

Itse pakenin eräänä kauniina kesäiltana mökillä miehen katsoessa jääkiekko-ottelua terassille. Aurinko alkoi painumaan mailleen ja järven pinta tyyntymään yötä vasten. Kaadoin lasiin Hardys Crest Cabernet Shiraz Merlot 2016 -punaviiniä ja yritin löytää sen kaikki vivahteet. Runsaan hedelmäisen punaviinin nuorekkuuden, paahteisuuden, vaniljaisuuden ja tammisen makean mausteisuuden. Rakastan täyteläisiä punaviinejä. Vaikka tämäkin laadukas punaviini soveltuu parhaiten paistettujen tai grillattujen tummien liharuokien kanssa, niin se sopi myös tuohon hetkeen täydellisesti. Joskus olin ehdottomasti sitä mieltä, että punaviini kuuluu vain syksyyn ja talveen. Kesät mennään valko- tai kuohuviinillä. Iän karttuessa olen löytänyt viineistä sen monipuolisuuden, joka mahdollistaa niiden nauttimisen ympäri vuoden.

Pala laadukasta suklaata, lasi punaviiniä ja viltti hartioille. Edes viilenevä alkukesän ilta ei tuntunut liian kylmältä. Meillä odottaa maistamista vielä tuo Hardys Crest Chardonnay Sauvignon Blanc 2016 -valkoviini, mutta uskoisin, että tänä lauantaina pääsemme sitä maistelemaan. Tarkoituksena on savustaa kesän ensimmäiset kalat ja mikäs sen parempaa ruokajuomaa tuohon tarkoitukseen kuin laadukas ja elegantti valkoviini. ”Tuoksu on sitruksinen, ja siitä voi aistia mehevää hedelmäisyyttä, hentoa paahteisuutta ja herkkää mausteisuutta. Maku on puolestaan kuiva, raikkaan persikkainen ja veriappelsiininen. Hento mausteisuus toistuu myös maussa, tuoden viiniin mukavasti rakennetta ja ryhtiä.” Näitä Viinilinnan sivuilta kopioituja lauseita lukiessani alkaa jo tuntumaan siltä, että pitäisiköhän meidän savustaa se kala jo tänään, perjantainta? 😀

Yhtä paljon kuin rakastan hyvää ruokajuomaa, kesää ja elämää, rakastan tarinoita. Historiaa asioiden takana. Näissä Hardys Crestin etiketeissä tuo vaakuna edustaa viininteon laatua. Hardys Crest -tuoteperhe on luotu Hardyn suvun neljännen sukupolven jäsenen, Sir James Hardyn kunniaksi, joka on saanut ritarin arvon saavutuksistaan purjehduksessa. Suvussa on tapana, että kullekin perheen viinitraditioihin merkittävästi vaikuttaneelle henkilölle on luotu oma nimikkotuote kunnianosoitukseksi Hardyn suvun viinihistorian eteenpäinviemisestä. Aika ihanaa!

Ihanaa on myös se, että reilun parin tunnin päästä suuntaamme saareen kuvien maisemiin. Tosin vain täksi päiväksi. Huomenna on jos jonkilaista ohjelmaa kaupungissa, mutta ainakin saamme nauttia mökillä viikonlopun aloituksesta 

PERJANTAITERKUIN,

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

YHTEISTYÖSSÄ SOLERA


maanantai 22. toukokuun 2017

Takapihalla & helppo raparperipiirakka

…piti otsikoimani tämä ”Ihan pihalla”, mutta koska olen tainnut niin tehdä viimeiset kolme vuotta kesän ekan postauksen kanssa, niin ajattelin vaihtaa otsaketta 😉

HEIPPAHEI!

Elämä on siirtynyt jälleen ulos. Mökillä että täällä kotona. Vaikka alunperin ajattelimme, ettemme kotona laita edes terassia kesäkuntoon, niin eilen kuitenkin löysin itseni pesemässä terassia ja sen jälkeen pöytä sai tuolit ympärillensä. Onhan tässä kuitenkin vielä muutama viikko aikaa nauttia kesäilloista tuolla terassilla. Eilen illalla syötiin vielä myöhäinen iltaruokakin ulkona, mutta silloin sai jo laittaa villasukat jalkaan ja villatakin päälle. Sillä periaatteella kun mennään, että nyt on kesä ja kesällä ollaan ulkoruokinnassa 😀

Eilen päivällä poimin raparperimaasta (lue: siitä pienenpienestä puskasta) pienenpieniä raparperinvarsia ja leivoin tämän kesän ekan raparperipiirakan. Hetki takapihalla oli täydellinen, olin ihan yksin kotona. Harvinaista herkkua. Aiemmin en nauttinut omasta ajasta, nyt se tuntuu välillä aivan luksukselta. Oma aika on kuitenkin tärkeää. Joskus muinoin käytin kaikki omat ajat johonkin tekemiseen. Kävin lenkillä tai kahvilla ystävien kanssa. Nyt olen vähitellen oppinut, että kun on se hetki omaa aikaa, niin ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Voi ottaa palan raparperipiirakkaa jäätelöpallolla ja uppoutua ruotsalaiseen murhamysteeriin. Nauttia auringosta ja vaan olla.

HELPPO RAPARPERIPIIRAKKA

1 pakastemuropohja

raparperin varsia
1 muna
1 prk kanelikardemummatuorejuustoa
0,5 dl sokeria
ripaus kanelia

-painele pakastemuropohja uunivuoan pohjalle ja vähän reunoillekin
-sekoita muna, tuorejuusto ja sokeri
-kaada täyte muropohjan päälle
-pese raparperit (ja tarvittaessa kuori) ja asettele täytteen päälle
-ripsota päälle kanelia
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia

Hienosti sopi tuo tuorejuusto sen aiemmin käyttämäni kermaviilin asemasta. Toi makua rutkasti lisää. Raparperin varsia saa ja kannattaakin laittaa tiheämpään. Meidän puskien anti antoi harvavälisen raparperipiirakan muodon enkä jaksanut mennä mummulan raparperipuskiin koluamaan 😉 Raparperipuskat onkin muuten ainoat, mitä siellä on jäljellä. Muutamaa omppupuuta lukuunottamatta. Täytyy istuttaa lisäksi ainakin pari marjapuskaa ja vadelmapensaita. Lisäksi pensasmustikoista haaveilen myös.

Viikko alkoi heti aamusta remppajutuilla ja seuraavaksi jatkuu remppajutuilla. Keittiön kivitason mittauksella. Aamulla saatiin suunniteltua ja tilattua kiintokalusteet kolmeen kerrokseen. Jotenkin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tuntumaan siltä, että plääh….laittakaa mitä haluatte 😛 Mutta toisaalta, jos vielä vähän aikaa skarppaa ja tsemppaa, niin hyvä siitä tulee! Suunnittelin alkavani pian roudailemaan keittiöön tavaroita, joita ei enää tässä kodissa tarvita. Lisäksi makkarit on tuota pikaa taputeltu, joten sinnekin saa pikkuhiljaa viedä irtaimistoa. Itsemme tuntien se on se yksi ilta, kun päätämme yhteistuumin siirtää sängyt mummulaan ja sitä myötä muuttaa. Ex tempore -meiningillä kun yleensä mennään niin siinä ei kauaa nokka tuhise, kun asutaan jo uudessa kodissa 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


lauantai 20. toukokuun 2017

Kesälauantaita & Big Mac -salaattia

MOIKKA IHANAT!

Kesäkesäkesä ♥ Oikeastaan siinä kaikki tärkeimmät 😀 Eilen illalla mökille lähtö meni huikean myöhään, mutta niin ihana oli tänä aamuna herätä mökkisängystä. Ensimmäinen kesäinen lauantai on kulunut mökillä leppoisasti; mies pesi heti aamutuimaan ikkunat ja itse siivoilin avohyllyjä. Keräiltiin risuja ja polteltiin niitä. Tytöt katselivat pitkästä aikaa Barbie-leffoja ja nauttivat olostaan. Päiväsaunaa ja päikkärihaaveiluja. Yksi pönttöpää (enää päivä tuota kaulurin käyttöä jäljellä…) sinkoilee valvovan silmän alla ja pitää jöötä. Jep, meillä on tullut muuten sellainen vahtikoirapiirre Tobyssa esiin tässä kevään kuluessa. Tänään on vähän päästelty kurkkuääniä järven toiselle puolelle kuuluville äänille sekä naapureille. Käytiin tutustuttamassa Toby meidän mökkinaapureihin ja nyt tietää, että eipä noista hälle tai hänen perheelleen hirmuista uhkaa ole 😀

Ulkona tarkenee sortsihaalarilla ja tuntuu, että suojakertoimet pitäisi olla tapissa. Nenänpää punoittaa, kiitos hyvän kirjan (jota luen muuten tuolla eilen esittelemälläni lukulaitteella), johon uppouduin terassilla. Muistatteko, kun kerroin Big Mac himostani? Törmäsin aikoinaan netissä Big Mac -salaattiin ja siitä lähtien on tehnyt mieli kokeilla moista. Netti on pullollaan ohjeita siihen, mutta me sovellettiin ja olimme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä.

BIG MAC -SALAATTI

pieni kerä jäävuorisalaattia
3 tomaattia
1 punasipuli
400 g paistettua jauhelihaa (maustettu suolalla ja pippurilla)
cheddar-juustoraastetta
-revi jäävuorisalaatti
-viipaloi tomaatit ja punasipuli
-sekoita em. ainekset keskenään
-sekoita salaatinkastike salaattiin
-kaada salaatin päälle paistettu jauheliha
-ripottele päälle juustoraaste

Kastike
0,5 dl majoneesia
0,5 dl kermaviiliä
1 rkl ketsuppia
1 rkl sinappia
0,5 dl kurkkusalaattia
ripaus sokeria, pippuria, paprikamaustetta & suolaa
-sekoita ainekset keskenään

Nyt pakko mennä takaisin ulos! Voi kun nämä kelit jatkuisivat piiiitkään. Tosin, täällä yksi vannoutunut kesäsateidenkin rakastaja. Mutta nautitaan eka auringosta ja lämmöstä 

LEPPOISAA LAUANTAITA,


maanantai 15. toukokuun 2017

Mehukas bostonkakku

HEIHEI IHANAT!

Ja makoisaa maanantaiaamua ♥ Jotkut asiat on ja pysyy. Vuodesta toiseen. Kuten pullantuoksuisen kodin ihanuus. Se tunne, kun upottaa kädet taikinaan. Tai kun pullataikinaan saa juuri oikean sitkon. Tiettyjä asioita tulee kuljetettua mukanaan vuosien saatossa. Joskus ne saattavat muuttaa muotoaan. Jatkojalostua. Mutta ikinä niistä ei ole valmis luopumaan. Yksi näistä on korvapuustit. Niiden leipominen ja syöminen lämpimänä kylmän maidon on parasta sunnuntaipuuhaa, mitä tiedän. Crème Bonjourin kaupallisen yhteistyön myötä uppouduin hieman muistoihin ja pääsin kehittämään korvapuustien ympärille päivitetyn version. Leipomuksen, joka toivottavasti jatkaa matkaansa myös meidän tyttöjen elämässä. Sunnuntaipäivien sulostuttajana. Olen monesti miettinyt, että mistä leipomusinnostukseni on peräisin. Kotona meillä äiti ei ollut pullantuoksuinen äiti, mutta paras äiti siitä huolimatta. Pullantuoksun miellän sinne mummulaan, maalle. Isoon keittiöön, jossa oli sympaattiset vaaleansiniset kaapin ovet. Mummu huivi päässä taivastelemassa touhujani. Siellä me leivoimme joka sunnuntai. Joko pullaa tai sitten kananpoikaiskeksejä. Olen kertonutkin teille, että tuon mummun kanssa se leipominenkaan ei ollut ihan niin justiinsa. Kananpoikaiskeksit ovat ihan tavallisia vinoneliökeksejä, mutta saivat uuden nimen sen jälkeen, kun haimme kanalasta niihin munia, joista yksi oli hiukkasen liikaa haudottu. Sanomattakin selvää, ettei tämä kaupunkilaistyttö sen jälkeen suostunut kyseisiä keksejä enää syömään.

Mummun kanssa kun leivottiin, niin voissa ja kermassa ei säästelty. Sen puoleen tarkkoja mittojakaan ei käytetty. Leivonnaiset onnistuivat aina. Tuo tapa on piintynyt omiinkin leipomuksiinikin. En juuri mittaile. Pullia leivottaessa huiskin jauhoja nesteeseen ja tunnustelen käsin, koska seos on sopivaa. Maistelen ja makustelen. Harvemmin on tullut sutta ja sekundaa. Siellä maalla mummun puuhellan uunissa paistui aika ajoin myös mehukkaat korvapuustit, niiden perinteisten pullien sijaan.

Korvapuusteista saa helposti esimerkiksi juhliin salonkikelpoisen kakun, bostonkakun. Crème Bonjourin uutuusmaku täyteläisen samettinen Kaneli & Kardemumma -tuorejuusto toi bostonkakkuun aivan uutta rakennetta ja makumaailmaa. Kakusta tuli maistuvampi ja mehukkaampi. Näyttävämpikin.

BOSTONKAKKU

5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 14 – 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

Täyte
1 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
50 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria

Koristeluun
0,5 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
tomusokeria
pistaasipähkinöitä

1. Sulata hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja muna maitoseokseen
3. Lisää noin 3 desiä vehnäjauhoja ja sekoita
4. Lisää vähitellen loput jauhot taikinaan ja vaivaa ilmakuplat pois
5. Ennen kuin kaikki jauhot on lisätty, lisää huoneenlämpöinen voi taikinaan
6. Vaivaa, vaivaa ja vaivaa vielä vähän, kunnes taikina irtoaa kulhosta
7. Kohota taikinaa puolisen tuntia liinan alla
8. Kauli taikina isoksi levyksi
9. Lisää täytteet taikinalevylle
10. Rullaa levy tiukasti ja leikkaa siitä noin viiden cm levysiä paloja
11. Aseta 6-7 (riippuen irtopohjavuoan koosta) taikinakierrettä sisuspuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle
(taikinasta jää yli, joten lopuista voit leipoa korvapuusteja)
12. Anna kohota vielä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voitele bostonkakku munalla
13. Paista bostonkakkua 225 asteessa 30-35 minuuttia
14. Anna kakun jäähtyä
15. Koristele tuorejuustotomusokeriseoksella ja ripsottele päälle pistaasipähkinämurskaa

Kaikki Crème Bonjour -tuorejuustot muuttuivat laktoosittomiksi helmikuussa, joten mikäli bostonkakusta haluaa tehdä laktoosittoman version, niin sekin onnistuu vaihtamalla maidon ja voin myös laktoosittomaksi 🙂

Bostonkakku on meidän perheessä jonkinlainen perinneherkku. Miehen asuessa kuusi vuotta Bostonissa sai hän aina kesäisin Suomeen tullessaan kummitätinsä leipomaa bostonkakkua. Vielä tänä päivänäkin kun vierailemme miehen tädillä Turussa, lähdemme sieltä kotiin bostonkakun kanssa 🙂

Tykkään, että elämässä pitää olla perinteitä. Keittiön klassikoita, joita välittää eteenpäin seuraaville sukupolville. Leipominen rentouttaa ja yhdistää. Parhaimmillaan meillä on kolme kokkia yhtäaikaa kädet taikinassa. Nauru raikaa ja vaivihkaa pyyhkäisen pikkuisemman nenän päästä vehnäjauhot pois. Niin kuin elämään yleensä, niin myös leipomiseen pätee tuo elämän ohjenuorani. Mitä teet, niin tee se hymyillen. Suurella sydämellä ja intohimolla.

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ CRÈME BONJOUR