MOIKKAMOI IHNAT!
Vaikka tuuli on kääntynyt etelään pohjoisesta, niin silti se tuntuu vielä varsin viileältä. Täällä saaressa. Vastarannassa, venerannassa, teki mieli kyllä riisua toppatakkia pois viritellessämme miehen kanssa sen pään laituria paikoilleen. Sisällä on hyvä olla. Ja ulkonakin, kunhan saadaan palju lämpimäksi 🙂 Äitienpäiväviikonloppu soljuu eteenpäin vailla sen kummempia suunnitelmia. Varsin leppoisasti, niin kuin täällä mökillä yleensä tuppaa tekemään.
Joskus aikoinaan mietin, että näinköhän tulee olemaan vaikea ensimmäinen äitienpäiväviikonloppu ilman äitiä. Toki ikävä on kova, mutta yllättävän hyvin on selvitty. Eilen aamulla ajelin jo haudalle ennakkoon ja enää sielläkään käynti ei tunnu niin tuskalliselta. Viime äitienpäivänähän meillä vielä oli toivoa; vaikka oli saatu juuri tietää, että syöpä oli uusiutunut ja äiti makasi sairaalassa. Mutta kukaan ei puhunut mistään lopullisesta.
Tuolla sairaalavuoteella päätimme, että ensi vuonna äitienpäivää juhlitaan muualla kuin sairaalassa. Ja niinhän me tehdään. Huomenna keskityn toki muistelemaan, mutta ennen kaikkea nauttimaan siitä, että mulle on suotu arvonimi äiti. 12. äitienpäivä, kun saan sitä äitinä juhlia. Sitä voisi kuvitella, että uraputkeen pääsy olisi suurin haaveeni. Että se titteli koulutuksineen, joka käyntikortissa lukee olisi elämän tärkein meriitti.
Ei se ole. Ei niitä meriittejä edes kannata alkaa vertailemaan, mutta silti koen, että äitiys on se tärkein tehtäväni. Vaimona ja naisena olemisen ohella. Joka päivä sitä tulee muistutettua teoilla ja sanoilla lapsia siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat. Eihän se äitiys aina helppoa ole, mutta ylpeä olen, että sen olen näin hienosti tähän asti handlannut.
Koska pääsimme tänään jälleen valmiiseen aamupalapöytään miehen kanssa, niin lupasin huomenna tarjoilla aamupalan. Ihan vain siitä ilosta, että mulla on siihen mahdollisuus. Kaksi kikattavaa tyttöä, joiden ansiosta saan kutsua itseäni äidiksi. Ja maailman parhain aviomies, jonka ansiosta minusta tuli äiti. Leivoin tänään jo valmiiksi superhelpon sitruunavanukaskakun. Vähän siitä jo miehen kanssa iltapäiväkahvillaskumpalla kulmasta nirhaistiinkin 😉 Mikäli siellä ruudun toisella puolella tarjoillaan perinteinen äitienpäivän mansikkakakku vasta iltapäivällä, niin tässä erittäin varteenotettava ja hyvä vaihtoehto aamiaispöydän jälkkäriksi (ohje täältä)!
SITRUUNAVANUKASKAKKU
4 kananmunaa
1 kkp sokeria
5 rkl sulatettua voita
1/4 kkp vehnäjauhoja
2 sitruunan mehu
1/4 kkp täysmaitoa
2 sitruunan kuoret raastettuna
-erottele keltuaiset ja valkuaiset
-vatkaa valkuaiset kiiltäväksi vaahdoksi
-toisessa astiassa sekoita muut aineet keskenään
-sekoita taikinaan lopuksi valkuaiset varovasti käännellen
-paista 175 asteessa noin puolisen tuntia.
Tarjoiluun
tomusokeria
mustikoita
Huomenna aamupalan jälkeen lähdemme kurvailemaan kohti kaupunkia. Mennään onnittelemaan maailman parasta anoppia ja illalla olisikin taas juoksukoulua. Mutta nyt vielä hieman jääkiekkoa ja sitten sitä paljua. Koska huomenna on sen verran vipinää, että en taida blogiin ehtiä, niin toivottelen teille nyt jo etukäteen
MITÄ IHANINTA ÄITIENPÄIVÄÄ ♥
PS. äitiydestä olen kirjoittanut mm. täällä, jos kaipaatte näin äitienpäiväviikonloppuna aiheeseen sopivaa lukemista 🙂
Varsin talvisesta säästä huolimatta olen vakuuttunut, että kyllä se kesä sieltä tulee. Olo on odottava ja toiveikas! Viikonloppuna mökin kesähuoneessa oli varsin kesäinen tunnelma. Tai ainakin lämmittävä aurinko antoi lupauksen kesästä, jos ei muuta. Varma kesän merkki meillä on ensimmäinen leivottu pavlova. Pidempään mukana olleet lukijat taitavatkin muistaa, että kolmisen vuotta sitten menin sekaisin pavlovan laskuissa siinä kohtaa, kun sitä oli tullut tehtyä 17 kertaa. Yhden kesän aikana. Jep, pari vuotta meni vähän vähemmillä pavlovilla, mutta nyt pavlova taas maistuu. Täytteitä varioimalla saa vaihtelua. Milloin päälle pääsee kermavaahto, mustikat ja valkosuklaaraaste, milloin rahkakermavaahtoa ja marjoja. Vaahtoutuva vaniljakastike, bastogne-keksit ja mansikat. Jouluaikaan pavlovaan menee hienosti luumukermavaahto, karpalot ja kinuskikastike.
Schärin kattavasta gluteenittomasta keksivalikoimasta valitsin vappupöytäämme tuotteita, joita maistuvat sellaisenaankin, mutta joista pystyy kehittelemään myös leivonnaisia tai suolaisia pikkunaposteltavia. Vappupöydästä meillä löytyy aina poikkeuksetta kakku. Kakku joka tuo tuulahduksen tulevasta kesästä. 
Vaikka olenkin perso makealle, niin silti yleensä pidän vielä enemmän pikkusuolaisista. Leivistä, joiden päällä on jotain levitettä. Suupaloista, joita saa napsia illan mittaan pöydän ääressä istuessaan. Uutuuskeksi 
Kuka sanoi, että suolakeksejä kuuluu syödä vain juustojen kanssa? 🙂 Niin herkullinen kuin tuo yhdistelmä suolakeksi + juustolautanen onkin, niin silti kaipasin erittäin maukkaille ja rapsakoille suolakekseille muutakin seuraa. Maukas dippi oli juuri se kaveri, jota näille sympaattisille suupaloille kaipasin.
