sunnuntai 16. heinäkuun 2017

Syömään! (& karamellisoitu nyhtöpossu)

1

MOIMOI

ja terkkuja täältä punaisten muuttolaatikoiden keskeltä. Muistuttakaa mua seuraavan kerran, että vannoin kautta kiven ja kannon etten enää ikinä muuta. En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat usein; miten te sen teette? 😀 Ei vaiskaan, kyllä tämä tästä. 26 muuttolaatikkoa on nyt täynnä, sohvat purettu atomeiksi, päällyset pesty (kukahan ne silittäisi…), lasten huoneet paketoitu. Meillä esikoinen tokaisi tänään, että inhoaa asua muuton keskellä. Niin mäkin. Onneksi kyse on vain väliaikaisesta järjestelystä. En tosin malta odottaa, että pääsemme muuttamaan. Mummulasta tuli niin ihana ♥ Odotan sitä, että saan ekan kerran makaronilaatikon ulos uunista ja pääsen huutamaan tuon niin lohdullisen ja turvaa tuovan ”syömään” muulle perheelle. Meillä on viime viikko menty kokolailla ulkoruokinnassa, joten ruokaremppaa luvassa heti, kun on asetuttu aloillemme. Eilen mökillä kuitenkin tehtiin kyllä oikein pitkän kaavan mukaan ruokaa. Tosin helposti eli uunissa. Karamellisoitu pulled pork on täällä vilahtanut aiemminkin, mutta koska se on niin järkyn hyvää, niin laitetaanpas resepti uudestaan tulemaan.

KARAMELLISOITU PULLED PORK

800g kassleria
Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 4-5 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

Syötiin nyhtöpossua uusien perunoiden ja ciabattan kanssa. Mukana oli myös marinoituja punasipuleita sekä chilimajoneesia. Ja hei ihan älyttömän hyvää tyttöjen valmistamaa salaattia.

VIINIRYPÄLESALAATTI

1 rasia vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
1 parsakaali
1 prk kermaviiliä
2 valkosipulin kynttä pienisteltynä
homejuustomurua maun mukaan

-pese ja halkaise viinirypäleet
-pese ja pilko parsakaali (kukinnot)
-sekoita kermaviili, valkosipulin kynnet ja homejuustomuru
-sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa (mitä pidempään sen parempi)

Sitten vielä muutama laatikko täyteen rojua (kuka ihme sitä on hamstrannut), loppuihin kommentteihinne vastaukset ja suihkun kautta unille. Hassua ajatella, että viiden päivän päästä me jo asutaan tuolla uudessa kodissa. Toki sitä on joutunut tämän unelman toteutumisen edessä luopumaan paljosta. Rakkaista ihmisistä. Kaikista ihanin tilannehan olisi, että äiskä ja iskä olisivat täällä paikan päällä näkemässä, kuinka pieteetillä olemme heidän kotiaan, lapsuudenkotiani laittaneet. Jossain sisimmässäni kuitenkin uskon, että he näkevät sen kyllä. Ja ovat mahdottoman onnellisia ja ylpeitä ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


keskiviikko 05. heinäkuun 2017

Kesäillassa kerran ♥

13

”Kesäillassa kerran, päätti hän yllättää illan golfkierrokselta kotiin palaavan miehen. Salaatilla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Joka on rakkaudella tehty ja jossa maistuu etelän lämpö. Salaatin lisäksi hän tarjoili huolella vaivaamastaan taikinastaan tehtyjä pieniä timjamileipiä. Reunoilta rapeita, sisältä pehmeitä. Oliiviöljyllä ja merisuolalla kullattuja.”

ILTAA IHANAT!

Rakastan yllättää kotiin palaavan miehen. Vastassa oleva hymy ei enää ole niin yllätyksellistä, mutta ruoka on. Sillä tykkään yllättää. Hyvällä ruoalla 🙂 Eilen miehen palatessa työreissusta vastassa oli spaghetti bolognesea. Tänään mennään vähän enemmän myyssiteemalla. Keskiviikkomyyssiteemalla. Olen aiemmin vuosia sitten jakanut tämän älyttömän hyvän pastasalaattiohjeen täällä. Sekä pienten mausteisten leipien ohjeen. Koska vuosia on kulunut ja uusia lukijoita tullut mukaan, niin on syytä laittaa reseptit tänne uudelleen.

Pastasalaatti á la Gina ja pienet mausteiset leivät ovat Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Jos etsitte sellaista hyvää myyssiruokakirjaa, niin tässä yksi suosituts. Siihen asti kunnes allekirjoittaneelta ilmestyy Fredagsmys á la Maria -kirja ;D

Pastasalaatti à la Gina

250 g pennepastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl mustia oliiveja 
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla

KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.

SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle hiutalesuola ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.

Ohuet mausteiset leivät

12 gr hiivaa (eli nirhaus kulmasta)
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa

Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaivaa. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja osaan leikkasin tuoretta timjamia. Paistoin uunin keskitasolla noin 8-9 minuuttia.

”Kesäillassa kerran, istui hän alas ja mietti maailmaa. Sitä kuinka elää elämää, josta ei vielä parikymmentä vuotta sitten osannut edes haaveilla. Elämää, jonka jokaisesta päivästä löytyy jotain, josta olla kiitollinen. Jonka joka hetkestä on oppinut nauttimaan. Siinä miettiessään kuuli oven käyvän ja alkoi hymyilemään.”

Muutto lähestyy ja pikkuisen sitä alkaa jo panikoimaankin asian tiimoilta. Eikä vähiten sen takia, että tällä hetkellä en itse pysty kantamaan kevyttä maitokauppakassia painavampaa. Jo reilun viikon vaivannut alaselkä (si-nivel) saa olon aika tuskaiseksi. Huomen aamulle sain ajan hierojalle. Josko se tästä. Pakkauspuuhiakin se sen verran häiritsee, että ei pysty kumartelemaan juurikaan. Onneksi miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma, niin sitten laitetaan hihat heilumaan. Sen jälkeen kun ollaan nollattu (lue: nukuttu univelat pois) muutama päivä mökillä 🙂

KESÄISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


maanantai 03. heinäkuun 2017

Mansikkabritakakkua ja lomamietteitä

4

MOIKKAMOI MAANANTAI

ja moikkamoi te ihanat! Sielunsiskoni Johanna tuossa tiedusteli yhtenä päivänä, että koskas mulla olikaan kesäloma. Silloin vasta tajusin, että ei vietävä soikoon – mullahan ei tänä vuonna ole kesälomaa. Sillä tavalla kuin muina kesinä. Niinä kesinä, kun suljen toimiston oven vähän jälkeen kello neljä perjantai-iltana, huokaisen helpotuksesta ja kurvailen kotiin vapauden tunteesta nauttien. Niin kuin vain yrittäjä osaa vapauden tunteesta lomallaan nauttia. Kyllä te tiedätte 🙂  Nyt kun olen kokopäivätoiminen bloggaaja, niin kesäloma on vieras käsite. Eih, ei sillain negatiivisesti sanottuna vaan sen suhteen, että en ikinä kuuna päivänä osaisi olla neljää viikkoa bloggaamatta.

Ihan jo ajatuksenkin tasolla tuo kuukauden breikki blogista ihistää 😀 Toki blogistakin tarvitsee ehkä silloin tällöin lomaa. Itselleni riittää päivä tai kaksi. Sitten on jo pakko palata takaisin. Olen lukenut viime aikoina muutamia blogipostauksia siitä, kuinka bloggaaminen työnä tuntuu suorittamiselta. Kun on muka pakko keksiä jutun juurta ja ottaa vastaan kaiken maailman yhteistyöjuttuja. Jos on tähän pisteeseen ajauduttu, niin mielestäni ollaan väärässä työpaikassa. Ehkä silloin se blogin tekeminen ei ole sun juttu. Bloggaaminen jos mikä vaatii intohimoa asiaan. Ilman intohimoa tekemiseen ei pysty tuottamaan tekstiä. Ei pysty nauttimaan tekemisestään ja se, jos mikä kuultaa teksteistä läpi aivan varmasti.

Vaikka tätä työkseni teenkin, niin täytyy sanoa, että yhtäkään yhteistyökuviota ei ole pakko ottaa vastaan enkä kyllä otakaan, ellei itselläni ole kosketuspintaa tuotteeseen/palveluun. Jos lähdetään rahankiilto silmissä tekemään yhteistyöjuttuja mennään mielestäni pahasti metsään. Vuosien varrella mullekin on tarjottu yhteistyökuvioita, joista on ollut pakko kieltäytyä. Joskus tuote ei ole ollut sellainen, jonka takana voisin seistä. Toisinaan on taas täytynyt kieltäytyä, kun aikataulu ei ole sallinut yhtään uutta yhteistyöpostausta.

Niiden eteen kun saa helposti kulumaan yhden työpäivän ja vähän päälle. Muodon vuoksi olen siis ottanut itselleni heinäkuun lomakuukaudeksi. Voin sanoa olevani lomalla. Mikä tarkoittaa sitä, että yritän pysyä pois blogista aina silloin tällöin 😉 Heittäydyn sängylle kirjan kanssa kesken päivän tai nukun päikkärit. Joten jos aina välillä tulee postaukseton päivä, niin ei huolta. Täällä lomaillaan. Olen tietoisesti rajoittanut yhteistyöpostausten määrää täksi ”lomakuukaudekseni”. Heinäkuu blogataan siis suurimmalta osin ex tempore. Mökillä kesäsateesta nauttien, kaupungissa muuttolaatikoiden keskellä istuen. Milloin mistäkin. Aika rennolla otteella sitä tulee muutenkin bloggailtua, mutta nyt heinäkuussa mennään vielä rennommin.

Jotkut ihmiset tarvitsevat sen neljä viikkoa lomaa. Itse olen aina ollut ekan lomaviikon jälkeen jo pikkuisen valmis töihin. Tiedän, että kuulostaa ihan hassulta. Ehkä se, että osaa nauttia hetkessä minimoi loman tarpeen. Tiedä häntä. Itselleni lomaa on sekin, kun pääsen keittiöön leipomaan. Kuten saan valokuvata leipomukseni. Vaikka valokuvaus on osa työtäni, on se myös samalla rakkaimpia harrastuksiani. Lauantaina mökillä leivoin tämän kesän ekan britakakun. Äiskän ohjeella. Meidän äiti teki muuten maailman parhainta britakakkua. Ei tämä vielä kertaakaan ole maistunut samalle kuin äidin tekemä, mutta jatketaan harjoituksia♥

BRITAKAKKU

pohja
125 gr voita
1 dl sokeria
3 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
3 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria

täyte
2,5 dl kuohukermaa
mansikoita

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri
3. Lisää keltuaiset voimakkaasti sekoittaen ja viimeiseksi vuorotellen
jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, ja maito.
4. Valmista marenki.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri vähitellen.
5. Levitä taikina lastan avulla uuninpellille leivinpaperin päälle hieman pitkän malliseksi pohjaksi. Levitä marenki raa’an pohjataikinan päälle kokonaiseksi levyksi.
6. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenkinkauniin ruskea. Pohjataikina jää hieman kostean tuntuiseksi. Jäähdytä hyvin.
7. Vatkaa kerma ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
8. Leikkaa kakkupohja kahtia (tai kolmeen osaan) ja irrota veitsellä leivinpaperista.
9. Nosta toinen puolisko kakkuvadille pohjaksi ja levitä kermavaahto ja mansikat päälle.
10. Nosta toinen pohjapuolisko täytteen päälle.
11. Koristele mansikoilla ja luonnon antimilla (varvuilla tms.)

Viikonloppuna ihastelin sitä, että miten taivas on aivan keltaisen oranssi siltä puolelta, mihin aurinko laskee. Ja purppuranliila taas sieltä toiselta puolelta. Kesäillat. Niiden avulla tankkaan voimia tulevaan syksyyn ja talveen. Mutta nyt menen tankkaamaan hetkiseksi läheisyyttä karvakorvan viereen ja sukellan Fjällbackan kauniisiin maisemiin mielikuvissani kirjan välityksellä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 02. heinäkuun 2017

BURGERIBILEET!

12

HEI HUOMENTA IHANAT!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat muistavatkin, että meillä juhlitaan 4. heinäkuuta vietettävää USA:n itsenäisyyspäivää. Tuo tapa juontaa juurensa niihin kuuteen vuoteen, kun mies rapakon takana asui. Yleensä koristeluina on toiminut se yksi ja ainoa miehen päällä oleva USA:n lippua kantava t-paita, mutta tänä vuonna otimme varaslähdön kyseiseen juhlaan ja sen kunniaksi koristelimme kesähuonetta hieman enemmän. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa ja sen myötä saimme herkullisia ja laadukkaita Hellmann’s Real majoneeseja tuomaan lisämakua juhlaamme. Eihän grillibileet ole mitään ilman hampurilaisia. Mökkiolosuhteissa burgerin sämpylät olivat valmiita kaupan sämpylöitä, mutta suosittelen kokeilemaan itse leivottuja. Tytöt maustoivat naudanjauhelihan ja prässäsivät tarkoitukseen soveltuvalla muotilla pihvit sopivan kiinteiksi. Mies toimi grillimestarina ja paistoi pihvit.

Hampurilaiset taas eivät ole mitään ilman majoneesia. Hellmann’s Real majoneesi on herkullista ihan sellaisenaankin, mutta burgereiden seurassa se on jo klassikko. Se sisältää  pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa ja runsaasti omega-3-rasvahappoja. Perinteisten käyttökohteiden lisäksi majoneesi taipuu myuös leivontaan. Oletteko kokeillut? Mä en ole, mutta aion kesän aikana kokeilla!

Meillä juhlapöytään valmistui burgereiden ja hampurilaiskastikkeen lisäksi kaksi majoneesipohjaista dippiä uunissa tehdyille lohkoperunoille sekä kaalisalaatti. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että olen majoneesiaddikti. Mietin, että tuleeko pöytään muiden syöjien mielestä liikaa majoneesipitoista tarjottavaa, mutta ei tullut. Kaikki sopivat niin hyvin yhteen ja juhlat olivat oikein onnistuneet.

Kaikki majoneesipohjaiset lisukkeet tein hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan iltaa. Varsinkin kaalisalaatti paranee ajan kanssa, joten sen voi huoletta tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Laadukkaan majoneesin avulla tästä tuli samettisen kermainen.

KAALISALAATTI
4:lle syöjälle

puolikas kevätkaali
4 porkkanaa
1 ananassäilyketölkki

Kastike
0,5 dl Hellmann’s Real majoneesia
1 prk kermaviiliä
2 rkl ananasmehua
suolaa & pippuria

-suikaloi kevätkaali ja porkkana
-lisää pienet ananaksen palat
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita se salaattiin
-laita tekeytymään jääkaappiin

Hampurilaiset eivät kaipaa mielestäni mitään muita mausteita kuin oikein hyvän majoneesin. Lapset toki laittoivat ketsuppia omiin hampurilaisiinsa, mutta me aikuiset menimme pelkällä chilimajoneesilla. Alla oleva resepti riittää mainiosti neljälle nälkäiselle, mutta tein sen tällä kertaa tuplana, sillä tiesin meillä olevan seuraavana päivänä ruokana ribsejä ja ajattelin kokeilla majoneesia myös niidenkin kanssa. Hienosti toimi chilimajoneesi bbq-kastikkeen kanssa myös ribseissä. Burgeriin se antoi kivasti potkua.

Sriracha-kastikkeen avulla tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan. Chilimajoneesi kaipasi myös hieman makeutta, joten loraus hunajaa ajoi tämän aseman.

CHILIMAJONEESI HAMPURILAISELLE
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl sriracha-kastiketta
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-säädä chilimajoneesin tulisuus sriracha-kastikkeella
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Dipit ovat oiva pari joko ranskalaisille tai sitten uunissa paahdetuille lohkoperunoille niin kuin meidän juhlapöydässämme. Grillissä paahtuneet solovalkosipulit maistuivat ihanalle. Jo pelkälläänkin, mutta dipissä ne maistuivat taivaalliselle. Lapset eivät yleensä ole olleet valkosipulin ystäviä, mutta tässä tapauksessa valkosipulin maku oli niin lempeä, että mieluusi dippasivat perunoitaan tähän viekkaasti lempeään valkosipulidippiin.

PAAHDETTU VALKOSIPULIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 yksikyntistä valkosipulia
-paahda valkosipuleita (kuorineen) grillissä noin 10 -15 minuuttia
-soseuta valkosipuli(t) haarukalla ja sekoita majoneesin kanssa
-anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia

Aina Lapissa ollessamme täytyy ainakin kerran päästä maistamaan erään rinneravintolan ranskalaisia perunoita, jotka tarjoillaan sinappidipin kanssa. Olen kehittänyt itselleni jonkin sortin addiktion sinappidippiin. Kertaakaan en ole itse onnistunut valmistamaan yhtä hyvää sinappidippiä, mutta nyt osuttiin kyllä lähelle 🙂

SINAPPIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl karkeaa sinappia
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Onneksi tämän postauksen kuvien myötä pystyn matkaamaan takaisin tuonne kesäiseen lauantai-iltaan mökille. Vaikka ystävien kanssa on kiva istua iltaa, niin ei se ole lainkaan hassumpaa ihan oman perheen kerakaan. Kaiken kruunasi vielä aterian loppupuolella aurinko, joka alkoi pilkottamaan pilviverhon takaa.

Hei, mikäli innostuitte majoneesista yhtä paljon kuin tämä majoneesiaddikti, kannattaa käydä katsastamassa Hellmann’sin Facebook-sivut sekä Instagram. Nuo ovat resepti-inspiraatiota pullollaan!

LUKIJAKILPAILU

Ideoi oma herkullinen Hellmann’s majoneesireseptisi ja kirjoita se tämän postauksen kommenttiosioon. Kolme onnekasta voittaa Hellmann’sin herkullisen tuotepaketin (arvo noin 15 euroa). Kilpailuaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 9.7. klo 12.00. Kilpailun säännöt löydätte täältä.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 27. kesäkuun 2017

DINNER FOR ONE / KREIKKALAINEN PANNUKAKKU

14

HEISSULIVEI!

Voi kun voisin välittää ruudun kautta teille tuoksun, jossa yhdistyvät feta, aurinko, sipuli ja rakkaus elämään♥ Sellainen täällä tällä hetkellä leijailee. Instagramin puolella seuraavat ovatkin saaneet nähdä tätä uutta keittiötä hieman laajemmin kuin aiemmin. Myös tuon kauniin (kauneus on katsojan silmässä ;)) näkymän pikkuikkunasta. Kamalaa mutavelliä tuo meidän takapiha, mutta naapurin syreenit kukkivat kovin kauniisti. Pikkuhiljaa olen tuonut keittiöön tavaroita. Vielä täytyy alasokkelit naputella kiinni ja poistaa turkoosit suojamuovit kaapeista sekä lattian suojamatto. Sitten olemme keittiön suhteen valmiita.

Nyt kun mies alkoi uudet työt, niin reissut lisääntyivät huimasti. Mutta kuten totesin aiemmin, niin se on meille arkipäivää. Lasten ollessa ihan natiaisia olin aika paljon viikot yh:na. Nythän tämä jo menee siis ihan rutiinilla. Tykätään viettää tyttöjen kanssa laatuaikaa kolmistaan. Toki sitä toista on ikävä. Varsinkin iltaisin. Varsinkin niitä illan hetkiä kaipaan, kun syömme myöhäisen iltaruoan kaksin ja juttelemme niitä näitä. Tai olemme juttelematta. Pääasia, että se toinen on läsnä.

Kolmistaan kun ollaan tyttöjen kanssa niin usein teen ihan perusarkiruokaa. Nakkikastiketta ja perunoita, italianpataa, kalakeittoa. Miehen ollessa kotona tykkään aina silloin tällöin testata jotain erilaista. Niille meidän myöhäisille arki-iltojen myysseille. Tänään mietin, että miksen mä voisi nauttia siitä hieman erilaisesta ruoasta myös yksikseni. Päivällinen yhdelle. Kun ne kaksi olivat jo syöneet eilisen illan italianpadan jämät. Mieleni teki kreikkalaista salaattia, mutta myös jotain lämmintä. Marian keittiön uunissa valmistui kreikkalainen pannukakku. Dinner for one.

KREIKKALAINEN PANNUKAKKU

taikina
4 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
suolaa
1 rkl juoksevaa margariinia

täytteet
tomaattia
kevätpunasipulia
fetajuustoa

-sekoita taikinan ainekset keskenään
-kaada voideltuun uunivuokaan tai uuninkestävään paistinpannuun
-lisää päälle siivutettua tomaatti ja kevätpunasipulia
-ripsottele päälle vielä reilusti fetajuustoa
-paista 200 asteessa noin 30 minuuttia
-nauti!

Hei muistattehan te nauttia muuten tästä kesästä? Suomen ihanasta suvesta. Vaikkei sitä aurinkoa ja hellettä ihan joka päivälle riitäkään (better days are coming my friend…), niin onhan tää nyt ihmisen parasta aikaa. Sateenropina on ehkä ihanin ääni, minkä tiedän. Varsin rauhoittava. Kesällä kivointa on se, että elämä alkaa vasta tällain illalla. Itse olen armoton illan torkku yleensä, mutta kesäisin musta tulee illan virkku. Kello lähentelee usein yhtä yöllä, kun maltan lopettaa päivän askareet. Aika ohuilla yöunilla mennään, mutta ehtiihän sitä nukkumaan sitten syksyn pimeilläkin 🙂

Mutta nyt kohti muistipelimatsia. Lapset löysivät mun vanhan eläinaiheisen muistipelin mummulasta. En tiedä onko se tämä vanheneminen vai mikä, mutta kyllä mua viedään niin muistipelissä kuin Unossakin kuin litran mittaa. Pitäis alkaa skarppaamaan asian suhteen 😀

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »