perjantai 12. tammikuun 2018

Terveellisemmät naposteltavat perjantai-iltaan

4

HEI HELLUREI

ja kannat kattoon; se olis perjantai ja viikonloppu edessä! Viikonloppu, jolle ei ole mitään ohjelmaa. Ihanaa! Huomenna pyörähdetään koko perheen voimin vähän kaupungilla ja mieli tekisi taas mennä johonkin Escape Room -tyyppiseen juttuun. Viimeksi tytsytkin olivat siellä ihan liekeissä. Ehkä räväytysmatseja ja löffäilyä. Hiihtosuksille annetaan kyllä kans kyytiä, kun on luvattu niin mahottoman hienoa ilmaakin. Esikoisen kanssa tämä perjantai-ilta kuluu työhuoneen koko seinän levyistä kaappia siivotessa. Sinne kun muuton yhteydessä tungettiin tavaraa vaikka kuinka. Ihan turha katsokaas lähteä ostamaan tänne työhuoneeseen säilytyskalustetta, ennen kuin on saanut tuon kaapin siivottua. Veikkaanpa, että sieltäkin vapautuu pari vetolaatikkoa mun blogitarvikkeille siivouksen jälkeen 🙂

Vaikkei suolaiset herkut niin pannassa olekaan, poislukien toki sipsejä sun muita, niin silti niidenkin suhteen on tammikuu menty melko kurinalaisesti. Mieli on tehnyt kaikkea terveellistä herkkua ja naposteltavaa. Lehtikaalisipsien kanssa koin aikoinaan salamarakkauden, mutta rakkaus tyrehtyi, kun tukahdutin suhteemme liialla intohimolla. Yhteishyvä -lehdessä näin punakaalisipsien ja avokadodipin ohjeen ja päätin sitä kokeilla. Onneksi kokeilin, sillä tästä tuli mun suosikki. Heh, ehkä muunkin perheen suosikki, jos näitä olisi heille jäänyt 😉 Pikkuisempi kävi kyllä muutaman sipsin dippaamassa ja totesi olevan hyviä! Ehkä lasten makuun sipseihin lorahti liikaa mustapippuria…

Kaikkien löytämäni ohjeiden mukaan paistoaika olisi pitänyt sipseillä olla noin pari tuntia. Noh, minä kiireisenä lisäsin volyymia lämpömittarissa ja paistoin noin 45 minuuttia. Ihan kivasti rapsakoituivat, mutta mikäli teillä on aikaa, niin paistakaa ohjeen mukaan! Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

PUNAKAALISIPSIT & AVOKADODIPPI

punakaalin lehtiä
loraus öljyä
hyppysellinen sormisuolaa
mustapippuria

-poista kaalin lehdestä lehtiruoti ja pienistele kaali sopiviksi paloiksi
-sekoita kulhossa kaalinlehdet, öljy, suola ja mustapippuri
-paista 150 asteessa noin kaksi tuntia välillä käännellen
(tai tee niin kuin minä ja paista 200 asteessa noin 45 minsaa välillä käännellen)

1 avokado
1/2 sitruunan mehu
loraus vettä
tuoretta korianteria

-kuori avokado ja poista kivi
-sekoita aineet blenderissä sekaisin

Varoituksen sana; näihin tulee himo! Mutta mieluummin näihin kuin niihin manhattansipseihin, joihin joskus oli himo 😀 Nyt himotukset on onneksi taltutettu tältä erää ja tie käy kohti kauppaa. Iltaruoaksi lapset haluaisivat pizzaa…ehkä senkin voisi valmistaa astetta kevyemmin. Ilman niitä salameita ja aurajuustoja. Tai sitten ei, aika näyttää!

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


tiistai 09. tammikuun 2018

3 x NICE CREAM

13

HEIPSUN!

Miten on mahdollista, että vielä viime viikolla rakastin pimeitä talvi-iltoja ja joulukuusen välkkyviä valoja ja tänä aamuna aamuauringon noustessa tunsin suurta rakkautta juuri sitä hetkeä kohtaan lintujen sirkuttaessa taustalla? No onhan se onni, että meillä on monta mahdollista hetkeä, joita säiden puolesta rakastaa. Kai se on kuulkaas sitä sopeutumista. Hetkessä elämistä ja elämässä nauttimista. Tai sitten se on se kuuluisa ”naisilla on oikeus muuttaa mieltään” -lause, joka totta totisesti pitää paikkansa 😀

Mutta yhden suhteen en koe, että mulla olisi oikeutta muuttaa mieltäni. Ainakaan ihan heti. Ja se on toi sokerin poisheivaaminen ruokavaliosta, josta jo eilen juteltiinkin. Senpä takia olen tässä reilun viikon mittaan opetellut jälleen rakastamaan sokerittomia (siis sellaisia, joihin olisi lisätty sokeria) herkkuja. Oppinut jälleen maistamaan aitoja makuja. Kerroinkin, että suurta herkkuani raakakakkujen lisäksi ovat nice creamit. Se oli pari vuotta sitten, kun tein ekan kerran banaanimaapähkinäjäätelöä ja sen jälkeen se on ollut kuulkaas menoa. Tuon myötä viipaloiduista banaaneista on tullut meidän pakkasen vakiovieraita. Milloin niitä sujahtaa smoothieen, milloin jädeen. Joskus myös ihan suoraan suuhun imeskeltäväksi.

Nice creamit ovat heti valmiita syötäväksi, mutta usein teen niitä kerralla sen verran paljon, että riittää useammalle syöntikerralle. Niin tälläkin kertaa. Perinteisen banaanimaapähkinäjäätelön jätin tällä kertaa väliin, mutta tein kolme uutta makua. Siis itselleni, teille nämä toki voivat olla tuttua kauraa. Ihan ensiksi soseutin blenderissä noin viiden banaanin jäätyneet viipaleet ja sitten jaoin tuon seoksen kolmeen kulhoon. Yksi kerrallansa kaadoin blenderiin ”mausteiden” kera. Saaden aikaan taivaallisia makuja mansikasta, lakritsista ja matchasta.

MANSIKKA NICE CREAM

1,5 banaania
5-6 pakastemansikkaa

-surauta blenderissä sekaisin

***********

LAKRITSI NICE CREAM

1,5 banaania
2 tl raakalakritsijauhetta

-surauta blenderissä sekaisin

***********

MATCHA NICE CREAM

1,5 banaania
1 rkl maapähkinävoita (käytin Urtekramin crunchya)
1-2 tl matchateejauhetta

-surauta blenderissä sekaisin

Mä tykkään hieman sulaneista nice creameista. Mutta jos haluaa oikein jämäkkää jädeä, niin kantsii laittaa blendauksen jälkeen jäätelö vielä hetkeksi pakkaseen. Tosin, jos pääsee jäätymään kovin, niin kantsii ottaa sitten taas vastaavasti sulamaan ennen syömistä 🙂 Kuten ylläolevista resepteistä näette, niin ei ole rakettitiedettä tämä terveellisesti herkuttelu! Tuo matcha nice cream oli jännän makuista. Vaikka tykkään matcha teestä ja matcha latesta, niin tämä vaatii muutaman maistelukerran kyllä, että muuttuu mieleiseksi. Lakritsi nice cream nousi nice creamien kuninkaaksi samantien. Raikas mansikka nice cream tulee varmasti tulevan hellekesän (jep, näin uskon) repertuaariin jäädäkseen.

Olisi kiva tietää, millä te herkutteletten näin karkki/sokerilakon aikana?
Nice creamien ja raakakakkujen lisäksi pahan päivän pelastaa esimerkiksi lakritsitaatelit ♥ 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 07. tammikuun 2018

Kolme uutta tuttavuutta & samettinen maa-artisokkakeitto

4

HEIHEI IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu 🙂 Perjantaina taisin InstaStoryn puolella kertoa, että viikonlopun tavoitteena on nukkua. Tavoite saavutettiin 110%, joten sinänsä huippua. Enpäs ihan heti muista, koska viikonloppuisin olisi riittänyt unta reilusti yli kymmeneen. Hyvien unien lisäksi vähän kulttuuria, ulkoilua ja urheilua. Hyvää ruokaa ja perheen kesken laatuaikaa. Taas jaksaa 🙂

Viime viikolla juteltiin HeVi -osaston helmistä ja kausikasviksista ja -hedelmistä. Vaikka uljas palsternakka ja rouhean rujo maa-artisokka taitavat vissiin kuulua pikemmin loppuvuodelle tuon kausikalenterin mukaan, niin silti ne pääsivät viime viikon ostoslistalleni. Komistuksen eli romanesco -kaalin kanssa. Kolme uutta tuttavuutta, joista ajattelin valmistaa ruokaa. Se on vähän niin, että meillä on pitäydytty niissä tutuissa ja turvallisissa kasviksissa, mutta kuten kerroin niin ei pitäydytä enää. Sen verran monipuolisesti meillä nykyään on kaupoissa tarjontaa. Muistakaahan antaa uusille mauille mahdollisuus!
Kaunista romanesco -kaalia voisin käyttää ihan sisustuselementtinäkin, mikäli säilyisi. Mutta uskonpa, että se pääsee heti huomenna uuniin paahtumaan srirachakastikkeen kanssa. Palsternakasta voisin kokeilla tehdä ohuita lastuja ja valmistaa uunissa näistä sipsejä. Maa-artisokalle en keksinyt muuta käyttökohdetta kuin samettinen sosekeitto. Mikäli ravintolassa on tarjolla maa-artisokkakeittoa alkupalana, niin usein tuohon tarjoukseen käyn kiinni. Rakastan keiton makua. Itse tein päälle tuollaisen sitruunaisen basilikaoöljyn, mikä toikin keitolle mukavaa vivahdetta.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkia
oliiviöljyä
vettä
mustapippuria
suolaa
n. 2 dl kermaa
(käytin Kevyt & Paksu -kermaa)

-kuori maa-artisokat ja palastele ne pieniksi
-kuullotta kattilassa öljyssä
-lisää vettä niin, että maa-artisokat juuri ja juuri peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja roiskaus mustapippuria
-keitä noin 15 minuuttia
-soseuta sauvasekottimella ja lisää kerma
-tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää

Tarjoile sitruunaisen basilikaöljyn kanssa!

Niin hyvää, helppoa ja terveellistäkin! Uskon, että kerman voi tarvittaessa korvata esimerkiksi kookoskermalla/maidolla tai mantelimaidolla, mikäli maitotuotteet eivät kuulu ruokavalioon. Mikäli olisi aikaa, olisin tehnyt tämän suussa sulavan keiton kanssa siemennäkkäriä. 

Ihanan viikonlopun jälkeen on edessä ihana viikko; olen varannut koko viikon pelkästään blogitöille. Poislukien huomenna paria tuntia, jotka menen tekemään töitätöitä. Viikolla saan käyttööni työhuoneen täältä meiltä kotoa, joten sitäkin tulee sisustettua. Ehkä myös vilautettua blogin puolellakin. Muuten tuossa on jonossa jos jonkinlaista terveysherkkua ensi viikolle. Ensin pitää vain valmistaa ja kuvata ne. Myös niitä arjen säästövinkkejä voitaisiin vilaista joku päivä.

Nyt räväytysmatsi käyntiin ja sitten ysiksi töllöttimen äärelle; mulla on maailman huonoin leffamaku, mutta silti ajattelin vinkata, että klo 21.00 tulee The Hangover part 2 Neloselta, joka kuuluu ykkösosansa kanssa niihin leffoihin, joita voisin katsoa monta kertaa kuluttamatta niitä 😀 (miksei täältä löydy sellaisia apinaemojeita, joilla on kädet silmillä? Niitä tulisi tähän ainakin rivi!)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


torstai 04. tammikuun 2018

HeVi-osaston helmiä & herkullinen kasvisvuoka

8

HEIPPATIRALLAA!

Olen joskus kertonutkin, että olen tainnut olla kasvissyöjä edellisessä elämässäni. Sen verran rakastan salaatteja ja kasvisruokia ylipäätään. Kalasta en voisi luopua, broitsusta ja punaisesta lihasta kyllä. Tai ainakin vähentää niiden käyttöä. Tässä tammikuun alkupäivinä on käynyt huomaamatta niin, että meillä ei ole syöty yhtään punaista lihaa tai broileria. Liekö siinäkin syy tähän yhtäkkiseen keventyneeseen oloon. Yleensä, kun meillä on arjessa tupattu syömään sitä jauhelihaa liki joka toinen päivä. Ainakin silloin, kun en ole suunnitellut ruokalistaa etukäteen ja ostanut raaka-aineita koko viikon varalle. Eikä siinä mitään, jauheliha on helppo ja hyvä raaka-aine 🙂 ID

Viime loppysyksynä koin (totaali)repsahduksen ruokavaliossani, ei vain niiden makeisten suhteen vaan myös hedelmien ja kasvisten suhteen. Saatoin mennä kokonaisen viikon ilman hedelmän hedelmää. Mustikoita tuli syötyä joka päivä, mutta ei hedelmiä. Kasviksia tuli syötyä jonkin verran. Aina silloin tällöin kuntouduin salaattien tai sosekeittojen suhteen. Mutta silti  kasvisten syöntini oli ehkä 20-30% siitä mitä normaalisti. Ja tiedättekö mitä? Se tuntui kropassa. Olotila oli sellainen pöhkö ja hieman pöhöttynyt.

Mutta nyt, kun on tämä vita nueva eli uusi elämä, niin bring them on! HeVi -osaston antimet nimittäin. Kauppakassitilauksen tein tällä viikolla tämän osaston tuotteisiin panostaen. Netistä kun selaa saa aika pian selville, että mitkä ovat niitä kauden sesonkikasviksia ja -hedelmiä. Mitä HeVi-osaston helmiä kannattaa suosia milloinkin. Edullisuus- ja ekologisuusasiat sekä tuotteiden tuoreus ja maku edellä mentäessä on syytä vilaista esimerkiksi tätä informatiivista taulukkoa ennen kauppaan suuntaamista. Sen ansiosta meillä löytyy tällä viikolla jääkaapista mm. punakaalia, porkkanoita, avokadoa ja appelsiineja. Ajatuksena tehdä huomiselle illalle esimerkiksi punakaalisipsejä ja avokadodippiä. Pysykäähän siis kuulolla, jos kiinnostaa!

Kauden kasviksia ei löydy tästä ihanan herkullisesta kasvisvuoasta, joka kuvissa vilahtelee, mutta senkin uhalla jaan reseptin teille. Tämä nimittäin oli niin hyvää, että jopa mies ja toinen tytöistäkin tykkäsi. Aina näin ei ole näiden ”äiti taas näitä sun kasvispöperöitä” -ruokien kanssa 😉

HERKULLINEN KASVISVUOKA

1 myskikurpitsa
2 punaista paprikaa
1 tlk kikherneitä
loraus oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
loraus hunajaa
(piccolo)basilikaa

Päälle
 2 rkl maustamatonta jugurttia/kermaviiliä
tuoretta minttua

-kuori mystikurpitsa ja palastele se sekä paprika
-lisää ne uunivuokaan
-valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää vuokaan
-lorauta päälle oliiviöljyä ja sekoita
-pyöräytä mausteeksi muutama pyöräytys mustapippurimyllystä, lisää loraus hunajaa ja pilko päälle basilikaa
-paista 225 asteisessa uunissa noin 25-30 minuttia
-tarjoile kermaviilin ja tuoreen mintun kanssa

Mikähän siinä muuten on, että tosi moni ruoka on kuvauskelpoisempi ennen sen valmistamista 🙂 Kuten tämä kasvisvuoka. Maku tosin vain parani uunissa olon jälkeen. Hei nyt kohti ekaa sokerittoman tammikuun tulikoetta; saamme töiden jälkeen kahvitusvieraita, joille tarjoamme herkkuja. Sellaisia herkkuja, jotka eivät ole sallittuja itselleni (eikä kyllä tuolle miehellekään, mutta harjoittaa kuulemma sokeritonta tammikuuta soveltaen :D). Taidan pyöräyttää itselleni pallon banaanijädeä, kun pakkanen pullistelee banaaneita.

ILOISTA TORSTAI-ILTAA,


maanantai 18. joulukuun 2017

Äidin lusikkaleivät & co

10

MOIKKAMOI MAANANTAI!

Ja hei ai vitsit, voiko jouluviikko alkaa ihanammin kuin lumisateen merkeissä? Ei voi! Täytyy sanoa, että vaikka rakastan tehokkuuden tunnetta ja tekemisen meininkiä, niin nyt on aivan puhki eilisistä kahvitteluista. Tai ei niinkään kahvitteluista, mutta siitä etukäteisleipomisesta (miehen mielestä etukäteissäädöstä :D). Hienosti tarjottavat upposivat eikä meille oikeastaan jäänyt kuin marenkikranssia ja tuota piparkakkuvuokaleipää. Lusikkaleipiä jäi myös muutama.

Perjantaina Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin pienistä kommelluksista lusikkaleipiin liittyen. Ensinnäkin aamulla reseptin äidin reseptiarkistoista löydettyäni olin hetken aikaa sormi suussa. Reseptin määrät ovat grammoina. Meinasin jo kääntyä googlen puoleen, mutta onneksi esikoinen muisti, että mummun talousvaaka oli vielä kaapissa. Kaivettiin vaaka esiin, mutta en luottanut siihen. Joten guugletin 🙂 Seuraava koetinkivi oli se, että ohjeissa luki vain että ruskista voi vaaleanruskeaksi. Ei mitään muuta. Ei paistoaikoja tai saatikka sitä, että mitä sokerille, soodalle ja vehnäjauhoille tehdään. Päätin soveltaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika onnistuneesti sovellettu.

Kun ottaa huomioon, että leivontaprosessissa oli muutama pieni vastoinkäyminen. Ensinnäkin mielestäni taikina oli liian löysää -> se meni pariksi tunniksi jääkaappiin. Sieltä tullessaan oli kivikovaa -> pääsi mikroon 😀 Ekan pellin tuskailin lusikkani kanssa, kun lusikkaleivistä ei tullut lainkaan sellaisia kuin äipällä. Kunnes pikkuisempi tuli ihmettelemään, että mitä mä teen. Neuvoi miten mummu nuo aikoinaan teki kahdella lusikalla, joten toinen pellillinen onnistui paremmin. Koska kiire painoi päälle leivonnoissa, niin asettelin lusikkaleipien kannet ja pohjat nätisti muovirasiaan. Ehkä ne oli vielä vähän lämpimiä (lue: liki kuumia). Eilen aamuna niitä jääkaapista poisottaessani selvisi, että mulla oli yksi iso lusikkaleipäkasa. Ei muuta kuin mikron kautta jälleen.

Huh, mutta maku oli priimaa. Vaikka voi vähän ruskistuikin liikaa 😉

LUSIKKALEIVÄT

200 g voita
200 g sokeria
3,5 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
300 g vehnäjauhoja
vadelmahilloa

-ruskista voi vaaleanruskeaksi (varo ettei pala!)
-lisää sokerit ja anna seoksen jäähtyä
-siivilöi sekaan jauhot ja sooda
-muotoile kahden teelusikallisen avulla lusikkaleipiä (jep, sellaisia kauniimpia kuin mulla)
-paista uunin ylätasolla 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jäähdytä
-täytä vadelmahillolla

ID

Siellä ne lusikkaleivät kavereineen sulostuttivat eilisen juhlapöydän. Jotain uutta ja jotain vanhaa -meiningillä mentiin. Suolaisiksi valikoituivat ruisnapit tuorejuustokinkkutäytteellä sekä lohifetakolmiot. Nyt vielä muutama työjuttu ja sitten kohti kotia. Josko tänä iltana sitten ehtisi korkkaamaan joululahjaostokset tälle vuodelle 😉

MAANANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »