tiistai 30. tammikuun 2018

Resepteistä parhaimmat ♥

32

HEIPSUN IHANAT

siellä ruutujen takana! Toivottavasti teillä on ollut mukava tiistai. Täällä ollaan oltu eilisen kotitoimistopäivän jälkeen täysin maalitehtaan työn touhussa, mutta blogi on ollut mielessäni tämän tästä. Eikä vähiten sen takia, että tänään on luvassa yksi mun lemppariaiheista ikinä. Nimittäin maailman parhaimman äidin maailman parhaimpiin resepteihin sukeltamista. Ruokamuistot, varsinkin leipomismuistot elävät vahvasti mukana lapsuudesta. Olenkin kertonut, että pikkutyttönä mun suosikkiherkku oli äidin tekemä suklaapelti. Reseptin taas oli saanut omalta äidiltään. Meidän äidiltä jäi monia ihania keittokirjoja, mutta silti mikään ei voita tuota paperikasaa rottinkikorissa.

Sieltä löytyy lehtileikkeitä, joissa on niitä äidin hyväksi toteamia reseptejä, mutta mikä ihaninta; sieltä löytyy äiskän käsin kirjoittamia reseptejä. Just niistä ruoista ja herkuista, joita meillä tehtiin kotona. Ja tiedättekö, että eilen kun niitä selasin tuossa olkkarin pöydällä niin sieltä tulvahti tuttu ja turvallinen tuoksu ♥

Tukholmasta ostin reseptikirjan. Tarkoitukseni oli kirjata siihen omia lempireseptejäni, mutta eilen aamulla koin ahaa-elämyksen. Kirjoitan siihen äiskän parhaimmat reseptit. Jossain vaiheessa sain idean, että vaikka reseptit tilaa vievätkin alkuperäismuodossaan, niin en lähde niitä kirjoittamaan puhtaaksi. Noihin lappusiin kun sisältyy niin paljon elämää.ID

Kuten näkyy tuosta suklaapellin ohjeesta, niin se on ollut vahvasti läsnä leivontahetkistä. Myös mummuni pari reseptiä pääsee arvoisalleen paikalleen kansien väliin. Rahkaomenakakkua en ole ikinä vielä itse tehnyt, mutta siinä seuraava leipomisprojekti. Tuo smetanassa haudutettu broilerisuikalelaatikko on yksi maailman maukkaimmista ruoista, suosittelen! Muistan mummuni tehneen sitä aina, kun menimme kylään ruoka-aikaan. Hukan teillä on vielä muutama resepti; äidin hirvipaistin voittanutta ei ole eikä kyllä kaalikääryleidenkään. Varsinkin sen kaalikääryleiden kastikkeen reseptiä kaipaan kovin. Voipi olla, että ne tuolta lehtileikkeiden seasta vielä löytyvät 🙂 Sain myös sellaisen idean, että täytyy teettää tästä reseptikirjasta kopioita ja antaa aina jokaiselle kotoa pois muuttavalle mummun lapsenlapselle mukaan mummun reseptiarkiston helmiä. Näin ne muistot jatkuisivat ja jalkautuisivat sukupolvelta toiselle.

Toivon, että teilläkin on niitä ihania ruokamuistoja lapsuudesta. Muistoja, joita välittää eteenpäin mahdollisesti omille lapsille. Hei nyt takaisin työn touhuun hieman venyneeltä iltapäiväkahvitauolta! Ollaanhan taas kuulolla 🙂

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 21. tammikuun 2018

Suloisen sunnuntain leivontapuuhissa

9

HEIPPAHEI IHANAISET

ja suloista sunnuntai-iltaa! Niin se vaan hujahti viikonloppu ohi silmänräpäyksessä. Tai siltä se tuntuu, mutta hirmuisesti saatiin tehtyä ja mikä pääasia, oltiin tekemättä mitään. Keittiössä on tullut vietettyä aikaa ja mikäs siinä viettäessä, nimittäin viihdyn keittiössä. Kuten hyvin tiedätte 🙂 Eilen siellä valmistui niitä esittelemiäni suklaakeksejä. Joille kuopus antoi tänään nimen kumikeksit. Kröhöm, ne olivat kieltämättä vähän nahistuneet huoneen lämmössä. Tänään keittiöstä leijaili pitkästä aikaa tuoreen leivän tuoksu. Pataleipää olen yleensä tehnyt pitkän kaavan mukaan. Niin, että olen laittanut taikinan tekeytymään jo edellisenä päivänä.

Tänä aamuna, kun alkoi tekemään vastapaistettua leipää mieli, niin mietin, että mitenköhän tuo leipä rapsakoituu ilman kohottamisia. Päätin pestä koiran ja alkaa tuumasta toimeen. Jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt ensin taikinan ja antanut sen kohota koiran pesu- ja kuivausoperaation ajan. Olisi saanut nimittäin kohota kolme tuntia. Nyt kun on otettu Tobylle talviasut käyttöön, niin takkuja sikiää silmissä ja kolme tuntia on se karkea keskiarvo, jonka pesuoperaatioon saa kulumaan 😀

Joten koska en ollut kaukaa fiksu, niin taikina kohosi vain puolisen tuntia. Mutta ilokseni totesin, että se oli tarpeeksi. Leivästä tuli niin loistava, että saas nähdä riittääkö sitä miehelle, joka palaa kotiin tuossa tunnin päästä 🙂

NOPEA & RAPEAKUORINEN PATALEIPÄ

7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
loraus hunajaa
3 dl vettä

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hunaja
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Korostan kohtaa kahdeksan 🙂 Nimimerkillä oli hitusen vaikea leikata kuumaa leipää. Joskus korvaan osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla, mutta nyt ruisjauhoja ei löytynyt kaapista. Mutta hei, toimi tällainkin loistavasti ja jälleen päätin, että pitääkin alkaa taas leipomaan leipää useammin.

Nyt niiden kommenttien kimppuun, vihdosta viimein. Kiitos niistä ihanat ♥ Huomenna todennäköisesti luvassa vielä ruokajuttuja, mutta muuten ensi viikolla asiaa koirista, säästämisestä ja parisuhteesta. Ellei sitten tule taas akuutimpia aiheita. Suunnittelematta paras 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


lauantai 20. tammikuun 2018

Sokerittomat suklaakeksit & lauantaiset

6

CIAO CIAO!

Siinä missä aiemmin perjantait olivat suosikkipäiviäni ja sen jälkeen sunnuntait, on nyt kiilannut vahvasti kärkeen lauantai. Lauantait on leppoisia, eihän siitä pääse mihinkään. Vieläkin kikattelen tuolle eiliselle teatterinäytökselle. Mikäli teillä on asiaa tänne Tampereen suuntaan tai olette täällä jo valmiina niin käykää katsomassa Frenckellissä Miehenkäyttöopas. Aivan h-u-i-k-e-a! Jotain kertoo jo se, että se yksi nessu, joka mulla oli mukana oli ihan litimärkä esityksen jälkeen. Kyyneleet valuivat meikkien kanssa pitkin poskiani, sillä ei vain pystynyt lopettamaan nauramista. Tiedättekö, että on naurua ja sitten on naurua. Sellaista tikahduttavan pakahduttavaa hepulinaurua, jota ei pysty lopettamaan. Se oli eilen sellaista. Naurutykitystä koko parin tunnin ajan.

Nykymaailma vaatii paljon ja mutta se on se huumori, joka kantaa. Eilisessä pätkässä laitettiin halvalla sekä miehiä että naisia, joten tasa-arvoasioihin ei kannata puuttua tämän osalta. Samaistumiskohtia oli niin monia. Tosin yleistääkään ei sovi. Mutta me tykkäsimme, että tuo oli niin huumorimielellä tehty, että kenenkään ei tarvitse suivaantua. Muun muassa Ikean kaapin kokoamispätkä. Mieshän ei voi katsoa sitä ohjevihkoa. Ei sitten millään. Sitten päästellään ärräpäitä ja apua tarjotessaan saa vastauksen ”en tartte apua”, vaikka oikeesti tarviskin 😀

Eilisen ansiosta on tänäänkin posket kipeänä ja olotila on sellainen pulppuavan iloinen. Niin iloinen, että kotitöitä on ollut ihana tehdä ja pyöräytinpä siinä vaivihkaa iltapäiväkahville myös keksejä. Pitkästä aikaa näitä peruskaurabanaanikeksejä, joihin lisäsin vähän suklaista makua raakasuklaajauheella.

SOKERITTOMAT SUKLAAKEKSIT

2 banaania
2,5 dl kauraryynejä
1 tl leivinjauhetta
loraus hunajaa
kourallinen rusinoita
1 rkl raakakaakaojauhetta

-muussaa banaanit ja sekoita muussattuihin banaaneihin muut aineet
-nostele lusikalla leivinpaperin päälle noin 12-15 nokaretta
-”lätistä” nokareet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla

Paistoin nämä muuten ritilän päällä, niin pohjistakin tuli rapsakat! Tälle päivälle on agendassa vielä ulkoilua ja sitten on pakko hautautua sohvalle tuon kirjani kanssa. Niin ihania kuin nuo Carlos Ruiz Zafonin kirjat ovatkin, niin ei auta pitää montaa päivää taukoa lukemisessa; itse ainakin unohdan kuka on kukakin ja mitä on tapahtunut. Lisäksi luvassa myös kommentteihin vastaamisia ja ehkä pientä kuntopiiriä. Ex tempore -meiningillä mennään, kuten elämässä vähän yleensäkin 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


keskiviikko 17. tammikuun 2018

Herrrrkullinen startti päivään

10

MOIKKAMOI JA KIRPSAKKAA KESKIVIIKKOILTAA!

Täytyy kyllä sanoa, että vitsit että tuntuu hyvältä, että meillä on pitkästä aikaa, ainakin täällä Tampereen suunnalla, talvi. Lunta ja pakkasta. Talven lisäksi keskiviikkopäivää on ilahduttanut se, että neljän jälkeen töistä kotiinpäin ajaessa oli vielä valoisaa. Tänään ajattelin jutella teille aamupalasta ja sen tärkeydestä. Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että olen joskus aiemminkin aamupalajuttuja täällä rupatellut. Lyhyenä introna kerrottakoon sen, että en nuorena syönyt aamuisin mitään aamupalaa. Opiskeluaikoina aamupalana toimi Pims -keksipaketin toinen pötkö ja pari kuppia kahvia. Sitten tulin järkiini ja aloin panostaa aamupaloihin. Aamupalat kun ovat ainakin oman päiväni ponnahduslauta. Ilman niitä en pärjää tai pärjään, mutta sitten napostelen pitkin päivää. Tuntuu, että aamupala tuo myös tehokkuutta päivään.

Puuro on ollut pitkään meillä se suosikkiaamupala. Pari vuotta söin melkein joka ikinen aamu turkkilaista jugurttia mustikoilla. Kunnes tuli täysstoppi. Siirryin leipään. Kunnes löysin Alpron kookosjugurtin. Sitä tulee edelleen syötyä aamupalaksi, mutta välillä kaipaa vaihtelua. Puuro toimii aina, mutta pitkästä aikaa viikonloppuna tuli tehtyä superhelppoja ja herkullisia pannareita. Niitähän voi varioida miten tahansa. Täältä löytyy aiemmin jakamani versio kardemumma-mustikkapannukakuista, jotka tein pienellä lettupannulla. Yleensä aamujen helpotukseksi paistan isommat pannukakut. Pannukakkujen perusresepti menee näin:

GLUTEENITTOMAT JA MAIDOTTOMAT PANNUKAKUT

2 munaa
n. 2 dl mantelijauhetta
2 tl psylliumia
mantelimaitoa
ripaus sormisuolaa

-sekoita munien rakenne rikki kulhossa
-lisää mantelijauhetta (itse lorotan sitä suoraan purkista, mittaamatta), ripaus suolaa ja psyllium
-lisää mantelimaitoa niin paljon, että seoksesta tulee hieman lettutaikinaa paksumpi
-paista kookosöljyssä pannulla kolme pannukakkua tai kaksi hieman isompaa pannukakkua

Yleensä lisään taikinaan myös kanelia. Mikäli haluaa taikinaan makeutta voi siihen lisätä esimerkiksi hunajaa. Pannareiden päälle pääsi tällä kertaa kasvispohjaista maustamatonta jugurttia, kookoslastuja, mustikoita, hunajaa ja itse tehtyä granolaa,

GRANOLA

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl rusinoita
1 dl cashew-pähkinöitä
5 rkl kookosöljyä
1 rkl hunajaa
kanelia

-sekoita kuivat aineet keskenään (poislukien kaneli)
-sulata kookosöljy kattilassa ja lisää siihen hunaja sekä kaneli
-anna hunajan sulaa öljyyn
-lisää seos kuivien aineiden joukkoon ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
-paista 175 asteessa noin 40 minuuttia välillä sekoittaen
-anna jäähtyä (nimim. suussa rakko liian kuumasta rusinasta)

Siinä teillekin oiva vinkki, mikäli kaipaatte vaihtelua aamupaloihin. Meillä tytötkin syövät näitä. Veikkaan, että ovat astetta terveellisempiä kuin ne nutellaleivät, joita bruukkaavat välillä syömään. Viikonloppuisin yleensä kyllä sallitaan herkuttelu jo heti aamusta. Kukin herkuttelee tyylillään. Itse herkuttelen aamuisin näillä. Olen huomannut, että kaikki eivät ymmärrä sitä, että myös terveellisesti voi herkutella. Ei se ole elämän rajoittamista tai kituuttamista elää sokeritonta elämää.

Miten muuten teidän samassa jamassa olevien sokerilakko etenee? Täytyy koputtaa puuta, mutta yhtään kertaa ei ole tullut mieli repsahtaa. Tuon kuvissa näkyvän smoothien teen yleensä pelkkään kookosveteen, mutta viikonloppuna lisäsin siihen banaania. Jopa banaani tuntui äkkimakealta. Sama homma alkaa olemaan hunajan kanssa. Ai että, kun pääsisi tilanteeseen, että pääsisi sokerista loppuelämäkseen. Toki jos sitä tekee mieli, niin voisi esimerkiksi juhlissa hyvällä omatunnolla syödä kakun palan tai pullan. Nauttia silloin tällöin salmiakkipääkallon poikineen. Pääsisi tilanteeseen, jossa ei kaipaisi enää sokeria. Niin kuin entisessä elämässäni (lue: ennen vuodenvaihdetta).

Nyt kone kiinni ja kohti ruokapöytää. Meillä onkin tänään iltaruokana lasten tekemää ruokaa. Käristettyä nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita. Luksusta, etten sanoisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kiitos jälleen ajatustenvaihdosta eiliseen postaukseen, se on heittämällä tämän bloggauksen parasta antia ♥
Palaan kommenttien pariin vähän tuonnempana, toivottavasti kuitenkin vielä tänään!


maanantai 15. tammikuun 2018

Vartissa valmis kolmen aineksen keitto

2

HEIPPAHEI MAANANTAIHIN!

Näin vähän vanhemmassa puutalossa asuessaan sen voi aistia heti herätessään, että pakkanen on kiristynyt. Kyllä meillä pitäisi olla eristykset ihan kunnossa, mutta silti nurkista käy välillä vähän huiku. Niin kuin vanhan talon luonteeseen kuuluukin. Ei siinä auta kuin vetää villasukkaa jalkaan ja pitkähihaista päälle. Toimia aamutoimet rivakkaan tahtiin, jotta veri lähtee kiertämään nukkumisesta kankeutuneihin jäseniin. Valmistaa kotitoimistopäivän lounaaksi lämmittävää keittoa. Kiireen keskellä sellaista, jonka valmistamiseen ei kauaa kulu aikaa. Keittoa, jossa on juuri sopivasti potkua.

Niin tänäkin maanantaina. Lounasajan lähestyessa kroppa suorastaan jo huusi jotain lämmittävää polttoainetta. Pikainen silmäys kaappeihin ja vähän reilun vartin päästä olin jo ruokailemassa. Punainen linssipaketti oli eksynyt kuivakaapin taka-alalle, enkä ollut sitä huomannut. Rakastan linssejä ja liian harvoin niistä tulee mitään valmistettua. Pikaisella etsimisellä löysin blogiini tammikuussa 2014 tallentamani ohjeen. Jossa oli tämän päiväiseen kiireystasooni vähän liian monta ainesosaa ja vaihetta. Joten oikaisin. Kolme ainesosaa ja vartissa valmista. Voiko olla mahdollista? Kyllä voi, testatkaa vaikka itse 🙂

HELPPO JA HERKULLINEN LINSSISOPPA

1 prk punaisia linssejä
1 prk tomaattimurskaa
1 rkl sriracha-kastiketta

-huuhtele linssit kylmällä vedellä
-kaada ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin vartin verran

HUOM!
Varioi keittoa soseuttamalla se sauvasekoittimella,
lisäämällä siihen loraus hunajaa
tai vaikka murustelemalla salaattijuustoa sen päälle tai ripsottelemalla (runsaasti) korianteria, niin kuin mä tein 🙂

Yhtä kaikki, muista kiireenkin keskellä nauttia ruokailusta. Tähän keittoon toimii ehkä parhaiten muuten sellainen ”sileämpi” tomaattimurska, sillä mielestäni noista linsseistä tulee jo kivasti suutuntumaa. En voi käsittää, että olin taas unohtanut linssien olemassaolon. Ehkä se johtuu tästä kikhernehuumastani. Jonka ei toki pitäisi poissulkea muita ihania raaka-aineita 🙂 Hei, nyt vielä muutama työjuttu ja sitten hiihtoladulle. Vihdosta viimein; viikonloppuna meillä molemmilla oli vähän vetopoisolo ja ehkä sellainen orastava flunssakin. Parempi oli ottaa varman päälle ja odottaa sitä, että niiskutus on loppunut! Ainoa ongelma on vain se, että mitä ihmettä tuonne Siperiaan (heh, normi talvikelihän tuo, mutta kun ei ole taas tottunut) kuuluu pukea päälle? 😀

MUKAVAA MAANANATAITA,

PS. Olisi muuten kiva tietää, mihin te käytätte linssejä?


« Vanhemmat
Uudemmat »