Voi kuulkaa, meille on iskenyt jälleen se taudeista pahin; miesflunssa. Se on jännä juttu, miten hän, joka muistaa ottaa pomminvarmasti joka aamu kaikki vitamiininsa, liikkuu paljon ja syö terveellisesti on jo kolmatta kertaa tälle talvelle kipeä. Ehkä se avainsana on se lepo ja maltti. Ruuhkavuosissa ja uraputkessa kun sitä helposti unohtaa sen levon osuuden. Myös henkisen puolen suhteen.
Nyt tarvittiin jo järeämpää lääkitystä ja onneksi eilen aloitettu lääkekuuri alkaa tepsimään. Mikä toki saa aikaan sen, että kun olo on parempi niin ”josko mä pesisin muutaman koneellisen pyykkiä?” tai ”tyhjensin vessojen roskikset!” tai ”pitäiskö tehdä jotain?”. Sanoinkin, että tämän päivän saa luvan olla kotiarestissa, että saadaan flunssa pois ennen hiihtolomareissuja.
Mietittiin eilen, että mikä on se juttu, minkä takia flunssat osuu tiettyihin ihmisiin helpommin. Itse muistan olleeni kovassa flunssassa niin että kuume olisi noussut viimeksi ehkä kolmisen vuotta sitten. Mutta sitten kun se flunssa tulee kunnolla päälle se on menoa; yleensä omaan flunssaani yhdistyy poskiontelon-, keuhkoputken- ja korvatulehdus. Nämä kun ovat samaan aikaan, niin olo on niin huono, että on pakko levätä. Muuten tunnistan kyllä itsessäni saman kuin tuossa miehessäni, että ei osaa levätä ellei ole kunnolla kipeä.
Eilen hemmottelin vuoteen omaa ihan älyttömän hyvällä banaaniherkulla. Tämä voisi olla ehkä banaanileipä, mutta olomuodoltaan ei kuitekaan ollut niin kiinteä kuin leipä. Banaanimössö olisi ehkä osuvampi termi 😀 Kuten olen kertonutkin, niin ruoanlaitossa ja leivonnassa on parasta se soveltaminen. Se, kun saa tehdä taikinan ilman mitään desin mittoja sun muita. Senpä takia toivon, että tekin otatte haasteen vastaan ja heittädytte tämän banaalileipämössön vietäväksi. Siitä kun tuli niin vietävän hyvä. Vaikka sokeria välttelenkin, niin nyt annoin hieman periksi ja lisäsin taikinaan inasen inkkarisokeria. Se kun toi tähän ihanaa kinuskisuutta. Kinuskinen kuorrute (keitetty ja soseutettu taateli) toi vielä extra-oomphia!
-sekoita aineet keskenään niin, että taikina jää hieman löysäksi (passaa löysyys jauhojen avulla)
-humpsauta päälle mulperinmarjoja ja pähkinöitä
-kaada suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja paista 180 asteessa noin 45 minuuttia
(mikäli et tykkää paahtuneista pähkinöistä niin pähkinät ja mulperinmarjat voi upottaa taikinaan)
Tämä oli hyvää eilen lämpimänä, mutta hyvää se oli vielä tänä aamunakin. Se vähä, mitä tätä herkkua oli jäljellä 🙂 Hei, nyt kohti lauantaipuuhia. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia (paitsi sisarhentovalkoishommia), mutta huomenna päästään (ainakin osan porukan kanssa) juhlimaan kummityttöä ja näkemään rakkaita ystäviä. Josko sitä jaksaisi, niin ehkä pieni hiihtolenkki voisi tehdä terää. Tosin Aamulehdessä muuten juuri varoiteltiin heikoista jäistä! Hui, voisi kuvitella että nyt kun on kunnon talvi, niin jäätkin kantaisivat. Mutta ei, parempi mennä metsäladuille!
ILOISTA LAUANTAITA SINNE RUUTUJEN TOISELLE PUOLELLE,
ja leppoisaa lauantai-iltaa Marian bistrosta! Täällä katsellaan toisella silmällä Putousta (ja putoillaan…tänään on näemmä taas sellainen jakso, että tarpeeksi kun on väsynyt niin kaikki naurattaa) vatsat täynnä. Toinen käsi hamuaa jatkuvasti juustohöylää napsaisemaan kulman juustosta, sillä mä olen aivan koukuttunut juustoihin. Mies toi tuliaisina Pohjanmaan kautta ajaessaan Juustoportista erinäisiä juustoja. Niistä avattiin tänä iltana muutama maistiaisiksi.
Tai jälkiruoaksi. Iltaruokana meillä syötiin tänä iltana tomaattivuohenjuustopiirakkaa. Kiitos jälleen teidän ihanien, jotka vinkkasitte tuolla Kaappaus keittiössäni -postauksessa ihanan Pipsan ja Meri-Tuulin kokkiohjelmasta Samassa Liemessä. Yhden jakson katsoin ja totesin, että reseptit ovat juuri sellaisia mariamaisia. Ei turhan kruusailtuja vaan just hyviä. Pari jaksoa on vielä tuota ohjelmaa katsomatta, mutta ne säästin ensi viikon työpäivän aamuihin 🙂
Vuohenjuustoquiche tehdään kaupan valmispakastetaikinaan, joita meilläkin löytyy aina pakkasesta. Vaikkei ole itse tehdyn suolaisen piirakkapohjan voittanutta, niin silti aika usein tulee valmistaikinaan turvauduttua. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tapani mukaan sitä hieman sovelsin, mutta soveltaminen leipomisessa ja ruoanlaitossa suotakoon!
VUOHENJUUSTOQUICHE
1 suolainen piirakkapohja
Täyte kuusi tomaattia 200 g vuohenjuustoa (sellaista kovempikuorista) 1 rkl siemeniä sisältävää Dijon -sinappia
-kauli piirakkapohja leivinpaperin päällä
-asettele pyöreään uunivuokaan (reunoille ja pohjalle)
-lisää piirakkapohjan päälle sinappi
-pese tomaatit ja siivuta ne ja vuohenjuusto samanlevyisiksi siivuiksi
-asettele ne limittäin piirakkapohjan päälle
-valmista yrttiöljy sekoittamalla pienistellyt yrtit oliiviöljyn kanssa. Lisää kuoritut ja pienesti runnellut valkosipulit, suola ja mustapippurit
-valuta tomaattien ja vuohenjuuston päälle puolet öljystä
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia (huom! itse lisäisin ehkä vielä paistoaikaa, sillä tomaattien neste sai aikaan sen, ettei pohjasta tullut aivan rapeaa)
-sivele loppuöljy piirakan päälle
******************
Ja sitten ei muuta kuin ääntä kohden. Tämä oli hyvää! Pitkästä aikaa tuli tehtyä suolaista piirakkaa ja pitäisikin taas ryhdistäytyä ja tehdä näitä useammin. En edes muista koska olen viimeksi tehnyt suolaisen piirakan munamaidolla. Jotenkin nämä ”kuivemmat versiot” uppoaa meikäläisiin enemmän. Hei nyt telkun pariin. Palataan huomenna kommenttiboksin puolella 🙂
ja heippahei te ihanat! Maanantai on uusi alku. Siinä missä vuodenvaihdekin. Kaikki me olemme varmasti joskus tehneet päätöksiä, joista olemme lipsuneet. Ajateltu, että onneksi tulee aina uusi mahdollisuus skarpata. Uusi maanantai, jolloin palata ruotuun. Varsinkin ruokailun suhteen, mutta myös muiden elintapojen suhteen. Kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa pääsin kertomaan teille tarinaani tai oikeastaan meidän koko perheen, tavallisen lapsiperheen tarinaa siitä, miten arjessa monipuolisesti ja herkullisesti syöminen onnistuu vaivatta.
Miten hyvinvointi perheessämme lähtee terveellisestä ruokavaliosta ja miten saada lapsillekin kuin vaivihkaa hivutettua jo kotoa se malli, että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on kaiken a ja o. Ilman ihmedieettejä, vaan panostaen siihen ajatusmalliin, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Miten näyttää lapsille myös se, että silloin tällöin on ihan hyväksyttävää myös revitellä ja lipsua terveellisestä ruokavaliosta. Näyttää näin aikuisena malli siitä, että ei esimerkiksi silloin tällöin nautittu perjantaipizza ole lainkaan huonompi asia kokonaishyvinvointia ajatellen.
Kerroinkin teille viime vuoden lopulla, että tämän vuoden teemani on lempeys. Se, että ei ole liian ankara itselleen. Iän myötä tämä on vain korostunut. Toivottavasti meillä lapset omaksuvat kotoa myös lempeyden ja armollisuuden itseään kohtaan. Oivaltavat sen, että ei se ole pidemmän päälle hyvä asia kituuttaa itseään jollain ihmedieetillä, vaan parasta olisi pitää huoli siitä, ettei tällaisiin radikaaleihin ihmedieetteihin olisi tarvetta. Voida hyvin ja olla terveenä ihan monipuolisen peruskotiruoan avulla.
Ruoanlaitto ja sen myötä elämästä nauttiminen näyttelee perheessämme suurta osaa. Meillä lapset ovat kasvaneet keittiössä, olleet mukana ruoanlaitossa ihan siitä lähtien kun ovat syöttötuolissa pystyneet istumaan. Viihtyneet siinä katsellen äidin ja isän ruoanlaittopuuhia. Pitäneet omaa rytmiorkesteriaan puuhaarukoiden säestämänä. Vähän isompana olleet korvaamattomina apureina. Tänä päivänä olen niin onnellinen, että olemme ottaneet lapset ruoanlaittoon mukaan jo ihan pienestä saakka. Siinä samassa ovat päässeet maistelemaan eri raaka-aineita ja valmiiden ruokien myötä myös erilaisia ruokia. Kuten kaikille lapsille, niin myös meidänkin lapsille on tullut kausia, että esimerkiksi kasvikset ovat olleet yök. Silloin on täytynyt vain soveltaa.
Usein muistan tällaisten kausien vallitessa muussanneeni jauhelihasopan haarukalla ennen lapsille tarjoilua. Siinä perunoiden ja jauhelihan sivussa on mennyt porkkanat sun muut oikein mukavasti alas. Herkulliset ja nopeat kasvissosekeitot ovat olleet myös niitä arjen pelastajia, joiden avulla lapsille on saanut syötettyä kuin vaivihkaa kasviksia. Usein sosekeittojen päälle olen murustanut Apetinan salaattijuustoa tuomaan lisää makua.
Meillä on pyritty järjestämään arkiruokailut niin, että kasvisruokien osuus olisi mahdollisimman iso. Vaikka lapset välillä siitä ovatkin eri mieltä. Onneksi molemmat lapset kuten myös me vanhemmatkin rakastamme Apetinan salaattijuustoja. Niillä saa ruokaan kuin ruokaan niin paljon enemmän makua. Niitä on myös saatavilla hurjan montaa eri laatua. On vähärasvaisempia, on potkua antavia, on makuja kaukomailta. Ne ovat oiva proteiinin korvike, mikäli tammikuu on tuonut myös teille ajatuksen vähemmästä lihansyönnistä.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion kulmakivi on mielestäni se, että ruoanlaittoon ei saa kulua liikaa aikaa. Ainakaan arkisin ja varsinkaan maanantaisin. Lisäksi ainekset tulee olla suht’ simppeleitä. Mutta silti en suostu tinkimään ruoan mausta. Maanantai-illan luksusta on työpäivien jälkeen nopeasti valmistettava iltaruoka. Maanantai kun saattaisi olla helposti ruokailujen suhteen vähän haastava ja viikonlopun herkuttelut jäädä päälle. Maanantai on siis oikein hyvä päivä tehdä ryhtiliike ruokailuihin. Kehittelin maanantai-illan iloksi terveellisen ja maistuvan salaatin, jonka avulla maanantai selättyy lempeästi.
Pääosaa siinä näyttelee nuo herkulliset juustolla täytetyt broilerit, jotka köllöttelevät hedelmäisellä ja raikkaalla salaattipedillä. Tykkään yhdistää hedelmien makeutta ja raikkautta suolaisen täyteläiseen juuston makuun. Tämä juontaa juurensa jo lapsuudenkodistani, jossa yksi koko perheen lempiherkuista oli hunajameloni-juustosalaatti. Johon lisättiin myös puolikkaita kirsikkatomaatteja. Äidiltäni olen perinyt myös sen, että jääkaapista tulee aina löytyä Apetina Snack Aurinkokuivattutomaattijuustokuutioita. Sellaisen purkin hän laittoi tuohon taivaalliseen hunajamelonisalaattiinkin kokonaisuudessaan, sillä öljymarinadi ajaa hienosti salaatinkastikkeen aseman.
1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen
2. Halkaise broilerin rintafilee kahtia pituussuunnassa
3. Murustele rintafileen sisään juustoa ja lisää pienisteltyä pinaattia, mausta mustapippurilla
4. Kiinnitä rintafilee cocktailtikulla
5. Asettele broilerin rintafileet uunipannulle ja pirskottele päälle öljyä, muutama kierros mustapippuria sekä juustomurusia
6. Paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes rintafileistä tuleva neste on kirkasta
7. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa palasiksi (tai tarjoile kokonaisina)
8. Nauti hedelmäisellä salaattipedillä!
Salaattipeti 1 pkt Apetina® Snack, Aurinkokuivatut tomaatit 200 g salaattisekoitusta (rucolaa, pinaattia yms) 100 g herneenversoja 250 g mansikoita puolikas ananas siemensekoitusta
1. Revi tarjoiluastialle salaattisekoitusta
2. Pienistele kuorittu ananas ja mansikat
3. Lisää salaattisekoitukseen
4. Lisää paketillinen aurinkokuivattutomaattijuustokuutioita öljyineen ja sekoita
5. Koristele herneenversoilla ja siemenillä
Tarjoiluun: salaattijuustokuutioita ja siemeniä
Mikäli haluat, niin voit ottaa broilerin rintafileisiin ruskean pinnan pannulla ennen uuniin laittamista, mutta laita siinä tapauksessa juustomuru niihin vasta pannulla käyttämisen jälkeen. Juustotäytteiset broilerit voi laittaa salaattipedille joko kokonaisina tai niistä voi leikata siivuja. Ruoanlaitossa on se ihana puoli, että saa soveltaa. Soveltaa resepteissä ja soveltaa esillepanossa. Vaikka välillä arjen kiireissä ei ehdi kattamaan pöytää kauniisti, niin silti niinä kertoina kun ehtii, kannattaa se tehdä. Tavallisen arkinen maanantai-ilta muuttuu kertaheitolla mukavammaksi, kun saa istua perheen kanssa kauniisti katettuun pöytään. Syödä terveellistä, monipuolista ja ennen kaikkea maukasta ruokaa. Vaihtaa viikon ekan koulu- ja työpäivän kuulumiset ja suunnitella tulevaa viikkoa.
Olisi kiva kuulla, mitkä teillä ovat niitä terveellisiä maanantain selätysruokia? Itse ainakin huomaan nyt kun ruokailuihin on tehty ryhtiliike, että sitä on jotenkin ihan älyttömän paljon iloisempi ja onnellisempi. Allekirjoitan täysin sanonnan ”Tie sydämeen käy vatsan kautta.” Tuntuu, että näiden tällaisten aterioiden jälkeen sitä on yhtä hymyä. Ollakin, että on maanantai 🙂 Hei kannattaa hakea inspiraatiota ruoanlaittoon Apetinan kotisivuilta! Itse ainakin löysin sieltä vaikka kuinka monta ihanaa reseptiä jota kokeilla.
Toivottavasti siellä on sujunut sunnuntai leppoisasti. Niin kuin lepopäivän kuuluukin 🙂 Ja hei toivottavasti olette päässet ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa! En tiedä onko se vain korvien välissä, mutta mun mielestä aurinko lämmitti jo jonkun verran aamulenkillä järven rannalla kävellessämme. Meillä on nyt aika monena sunnuntaina leivottu joko leipää tai sämpylöitä. Tämä sunnuntai on toinen sunnuntai perätysten, kun leivomme sämpylöitä. Joten voipi vetää mutkat suoriksi ja sanoa, että sunnuntai on sämpyläpäivä! Saamme iltapalavieraita, joten mikäs sen mukavampaa kuin kattaa pöytään uunituoreet sämpylät, juustosiivut ja paprikat. Juomaksi lämmintä teetä hunajalla.
Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa ihanan Sikke Sumarin iki-ihania Namaste sämpylöitä ja jälleen kerran mietin, että kuinka viime kerrasta on taas vierähtänyt niin kauan aikaa. Koska yksinkertaisesti parempaa sämpyläreseptiä ei ole. Tosin olen vuosien saatossa vähän jalostanut reseptiä aina sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt. Tänään ei löytynyt tarpeeksi vehnäjauhoja, joten korvasin osan niistä ruisjauhoilla ja kaurarouheella. Myös suolan määrää olen vuosien saatossa vähentänyt siitä alkuperäisestä ruokalusikallisesta. Myöskään tuorehiivaa ei ollut tänään saatavilla, joten kuivahiiva ajaa asiansa. Täältä löytyy Siken alkuperäinen resepti. Täältä ja täältä omat sovellukseni ohjeesta. Ja alta viimeisin reseptisovellukseni.
-sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.
-nostele kahdella isolla lusikalla pellille nokareita.
-huiskuta päälle vehnäjauhoa ja tee saksilla sämpylöihin risti.
-paista 230 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä liinalla vaan anna jäähtyä hieman pellillä.
Veikkaan, että Suomesta ei löydy montaa, kuka ei olisi tätä reseptiä kokeillut. Tai siis sitä Siken alkuperäistä reseptiä. Jos sinä kuulut niihin harvoihin, niin suosittelen kokeilemaan. Varoituksen sanana, ei ole paluuta enää muihin sämpylöihin näiden jälkeen 🙂 Yleensä teemme niin, että paistamme kaikille iltapalaksi sämpylät ja lopusta taikinasta aamulla sämpylät. Niin helppoja ja hyviä. Taikinaa ei tarvitse vaivata lainkaan, mistä kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Tämän postauksen kuvat ovat viime sunnuntain sämpylöistä, sillä laitoin juuri vasta sämpylätaikinan kohoamaan.
Nyt vielä nauttimaan viime hetken valoilmiöstä tuolla taivaalla ja sitten kohti suloisen sunnuntai-illan touhuja.
Pyykkäystä ja sitten vähän myöhemmin iltapalastelua isommalla porukalla.
Kiitos ihan älyttömän paljon ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen; niinhän se on, että niitä muistoja tulee vaalia ja kuinka arvokasta onkaan, että mulla on äidin kirjoittamia reseptejä olemassa. Siinä mummulan tyhjäysoperaatiossa kun rättiväsyneenä lähti kaatopaikalle tavaraa, joista osaa olisi ehkä vielä arvostanut tänä päivänä. Palaan eilisen postauksen kommentteihin illemmalla, mutta nyt tulin antamaan teille ihanille vinkin tulevalle viikonlopulle. Lauantaiaamulle, kun keitätte kahvit, hissuttelette aamutakissanne keittiön pöydän ääreen ja avaatte aamun lehden. Silloin kun ei leipä maistu, puuroa ei jaksa keittää ja turkkilainen jugurttikin tuntuu pelkälteen tökkivän.
Se taisi olla Pirkka-lehti viime viikolla, jossa ihastelin granolakuppien kuvia ja tuo rakkauteni granolaan nousi aivan uudelle tasolle. Lehteä en enää löytänyt, joten kehittelin näihin reseptin. Hih, näiden granolakuppien pohja muistuttaa itseäni niistä taannoin esittelemistäni kaurakekseistä. Niistä, joita pienempi nimitti kumikekseiksi seuraavana päivänä. Tosin nämä olivat paljon herkullisempia. Granolakupeista tuli rapsakoita ja mikä parasta; ne voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja täyttää vasta silloin lauantaiaamuna. Meillä näitä syötiin aamupalalla sekä iltapalalla.
-muussaa banaani haarukalla, lisää siihen valkuainen ja hunaja
-sekoita keskenään kaurahiutaleet, kaneli ja sormisuola
-lisää banaaniseokseen
-voitele peltinen muffinssivuoka ja painele granolaseos vuokien pohjalle ja reunalle
-paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes kupit ruskettuvat reunoiltaan nätisti
-anna jäähtyä hyvin ja täytä turkkilaisella jugurtilla / kasvisjugurttivalmisteella, marjoilla ja halutessasi hunajalla
Oi nam! Näitä täytyy tehdä mitä pikimmin uudemman kerran.
Ja mitä pikimmin palaan kommentteihin; ensin pieni happihyppely hiihtolenkin muodossa. Voi kun talvi jatkuisi tällaisena ♥
ILOA KESKIVIIKKOILTAANNE,
EDIT: kommentteihin palataan torstaina. Pyhitän illan miehen hemmottelulle vatsan kautta 😉
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.