maanantai 10. joulukuun 2012

Joululahja lasipurkissa

18

Moikkamoi,

havahduin juurikin tänään asiaan, että torstaina pitäisi postittaa joulukortit. Jaiks. Nyt on 37 joulukorttiin ostettu aineet (vaikka sieltä kaapistakin löytyi vielä hyvin vanhoja askartelumateriaaleja…). Tietää huovuttamista yötä päivää. Voipi olla, että kaukaisimmat sukulaiset saavat ihan kaupan tätien kortit 😉
Lilian päiväkotitädeistä yksi on huomenna viimeistä päivää tänä vuonna töissä, joten täällä on tänään aloiteltu DIY-joululahjapajaa. Ja levitelty leivonta-aineet pitkin lasipurkkeja. Piparkakkumuffinssiaineet. Kaikki alkoi tuosta ihanasta ohjekortista, jonka löysin Pinterestin kautta. Täältä (klikklik) löytyy printattava versio tuosta ohjeesta. Kortin sisäaukeamalle printtasin kuitenkin hiukan erilaisen suomenkielisen ohjeen, käyttäen aineita, joita meidän kaupoista täällä koti-Suomessa löytyy. Hiukkasen jänskättää, miten tuo fariinisokeri tuolla purkissa säilyy pehmeänä. Onneksi on tiivistetty purkki 🙂
Hieman on siinä rajoilla oliko tuo purkki tarpeeksi iso. Ja siinä rajoilla, että onko tuohon nyt ympätty liikaa erilaisia nauhoja ja elementtejä. Mutta meinasin kuulkaas heittää tuohon sydämen viereen vielä kanelitangonkin 😉 Noita sydämiä tehtailtiin yksi ilta oikein urakalla. Ajattelin koristaa niillä lahjapaketit. Tuon valkoisen Hyvää Joulua-pakettinauhan löysin tänään Tiimarista. Vink vink 🙂
No mutta ne joulukortteihin tulevat tontut eivät huovutu itsekseen, joten nyt tietokone kiinni ja huovutushommiin. Tai oikeastaan muistin juuri, että heitin uuniin eilen illalla puhdistusaineet, jotka odottavat pois pesua. Yhtä innokkaasti kuin lapset iltaruoakseen Ikean lihapullia (uunissa paistettavia) ja perunamuusia 🙂 Joten uuniin pesun ja ruoanlaiton kautta huovutuspuuhiin. Mä taidan muuten olla hitusen allerginen tuolle huovutusvillalle, kun alkaa aina huovuttaessa aivastuttamaan ja nenää kutittamaan 🙂
Joten so long, nauttikaahan tästä joulunodotuksesta 
täysin rinnoin (se on pian ohi!) ♡

Maanantaiterkuin,


torstai 06. joulukuun 2012

Yhtenä iltana… (& viinisuositus)

13
…tai oikeastaan palataan eiliseen iltaan. Mutta mulla on koko päivän soinut tuo Hectorin Yhtenä iltana-biisi. Joka onkin kyllä aikas ihana ♡
Tässä kuvasatoa eiliseltä; se raclette-grilli ei loppujen lopuksi pilannutkaan kattausta tai pöytää. Lapsetkin jaksoivat istua pari tuntia paikoillaan, kun saivat vapaat kädet tehdä meille raclette-annoksia. Racletessa parasta on se soveltaminen; meillä eilen oli tarjolla raclette-juuston lisäksi salamia, ilmakuivattua nautaa, hillosipuleita, kokonaisia herkkusieniä öljyssä, valkosipuleita, artisokan sydämiä, minisuolakurkkuja ja mustapippuria. Tarjolla oli myös keitettyjä perunoita, kukkakaalia ja parsakaalia. Sekä ciabattaa. Mulla raclette tökkää melko helposti, jos syö sen seurana pelkkää perunaa tai leipää. Joten joka toinen racletteannos meni kukka/parsakaalin kanssa.
Yhtenä iltana lausuttais’ ei sanaakaan.
Yhtenä iltana ois lupa koskettaa vaan,

Koskettaa toista ja toinen ois tuntematon.

Vierasta koskettaa loimutessa auringon.

Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan.
Yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan.
Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla.
Delfiinialtaissa laulua ilman ja maan.
Loppujen lopuksi meillä ei tarjoiltu alkukeittoa, joten noi syvät lautaset siirtyivät kattauskuvien jälkeen nätisti kaappiin 🙂 Niin ja tuo viini. Parasta mitä ikinä olen juonut. Muistaakseni saimme sen joskus naapurin A&V:ltä. Joten kiitos vaan 🙂 Viini on Châteauneuf-du-Pape 2003 enkä tiedä saako sitä Alkosta vai mistä. Mutta pakko sitä on jostain lisää saada, sillä siitä tuli ehdoton lemppari! Niin lemppari, että harvemmin sitä kokonaista pulloa kerralla saadaan tuhottua. Nyt saatiin 🙂

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.

Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois…

Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan.

Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois.
Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois…

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan.

Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan…
Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.
Mutta nyt sytyttämään kaksi kynttilää ikkunalle.
Yksi niille, jotka eivät koskaan palanneet kotiin ♡
Toinen niille, jotka onnellisesti palasivat kotiin ♡

Itsenäisyyspäivän iltaterkuin,


tiistai 04. joulukuun 2012

Table for one (& luumukiehkurat)

26

Moikka,

kyllä olis tänäänkin ollut kameralle töitä ulkona. Aivan mielettömän kaunista! Aamupäivä vierähti töissä ja heräsin todellisuuteen, että enää 34 aamua niin sitten alkaa se normaali arki; työaamut ja aikaiset herätykset. Ihanaa! 
Pikkuhiljaa alkaa tulemaan joulupaniikki. Eihän tässä ole enää kuin muutama hassu viikko aikaa. Ja yhtään lahjaa ei olla ostettu… Saatikka suunniteltu joulun ruokailuja. Tänä vuonna ajattelin roudata täältä kotoa suurimman osan ruoista mukanamme. Veikkaanpa nimittäin,että tuo vakikauppamme Rovaniemellä on turkasen täynnä lauantaina. Laatikoita meidän ei alunperin pitänyt jouluksi tehdä, mutta kyllä sittenkin teen ne edellisellä viikolla. Paistamisen jätän ehkä sitten Lappiin niin saadaan mökkiin joulun tuoksu.
Eilen iltapäiväkahvilla meillä kotona leijaili myös joulun tuoksu. Ihan luksusta nuo varastetut hetket omaa aikaa, kun saa istua vain vähäksi aikaa kahvikupposen ja vastaleivottujen herkkujen ääreen. Ja kuunnella jouluradiota. Joulussa ehdottomasti parasta on tämä odotus! Sitten voikin jo aloittaa kevään odottamisen Tapaninpäivän jälkeen 🙂
Eilisen joulun tuoksun syy oli nämä ihanat torttujen variaatiot. Pinnasin taannoin Pinterestistä ihanan kuvan ja sen myötä reseptin (klikklik). Tein siitä vain jouluisamman version ja vaihdoin vadelmahillon luumuhilloon. Ja voi pojat, toimi ihan loistavasti; kevyemmän oloisia kuin tortut, vaikka raaka-aineet ovatkin samoja.

Olen tainnut aiemminkin kertoa, että tykkään syödä joulutortut jäisenä. Kahviin dipattuna. Veikkaanpa, että nämä pötkylät toimisivat myös jäisenä. Harmi, että ne menivät kaikki parempiin suihin saman tien. Lupasin tehdä tänään uuden satsin.
Mutta sitä ennen on pakko ehtiä juoksulenkille! 
Pirtsakkaa pakkaspäivää toivotellen,


keskiviikko 28. marraskuun 2012

Table for two, please ♡

14

Ihanaa alkuiltaa ♡

Hiphei, pari lumihiutaletta bongattu! 🙂

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja vaikka se olisikin sinne jo käynyt, niin aina silloin tällöin on silti kiva hemmotella toista hyvällä ruoalla. Sitäpaitsi, miehistä tulee ihan kamalan ärtyisiä kun ne on nälkäisiä. Ainakin mun miehestä 😉 Facebookissa väläyttelin viime lauantaina kuvia ylläristä, jonka sain päähäni valmistella raksulle sillä aikaa, kun toinen oli kavereiden kanssa jääkiekkomatsissa. Ruoka ei miehelle ollut yllätys, mutta kaikki muu oli. Hirmuinen kiirus tuli kattaa pöytä, mutta less is more tässäkin tapauksessa. Välillä on vaan niin ihana istua aikuisessa seurassa alas ja syödä pitkän kaavan mukaan.

Mä en voi sietää ”kruntsu”-lihaa. Tiedättekö sellaista, joka on täynnä jänteitä tai sellaista, jonka ulkonäöstä ei ota selvää mitä se on. Sellaista, jota saa pureskella minuutteja ja siltikään ei saa sitä nieltyä. Sen takia kaikki nää reisikoivet, valmiit kanasuikaleet, lihasuikaleet sun muut on ollut ihan pannassa. Broilerista maustamattomat fileepihvit on ne, joita olen pystynyt syömään. Viime viikolla kaupassa ollessani törmäsin reisikoipiin (vai onko ne koipireisiä? ;). Ihan älyttömän halpojahan nuo olivat. Neljä kappaletta vajaan viisi euroa. Ajattelin, että niissä ei vissiin juurikaan syötävää ole, mutta positiivisesti yllätyin, kun mies sellaisen mulle perkasi (juu, en pysty itse). No mutta, siinä mä siis olin lauantai-iltapäivänä keittiössä nuo inhan näköiset (niissä oli jokunen karvakin…yöks) broitsun koivet kädessä ja mietin, mitä niistä kuuluu tehdä. Löysin Anna Bergenströmin kirjasta juurikin sellaisen ohjeen, jota varten jääkaapista löytyi ainekset. Ainoa, jota meillä ei ollut oli valkoviini (miten päässytkin loppumaan), mutta sen kävin lainaamassa naapurista. 
Lapset olivat niin nälkäisiä, että heitä varten tuo vuoka oli uunissa sen ohjeen mukaisen tunnin verran, mutta sitten laskin uunista lämmöt ja annoin hautua vielä pari-kolme tuntia. Eikä liha kuivunut yhtään! Kuva alla on tuon tunnin jälkeen, siitä ehkä hieman huomaa kasvisten olevan turhan ”al dente”.

Vuokaan muodostui kasviksista, öljystä, kanasta ja valkoviinistä niin herkullinen liemi, että tein ex-tempore vielä kovakuoriset ciabatta-leivät, joita dippasimme tuohon liemeen. Tänään viikkomaitokaupassa mukaani tarttui jälleen noita broilerin ”jalkoja”. Saas nähdä mitä niistä seuraavaksi keksisi!
Tunnelmallista iltaa ♡


sunnuntai 25. marraskuun 2012

Arabian ystävä ♡

4

Moikkamoi,

hei, teitähän on tullut jälleen lisää! Sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja hirmuisen paljon jälleen kiitoksia ihanista kommenteistanne. ♡
Mä en ole koskaan ollut mikään keräilijätyyppi. Mutta nyt musta on kovaa vauhtia tulossa sellainen; kiitos tämän ihanan Arabian Suomen kaunein kattaus- kampanjan, johon pääsin mukaan. On ollut suuri kunnia olla tässä mukana. Mutta siihen keräilyyn; joka kauppareissulla hipelöin kaikkia ihania astioita ja mietin, että ”Tämähän sopisi hyvin kaapissa oleviin KoKoihini”. Musta on selvästikin tullut keräilijätyyppi  🙂  
Nyt mulla on keräilykohteena Arabia Nero aluslautaset noiden KoKo-kahvikuppien ja vatien alle. Tuo mukavasti pientä särmää laittaa neliön mallinen aluslautanen tuohon pyöreään settiin. Yksi Neron lautanen kaapissa jo on, mutta mikäli joulupukki on kuullut toiveeni, niin pian niitä on kuusi 🙂
Meillä käy aika paljon sellaisia vieraita, joille ei tarjota vain kahvia ja kakkua eikä myöskään kunnon ruokaa. Vaan siitä väliltä; salaattia, tapaksia tms. Myös tuohon tarkoitukseen nuo Nero-lautaset on kuin tehty. 
Mutta nyt niihin lupailemiini resepteihin liittyen tuohon Arabian Suomen Kaunein Kattaus-postaukseen.  Koska nämä kauniit Arabian astiat edustavat palaa kauneinta Suomea, niin ajattelin että menu voisi olla myös pääosin suomalainen. Postaus löytyy kokonaisuudessaan täältä ja tuo Suomen Kaunein Kattaus-kilpailu täältä.
Savuporojuustokeittoa en ole ikinä ennen tehnyt. Enkä liioin löytänyt siihen sellaista ohjetta netistä, joka olisi miellyttänyt. Joten kehitin siihen reseptin ja täytyy sanoa, että kerrankin omasta päästä resepti onnistui kerrasta. Tuli niin hyvää, että vei kielen mennessään 😉 
SAVUPOROJUUSTOKEITTO (kuudelle)

200 gr Creme Bonjour savuporotuorejuusto
250 gr Valio Koskenlaskija kylmäsavuporojuusto
100 gr Kotasavu Poronkylmäsavurouhe
2 dl kermaa
suolaa, kuivattua timjamia, mustapippuria
vettä
suurustamiseen vehnäjauhoa

Kiehauta vajaa litra vettä (ehkä noin 0,75 l). Lisää siihen juustot ja sekoita niin, että ne sulaa. Lisää kerma ja poron kylmäsavurouhe. Anna kiehua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä. Lisää mausteet ja suurusta hieman vehnäjauholla. Jostain muistan lukeneeni, että tuohon suurustamiseen käy myös keitetty jauhoinen perunakin 🙂


Alkupalan kera maistui tunturisalaattidippi ja ruislastut. Mulla on ihan himuinen himo ruisleipään ja tässä muodossaan se maistui ehkä kaikista parhaimmalle mitä ikinä (ei ehkä kuitenkaan terveellisimmälle). Kuten aiemmin mainitsin, niin tunturisalaattidippi oli tällä kertaa kaupan hyllyltä Chipsters-merkkistä Tunturisalaattia. Aivan älyttömän hyvää. Mutta tässä teille resepti, jonka ajattelin seuraavan kerran kokeilla (omasta päästä tehty, joten varauksella :):

TUNTURISALAATTIDIPPI

desi majoneesiä
creme fraiche purkki
savupororouhetta
riistakäristystä (pakkasesta)
kinkkusuikaleita
1-2 rkl sinappia
1 rkl sitruunamehua

valkopippuria, suolaa

Sekoita aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia.

RUISLASTUT

ruisleipää 
(mulla oli käytössä Vaasan Ruispalat)
öljyä
suolaa

Leikkaa leivät pieniksi suikaleiksi. Aseta uunipannulle. Pirskottele päälle öljyä ja suolaa. Sekoita hyvin. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes sopivasti rapsakoita.


Pääruoaksi tein perheemme lempparikalaa eli nieriää. Sitä tulee kesäisin savustettua ainakin kerran pariin viikkoon. Ikinä emme ole sitä talvella tehneet, mutta se toimi näin paistettaessakin kyllä ihan loistavasti. Päälle vähän merisuolaa, sitruunapippuria ja tuoretta sitruunamehua. Kesällä syömme tuon savustetut nieriän kanssa uusia perunoita, mutta koska niitä ei näin talven kynnyksellä ollut saatavilla niin valmistin meidän perheelle suhteellisen uutta tuttavuutta: Ohrattoa.

Ohratto-lisuke(neljälle) 

1 litra kasvislientä
3 dl ohrasuurimoita
suolaa
voita 
mustapippuria
öljyä
Kiehauta vesi, kasvisliemikuutio ja puolisen desiä öljyä. Lisää ohrasuurimot. 
Anna kiehua noin 35 minuuttia. Jätä hautumaan hetkeksi niin, että neste on imeytynyt.
Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää nokare voita. Tarjoile heti.



Timjamitomaatit tein niin, että puolitin tomaatit, pirskotin päälle oliiviöljyä, suolaa ja pieneksi hakattua tuoretta timjamia. Paistoin uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Päälle kuullotin pannulla pinjansiemeniä. Kasvisten ystävänä keitin vielä sivuun perunoita suolavedessä, jossa oli ripaus sitruunamehua mausteena.
Jälkiruokaosio ei ollut ihan niin tyypillistä suomalaista herkkua. Mutta mun suurinta herkkuani heti creme bruleen jälkeen. Eli pannacotta. Haaveilin saavani siihen lakkoja, mutta eipä niitä kaupasta tähän vuodenaikaan löytynyt. Joten karhunvatukoilla mentiin.

Karhunvatukkavalko-
suklaapannacotta (neljälle)

4 dl kermaa
3 liivatelehteä
0,5 dl sokeria
180 gr valkosuklaata
puolikas vaniljatanko 
Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kiehauta kerma, sokeri ja (mikrossa) sulatettu valkosuklaa. 
Lisää vanilijatangosta siemenet. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liota ne kermavalkosuklaaseokseen koko ajan sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Annostele tarjoilukippoihin
ja laita jääkaappiin noin neljäksi tunniksi. Lisää juuri ennen tarjoilua karhunvatukat. Tarjoile kahvin kera.
Musta on tullut ihan Arabian ystävä.♡ Myös tuolla Facebookin puolella (klikklik), josta löytyy ihania kattausvinkkejä, ajankohtaista asiaa ja kauniita kuvia. Ja musta tuntuu, että laittamastani ruoastakin on tullut Arabian ystävä. Voipi olla, että kaunis astiasto saa ruoankin maistumaan paremmalle 🙂
Joko susta on tullut Arabian ystävä? Muistahan käydä lisäämässä oma suosikkikattauksesi tuonne Suomen kaunein kattaus-kilpailuun. Osallistumisaikaa on 31.12.2012 asti ja pääpalkintona on huikea vapaavalintainen Arabian kuuden hengen astiasto (6 ruokailulautasta, 6 syvää lautasta, 6 kuppia tai mukia, 6 pientä lautasta tai kupin vatia sekä vapaavalintaisen tarjoiluastian).

Nyt parin ruokapainotteisen postauksen jälkeen illalla luvassa jälleen hieman sisustuspainotteista postausta. Ja huomenna vihdosta viimein Päivin haasteeseen vastaamista (sorry, että se vähän kesti ;). 

Minkäslaisia sunnuntaisuunnitelmia teillä on? Meillä aamu alkoi aamulenkillä (siis omalta osaltani) ja nyt kun mieskin on saanut oman kuntosalinsa käytyä niin taidamme lähteä koko perheen voimin kaupungille. Mä niin haluaisin sellaisen Peace-huivin, joka Hirsitalon Marjalla oli arvonnankin palkintona. Toivotaan,että niitä on vielä Cubuksessa. Niin, ja illalla kyynelehditään jälleen telkkarin äärellä Vain elämää-maratonin äärellä 🙂

Suloisin sunnuntaiterkkusin,


« Vanhemmat
Uudemmat »