kuvissa perjantaitunnelmia meiltä! Jo vain; juoksin töistä kotiin sen tunnin verran, kävin suihkussa ja väsähdin ihan totaalisesti. Mutta enhän mä sänkyyn voinut makaamaan jäädä, kun olin teille myyssit luvannut 😀 Ja hyvä niin, sillä nyt tuli niin hyvät sapuskat väännettyä ihan oman pään ohjeilla, että itsekin ihan yllätyin 😉 Tein tuollaisia pizzaleipäsiä. Harmillista, ettei mulla ole teille antaa tuohon pohjaan tarkkoja määriä, kun teen nykyään nuo taikinat vähän summa mutikassa. Mutta aineina oli ripaus kuivahiivaa, ripaus sokeria, himalajan suolaa, kädenlämpöistä vettä, vehnäjauhoja ja öljyä. Ja sitten vain vaivaten kunnolla. Kohotin taikinan kaksinkertaiseksi ja leivoin tuollaisia pötkylöitä. Pötkylöissä oli neljää eri täytettä:

Pizzaleipästen reunat valelin oliiviöljyllä ja paistoin niitä uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Leipästen päälle tulee vielä tuoretta rucolaa ja sormisuolaa. Mulla on himo sormisuolaan. Laitan sitä ihan joka ruokaan keitoista salaattiin. Huomaa, että mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän kroppa huutaa suolaa.

Perinteisen perjantaipunkun sijaan meillä juodaan pullot sidukkaa ja olutta. Happy Joeta ei ollut kaupassa lasipulloissa, mutta eiköhän se tölkistäkin maistu. Niin, kuvat on siis lavastettu teitä varten, sillä mies on vasta pian tulossa kotiin. Mun tehtävänäni on täällä saada lapset unelle ja sitten katsellaan boksilta Vain Elämää. Hyvän ruoan ja pakettilisen Nessuja kanssa 🙂 

Mutta nyt menen nostamaan nuo juomat kylmään vielä hetkeksi 

ja tainnuttamaan tuon isomman kullanmurusen. Pienempi onkin jo näköjään unten mailla.

Ihanaista illan jatkoa murut  ღ

Pikaisesti perjantaitunnelmia meiltä; hyvää ruokaa ja juomaa lievittämään kaipuuta mökille. (tiedättekö sen puristavan tunteen rinnassa…just sellainen mulla nyt on kun mietin sitä meidän pikkuista möksää siellä saaressa) Meillä on talo täynnä pikkuisia: omien kahden lisäksi on kolme yökyläläistä. Lapsille leffat omiin huoneisiin pyörimään ja meille miehen kanssa hulvaton komedia. Viime leffaillasta onkin liian kauan aikaa.

Huomenna mies golfaa, joten mä panostan tähän blogiin, joka on kiireiden takia ihan hunningolla; vastailen silloin siis kommentteihinne ja teen blogikierroksen. Lisäksi pitää katsoa Vain elämää boksilta. Nyt on liian väsynyt sen katsomiseen. Taidanpa heiluttaa taas maalitelaa. Joten niitä tuotoksia luvassa viikonloppuna!

Perjantaiherkkuna lapsille toimii pannukakku ja meille aikuisille kinkkupiirakka, salaatti, manchego-juusto ja lasi pirskahtelevaa valkkaria. Uskon, että tuon lasillisen jälkeen tulee nukkumatti. Sen verran haipakat pari viikkoa on töissä ollut 🙂

Piti laittaa ruokapostausta jo aiemmin tänään, mutta siellä oli niin mielettömän kaunis ilma, että juoksulenkki vei voiton. Harmittaa, etten mennyt kävellen ja kunnon kameran kanssa. Pispalanharju ja Pyynikki loistivat auringossa vasten tummaa taivasta. Instagramin puolella muutama kuva tästä 🙂

Näin ruuhkaviikkojen (juu, nyt ne ruuhkavuodet on konkretisoituneet jo ruuhkaviikoiksi…pian ollaan ruuhkaminuuteissa :D) aikana arvostaa niitä uunivuokaan ja uuniin -ruokia. Mutta mun all time favorite arkiruoka, jota jo äiti teki kotona, on possunlihapata. Helppoa ja hyvää. Maistuu koko perheelle ja lämmittää kylminä syysiltoina.

possun ulkofilepihvejä 3-4 kpl

10 perunaa

sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

suolaa

maustepippuria, valkopippuria

 (soijaa)

Leikkaa pihvit suikaleiksi ja ota niihin kunnolla ruskea pinta voiöljyseoksessa padassa/kattilassa (mulla ei riittänyt tähän aika, kun lapset kiljui nälkäänsä vieressä). Pilko sipulit ja viipaloi perunat ja lisää pataan. Lisää vettä niin, että perunat ja possut peittyy juuri ja juuri. Lisää valkosipulin kynnet ja mausteet. Kiehuta, kunnes perunat on kypsiä. Lopussa tarkista mausteet. Avot and enjoy! 🙂

***********************

Monet teistä lukijoistahan tietää mun lihakammon. Kruntsulihat on nounou. Mutta näistä lihoista tulee tosi mureita. Hajoaa suussa 🙂 Padan kera söin ruisleipää iduilla. Mä oon koukuttunut ituihin ja syön niitä liki purkillisen päivässä! Muutenkin nuo pataruoat uppoaa muhun syksyllä ja talvella. Onko teillä antaa vaihtarireseptejä kylmän syksyn ja talven varalle?

Huomenna on liikuntapostaus, jos ehdin tehdä sen loppuun. Jos en niin sitten ylläriä pukkaa. Hei, unohdin muuten jälleen tappotiistain olemassaolon. Päivä on soljunut aikas kivuttomasti ohitse. Jottei tässä nyt ehdi mitään tapahtua enää tälle tiistaille, niin taidan painua vällyjen väliin 😉

Kauniita unia ihanat! ღ

Niin kuin eilen kertoilinkin, niin lupaamani fredagsmys-postaus täyttyy torsdagsmys-kuvista, sillä suuntaamme illansuussa kyläilemään. Enhän mä voinut teitä jättää ilman myyssikuvia, kun sellaisia tälle perjantaille olin luvannut 🙂 Joten sain hyvän syyn viettää eilistä iltaa keittiössä. Ja herkutella. Ottaa lasillisen viiniä. Tälläinen luksus kiireisen arjen keskellä tekee kyllä niin hyvää. Kandee kokeilla! Oli miehenkin mukava sitten palata raskaan golfreissun jälkeen kotiin, kun keittiössä otti vastaan hermonsa menettänyt lepuuttanut vaimo, ilmottunut viini ja lämmin (fetaparsakaali)piirakka 😉 Tuo piirakka oli taas sangen nopean kaavan mukaan tehty eli valmiiseen pohjaan:

1 valmis piirakkapohja

1/2 parsakaali pilkottuna

100 gr fetaa murusteltuna

suolaa 

pippuria

2 dl kermaa

2 munaa 

emmental-raastetta

Levitä sulanut piirakkapohja voideltuun piirakkavuokkan. Lisää pohjan päälle parsakaalit ja fetat. Sekoita munat, mausteet ja kerma sekaisin ja kaada vuokaan. Ripsottele päälle emmental-juustoraastetta. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20 minuuttia, jonka jälkeen nosta vuoka uunin keskitasolle, alenna lämpö 175 asteeseen ja paista noin 10-15, kunnes juusto alkaa kauniisti ruskettumaan.

*************************

Lisäksi tein tuota iki-ihanaista lämmintä fetasalaattia (klik). Tosin ruokiaan kuvaavalla bloggaajalla nämä ruoat eivät taida koskaan järin lämpimiä olla 🙂 Tuohon salaattiin en tomaattia tällä kertaa laittanut, koska niitä ei jääkaapista löytynyt. Meillä oli ihan tarjoilijatkin omasta puolesta; tytsyt istuttivat mun ja Mr N:n keittiön pöydän ääreen ja pitivät huolta, että lautanen ei päässyt tyhjenemään. Kaiken lisäksi tiskasivat tiskit. Hyvin opetetut lapset 😉

Huomenna lähdetään blogissa kauas pois…sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu… Tosin mä olen sitä mieltä, että ihanaa kun tuli syksy. Illat pimenevät ja aamuisinkin on jo pimeää. 

Saa kaivaa esiin nahkatakit ja villahuivit. Me lähdetään huomenna Helsinkiin, joten toivotaan että siellä ei sada eikä tuuli vihmo.

ja perjistä toivottelee,

PS. kiitos jälleen kommenteistanne ed.postaukseen, vastailen illalla, kun kotiudutaan kylästä! 🙂

 

Jihuuuu, selvittiin kuulkaas hengissä tappotiistaista. Tälläkin viikolla 🙂 Jes! Kiitos tsempeistänne eilen ihanat!

Viime sunnuntai-iltana, maalausurakan uuvuttamana (not), tein iltaruoaksi perheelle ihan älyttömän helpon sosekeiton. Tomaattisosekeitto on siitä haastava, että ellei aio käyttää maizenaa tai perunaa siinä niin se menee helposti liruksi. Eli vettä ei saa olla liikaa! Tosin yhdellä tai kahdella perunalla tämänkin saa helposti samettisemmaksi. Vuohenjuustona käytin niitä pehmeitä valmiiksi palasteltuja kiekkoja sellaisen puolikkaan paketillisen verran (paketissa siis kaksi erillispakkausta). Lasten takia en tähän hirveästi chiliä palastellut, mutta omaan makuuni sitä olisi voinut olla enemmänkin. Lisäksi suolaa ja pippuria myllystä. Simple as that!

 

Kylkeen paistoin vielä rapeakuorista leipää. Lasten herkkuleiväksi on muodostunut tuo leipomani kovakuorinen leipä, jonka teen Siken Namasten sämpyläreseptillä. Eli tällä (klik), tosin sämpyläjauhojen sijaan laitan leipiin ruisjauhoa. Taikinasta tulee kaksi leipää ja yksi leipänen vaatii paistoa noin 40-45 minuuttia. Kuoresta tulee todella kova, joten älkäähän peljästykö! 🙂 Meillä on puolet taikinasta jääkaapissa ja taidan pyöräyttää siitä tänään lapsille toisen leivän.

 

Nyt ruokatunnilta (tauolta!) kiireen vilkkaa töihin, huomenna sitten sitä sisustuspostausta!

Kiitos ihanat jälleen runsaista kommenteistanne, palailen niihin illalla kotosalla ღ