torstai 05. kesäkuun 2014

Vaihtoehto perinteiselle pizzaperjantaille

…eihän sen pizzan tarvitse aina pyöreä lätyskä olla? 🙂
Morolonskis!
Huh hellettä, mutta en valita. Aivan mielettömän ihanaa, että on kesä ja ilmat sen mukaiset. Toistaiseksi. Naurettiin tuossa just kahvitunnilla, että Suomen neljä vuodenaikaa on siitä jännät, että ihan noiden vuodenaikojenkin sisään saattaa esiintyä kaikki neljä vuodenaikaa. Kai ens viikolla sit jo puut kellastuu ja sataa lunta 😉
Instagram-seuraajat tietävätkin, että maalailin eilen mökin olohuoneen seinät valkoiseksi. Mutta koska mökki saa olla mökkimäinen, niin siihen se valkaisu ehkä sitten jääkin. Ikkunoiden ja oven pielet jätettiin puulle. Vähän houkuttelisi vielä maalata tuo kovin oksainen katto, lukuun ottamatta sitä hirsipalkkia. Tällä hetkellä lihakset huutavat apua maalausurakan jäljiltä, joten viikonloppu ehkä vain levätään. Tai no, käsitellään terassit, mutta se on vähän niin kuin lepoa 😀 Eilen yllytin miehen käsittelemään uutta osaa terassista, vaikka mies näytti mulle uhkaavasti lähestyviä pilviä. Noh, puolessa välissä käsittelyä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla. Täytynee uusia ja jatkaa projektia kauniimmalla ilmalla.
Viime sunnuntaina nautittiin pizzaa iltahämärässä vähän erilaisessa muodossa. En nyt taas muista mistä lehdestä Henri Alenin idean bongasin, mutta pizzalevy kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi ja molempiin sivuihin leikataan noin 2 cm korkuisia viiltoja. Pizzapohjan keskelle levitetään täyte ja nuo suirot sitten ladotaan vuorotellen molemmilta puolin täytteen päälle. Pizzapitkojen pohjan tein tällä Leilan ohjeella:
50 g hiivaa (mulla oli vain kuivahiivapussin puolikas)
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl haaleaa vettä 
7-9 dl erikoisvehnäjauhoja
1. Sekoita veteen murennettu hiiva, sokeri, suola ja öljy 
(mä sekoitin kuivat aineet keskenään, kun käytin kuivahiivaa ja lisäsin niihin haalean veden ja öljyn)
2. Lisää vähän kerrallaan jauhoja ja sekoita, kunnes saat kimmoisan taikinan. 
Säästä loput jauhoista leipomiseen. 
3. Kohota taikinaa leivinliinan alla 25 minuuttia.
4. Jaa taikina neljäksi palaksi ja kaaviloi ne pizzapohjiksi jauhoitetulla leivinpöydällä.

Tosin mä tein nyt yhden pellillisen tavallista pizzaa ja kaksi pizzapitkoa. Pizzapitkoihin laitoin molempiin vähän erilaiset täytteet kuin mitä yleensä; toiseen creme fraiche cuisinea, kylmäsavulohta, parsaa ja juustoraastetta ja toiseen tomaattipyrettä, ilmakuivattua kinkkua, parsaa ja juustoraastetta. Oli kyllä hyvää! Ja hei, nämä voisi mennä ihan noutopöytään kesän juhliinkin. Leikkaa vain sellaisia pienempiä paloja!
Pistäkäähän pizzavinkki korvan taakse huomista pizzaperjistä varten! 
Kiitos murut kommenteistanne meidän kukkapeltokotipostaukseen 😉 palaan niihin illalla. Nyt yhtiökokoukseen nauttimaan kanssaosakkaiden seuran lisäksi ehkä yhdestä Tampereen parhaimman ravintolan ruoasta. Ei ole Antikan pippuripihvin voittanutta! Välillä kunnon pihvi tekee poikaa, vaikka tässä nyt kevennetty ruokavaliota onkin näiden lämpimien ilmojen myötä 🙂
Torstaiterkuin,
PS. ja ei, meillä ei aina ja joka päivä juoda viiniä, vaikka viinilasit ruokapostauksissa vilahteleekin 🙂 Viikonloppuna tosin usein juodaan lasilliset ruoan kanssa. Usein pullon loppu tosin joutaa huononnuttuaan viemäristä alas, sillä viikolla ei tule viiniä juotua.

maanantai 02. kesäkuun 2014

(super)terveellinen vadelmajäädyke

Maanantaihuomenta ihanat!
Oli sitten kuulkaas viimeinen kerta, kun torkutan puhelimella. Tai siirrän herätyskelloa myöhemmäksi. Huh, miten pökkelsön olo 😀 Lasten koulu- ja eskariaamuina herään joka arkipäivä tikkana kuudelta ylös. Mutta lasten loman kunniaksi lipsuttiin aikataulusta. Meillä soitti aluksi kello 06.45 ja siirrettiin se herättämään 07.15. Sanomattakin selvää, että jos kasiksi pitää olla töissä niin tuossa ajassa ei saa silmiä edes sen verran auki, että ripsarit tulisi tuhrittua nätisti, saatikka olisi aurinkopuuteri tasaisesti tupsuteltuna pitkin poskia. Onneksi vilkaisin juuri veskin peilistä…olis voinyt työkaverit pelästyä 😀 Kahvikupillisesta ehdin vain haaveilla kotona. Mutta hei, nyt töissä ja ekan kahvikupin jälkeen elämä alkaa voittamaan. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! 🙂 
Mulla jatkuu tänään ruokailut ruotuun -kampanja. Viime viikon aikana ruokailut ovat taas vähän lipsuneet. Ei mitenkään pahasti, mutta jätskihimo on ollut hirmuinen. Ja liki joka päivä on tullutkin syötyä vähän jäätelöä. Välillä vähän enemmänkin 😉 Mutta eikös kesällä saa vähän herkutellakin? Perunoita ei tule syötyä syksyllä ja talvella kuin harvoin, mutta nyt olen jo koukuttunut uusiin perunoihin. Voilla, tillillä ja sormisuolalla höystettynä. Ei sitä kesän lapsi paljoa muuta tarvitse ollakseen onnellinen.
No kuitenkin, mulla on jo jonkun aikaa pyörinyt päässäni hahmotelma jäätelön korvikkeelle. Meillä ei ole jäätelökonetta, joten home made jätski ei siten ole käynyt mielessäni. Enkä uskonut, että mun superterveellisestä vadelmajäädykkeestä tulee mitenkään jäätelömainen. Mut niin vaan kuulkaas tuli ja vie kielen mennessään!

Vadelmajäädyke

sulatettuja pakastevadelmia
3 dl low fat kreikkalaista jugurttia
(mä käytän Lidlin Milbonan maustamatonta)
1 dl intiaanisokeria
3 keltuaista
-vatkaa keltuaiset vaahdoksi
-lisää sokeri, jugurtti ja pakastevadelmat
-vuoraa pieni kulho elmukelmulla ja ripottele pohjalle vähän vadelmia
-kaada seos kulhoon ja laita pakkaseen noin neljäksi tunniksi
-neljän tunnin jälkeen tarkista, että on hyytynyt 
-ota kelmu pois ja tarjoa hetken kuluttua, että on vähän ehtinyt sulamaan
-enjoy!
Tuo intiaanisokeri eli täysruokosokeri antaa jäädykkeelle tuon beessahtavan sävyn ja aivan tajuttoman hyvän, karamellimaisen maun. Mä pyrin nykyään käyttämään inkkarisokeria valkoisen prosessoidun sokerin sijaan. Kun on nähnyt läheltä, minkälaista tuhoa diabetes (tosin 1-tyypin, johon sokerin syönti ei altista) saa aikaan, niin sitä on alkanut pohtimaan omalla kohdalla näitä terveysvaikutuksia. Kuitenkin kun on perintötekijöinä tuo hitaasti tappava tauti, niin se kannattaa ottaa vakavasti. Valkoinen sokeri on pahin mahdollinen altistaja kaikille sairauksille. Myös sille kavalalle 2-tyypin diabetekselle yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Täysruokosokeri sisältää monia vitamiineja, antioksidantteja, kivennäisaineita ja aminohappoja. Ja pitää aivojen serotoniinitasoa korkealla, minkä takia tämä onkin usein tituleerattu ns. hyvän olon sokeriksi. Ei aiheuta myöskään niitä hirmuisia sokerihumaloita ja näistä aiheutuvia aallonpohjia (trust me, lauantaisen Makuunin pääkallopussin jälkeen tiedän, mistä puhun ;). Joten jos ette ole vielä kokeilleet intiaanisokeria niin suosittelen. Maistuu kuulkaas leivonnaisetkin paljon paremmalle! 
Semmotteisia heti maanantaiaamuun. 
Tästä ei voi tulla kuin hyvä viikko, kun se alkaa (ainakin paperilla) näin terveellisesti! 😉
Aurinkoisin maanantaiterkuin
PS. mulla on vadelmia pakkasessa sellatteisissa hehtopusseissa (big mistake), joten kun sulatin tätä varten pussillisen niin lopuista keitin vadelmamehua. Siihenkin inkkarisokeria makeutukseksi, niin tuli kyllä hyvää ja ah, niin terveellistä!

perjantai 30. toukokuun 2014

Fredagsmys!

 

Heippahei!
Menipäs vähän myöhäiseen myyssit 🙂 Alkuilta kului kiireessä vaatekaupasta toiseen suhaillen, kun halusin Julialle samanlaisen ankkurimekon huomiseen kevätjuhlaan kuin Liliallekin. Ja löytyihän se! Sitten kävin vähän taas naapurissa jokeltelemassa pikkuisen (joka oikeasti on jo aikas iso poika!) kummipojan kanssa. Hymy hymystä -sanonta pätee ei vain thaimaalaisten vaan myös noiden pikkuisten kanssa 🙂
Mutta nyt on ruoka valmis. Ei tosin vielä syöty, mutta sujuvasti maisteltu. Bongasin Koti ja Keittiö -lehdestä reseptin ilmakuivatuilla kinkuilla päällystettyihin perunoihin ja dippiin. Harmikseni mulla jäi tuo lehti eilen mökille, joten ei hajuakaan tuliko noista nyt sellaisia kuin piti. Erittäin hyviä kuitenkin (joo, mä oon vähän sellainen kokki, joka maistelee ja napostelee koko ajan ruoanlaiton yhteydessä niin, että sit kun pitäisi syödä on jo masu täynnä)! Tämän illan menun olisi voinut tehdä kokonaan grillissä (pl perunoiden keittäminen), mutta koska mulla porisi samaan aikaan tytöille nakkikastike liedellä, niin tein nämä grillivastuksen alla ja parilapannulla.

Grillatut kinkkuperunat

keitettyjä (uusia) perunoita
ilmakuivattua kinkkua
öljyä
Lohko keitetyt, mielellään uudet, öljyssä kieritellyt perunat ja kiedo ympärille ilmakuivattua kinkkua. Grillaa grillissä, kunnes kinkku on rapeaa. Tai paista uunissa grillivastuksen alla kuten mä. Käytin ihan tavallisia perunoita, sillä uudet perunat oli ihan törky kalliita 🙂
Chilidippi

2 dl majoneesia
Santa Marian Chili explosion maustetta
Sekoita keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin tunnin.
Grillattu avokado-päärynäsalaatti

päärynän lohkoja
avokadon lohkoja
salaattisekoitus
cashew-pähkinöitä
öljyä 
balsamicoa
pippuria 
suolaa
Pyörittele päärynän ja avokadon lohkot öljy-suola-pippuriseoksessa ja grillaa grillissä tai parilapannulla liedellä niin, että ne vähän pehmenevät ja saat kauniit kuviot. Laita salaatti vuokaan ja kaada päälle öljyä ja balsamicoa. Lado päälle grillatut päärynät ja avokadot. Lisää cashew-pähkinät.
********************************************
Helppoa ja hyvää kesäruokaa, joka oikeasti toimii. Ja uppoaa nälkäiseen golfkierroksen näännyttämään mieheenkin ihan just kohta, kun päästään syömään. Pitänee käyttää perunat mikron kautta. Ruokabloggaajaksi musta ei kyllä ikinä olisi, sillä ruoka ehtii aina jäähtymään kuvaussessioiden aikana 🙂
Pidemmittä puheitta, nyt syömään. I’m starving!
Hei ja huomenna sitten jotain ihan muuta! Muistakaahan käydä osallistumassa tuohon eiliseen arvontaan.
Perjantai-iltaterkuin,

maanantai 14. huhtikuun 2014

Pikkuisen purnausta ja isosti powersalaattia…

Moikka ihanat!

Miten on viikko lähtenyt käyntiin? Meillä viikko alkoi rehtorin (tai rehtorien) puhuttelulla. En olekaan täällä viitsinyt asiasta aiemmin mainita, mutta tuo eilinen päivänsankari, se iloinen pikkuinen ilman murheita ja huolia on viime aikoina ollut kovin huolissaan. Murheissaan siitä, että miksi juuri hän? Sillä hän on ainoa esikouluryhmästään, joka on osoitettu aloittamaan koulutie toisessa koulussa. Miksi kaikki ystävät pääsevät tuonne samaan kouluun ja minä joudun toiseen kouluun? Tällaisia meillä on pohdittu viimeiset kaksi viikkoa. Voin sanoa, että sivusta seurattunakin äiskän ja iskän sydän on särkynyt monen monta kertaa tulevan ekaluokkalaisen puolesta. Ollaan tapeltu, tehty kaikkemme, pyydetty selitystä, yritetty ymmärtää. Mutta en vain pysty hyväksymään sitä, että sisarukset erotetaan tässä vaiheessa toisistaan. Isommasta kolmasluokkalaisesta olisi varmastikin apua ja turvaa muun muassa koulumatkojen aikana lukujärjestyksen sen salliessa. Kaikki (mukaanlukien tuo serkku tien toiselta puolen) lapset tältä alueelta ovat tuolla koulussa, johon haettiin. Nyt yksi joutuisi lähtemään aamuisin toiseen suuntaan, uusien kavereiden luo ♥ 
Missä on se lapsiystävällinen kaupunki ja perhedynamiikan tärkeyttä korostava taho, kun tulee tekojen aika? System sucks! Tiedän, että rehtorit (niin tämän koulun, jossa J on ja jossa L käy esikouluaan sekä tuon toisen koulun, johon L määrättiin) ovat tehneet ohjeistuksen ja lain puitteissa kaikkensa. Mutta missä on se sydämen ääni, joka käskee käyttää maalaisjärkeä? Lapsia on tällä alueella liikaa ja pienet puukoulut kärsivät resurssi- ja tilanpuutteesta. Tampereella kun ei ole sitä monissa kunnissa vallitsevaa sisarusperustetta käytössä. Monessa muussa kunnassa tuo sisarusperuste menee kaikkien välimatkojen sun muiden ohitse. Näissä kunnissa on ajateltu nimenomaan lapsen etua. Täällä meillä on käytössä kaksi perustetta; välimatka ja koulukiinteistön rakenteellinen ratkaisu. Harppi ja kartta. Karua, mutta niin totta. Ja jos (tai kun, nimittäin sitä kuulemma on käytetty) käytetään Eniron karttahakua niin totta, tuo koulu, johon haimme on 20 metriä kauempana. Autotietä mitattaessa! Daa, eihän kukaan lapsi kävele muuta kuin noita kävelyteitä suorinta tietä kouluun. Eroa tulee täten 300 metriä eli hakemamme koulu on lähikoulumme. Huh. Näin sitä taas lapsiperheiden arkea helpotetaan ja tuetaan. Joten olemme päätyneet siihen, että niin kauan kuin L:lle tuo koulupaikka hakemastaan koulusta vapautuu (muuttoliikennettä pois odotellessa) niin L on kotiopetuksessa. Ei kannata pompottaa lasta eka toiseen kouluun ja siitä toiseen. Olen valmis sitoutumaan siihen, että saan tuon kullannuppusen opetettua siinä missä opettajatkin. Niin kauan kuin tilanne vaatii. Ihan vain periaatteen vuoksi; ei sisaruksia kuulu erottaa. Voisi kuvitella sen olevan ihan selvä asia jokaiselle. Ja kaikkeni teen, että vastedes myös tämä armas kotikaupunki ottaa kriteerikseen tuon sisarusperusteen koulun määräytymisessä. Meitä se ei enää auta, mutta toivottavasti tulevia ekaluokkalaisten vanhempia ja itse pikkuisia koulutien aloittavia.
Ettei verenpaine nyt nouse ihan sfääreihin niin luvassa vähän murkinaa rinnan alle (tosin viime päivät on menty sumussa tämän kouluasian johdosta). Pinnasin Pinterestistä powersalaatin kuvan ja eilen sitä sitten teimmekin. Samaan aikaan teki mieli myös täytettyjä paprikoita, joten nekin pääsivät listalle. Yleensä kammoksun, jos on kahta eri lihaa (broitsua ja jaukkaria) tarjolla samalla aterialla. Mutta hyvinhän nuo upposivat 🙂
 
Powersalad
pinaattia
avokadoa
tomaattia
broileria
pinjansiemeniä
fetaa
öljyä
pippuria
Palastele avokado, tomaatti ja kypsennetty broileri. Lisää pinaattipedille. Ruskista pinjansiemeniä pannulla hetki ja lisää salaattiin. Murustele päälle fetaa. Lorauta öliiviöljyä ja pippuria myllystä.
*************************************
Täytyy kyllä myöntää, että vei kielen mennessään tämä salaatti. Ja kaiken lisäksi terveellistä 🙂 Paprikoiden sisään tein perinteisen jauhelihatäytteen, mutta riisin sijaan käytin couscousia. Namskis!
Mutta, jos blogirintamalla on nyt vähän hiljaisempaa niin suonette anteeksi; tämä koko kouluepisodi pyörii ihan koko ajan mielessä enkä saa siitä hetken rauhaa. Vetää jotenkin tosi surulliseksi. Yleensä osaan ajatella rationaalisesti ja ymmärtää hyvinkin pitkälle, ennen kuin älähdän. Nyt se äiti-ihminen minussa on saanut ylivallan enkä luovuta ennen kuin asiat on oikeassa perspektiivissä. Mä mietin, että reagoinko mä liian voimakkaasti? Onko väärin ajateltu, että sisaruksia ei saa erottaa? Tässä alkaa jo katsokaas epäilemään omaa herkkänahkaisuuttakin. Oho, nyt tuli isosti purnausta ja pikkuisen vaan ruokaa…hupsis. Eiköhän tälläkin asialla ole kuitenkin tapana järjestyä…ja nyt se testataan, että mikä ei tapa (v*tutus) niin se vahvistaa 😀
Mukavaa maanantaita
ja alkanutta viikkoa

perjantai 11. huhtikuun 2014

Arjen juhlaa: Fetahampuraiset ja homemade pita

Moikkelis!

Viikon kivoin päivä on taas täällä…miten musta tuntuu, että mä toistan tuota lausetta? No kyllä, aika juoksee! Meillä on viime aikoina, oikeastaan jo heti loman jälkeen, ruuhkavuoden kiireet kasaantuneet. En tiedä onko osa itseaiheutettua kiirettä. Tuntuu, että ei oikein osaa rauhoittua mihinkään. Muualle kuin yöllä sänkyyn nukkumaan. Koko ajan on olevinaan kiire jonnekin. Kympiltä illalla ollaan jo usein unten mailla ja siitä kun posottaa kuuteen asti niin ainakaan unen puutteeseen ei ruuhkavuosien hallinta kaadu 🙂 Joten ehkä mä suosiolla jätän kaikki remppahaaveet sikseen ja keskityn suunnittelemaan tekemään sunnuntaisten sukulaissynttäreiden tarjoiluja. Mikäli sikäli ne toteutuu; miehellä nousi eilen kova kuume ja nyt odotellaan nieluviljelyn tulosta. Kuume on hieman laskenut, mutta lääkäri epäilee angiinaa… Sitten loppuperhe yritetään pysyä terveenä, sillä ens alkuviikosta saakin jo pakata auton ja pääsiäisenä pääsee nollaamaan tilanteen valkoisille hangille.
Kiireen keskellä on hyvä pysähtyä. Mulla se pysähtyminen tapahtui viime viikon torstaina. Päätin jättää kaikki juoksulenkit sun muut väliin. Lapset leikkivät kavereidensa kanssa ja mies oli työmatkalla tulossa kotiin päin. Linnottauduin reiluksi tunniksi keittiöön. Se on vaan niin luksusta! Arjen juhlaa 🙂 Jauheliha oli menossa huonoksi, joten aluksi mietin, että teen lihapullia, kunnes huomasin aikoja sitten ostetun Lidlin pitaleipäpaketin kaapissa. Noita valmispitoja en enää suostu syömään, ne eivät maistu millekkään ja ovat ihan mahdottomat halkaista. En nyt sano, että nämä munkaan versiot ihan helppoja halkaistavia ovat (en malttanut kohottaa tarpeeksi taikinaa), mutta ainakin tiedän, mitä suustani alas laitan 🙂

Pitaleivät

6-7 dl hiivaleipäjauhoja
20 gr hiivaa
3 dl vettä
1,5 tl suolaa 
1 tl sokeria
1 rkl öljyä
– lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva
– sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesihiivaseokseen
– lisää öljy ja vaivaa taikinaa noin 5 minuuttia
– kohota tunnin ajan liinan alla
– leivo kuusi pyöreää pitaleipää kaulimella
– paista uunissa alatasolla 250 asteessa 5 minuuttia, kunnes leivät kohovat keskeltä
– jos eivät tähän mennessä ole kohonneet tarpeeksi niin nosta keskitasolle ja paista kunnes kauniin ruskeita
– jäähdytä pellin päällä
**************************************************************
Fetahampurilaiset

400 g naudan jauhelihaa
fetajuustoa
1/2 punasipuli
suolaa
pippuria
– murustele fetajuusto ja pilko sipuli
– sekoita mausteet ja jauheliha
– lisää juusto ja sipuli jauhelihaseokseen
– muotoile 6 pihviä käsin
– paista 225 asteessa 10-15 minuuttia
**************************************************************
Lisänä sitten creme fraichea ja kasviksia. Mycket gott! 🙂 Harvoin sitä viikolla tulee juotua ruoan kanssa
viinilasillista, mutta nyt juhlistettiin lasillisella. Huomenna juhlistetaankin sitten isomummun 89-vuotissynttäreitä (juuri sen saman, jonka keuhkokuume ja laaja-alainen sydäninfarkti meinasi viime kesänä viedä mennessään), Julian nimppareita ja Lilian ystävää diskosynttäreiden merkeissä. Ja sitten loppupäivän ajattelin siivota ja leipoa. Mikäli tosiaan meidän tautitilanne helpottuu siihen mennessä, ettei tartuntavaaraa ole sunnuntaina. Tämä ilta pyhitetään levolle (ja Tapparan pelille:)!
Nyt käyn istumassa hetkisen iltapäiväkahveilla tuolla meidän alakerrassa. Aika kiva, että meillä on toimiston ja tuotannon porukat samassa tilassa samaan aikaan kahvitunneilla. Kahdesti päivässä. Sen jälkeen sitten vielä pari tuntia töitä. Niin tehokkaasti tehtynä kuin vain perjantai-iltapäivänä voi tehdä 😀
Pirtsakkaa perjantaita
ja viikonlopun aloitusta,