HEIPPAHEI!

Viime aikoina Marian kokeilevassa keittiössä on testattu grillattuja juustoleipiä. Yritetty kehitellä juuri sellainen resepti, jossa leipä narskahtaa rapeana hampaiden alla ja jossa juusto venyy ja vanuu suupielistä. Yritetty saada tuohon komboon yhdistettyä makunautinto, jossa kohtaa sinapin hieman makeahkon hapan maku ja suolakurkun hapokas kirpeys…

Olen yrittänyt imitoida täydellistä grilled cheese sandwichiä siitä lähtien, kun söin silmilläni kulinaristisen makunautinnon leffateatterissa isolta screeniltä. Pääsin katsomaan ennakkoon 19.12. ensi-iltaan tulevan Chef-leffan osana Indiedaysin ja Sony Picturesin yhteistyökampanjaa. Viime aikoina, kun olen käynyt elokuvateatterissa, on ruudulla lennellyt poikkeuksetta keijuja ja keijupölyä. Joten oli aikakin käydä aikuisten elokuvissa! Kuten eilen totesin, niin miehen kanssa kotisohvalla on tullut viime aikoina katsottua leffoja, mutta elokuvissa käynnit ovat jääneet harmillisen vähälle. Tähän on tultava muutos, niin ihana oli rentoutua tuo liki parituntinen aivan mielettömän ihanan leffan parissa. Tämä kiilasi kaikkien aikojen katsomieni leffojen top kolmoseen!

Huikeita ruokakuvia, kattiloiden ja pannujen kolinaa, ruokaveitsen taitavaa käsittelyä, värejä, makuja, kuubalaista temperamenttia, musiikkia, joka sai lanteet hytkymään, iloa, rakkautta, turhautumista, onnea. Höystettynä hauskasti nykyajan meiningillä, twiittien muodossa. Elokuvassa viimeistään ymmärsi tuon sosiaalisen median vaikutuksen. Kaikkeen. Ymmärsi myös sen, että siinä piilee ihan hirmuisesti mahdollisuuksia, jos osaa käyttää ne hyväkseen. Jokainen aisti sai tästä leffasta jotain. Jopa se makuaisti, sillä itse nautin suunnattomasti noista taidolla tehdyistä ruokakohtauksista. Vatsa kurnien ja kuola liki suupielistä valuen suuntasimme leffan jälkeen syömään.

Leffa kertoo nallekarhumaisen kokin, Carl Casperin, taistelusta onnen etsimisessä. Monellakin elämän osa-alueella. Se sai allekirjoittaneen ajattelemaan, että sanonta ”do what you love, love what you do” pitää todellakin paikkansa. Elämä on liian lyhyt elettäväksi niin, että yrittää miellyttää muita. Oman onnensa kustannuksella. Elokuva käsitteli luovuuden, onnen etsimisen ja some-maailman raakuuden/hyödyllisyyden lisäksi myös työelämän koukeroita. Jokainenhan meistä on pakotettu tekemään töitä elääkseen. Ellei sitten voita lotossa. Mutta se, että tuntuuko työ pakolta vai onko se mukava osa elämää, on jokaisen oma valinta. Noin kärjistetysti. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että se on tuota jälkimmäistä. Ihana lisä, jota ilman en voisi elää. Yrittäjyys on verissä. Niin kuin tuo sympaattinen leffan päätähti Carl Casper risupartoineen, niin myös minäkin olen olen ottanut riskejä, saanut apua vaikeina aikoina ja ennen kaikkea tuntenut kiitollisuutta siitä, että saan tehdä töitä, joista nautin. Ihanien ihmisten kanssa, jotka ojentavat hankalimpinakin aikoina auttavan kätensä. Niin ihan tuossa päätyössänikin kuin tässä sivuduunissanikin!

…Marian kokeilevassa keittiössä jatkuu sen täydellisen grilled cheese sandwichin etsiminen jo tulevana viikonloppuna. Joten pysykäähän kuulolla! Hymy huulilla häädän muun perheen keittiöstä perjantai-iltana ja lähden tavoittelemaan kulinaristista kliimaksia. Sitä odotellessa! Taustalle laitan soimaan Chef-leffan soundtrackin, joka saa lanteetkin heilumaan rumban ja salsan tahtiin. Jospa ne parit tanssiaskeleet vähän auttaisivat tuossa lopputulemassa 🙂

Hyvänmielen ruoastahan me olemme täällä blogissanikin keskustelleet usein. Hei, käykääs katsomassa tuo elokuva, kun se ensi-iltaan tulee 19.12.  Siinä konkretisoituu tuo käsite ”hyvänmielen ruoka”. Tiedätte sitten, mistä täällä höpöttelen. Sain arvottavaksi teidän ihanien kesken 2 x 2 hengen lippupaketin Chef-leffaan! Arvonta-aika alkaa juurikin nyt ja loppuu maanantaina 15.12. klo 23.59.  Kommenttikentässä voisitte vaikka kertoa, että oletteko te onnellisia? Mikä tekee teidät onnelliseksi? Tai jos menee liian henkilökohtaiseksi, niin voisitte kertoa, käyttekö usein elokuvissa?

ONNELLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. taisin vähän ihastua tuohon pääosan esittäjän nallekarhumaisuuteen; alla olevasta trailerista voitte käydä katsomassa sneak peekeja leffasta. Miehelle tiedoksi: ei, sinun ei tarvitse kasvattaa keskivartaloa, mutta tuollainen risuparta olisi kiva 🙂