Joko siellä on palailtu arkeen? Itselläni ainakin tämä alkanut arki on tehnyt hyvää. Pääkopalle, sielulle ja ruumiille. Olenkin kertonut, että rakastan lomailua, mutta en osaa tehdä sitä kovin kauaa. Viikko on sopiva aika. Liian pitkä toimettomuus ja rotjailu kostautuvat pitkällä aikavälillä ja olosta tulee sellainen blaah-olo. Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Koko kesän olen suunnittellut, että kun arki alkaa niin ruokavalio ja liikunnat laitetaan ruotuun. Deadlinena 15.8. Laitoin ruokavalion jo eilen ruotuun. Kerrasta poikki. Putsplankko. Maanantaina kun kuuluu kaikki tälläiset elämäntapamuutokset aloittaa 😉 Kesällä ja lomalla saa herkutella hyvällä omallatunnolla, mutta näin arjessa koen, että herkuttelu tekee hallaa. Kyllähän sitä kesälläkin tuli syötyä aamuisin puuroa ja salaattia lounaalla, mutta kaikki se muu napostelu. Se lähti kieltämättä vähän lapasesta.
Itse olen aikoinaan ollut sokeririippuvainen. Opiskeluaikoina aamupala muodostui puolikkaasta Pims -keksipaketista. Iltapala haettiin alakerran Makuunista. Sitä tuli tosi kärttyisäksi ja levottomaksi sokeriniksoissaan. Lasten ollessa ihan pieniä oma kahvihetkeni kruunaantui aina jollain makealla. Kolmisen vuotta sitten raakaleivonta katkaisi sokeririippuvuuteni. Pääsin irti valkoisesta sokerista ja voi vitsit, miten hyvä sitä olikaan olla. Kaiken bonuksena iho hehkui kuin parikymppisenä. Sen jälkeen en ole liiemmin tykännyt karkeista ja pullista.
Paitsi tänä kesänä. Siinä, kun lapsille haettiin namipussit pyysin heitä ottamaan minullekin samalla salmiakkipääkalloja. Hyvin pian huomasin itse olevani kauha karkkikiposta lappaamassa omaan pussiini niitä pääkalloja. Selkärankani makeisten suhteen oli kuin ameeboilla konsanaan. Mökille mentäessä ja tultaessa kyläkaupan jätskit ovat olleet must. Viime sunnuntaina mökiltä kotiinpäin ajellessa pyysin tuomaan itselleni jäätelön sijaan makuvissyn. Jossain kohtaa viikonlopun aikana itseäni alkoi äklöttämään tuo sokerikylläisyys.
Vaikka muuton myötä housut ovat sangen löysät vyötäröltä, on vatsan täyttänyt sellainen höttö. Kesähöttö. Karkkihöttö. Kuplivahöttö. Sellainen höllyvälöllyvä ja voin vain kuvitella, että siellä ne salmiakkipääkallon jälkeläiset vetävät yhdessä letkajenkkaa sen kuplivan kanssa, joka saa kieltämättä vieläkin kielen kannat napsumaan 😀
Eilen aamulla sen päätin. Nyt loppui herkuttelu viikolla. Perjantai-illasta lauantai-iltaan se on sallittu; maltillisesti. Mutta ettei jää putki päälle. Sen kanssa pitää olla tarkkana. Pitkään aikaan en ole leiponut raakakakkuja, joten sellainen on suunnitelmissa pikimitten. Palastelee raakakakun pakkaseen ja sulattaa sieltä tarpeen tullen makean nälkään palasen. Lisäksi ajattelin palata noihin menneiden vuosien ”sallittuja herkkuja” -postauksiini saadakseni inspiraatiota ja motivaatiota.
Kokemuksesta tiedän, että pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan kituisia. Jo tänään on pääni ollut hieman kipeä. Kroppa huutaa herkkuja. Eilen illalla vastasin huutoon siemennäkkileivällä. Ei se kroppa sitä ihan mukisematta niellyt, mutta ah, kuinka hyvä olo itselleni tuli. Veikkaan, että tuolla jossain alaselässäni muhii pitkittynyt tulehdustila. Sokerihan tiettävästi ylläpitää tulehdustilaa, joten kokeillaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi, miten sokeriton auttaa alaselkäkipuun.
Lisäksi eilen illalla otin muuttolaatikoiden purkamisurakan keskellä kymmenminuuttisen ja venyttelin. Takareidet ja pakarat tuntuvat olevan piukeina kuin viulunkieli. Pilates-kirjankin löysin muuttolaatikosta, joten täältä tullaan taas. Pikkuhiljaa kohti liikunnan ja kehonhuollon iloa. Jälleen kerran pitää soimata pikkuisen itseäni…miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan? 😀 Kiirettä on helppo syyttää, mutta kuka tahansa voi kiireenkin keskellä katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ottaa sen puolituntisen ja käydä hölkällä.
Katse eteenpäin ja uudella innolla alkaneeseen arkeen. Odotan jo nyt sitä vireystilan nousua, joka tapahtuu kun jättää kaikki ylimääräiset herkut pois. Kun arjesta tekee terveellisemmän, niin uskon että se arki tuntuu vieläkin enemmän luksukselta. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus terveellisemmällä arjella on arjessa jaksamiseen ♥
ENERGISIN TIISTAITERKUIN,
PS. saanen esitellä teille uuden ystäväni; varsin kuvauksellisen ja kauniin punaisen lehtikaalin, joka pääsee tänä iltana iltapalapöytään rapsakkaana lehtikaalisipsinä 🙂
täällä huhuilee sinun kroppasi. Se yksi ja ainoa, joka sinulla on. Juuri se kotisi, jossa sinun on hyvä olla ja jota rakkaudella vaalit. Yleensä. En tiedä, miksi olet mennyt viime aikoina sieltä, missä aita on matalin, mutta oletko huomannut, että minä en ole kunnossa? Mmm, taidat tuntea sen vielä pahemmin kuin minä. Kipupisteen oikean kankkusi päällä. Siinä kohtaa, missä tällä hetkellä on kirkuvan pinkkiä kinesioteippiä. Jos se sinusta tuntuu vähän ikävältä, niin mietipä miltä se minusta tuntuu. Mietipä, miltä minusta tuntui, kun lasersäteet tänään tunkeutuivat sisälleni. Suoraan viimeisen selkärangan nikaman kohdalta. Kun se liki -90 asteinen jääsuihku yhtäkkiä lävisti minut, tuntui etten saa happea. Mutta näin iltaa kohden kieltämättä koen voivani paremmin kuin aamulla. Toivottavasti sinäkin huomaat sen.
Olen hienovaraisesti yrittänyt lähettää sinulle signaaleja kevään ja alkukesän kuluessa. Signaaleja siitä, että tarvitsen hellää huolenpitoa. Ei, enkä nyt puhu siitä ihanan täyteläisestä voiteesta, jota minuun lutraat aina suihkun jälkeen vaan siitä, että minä kaipaan liikuntaa. Minä kaipaan rakennusaineita, joiden avulla voin hyvin. Vihreää ja rouskuvaa. Pirteän punaista ja hapokasta. Tiedän, että sinulla on hylly pullollaan vitamiineja. Sen kuukauden, kun niitä muistit syödä minä myhäilin tyytyväisenä. Minun oli niin kovin hyvä olla. Mutta mitä tapahtui? Äläkä vain syytä kiirettä. Olen huomannut, että se aina niin tehokas ajankäyttösi on alkanut rakoilemaan. Oletkohan haalinut itsellesi hieman liian monta projektia päällekkäin?
Tiedätkö, minä rakastan sinua. Ja tiedän, että sinäkin rakastat minua. Me olemme tiimi. Voidaanko siis sopia, että vastedes pidät itsestäsi parempaa huolta? Osoitat minulle sen, että välität? Meillä on monta yhteistä vuotta vielä edessä. Annan sinulle aikaa elokuun puoleen väliin. Viimeistään silloin edellytän, että ryhdyt toimenpiteisiin meidän suhteen hyvinvoinnin eteen. Haluan, että nautimme jälleen juoksulenkeistä järven rannassa. Että kyllästät minut niillä niin hyvää tekevillä vitamiineilla ja lisäravinteilla. Kasviksilla ja marjoilla. Sen sijaan, että mottosi olisi aamulla ”kahvia koneistoon” olkoon se vastedes ”puurolla puhtaaksi”. Tiedän, että sinulla on tietoa ja taitoa meidän suhteen parantamiseen ja mikäli epäilet omia kykyjäsi, niin voit aina hakea apua.
Kirjahyllyn Pilates-kirjasta ja kuntosalilta. Oletko muuten huomannut kuinka pölyttyneessä tilassa tuo salikassisi on? Jep, toivoisin kantavani sitä siitä elokuun puolesta välistä eteenpäin useammin sinne salille. Miksi annan sinulle siihen asti aikaa? Koska en voi vaatia sinua muuttamaan elintapojasi kerrasta. Koska on niin monta muuttuvaa tekijää ennen sitä. Tiedän, että sinä jos kuka siihen pystyt. Tiedän, että kun yhdessä päätämme, että elokuussa alkaa, niin näin se on. Minä tuen sinua, kun tiedän, että sinä hoidat minua.
Ehkä sinäkin teit tänään jo ennen tätä avautumistani päätöksen voida hyvin. Ethän sinä turhaa olisi vienyt uuteen kotiimme ”karkkilaatikon” täytettä. Toivon, että tuosta yhdestä laatikosta ammennat pian meille uutta voimaa. Koet jälleen sen, miltä tuntuu kun me kaksi ollaan yhtä. Ilman kipuja ja kremppoja. Pidä itsestäsi huolta ♥
Ja kiitos tsempeistä eiliseen postaukseen – herra pikkupotilas voi hyvin! Veikkaan, että tämän hetken suurin tuska on se, että vatsasta ajeltujen karvojen tilalle alkaa kasvamaan sänki ja sekös vasta kutittaa. Töttörö päässä kun ei pääse itse kutittamaan, niin tulee sitten aina luokse, antaa merkin (sellainen karski kurkkuääni) ja saa rapsutusta 🙂
Muistatteko kun kerroin teille rakkaimmasta liikuntaharrastuksestani, juoksusta? Siitä, että haluan ehdottomasti päästä jälleen siihen flow-tilaan, jossa juoksu on mukavinta. Siihen kuuluisaan runner’s high -moodiin. Se taisi olla Riina joka taannoin pyysi kertomaan juoksukoulusta lisää, joten tässä sitä nyt tulee. Lyhykäisyydessään. Juoksukoulua on nyt takana kolmisen viikkoa ja se on ehkä paras asia, minkä olen itselleni tehnyt. Siinä missä aiemmin ajattelin, että kyllähän mä nyt juosta osaan on vaihtunut pätevän ohjaajan oppeihin siitä, kuinka liikuttaa käsiä, kuinka nostaa jalkaa, kuinka askeltaa ja miten lantion saa pidettyä ylhäällä. Niin, että juoksu on kropallekin teknillisesti mahdollisimman hellää. Vielä on puolet jäljellä koulua, mutta jo tässä vaiheessa juoksumotivaatio on huikea. Meillä on kiva ryhmä ja tuntuu, että tuo ryhmänpaine on se, joka saa väsyneenäkin päivänä lenkille.
Juoksukouluun kuuluu yksi tekniikkatunti ja yksi vapaaehtoinen tunnin lenkki viikossa. Lisäksi kaksi kotona tehtävää juoksulenkkiä, jotka vaihtelevat tempoltaan, ajaltaan ja sisällöltään viikottain. Kunto ei ihan vielä ole sillä tasolla, että jaksaisin niitä rakastamiani pitkäkestoisia peruskuntolenkkejä, mutta pikkuhiljaa. Kuten aina, niin myös nyt liikunta tuo mukanaan positiivisen kierteen. Hyvinvoinnin positiivisen kierteen. Kroppa huutaa terveellistä ruokaa. Melkein aina. Eilen se huusi pizzaa ja sai sitä 😉 Smoothiet ja vihermehut kuuluvat taas päivittäiseen ruokavalioon ja kasvisten osuus jääkaappitilasta on lisääntynyt merkittävästi.
Käykö teilläkin näin? Itselleni käy tosi usein. Eli jos alkaa skarppaamaan ruokavalion kanssa käy niin, että innostuukin liikkumaan. Kun innostuu liikkumaan, tekee mieli syödä terveellisesti. Tässä iässä voisi sanoa, että on korkea aika laittaa itsensä kuntoon. Loppuelämän kuntoon ja vielä ylläpitää tuota kuntoa. Mies kertoi eräästä esimerkistä (olisikohan ollut Aki Hintsan kirjasta…?) siitä, että miten ihmiset aina kuvittelevat alkavansa aktiivisen ja liikunnallisen elämän eläkkeellä. Golfaavansa Espanjan auringon alla ja hiihtävänsä Lapissa kaamoshiihtoja. Kerrankin kun on aikaa. Ajatuksena tosi hieno, mutta ei se kunto välttämättä enää tuolla iällä ole sellainen, että pystyisi näitä asioita tekemään. Ellei sitä kuntoa ole jo pitänyt yllä ennen tuota eläkeikää.
Tämä tavallaan avasi omat silmäni. Haluan olla eläkkeellä ollessani siinä kunnossa, että jaksan kiertää miehen kanssa golfkenttiä. Jaksan leikkiä lastenlasteni kanssa ja kontata maassa. Vielä jopa päästä sieltä kontisiltani ylös ilman sen kummempia tuskia 😀 Senpä takia pienillä päivittäisillä valinnoilla ajattelin pitää itseni kuosissa. Se muuten on vuosi vuodelta vaikeampaa. Juoksussa olen huomannut, että ne siinäkin tärkeimmät lihakset eli syvät vatsalihakset ovat aika rappiolla. Tarttis tehdä jotain. Lankutushaaste alkaa tänään! Hep, kuka on mukana? Ollaan sitten juhannuksena timmissä kunnossa, ainakin keskivartalon kohdalta:)
Iltapalaksi on tänäänkin smoothiet. Tein ne jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan. Tänään smoothiesta löytyy sen perinteisen MSM-jauheen, lucuman, macan, kurkuman ja pellavansiementen lisäksi banaania, omenaa, rahkaa ja sokeritonta mansikkakiisseliä. Hyvää kuin mikä! Jotenkin olo on niin hyvä, kun on elämä balanssissa liikunnan ja ruokavalion suhteen. Turhia paineita niistä kuitenkaan ei kantsi itselleen asettaa. Pääasia, että on tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyy ja jaksaa arjen askareissa, eiks niin?
IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,
* Foodin Luomukurkumajauhe saatu Lielahden Life -myymälästä
Miltä kuulostaisi mustikkajäätelö, joka maistuisi aidosti mustikalle? Sellaiselle metsästä suoraan mustikkavarvusta suuhun laitetulle mustikalle? Mansikkajäätelö, joka maistuisi lapsuuskesien mummolan mansikkapellosta poimitulle mansikalle? Vaniljajäätelö, joka tuoksuisi vaniljatangolle ja jonka maku saisi sinut sanattomaksi? Raparperijäätelö, jonka maistaessasi alkaisit välittömästi hyräilemään saku sammakkoa? Jonka maku veisi sinut suoraan takapihan raparperipuskien alle? Pääsin maistamaan juurikin näitä aitoja makuja JYMYn kaupallisen yhteistyön merkeissä.
Ennen kuin kerron teille lisää suomalaisesta luomujäätelöstä, haluaisin tehdä pienimuotoisen tunnustuksen. Olen aivan koukussa jäätelöön. Ollut sitä jo reilut parikymmentä vuotta. Opiskeluaikoina tentteihin lukiessani ei ollut lainkaan tavatonta, että söin yhden kokonaisen litran jäätelöä siinä lukiessani. Kyllä, aivan yksin. Tuon jälkeen yleensä kyllä kaivoin villasukkaa jalkaan ja villatakkia päälle 🙂 Jäätelö kuuluu tätä nykyä laatuhetkiin. Niihin hetkiin, kun koko talo on tyhjä ja saan istahtaa hetkeksi keittiön pöydän ääreen. Yksi on pysynyt kaikki nämä vuodet; aika usein minulla on paha tapa edelleen syödä jäätelöä suoraan purkista. Minulla on myös hassu tapa sulattaa jäätelö ennen syömistä. Kymmenisen minuuttia keittiön tasolla pakkasesta ottamisen jälkeen on jäätelö parhaimmillaan. Myös JYMY -luomujäätelö.
Maistelin kattavasti JYMY-jäätelömakuja ja jos pitäisi yksi suosikki valita, niin se olisi tuo mustikka. Miten voi jäätelö maistua niin aidosti mustikalle? Sitä söin eräänä iltapäivänä kesken työkiireiden pitämälläni tauolla. Kyllä, suoraan purkista. Halusin kuitenkin myös kokeilla, miten mustikka sopii yhteen tuon JYMY-sitruunajäätelön kanssa. Tein jäätelöannoksen kahdelle, jonka voi jakaa esimerkiksi sen parhaimman ystävän kanssa maailmaa parantaessaan. JYMY-jäätelöt ovat puhtaita single-makuja ja näin ollen niitä voi yhdistellä vapaasti.
JYMY-jäätelöt tehdään luomumaidosta, joka tuodaan jäätelötehtaalle aamulla tuoreena ja vastalypsettynä, Suomisen maitotilalta. Jäätelötehdas sijaitsee Aurassa, vain lehmänlaukan päässä luomutilalta. Kaiken perustana on luomumaito. Sekä luomumaitoon yhdistettävät aidot ja puhtaat marjat, kahvin, suklaan, vanilja- ja lakritsajuuren. Kaikki luomua nekin. JYMYn tapa valmistaa jäätelöä ei ole se kaikista helpoin, mutta se takaa, että JYMY-jäätelö tarjoaa aina luonnollisen puhtaan ja poikkeuksellisen herkullisen nautinnon. Voitteko kuvitella, että jopa vaniljansiemenetkin irroitetaan käsin, vaniljatangosta veitsenkärjellä hellävaroin raaputtaen. Käsityön määrä JYMY-jäätelöiden valmistuksessa on valtava, mikä yhdessä puhtaiden luomutuotteiden kanssa takaa maistuvimman jäätelön, jota olen eläissäni syönyt.
Vaikka yleensä omiin herkutteluhetkiini syön jäätelön sellaisenaan, suoraan siitä purkista, niin tässä kampanjassa halusin viedä perinteisen banana split -jäätelöannoksen astetta korkeammalle. Sellaiseen muotoon, jota kelpaisi tarjota esimerkiksi aikuisten illanistujaisissa kauniissa kesäillassa jälkiruoaksi. Tuomaan lempeyttä, aitoutta ja iloa ystäville. Ensiksi jauhoin morttelilla yhden pötkön suklaakeksejä murusiksi, lisäsin niihin hieman luomuvoisulaa ja painelin vanhan kakkuvuoan pohjalle. Otin palloja JYMY -vaniljajäätelöstä, – suklaajäätelöstä ja mansikkajäätelöstä ja ladoin niitä vuokaan keksipohjan päälle. Jäätelöiden väliin pienistelin yhden banaanin. Koristeluun käytin pakastekuivattua mansikkaa ja luomupistaasipähkinöitä. Pari tuntia pakkasessa ja noin 10 minuutin sulatus ennen tarjoilua. Simppeliä ja nopeasti valmistuvaa.
Pidän JYMY-jäätelöiden ulkoisesta ilmeestä ihan hirmuisen paljon. Konstailematon ja samalla tyylikäs. Kuten makukin, niin tuo ulkonäkökin iski allekirjoittaneeseen. Molemmat kielii puhtaasta luonnosta, kesäilloista, herkutteluhetkistä, nautinnosta, aitoudesta ja suomalaisuudesta. Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi mäntyluomujäätelö on saanut kultaista otetta purkkiinsa. Tuo mäntyjäätelö on muuten mustikan ohella toinen suosikkini. Se maistuu millekäs muulle kuin männylle. Suomalaiselle metsälle. Jotenkin tuli kaikista jäätelömauista hirmuisen nostalginen olo. Ne kuljettivat minut sinne lapsuuskesiin maalle. Just sinne Oriveden mummulaan, josta olen teille kertonutkin. Jossa klompsuttelin puukengillä navettaan mummun perässä lypsylle.
Nyt teilläkin on mahdollisuus päästä maistamaan, miltä maistuu aito ja autenttinen JYMY-jäätelö. Kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa
Millaisia jäätelöannoksia sinä tekisit JYMY-jäätelöstä?
olet mukana lahjakorttiarvonnassa. Sain arvottavakseni kolme kappaletta 30 euron lahjakortteja, joilla voi ostaa JYMY-jäätelöä. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 14.5. Täältä löydätte arvonnan säännöt. Onnea arvontaan!
Tiedättekö, sen lisäksi että tämä kampanja sai mut suomalaisen luomujäätelön lumoihin sai se mut olemaan ihan älyttömän ylpeä meistä suomalaisista. Ylpeä Suomesta. Meillä on aivan käsittämättömän hienoa osaamista ja jos kaikki tuotteet valmistettaisiin näin suurella sydämellä ja pieteetillä kuin nämä sympaattiset luomujäätelöt, niin meillä ei olisi kuulkaa huolen häivää. JYMY -luomujäätelöissä maistuu Suomi ja suomalaisuus. Kaikki se, mistä meidän kannattaisi olla ihan hurjan ylpeitä. Varsinkin tänä Suomi100-vuonna ♥
Lähdetäänkö aamulenkille? 🙂 Ei siitä kuulkas ole montaakaan vuotta, kun tähän aikaan olin jo heittänyt perinteisen sunnuntaiaamuni juoksulenkin. Eikä edes sillä ollut väliä, oliko kyseessä vappu vai muu juhlapäivä. Joskus se sunnuntaiaamun lenkki saattoi olla liki puolimaratonin verran. Juoksukenkä rullasi kuin itsestään muun maailman vielä nukkuessa. Voi niitä aikoja! Lifen kaupallisen yhteistyön myötä tulin kertomaan teille tuosta rakkaasta harrastuksestani sekä siitä, miten luonnontuotteet toimivat liikunnan tukena. Kaikkihan me tiedämme, että erityisesti lihakset, luusto ja nivelet ovat koetuksella suuressa osassa liikuntamuodoista.
Olenko aina ollut juoksija? En. Nautinko tällä hetkellä juoksusta? En. Olenko ajatellut tehdä asialle jotain? Kyllä. Ylihuomenna alkaa elämäni ensimmäinen juoksukoulu. Millainen urheilutausta minulla on? Ihan lapsena en ollut kovin urheilullinen. Satunnaista tenniskurssia lukuunottamatta. Aikani kului hevostalleilla. Olin heppatyttö eikä elämääni mahtunut koulun lisäksi muuta. Lukiossa isän kanssa treenattiin cooperin testiin niin kovasti, että h-hetkellä kärsin kivuliaasta penikkataudista. Molemmissa säärissä. Silti juoksin sinä vuonna cooperin testissä ennätykseni 2600 metriä.Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.
Elettiin alkuvuotta 2012 kun päätin, että nyt saa rotjailu riittää. Lapset olivat 4- ja 6-vuotiaita ja olin tyystin unohtanut oman hyvinvointini. Liikunnan osalta. Lähdin liikkeelle pitkien sauvakävelylenkkien myötä. Lopulta juoksukengän kutsu oli niin kova, että siihen oli vastattava. Alku oli tuskaa. Jalat olivat täysin eriparia ja tuntui, että en osannut juosta. Mutta sitten kun ensi kertaa koin pitkästä aikaa runner’s high -olotilan, se oli menoa. Kolme vuotta juoksin. Kesät ja talvet. Aamut ja illat. Odotin töissä iltaa kuin kuuta nousevaa, että pääsen juoksemaan. Lauantai-iltana odotin sunnuntaiaamua, että pääsen pitkälle lenkille. Se tunne, kun lumi narskui juoksukengän alla oli parasta musiikkia korvilleni. Vesisateen kastellessa kasvoni syksyisillä juoksulenkeillä oli elämänmakuinen kokemus. Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.
Tuli eräs syksy muutama vuosi sitten, kun sairastuin flunssaan. Nuhakuume, johon viittasin kintaalla. En malttanut levätä. Hieman hölmö, kun olin. Syksyinen Pyynikinharju huusi puoleensa siitä huolimatta, että olo oli enemmän kuin huono. Loppujen lopuksi tuona syksynä söin neljä antibioottikuuria ja sain liikuntakiellon alkavan keuhkokuumeen takia. Siihen tyssäsi rakas juoksuharrastukseni. Kuin seinään. Toki tässä välissä olen välillä ulkoittanut juoksulenkkareita. Mutta en siinä määrin, että olisin nauttinut touhusta. Tuntui, että vähänkin pidemmän juoksulenkin jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Polvia ja nilkkoja alkaa pakottaman lenkkien loppuvaiheessa. Seuraavana päivänä etureidet ja lonkat kipuilevat siihen malliin, että kävelen ankkakävelyä. Venyttelystä huolimatta.Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen Tampereen Lielahden Life-myymälään Maaritin juttusille. Keskustelimme minun liikuntatottumuksista ja siitä, että polte lenkkipoluille on kova. Juttelimme siitä, kuinka olen huolissani liikuntasuorituksen jälkeisistä kivuista. Siitä, ettei kroppa enää ole yhtä joustava kuin aiemmin. Ettei se palaudu enää niin nopeasti. Kyllä, rautainen ammattitaito vakuutti taas ja kotiin lähdin täynnä uutta tietoa.
Olen miettinyt esimerkiksi sitä, miksi vanhemmiten kroppa alkaa urheilusuoritusten aikana ja niiden jälkeen krenaamaan. Joka paikkaa kolottaa, mutta varsinkin niveliä. Johtuu kuulemma osaltaan siitä, että aineenvaihdunta nivelrustoissa heikkenee iän myötä. Myös ruoasta saatavien vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikkenee mitä vanhemmaksi tulemme. Sen takia niitä suositellaan otettavan purkista, luonnollisemmassa muodossa. Myös nivelkivuissa liike on usein lääke. Liikkuminen tehostaa nivelten aineenvaihduntaa ja kuljettaa nivelrustoihin happea samalla poistaen niistä kuona-aineita. Luonnollisemmat vitamiinit kulkeutuvat perille tuonne nivelrustoon tehokkaasti. Vieden siis avun sinne, missä sitä tarvitaan.
Joku teistä kysyi minulta taannoin, että mitä eroa on synteettisillä ja luonnollisilla vitamiineilla. Suurin ero on siinä, että luonnolliset vitamiinit imeytyvät huikean paljon synteettisia paremmin. Synteettiset vitamiinit on valmistettu laboratorio-olosuhteissa epäorgaanisista aineista, kun taas luonnollisissa monivitamiinivalmisteissa raaka-aineet ovat mahdollisimman hyvin imeytyvässä ja niin luonnollisessa muodossa kuin mahdollista. Ne on valmistettu luonnon omista aineista. Juttelimme Lifen kattavasta monivitamiinisarjasta, joissa on käytetty pääasiallisena B-vitamiinien lähteenä luonnollista guavauutetta; guavahedelmä sisältää erittäin monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja, jotka saadaan uutettua luonnollisen sitruunahapon avulla säilyvään muotoon. Lifen monivitamiinien sisältämä C-vitamiini puolestaan on valmistettu luonnollisella kaksoisfermentaatiomenetelmällä, ja mineraaleissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä.Minun tarkoituksiin valitsimme Life MultiSport -monivitamiinin, jo sitä silmällä pitäen, että tämä juoksuharrastukseni tästä taas virkoaa ja kirmaan keväisillä lenkkipoluilla sydämeni kyllyydestä. MultiSport sisältää vitamiineja, seleeniä ja sinkkiä, jotka paitsi suojaavat soluja hapetusstressiltä, myös edistävät immuunijärjestelmän pysymistä normaalina. Paljon liikkuva tarvitsee enemmän energiaa, jonka valmistamiseen elimistö tarvitsee mm. B-ryhmän vitamiineja; vesiliukoisten C- ja B-vitamiinien tarve myös lisääntyy kun nestekierto on runsasta. Life MultiSport on erityisesti paljon liikkuvalle tarkoitettu monivitamiini, jossa on erityisen suuret annokset kaikkia energia-aineenvaihduntaan osallistuvia B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B5, B6 ja B12) sekä C-vitamiinia, tuon seleenin ja sinkin lisäksi.
Sain kattavan tietopaketin myös Lifen omasta Flexilett -sarjasta. Nivelten rakennusaineita edistävästä sarjasta. Sain Maaritilta huikean paljon tietoa myös siitä, miten nivelet ovat rakentuneet. Koska olen niin innoissani tästä asiasta, niin kerron teillekin sen lyhykäisyydessä. Nivelet rakentuvat nivelpintoja peittävästä nivelrustoista ja nivelnesteestä. Sidekudoksisista nivelsiteistä. Nivelnesteen tarkoitus on voidella niveliä. Kuuletteko saman kirskunan korvissanne kuin minä? Jep, se on se ääni, joka kuuluu silloin kun nivelten voiteluaineet ovat vähissä. Nivelten sidekudokset muodostuvat mm. elastiinista, kollageenista ja hyaluronihaposta. Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät rakennusaineita, joilla edistetään nivelkudosten luonnollista uusiutumista. Lisäksi ne auttavat ylläpitämään nivelten tervettä ja joustavaa liikettä.
Kaikki Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät C-vitamiinia, jota kehomme ei itse tuota. Sen takia sitä on syytä ottaa purkista. C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten sekä auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. Vinkkinä meille hieman kevätväsyneille ruuhkavuosien keskellä eläville perheenäideille 😉 Sarjaan kuuluu kolme tuotetta. Life Flexilett sisältää C-vitamiinia, joka edistää kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten. C-vitamiinin lisäksi koostumusta on tehostettu mm. kurkumalla, inkiväärillä ja MSM:llä. Life Flexilett Collagen -kapseleissa on C-vitamiinin lisäksi laadukasta Alfapin boswellia serrata -uutetta, joka ehkäisee kipu- ja tulehdustiloja nivelissä. Kollageeni taas kulkeutuu tehokkaasti nivelrustoon ja stimuloi siellä nivelen omaa kollageenituotantoa. Kun kerroin Maaritille, että olen ilmottautunut juoksukouluun hän ehdotti että voisin alkaa käyttämään heti juoksukoulun alusta Life Flexilett Curcumin -kapseleita. Niissä on C- ja D-vitamiinien lisäksi erittäin vahvaa ja hyvin imeytyvää kurkumauutetta, joka imeytyy jopa 185 kertaa paremmin kuin tavallinen ruoanlaitossa käytettävä kurkuma. Kurkumalla on vahva antioksidanttinen vaikutus ja lisäksi se vähentää tulehdusta sekä suojaa ja ylläpitää nivelten joustavuutta.
Kurkuma kuulostaa oikealta tehoaineelta, sillä tiedän, että juoksuharrastuksen uudelleen aloittaminen saa lihakseni taas hetkeksi aikaa juntturaan. Kipeytyneisiin lihaksiin sain levitettäväksi Life Linimenttiä. Se sisältää huipputehokkaita luonnon omia aineita. Kamferia ja chiliuutetta. Se pehmentää ja lämmittää lihaksia. Vaikutus on todellakin välitön. D-vitamiini on meidän kaikkien paras kaveri. Kaveri, jonka tulisi kulkea matkassa koko iän. Ei vain paljon liikkuvan. Suomessa kun auringonvalon määrä on kovin rajoitettu, niin meidän täytyy ottaa D-vitamiini tabletteina. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja pitää luuston kunnossa. Liikkujallekin ehdoton tuo hyvinvoiva luusto. Tuntuu, että runko ei pysy kasassa, jos se ei ole tarpeeksi vahva. Eli mitä enemmän liikut, sitä enemmän tarvitset luuston ja lihasten kasvua tukevaa D-vitamiinia. Joka muuten on tärkeä jo vastustuskyvynkin kannalta. Aurinko D -öljykapseleissa on erittäin hyvin imeytyvää D-vitamiinia.
Itse kärsin aika ajoin krampeista kesken liikuntasuorituksen. Myös yölliset suonenvedot ovat tuttuja. Magnesium on erittäin tärkeä kaikille, mutta eritoten paljon liikkuville. Se ylläpitää lihasten ja hermoston toimintaa ja energia-aineenvaihduntaa. Minulla on syntyjään kireät lihakset, joita pitäisi venytellä paljon. Venyttelyn lisäksi aloin syömään Super Magnesium -tabletteja, jotka sisältävät lisäksi myös kurkumauutetta ja kurkumiinia. Aikoinaan söin magnesiumia lääkärin määräyksestä raskausmyrkytykseen (ja sainpa sitä muuten tipallakin suoraan suoneen tilanteen ollessa kaikista kriittisin), mutta synnytyksen jälkeen ja taudin parannuttua myös magnesiumin syöntini jäi.
Palautusjuomia en ole koskaan ostanut kaupoista. Olen aina sekoitellut itse oman ”palkkarini”. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa on kyllä pakko perehtyä myös myytäviin palautusjuomiin, mutta siihen asti sekoittelen juomani itse. Luonnon omista aineista. Sain Maaritilta mukaani myös Foodinin Luomukurkumajauhetta. Viime aikoina olen nauttinut paljon kultaista maitoa ja käyttänyt kurkumaa siihen. Nyt tajusin lisätä kurkumaa myös tuohon palautusjuomaani. Palautusjuomaani, jonka nesteenä toimii kookosvesi. Tiesittekö muuten, että kookosvesi sisältää yhtä paljon kalsiumia kuin maito? Kookosvettä lorautan juomaan pari desiä, lisään banaanin, 1 tl kurkumaa, 0,5 rkl MSM-jauhetta ja jos kaapista löytyy niin raastan hieman tuoretta inkivääriä. Surautan sauvasekoittimella sekaisin ja kulautan kurkkuuni.No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo Life Ambassador 2017 -pesti. Nyt oli vihoviimeinen hetki ottaa itseään niskasta kiinni hyvinvoinnin suhteen. Tuo pesti on tuonut niin paljon lisää elämään. Sen myötä liikuntakärpänenkin pääsi jälleen puremaan. Olen saanut näiden muutaman kuukauden aikana jo ihan mielettömästi tietoa luonnollisemmasta hyvinvoinnista. Tietoa siitä, miten luonto parantaa. Aina välillä hymähdän, kun törmään luonnon omiin lääkeaineisiin, joita jo edesmennyt Oriveden mummukin käytti. Söivät papan kanssa päivittäin valkosipulin kynnen enkä muista heidän olleen ikinä flunssassa. Kamferitippoja tiputettiin kielen päälle, kun olo tuntui alavireiseltä. Ravinto saatiin pääosin omasta maasta, kanalasta ja navetasta. Elämä tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan täydelliseltä.
Toivottavasti olen saanut teihinkin iskostettua luonnollisemman hyvinvoinnin tärkeyden. Tässä kuussa jatketaan vielä syötävän kosmetiikan merkeissä ja katsastetaanpa kesäkautta varten jo luonnollisempaa auringolta suojautumistakin. Hei, alennuskoodilla indiedays1 saatte muuten 10% alennuksen Lifen verkkokaupassa toukokuun loppuun asti!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.
Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.
Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen 
No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo 
