Piti tulla jo eilen teille kertomaan meidän keittiön säilytysratkaisuista, mutta tuntui, että minua tarvittiin enemmän muualla. Kuin tietokoneen äärellä. Kesälomien jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä (työtyöpäivä) erossa lapsista ja koirasta tuntui hieman hassulta. Kotiintullessani sain pususateen koiralta, mutta kyllä ne lapsetkin kuulemma olivat kaivanneet 😉 Jännä juttu, että vaikkei lapset enää ole siinä iässä, että protestoisivat äipän poissaoloa, niin tuo koira hoitelee sen homman kyllä. Pususateen jälkeen alkoi osoittamaan hiukkasen mieltään. Päivän aikana poislähtenyttä ponnaria ei olisi saanut laittaa takaisin ja muutenkin luimisteli alakuloisen näköisenä sohvalla. Onneksi siitä heltyi, reppana. Sylihauvana oli koko illan.
RvaManteli siellä viime keittiöpostauksessanikertoi, että heillä on keittiöremppaa tulossa tai meneillään, joten kerrotaan tähän väliin meidän keittiön säilytysratkaisuista, pistokkeista sun muista tuiki tärkeistä asioista, joihin täytyy keittiösuunnittelussa panostaa. Aloitetaan säilytyskalusteista ison ikkunan alla. Ikkunaseinällä meillä on kolme 800 mm leveää laatikkokalustetta. Kussakin kalusteessa on kolme ulosvedettävää laatikkoa. Alhaalla korkein, keskellä vähän matalampi ja ylimpänä ihan matalin laatikko. Alalaatikoissa meillä säilytetään mm. tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia ruokalautasia ja korkeutta vaativia kuivamuonapaketteja. Keskilokeroissa on lisää tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia laseja, kahvikuppeja ja kuivamuonaa. Ylimmät eli nuo matalimmat laatikot kätkevät sisäänsä servetit,arkikäytössä olevat leipälautaset ja sitten myös pussimausteet.
U-mallinen keittiöhaaveemme meinasi jo tyssätä noihin kulmiin. En pidä yhtään kulmakaapeista. Varsinkaan niistä, joissa on vain hyllylevyt. Joten molemmissa kulmissa meillä on LeMans ulosliukuva hyllymekanismi. Toisessa kulmassa säilytämme kattiloita ja paistinpannuja, toisessa on leivontavälineitä, uunivuokia ja säilytysrasioita. Uunin vieressä on kapea kaappi leivinpeltien säilytykselle. Lisäksi tuolta ylähyllyltä löytyy tilaa leivinpapereille, foliolle ja talouspaperirullille.
Se, mistä olen ollut tuiki onnellinen on tuo lieden paikka; molemmilla puolin on laskutasoa reilusti. Ikkunaseinää vastapäätä olevalla seinällä sijaitsee allas, jätevaunu ja jätevaunun vieressä laatikosto. Laatikostosta löytyy aterimet, purkkimausteet ja kaiken maailman kihvelikahvelit. Ensimmäinen korkea kaluste kätkee sisäänsä integroidun astianpesukoneen, joka on nostettu ylemmäksi. Sen ylhäällä on mikro (lapset onneksi ylettävät hyvin!) ja mikron yläpuolella yksi kaappi, jossa on tällä hetkellä maljakoita yms. Astianpesukoneen alhaalle saatiin vielä mahtumaan yksi matala laatikko, joka on kuin tehty tarjottimille. Ennen Festivoa on vielä minun mielestäni keittiömme paras ratkaisu; 400 mm leveä kaappi, jossa on neljä ulos vedettävää laatikkoa. Ylhäältä löytyy vielä kolme avohyllyä. Ulosvedettävissä laatikoissa on yksi laatikko Tobyn ruoille (ilmatiivissä laatikossa), yksi laatikko perunajauhoille, sokereille ja muille kuivamuonille. Kahdesta laatikosta löytyvät nuo rakastamani macajauheet, chiat, mantelijauheet sun muut hyvää tekevät jutut 🙂
Säilytyskalusteisiin luen myös tuon 1700 mm leveän avohyllyn, johon asennettiin kannattimia niin paljon, että kestäisi enemmänkin painolastia. Siinä säilytän osaa keittokirjoistani. Lisäksi siitä löytyvät aamiaispuurokulhot ja joitain laseja. Ja sitten viimeisenä tosiaan on se Festivo. Festivo otti tosin nokkiinsa, kun ensimmäisen kerran latasimme sen täyteen ruokaa; tiputtelee vettä takaseinää pitkin. Välillä aika runsaastikin. Huoltomies on onneksi tilattu! Muutama asia kaipaa vielä keittiössämme hiomista. Tai lähinnä muutamien asioiden säilyttäminen. Nämä ovat; leivät, aamulehdet, tyhjät pullot. Missä teillä säilytetään leipiä, sanomalehtiä ja tyhjiä pulloja?
Pistorasiat meillä on upotettu työtasoon. Eli nousevat sieltä. Molemmissa u-sakaran kulmissa sellaiset ovat. Yhteensä kuusi pistorasiaa ja ovat riittäneet hienosti ainakin tähän asti. Hei huomasitteko muuten, että minun pieni oranssi aamujen piristäjäni on korvattu isommalla kahvinkeittimellä? Jep, kellarin bistro on työtasoa ja kaapin ovia vailla, joten oranssi hurmuri odottaa siellä tositoimiin pääsyä.
Neljä isoa pahvilaatikkoa keittiötarvikkeita on purkamatta kellarissa. Osa niistä menee bistron kaappeihin, mutta osa on sellaista lasitavaraa, että niitä varten täytyy ostaa iso vitriini. Katsotaan, kun tuo kellari valmistuu, että josko ruokatila siirtyisi omaan huoneeseensa (tv-huoneeseen). Sinne takaseinälle sopisi hienosti iso musta vitriini. Yhden hienon vitriinin löysinkin jo, mutta hinta oli niin suolainen, että pitänee soveltaa. Käytetty patinoitunut vitriini on siis hakusessa. Värin ei niin väliä, kun maalaan sen kuitenkin mustaksi 🙂
Ai niin, keittiöhanaksi valitsimme Oras Optiman, jossa on ns. älykäs pesukoneventtiili. Ei tarvitse muistaa itse sulkea sitä, kun sulkee itse itsensä. Olen myös tykännyt tuosta EasyGrip -vivusta, vaikka aluksi ajattelin, että se ei ulkonäöllisesti ehkä ole se mun juttuni.
Mutta mikä on mun juttuni, niin terveellinen herkutteleminen. Tähän väliin käyn laittamassa pakkaseen eräänlaisen jäätelökokeilun. Iltapäiväkahvihetkeä varten. Jos jäde onnistuu, niin se pääsee kyllä blogiinkin asti 🙂 Sitten palaan vastailemaan edellisten postausten kommentteihin ♥
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
PS. Insta Storyssa vilautin eilen meidän saunaosastoa. Siitä tulossa myös blogiin myöhemmin tällä viikolla. Eilen saunottiin ensimmäisen kerran ja voi pojat, miten täydelliset löylyt!
Elokuu on se viimeinen kesäkuukausi. Kuukausi, joka sulostuttaa vielä lämpimillä ja aurinkoisilla päivillään. Joka saa pimenevine ja viilenevine iltoineen kaivamaan kuitenkin kaapista päällensä pitkälahkeista ja -hihaista. Muistutuksena saapuvasta syksystä. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin kertomaan teille välikausimuodista ja omasta välikausipukeutumisestani.
Puhukoot säätilastot mitä puhuvat, mutta minun mielestäni kesä on ollut säiden puolesta mekkokesä. Mekon kanssa on kyllä usein joutunut pitämään farkku- tai villatakkia, mutta mekoissa on liehuteltu menemään. Välillä villasukkien kanssa sisätiloissa, mutta aika monena päivänä myös varvassandaalit jalassa. Elokuussa, kun siirrytään henkisesti kohti syksyä, siirrytään myös pukeutumisen suhteen kohti viileämpiä ilmoja. Mekot vaihtuvat villasekotteisiin ja ne kaikista kesäisimmät kukkamekot laskostetaan odottamaan seuraavaa kesää. Vaikka kukat syksyn muodissa ovatkin!
Kesästä en silti vallan halua luopua. Valkoinen farkku on ollut tänä kesänä itselleni jälleen se juttu. Ellos Collectionin Celine-housut ovat päällä aivan mielettömän mukavat! Strechvillä ja vielä korkealla vyötäröllä varustetut. Harmikseni olen onnistunut muuttotohinoissa pudottamaan huomaamatta muutaman kilon, joten olisin voinut tilata numeroa pienemmät housut, jotta ne olisivat olleet hivenen tiukemmat. Kapeat lahkeensuut kääntyvät näin elokuussa vielä kesäisesti muutamalle kerrokselle.
Paljastaen nilkat. Sillä välikausivaatetuksessa nilkat saavat näkyä. Sen lisäksi, että ylitin itseni asukuvien myötä (näitähän ei liiemmin blogissani ole nähty), ylitin itseni tilaamalla korkokengät. Tummanvihreinä. Juurikin muuton yhteydessä kuulin miehen taivastelevan, että kuinka monet mustat korkkarit nainen tarvitsee. No, tänä syksynä on korkokengät muun väriset kuin mustat. Aina haaveilen, että käyttäisin töissä sisäkenkinä korkokenkiä. Ehkä tänä syksynä otan tämän haaveen toteutukseen. Pääsee tuo korkokenkärivistö vaatehuoneesta käyttöön.
Nora-avokkaatovat mokkaa ja niissä on pehmeä nahkavuori. 8 cm korko on juuri omiaan tällaiselle tennari-ihmiselle, joka haluaa opetella korkokenkien käyttäjäksi. Takaraivossa siintää äitini puheet sanfransiscolaisista naisista ja heidän kauniista jaloistaan. Kipittävät kuulemma menemään ylä- ja alamäkiä korkokengissään 🙂
Off shoulder -puseroita ei voi olla koskaan liikaa. Henkareissani roikkuu toinen toistensalaisia kopioita vaaleansinisenä, joten tätä välikausiasua ryhdittämään valitsin raidat. Ivy-puseroa voi käyttää olkapäät paljastavana versiona tai sitten nostaa pääntien olkapäille. Viileisiin päiviin olkapäät paljastavan paidan kanssa kannattaa ottaa mukaan neuletakki. Ikinä kun ei tiedä elokuun keleistä, millaiseksi ne päivän mittaan muuttuvat. Elloksen Consciuous Choice -valikoimiin kuuluva Carin-neuletakki on ihanan miellyttävää viskoosia/puuvillaa.
Asu kruunaantuu Ellos Collectionin hopeanvärisellä Rannekorulla sekä Marlin Hoop -korvakoruilla.
Loppukesän välikausivaatetuksessa näkyy tänä vuonna kukkia, farkkua, röyhelöitä ja pastellisävyjä. Kuulostaa ihanan naiselliselta eikö? Perinteisen collegepaidan sijaan elokuussa pukeudun astetta fiinimpään collegepaitaan. Ellos Collectionin roosanvärinen Alice-collegepaita on mukavan ohutta collegekangasta ja nuo kauniit solmittavat nauhat hihansuissa toimivat ihastuttavina detaljeina. Tänne alle valkoinen kauluspaita, niin asusta saa vielä vähän muodollisemman.
Roosa toimii loistavasti valkoisten farkkujen kanssa, mutta syvyyttä asuun saat denim-sinisillä farkuilla. Nanna Cropped -farkutovat ensimmäiset cropped-malliset farkut vaatekaapissani. Yleensä kun sieltä löytyy piukkoja, vartalonmyötäisiä farkkuja tai sitten ääripäitä eli löysiä boyfriend-farkkuja. Mallaillin ja mallailin näitä enkä osannut päättä onko ne minua vai ei. Mutta siinä mallailun ohessa tulin tulokseen, että ovat mukavat päällä. Menevät hienosti valkoisten tennareiden kanssa. Mukavuutta tuo korkea vyötärö ja särmää muuten naiselliseen asuun nuo kulutetut yksityiskohdat.
Tänä päivänä tulee tehtyä melkein kaikki vaateostokset netistä. Tykkään Elloksen verkkosivujen kattavasta valikoimasta; muodin lisäksi nettikaupasta löytyy tuotteita aina kauneuteen, sisustamiseen ja elektroniikkaan liittyen. Viime vuosina on tullut enemmän selailtua tuota sisustuspuolta, mutta yllätyin erittäin positiivisesti vaatevalikoimankin suhteen. Elloksen omien tuotemerkkien lisäksi löytyy iso valikoima muita lempivaatemerkkejäni. Tilauksen teko on helppoa ja mikä tärkeintä, toimitus erittäin nopea ja luotettava.
Miten teillä näkyy kesän vaihdos syksyyn vaatekaapissanne? Jos rehellisiä ollaan, niin olen aina keskittynyt vain lasten välikausivaatetukseen. En ole ajatellutkaan, että onhan meillä aikuisillakin tarvetta välikausipukeutumiselle. Usein teemme sen kyllä tiedostamatta. Lisää inspiraatiota välikausimuotiin löydätte Ellos Transition Collection -välikausivaatevalikoimasta, joka hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää. Muutama kukkapaita sieltä vielä huutelee nimeäni 🙂
Joko siellä on palailtu arkeen? Itselläni ainakin tämä alkanut arki on tehnyt hyvää. Pääkopalle, sielulle ja ruumiille. Olenkin kertonut, että rakastan lomailua, mutta en osaa tehdä sitä kovin kauaa. Viikko on sopiva aika. Liian pitkä toimettomuus ja rotjailu kostautuvat pitkällä aikavälillä ja olosta tulee sellainen blaah-olo. Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Koko kesän olen suunnittellut, että kun arki alkaa niin ruokavalio ja liikunnat laitetaan ruotuun. Deadlinena 15.8. Laitoin ruokavalion jo eilen ruotuun. Kerrasta poikki. Putsplankko. Maanantaina kun kuuluu kaikki tälläiset elämäntapamuutokset aloittaa 😉 Kesällä ja lomalla saa herkutella hyvällä omallatunnolla, mutta näin arjessa koen, että herkuttelu tekee hallaa. Kyllähän sitä kesälläkin tuli syötyä aamuisin puuroa ja salaattia lounaalla, mutta kaikki se muu napostelu. Se lähti kieltämättä vähän lapasesta.
Itse olen aikoinaan ollut sokeririippuvainen. Opiskeluaikoina aamupala muodostui puolikkaasta Pims -keksipaketista. Iltapala haettiin alakerran Makuunista. Sitä tuli tosi kärttyisäksi ja levottomaksi sokeriniksoissaan. Lasten ollessa ihan pieniä oma kahvihetkeni kruunaantui aina jollain makealla. Kolmisen vuotta sitten raakaleivonta katkaisi sokeririippuvuuteni. Pääsin irti valkoisesta sokerista ja voi vitsit, miten hyvä sitä olikaan olla. Kaiken bonuksena iho hehkui kuin parikymppisenä. Sen jälkeen en ole liiemmin tykännyt karkeista ja pullista.
Paitsi tänä kesänä. Siinä, kun lapsille haettiin namipussit pyysin heitä ottamaan minullekin samalla salmiakkipääkalloja. Hyvin pian huomasin itse olevani kauha karkkikiposta lappaamassa omaan pussiini niitä pääkalloja. Selkärankani makeisten suhteen oli kuin ameeboilla konsanaan. Mökille mentäessä ja tultaessa kyläkaupan jätskit ovat olleet must. Viime sunnuntaina mökiltä kotiinpäin ajellessa pyysin tuomaan itselleni jäätelön sijaan makuvissyn. Jossain kohtaa viikonlopun aikana itseäni alkoi äklöttämään tuo sokerikylläisyys.
Vaikka muuton myötä housut ovat sangen löysät vyötäröltä, on vatsan täyttänyt sellainen höttö. Kesähöttö. Karkkihöttö. Kuplivahöttö. Sellainen höllyvälöllyvä ja voin vain kuvitella, että siellä ne salmiakkipääkallon jälkeläiset vetävät yhdessä letkajenkkaa sen kuplivan kanssa, joka saa kieltämättä vieläkin kielen kannat napsumaan 😀
Eilen aamulla sen päätin. Nyt loppui herkuttelu viikolla. Perjantai-illasta lauantai-iltaan se on sallittu; maltillisesti. Mutta ettei jää putki päälle. Sen kanssa pitää olla tarkkana. Pitkään aikaan en ole leiponut raakakakkuja, joten sellainen on suunnitelmissa pikimitten. Palastelee raakakakun pakkaseen ja sulattaa sieltä tarpeen tullen makean nälkään palasen. Lisäksi ajattelin palata noihin menneiden vuosien ”sallittuja herkkuja” -postauksiini saadakseni inspiraatiota ja motivaatiota.
Kokemuksesta tiedän, että pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan kituisia. Jo tänään on pääni ollut hieman kipeä. Kroppa huutaa herkkuja. Eilen illalla vastasin huutoon siemennäkkileivällä. Ei se kroppa sitä ihan mukisematta niellyt, mutta ah, kuinka hyvä olo itselleni tuli. Veikkaan, että tuolla jossain alaselässäni muhii pitkittynyt tulehdustila. Sokerihan tiettävästi ylläpitää tulehdustilaa, joten kokeillaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi, miten sokeriton auttaa alaselkäkipuun.
Lisäksi eilen illalla otin muuttolaatikoiden purkamisurakan keskellä kymmenminuuttisen ja venyttelin. Takareidet ja pakarat tuntuvat olevan piukeina kuin viulunkieli. Pilates-kirjankin löysin muuttolaatikosta, joten täältä tullaan taas. Pikkuhiljaa kohti liikunnan ja kehonhuollon iloa. Jälleen kerran pitää soimata pikkuisen itseäni…miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan? 😀 Kiirettä on helppo syyttää, mutta kuka tahansa voi kiireenkin keskellä katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ottaa sen puolituntisen ja käydä hölkällä.
Katse eteenpäin ja uudella innolla alkaneeseen arkeen. Odotan jo nyt sitä vireystilan nousua, joka tapahtuu kun jättää kaikki ylimääräiset herkut pois. Kun arjesta tekee terveellisemmän, niin uskon että se arki tuntuu vieläkin enemmän luksukselta. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus terveellisemmällä arjella on arjessa jaksamiseen ♥
ENERGISIN TIISTAITERKUIN,
PS. saanen esitellä teille uuden ystäväni; varsin kuvauksellisen ja kauniin punaisen lehtikaalin, joka pääsee tänä iltana iltapalapöytään rapsakkaana lehtikaalisipsinä 🙂
Vihdosta viimein minulla on ilo ja kunnia toteuttaa teidän kovin toivomanne valokuvausvinkkipostaus kaupallisen yhteistyön myötä Olympuksenkanssa. Konkreettisin esimerkein ja niin, että te vähemmänkin valokuvanneet saatte postauksesta jotain irti. Aloitetaan ensin omasta valokuvaustaustastani. Perustin blogini loppuvuonna 2009 ja näin jälkikäteen ensimmäisten vuosien pokkarilla otettuja kuvia katsoessani en voi kuin todeta, että kehitys on ollut huima. Ensimmäisen järkkärini ostin vuonna 2012. Se oli ihan toimiva, mutta painoi hurjan paljon ja vei tilaa laukussani. Ei tehnyt mieli ottaa tuota järkkäriäni mukaan joka paikkaan.
Vinkki! Kikkaile kameran väriasetuksilla. Yleensä kuvaan neutral -asetuksella, mutta auringonlaskuun sopii vivid tai shade kuvausasetus, joka saa kuvasta kauniin lämpimän!
Valokuvauksen suhteen koin aimo harppauksen eteenpäin syyskuussa 2014, kun sain testiin ensimmäisen Olympukseni. Pienen, kauniin ja sisustukseen sopivan Olympus PEN E-PL6 -minijärkkärin. Yhtäkkiä huomasin, että kamera kulki mukanani kaikkialla eikä edes Suomen hämärtyvät ja varsin tunnelmalliset syysillat, pimeistä talvi-illoista puhumattakaan, olleet este valokuvaukselle. Innostuin myös ruokakuvauksista ja sitä myötä ruoanlaitosta. Muu perhe, varsinkin mies, kiitti ja kumarsi vaimon viihdyttyä paremmin keittiössä 😉 Keväällä 2016 sain testiin Olympuksen OM-D E-M10 -kameran ja tuntui, että valokuvaukseni meni kertaheitolla astetta ammattimaiseksi. Aloin kuvaamaan kuvat ”raakakuvina” RAW-muotoisena. Pikkuhiljaa siirryin kameran A-asetuksesta, jolla saa määritellä itse aukon ja valotuksen, kohti manuaaliasetusta, joka antaa kuvaamiselle täysin vapaat kädet.
Tämän kampanjan myötä olen testannut kuukauden päivät tuon aiemman kamerakaverini päivitettyä versiota Olympuksen OM-D E-M10 Mark II -kameraa. Se jatkaa aiempien Olympusten voittokulkua ja musta tuntuu, että kuvien laatu on vielä parempi kuin aiemmin. Mikäli mahdollista. Huikea tehopakkaus pienessä koossa. Painoa vaikuttavalla metallirunkoisella rakenteella on vain 390 grammaa. Katseen kestävä ja klassiset muodot omaava kamerakaveri, joka mahdollistaa tämän ihanan työni tekemisen. Vaikka kuinka tykkäänkin, että monivivahteinen ja sujuva teksti rikastuttaa blogipostauksen, niin kyllä blogipostauksen suuri osa tulee visuaalisesta ilmeestä. Valokuvista.
Nyt kun ollaan saatu kamera-asiat selvitettyä, niin on luonnollista siirtyä valokuvauksen erittäin tärkeään osa-alueeseen eli objektiiveihin. Olympus M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittilinssiä tai muitakaan zoomattavia objektiiveja en käytännössä käytä lainkaan. Tykkään kuvata kiinteän polttovälin objektiiveilla. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että niissä ei ole zoomia. Mitä pienempi polttoväli, niin sitä enemmän kuvaan mahtuu. Kautta aikain suosikkiobjektiivini on ollut Olympuksen valovoimainen 45 mm f/1.8 -objektiivi.
Tehän tiedätte, että rakastan kuvia, joissa saa fiilistellä. Tämä on juurikin se fiilisobjektiivi. Suuren valovoiman ja ensiluokkaisen linssitekniikan ansiosta se on ihanteellinen sellaisiin kuviin, joihin haluaa kauniin epäterävän taustan ja voimakkaan kontrastin. Suosikkiobjektiivillani kuvaan suurimman osan ruokakuvauksistani, mutta myös potretteihin ja luontokuviin se on aivan lyömätön. Silloin kun en halua kuvata ihan yksityiskohtia tämän suosikkiobiskani kanssa, saan ottaa muutaman askeleen taaksepäin, jotta kaikki tarvittava mahtuu kuvaan. Pieni vaiva kuitenkin kuvan laatuun nähden.
Vinkki! Kuvaa aina luonnonvalossa, mikäli suinkin mahdollista.
Vinkki! Välillä hämärään vuodenaikaan kuvattaessa suurennan ISO-arvoa, jotta saan kuvaan tarpeeksi valoa. Jalusta on tällöin paikallaan, ettei kuva tärähdä.
Vinkki! Tunnelmaa ruokakuviin saat rouheilla tekstiileillä, luonnonkukilla sekä rustiikkisilla astioilla.
Vinkki! Viistosti ikkunasta yhdestä suunnasta tuleva valo tuo ruokakuviin taianomaista tunnelmaa.
Aika usein sisustuskuvia tulee otettua 25 m f/1.8 -objektiivillä, johon mahtuu taas hieman enemmän kuvaan kuin tuohon suosikkilinssiini. Reilu vuosi takaperin ostin 17 mm f/1.8 ja sillä saa jo ihan mukavan laajan kulman kuviin sisällä mutta myös ulkona. Esimerkiksi New Yorkin kaupunkikuvissa tämä linssi oli ihan ykkönen. Kampanjan myötä sain testiin elämäni ensimmäisen macro-objektiivin Olympus M.Zuiko digital ED 30mm 1:3.5 MACRO –objektiivin ja nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että ensirakkauteni 45 mm f/1.8 on tuntenut ehkä olonsa hieman syrjäytetyksi viime aikoina. Sillä tuo pienikokoinen nopeasti tarkentava macro-objektiivi on vienyt sydämeni. Sillä saa loistavia yleiskuvia ja sen lisäksi pääsee ihan mielettömän lähelle kuvattavaa. Miettikää, tuolla macro-obiskalla saa 1,4 cm pituisen kohteen täyttämään koko kuva-alan.
Vinkki! Testaa eri objektiiveja samasta kohdasta. Alla olevissa kuvissa ensin olen ottanut kuvan 30 mm -objektiivilla, jotta saan rantakallionkin kuvaan. Toisessa kuvassa näkyy, miten kuva rajautuu vaihdettaessa 45 mm -objektiiviin.
Haluaisin tässä vaiheessa jakaa teille kolme neuvoa, jotka omasta mielestäni ovat valokuvaukseni perusta ja kantava tukipilari. Palataan lisää tuonnempana niihin tunnelmallisiin kuviin ja siihen, miten vangita tunnelma kameran välityksellä.
♡ Mikäli satsaat laadukkaaseen järjestelmäkameraan, niin opettele käyttämään sitä. Ei ole oikein mitään turhempaa kuin se, että käyttäisi kameran automaattiasetusta, kun mahdollisuudet olisi paljon parempaankin. Itse opettelin järkkäreiden käytön tuolla A-asetuksella ja sillä kuvaan edelleen, jos on vähän kiire. Mutta useimmiten tulee kuvattua M eli manuaaliasetuksella, jossa saa säätää itse kaikki mahdolliset säädöt. Niin, mitkä säädöt? Mikä f-luku, ISO tai valotus/suljinaika? Kerrataan nämä nopeasti, mutta esimerkiksi Emiliaselitti omassa postauksessaan nämä hienosti, joten kannattaa käydä katsomassa sieltä lisätietoa.
F-luku eli aukko: määrittää kuinka paljon valoa pääsee objektiivin läpi pääsee eli tämä vaikuttaa suoraan kuvan valoisuuteen. Lisäksi aukko eli f-luku on se, joka näyttelee suurta osaa fiiliskuvissa. Tunnelman luomiseksi epäselvä tausta on mielestäni usein se juttu. Eli mitä suurempi aukko (pienempi f-luku)l niin sitä sumeampi tausta. Objektiivit, joissa päästään f/1.8 -lukuun ovat siis omiaan fiiliskuviin. Mutta kuten totesin, niin eipä tuo macro-objektiivin f/3.5 huononna kuvan tunnelmaa lainkaan.
ISO-arvo: joskus on tilanteita, että valo ei vain riitä. Silloin täytyy nostaa ISO-arvoa eli herkkyyttä, joka kameran kennolla on valoa kohtaan. Varsinkin noissa tummanpuhuvissa ruokakuvissani talviaikaan, joudun nostamaan ISO-arvoa, jotta saan kuviin valoa. Siinä täytyy tosin olla tarkkana, ettei kuva mene liian rakeiseksi. Tasapainoilua. Sitä se valokuvaus välillä haastavissa olosuhteissa on.
Valotus/suljinaika: valotus- tai suljinaika määrää sen kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. F-luku määräsi sen, kuinka paljon valoa ja valotusaika kuinka kauan valoa pääsee.
♡ RAW-kuvien kuvaaminen antaa sinulle mahdollisuudet käsitellä kuvia paremmin kuin esimerkiksi jpeg-muotoisten kuvien kohdalla. RAW-kuva on sananmukaisesti raakaversio, jossa on työstön mahdollisuutta huomattavasti enemmän, esimerkiksi liian pimeän tai ylivalottuneen kuvan kohdalla. Joten, mikäli mahdollista, kuvatkaa RAW-kuvia!
♡ Kuvaa, kuvaa ja vielä kerran kuvaa. En edes tiedä, kuinka monta tuntia olen elämässäni kuvannut. Uskon, että periaatteessa valokuvauksenkin oppii vain tekemällä. Toki manuaaleista ja näistä ohjeistani voi olla hyötyä, mutta parhaiten oppii tuntemaan oman kameransa asetukset ja omat kuvausmieltymykset runsaalla kuvaamisella. Nykyäänhän tämä on tehty melko helpoksi, kun ei tarvitse säästellä filmiä. ISO-arvo, f-luku ja valotus/suljinaika vaikuttavat kaikki kuvan muodostumiseen, joten näiden opetteluun kannattaa käyttää aikaa. Kokeile ja kikkaile. Niin mäkin olen tehnyt 🙂 Jo kuvaustilanteessa kannattaa tarkistaa muutama asia kameran säätöjen lisäksi. Se, että kuva on jo kuvattaessa suorassa ja että sen on rajattu niin kuin sen haluaa rajata. Tämä helpottaa myöhemmin kuvankäsittelytilanteessa ja säästää aikaa.
Vinkki! Käytä hyväksesi laskevaa aurinkoa ja kuvaa vastavaloon.
Vinkki! Mitä edempänä taustastaan kohde on, sen kauniimman sumeampi taustasta tulee.
Tunnelmakuvat, oli kyse sitten auringonlaskusta tai perjantaimyyssikuvista ruokineen, ovat omia suosikkejani. Taidan fiilistellä elämää sen joka osa-alueella, myös valokuvauksen suhteen. Kamera on toki se, mikä tekee työn myös tunnelmakuvauksessa, mutta on myös pari muuta huomioon otettavaa tekijää. Onnistuneen tunnelman vangitsemiseen kuviin vaikuttaa:
♡ Oma fiilis. Parhaimmat tunnelmat olen saanut vangittua kuviin silloin, kun itsellä on hyvä olla. Kun hymyilee sisäisesti. Usein perjantai-illan ruokakuvat ovat tällaisia. Raskaan työviikon jäljiltä on helpottunut ja leppoisa olo. Oma fiilis vaikuttaa myös siihen, että kuvaukselle tulee annettua enemmän aikaa. Kuvaaminen ei saa olla pakkopullaa ja sitä se harvemmin onkaan. Leppoisa kesäilta mökillä ja auringonlasku. Fiilis katossa ja sitä myötä kuvat puhuvat puolestaan. Parhaimmillaan hienosti onnistuneesta kuvasta saa niin hyvät kiksit, että juoksulenkkien myötä koettu endorfiinipiikkikin jää kakkoseksi.
♡ Vuorokauden aika. Eittämättä voin vannoa, että parhaimman fiiliksen kuviin saa joko aamuauringon kajastaessa tai illan pehmeässä valossa. Keskipäivän raaka aurinko ei tee kuville hyvää. Mieluummin kuvaan vaikka talven hämärissä olosuhteissa kuin liian kovassa valossa.
♡ Vastavalo. Varsinkin potrettikuvissa ja luonnon fiiliskuvissa ihan ehdoton. Ilta-aurinko, joka paistaa matalalta on iso etu. Vastavalon avulla kuvaan saa vangittua niin paljon tunnelmaa, että harva kuvausympäristö siihen yltää.
♡ Värit. Vaikka trendinä on ollut pitkään valkoiset, kuvat joissa saturaatio on laitettu minimiin, niin itse olen ollut jo pitkään tummanpuhuvien ja osaltaan värikylläistenkin kuvien puolestapuhuja. Niillä saa kuvaan juurikin sitä haluttua tunnelmaa. Vai mitä mieltä olisitte ruokakuvasta, jossa värikkään ja herkullisen salaatin värit olisivat sammuneet? Tai auringonlaskusta, jossa ei näkyisi kullan keltaista tai viileän pinkkiä? Suomen vihreästä kullasta, metsästä, joka näyttäisi surullisen harmaalta?
♡ Sommittelu. Joka auttaa varsinkin tuossa syväterävyydessä. En sano, etteikö kokonaan terävä kuva voisi olla tunnelmallinen, mutta tietyissä olosuhteissa himmeä tausta (tai muu osa kuvasta) antaa kuvalle juuri sen tunnelman. Mitä edempänä kohde on taustastaan, sitä sumeammalta tausta näyttää.
♡ Kuvankäsittely. Se välttämätön paha, jonka puolesta puhuja itse kuitenkin olen. Kun kuvaa RAW-kuvia, niin kuvat tulee rakentaa kuvankäsittelyn myötä. Lisätä niihin värit nyt ensinnäkin, säätää valokylläisyyttä, kontrastia, terävyyttä muun muassa. Käytän pääasiassa vain Lightroomia ja olen ostanut muutaman VSCO-filtteripaketin. Pikkuhiljaa olen itsekin opetellut luomaan filttereitä erilaisiin kuviin ja tallentamaan niitä tuonne presetseihin.
Vinkki! Sen sijaan, että sumentaisit kuvan takaosan, yritä sumentaa kuvan etualalla olevat asiat kuten alla olevassa kuvassa.
Olen tämän postauksen kuviin kirjoitellut tietoja siitä, millä objektiivilla ja millä asetuksilla ne on kuvattu. Tätä olette toivoneet pitkään ja pahoitteluni, että vasta nyt sain nämä aikaiseksi. Te, ketkä haette kuviin kaunista hämyisää taustaa, kiinnittäkäähän huomiota tuohon f-lukuun kuvissa. Aiemmin kuvasin melkein pelkästään f/1.8 :lla, mutta olen huomannut, että kun sitä aukkoa hieman pienentää (eli isontaa f-lukua), niin terävyysalue hieman kasvaa, mutta haluttu tausta pysyy epätarkkana. Joissain kuvissa tämä on ihan ehdoton edellytys, ettei mitään tärkeää tai kuvan kannalta oleellista jää terävyysalueen ulkopuolelle.
Valokuvaus on vienyt minut mennessään ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monta kohtalotoveria. Senpä takia minulla on ilo antaa teille alennuskoodi:
Koodilla ”Atmarias” saatte Olympus Shopista kaikista OM-D E-M10 Mark II -kameroista -15% ja 30mm Macro- & 45mm F1.8 -objektiiveista -20% alennusta. Alennus on voimassa 15.8. asti.
Minä, Olympus OM-D E-M10 Mark II -kamerani ja tuo uusi monipuolinen lemppariobjektiivini eli 30 mm Macro muiden obiskaystäviensä kera tulemme jatkossakin tekemään parhaamme, jotta blogini visuaalinen ilme vastaisi sitä tasoa, johon täällä on totuttu. Aloitteleville bloggaajille antaisin yhden vinkin; satsatkaa kameraan ja satsatkaa myös objektiiveihin. Nyt siihen on hyvä tilaisuus tuon alekoodin ansiosta!
Kiitos kaikille teille ihanille ihan hurjan paljon, kun jaksoitte lukea tämän maratonpituisen postaukseni. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Juttua olisi riittänyt vielä lisääkin valokuvauksesta, mutta jatketaan uudemman kerran 🙂
”Tavallisen ihana tiistaiaamu kello 6.30. Hipsuttelen yöpuvussani alakertaan, kaadan vesikannulla vettä kolmisen desiä kahvinkeittimen vesisäiliöön, mittaan pari mittalusikallista sitä yhtä ja ainoaa kahvia suodatinpussiin, napsautan kahvinkeittimen päälle ja suuntaan suihkuun. Puettuani käyn ottamassa keittimestä kupillisen kuumaa ja laadukasta kahvia. Nojaan keittiön työtasoon, tuijottelen ulos ikkunasta ja annan ajatuksen virrata. Aamun tärkein hetki on käsillä.”
Aamun tärkeintä hetkeä varten sain käyttööni kaupallisen yhteistyön myötä Moccamasterin kanssa huikean tyylikkään Moccamaster Cup-one -kahvinkeittimen. Alunperin tuon aamujeni ilostuttajan oli tarkoitus mennä miehen valtakuntaan, mancaven bistroon, mutta koska tuo bistro valmistuu vasta myöhemmin, niin aamujen aurinko on vallannut keittiömme. Enkä oikeastaan ole enää lainkaan varma, suostunko siitä luopumaan 🙂 Oranssi on värinä ollut aina voimavärini, joten olisiko voinut keittimen värivalinta mennä enemmän oikeaan. Moccamaster Cup-one -keittimiä on saatavissa kuudessa eri värissä, mukana myös herkkuväri oranssi sekä sähäkkä sininen.
Yhden kahvikupillisen suoraan kuppiin keittävä kahvinkeitin, miksi? Siksi, että tyypillisesti meillä keitetään aivan liian monta kupillista kahvia. Niin, että loppupannullisen saa kaataa viemäriin. Siksi, että heräämme miehen kanssa arkiaamuina niin eri aikaan ja molemmat haluavat kahvinsa tuoreena, ei pannussa seisoneena. Saan tuoretta ja aromaattista kahvia juuri haluamani määrän eli yhden kupillisen. Siksi, että Hollannissa käsityönä valmistettu Moccamaster Cup-one kahvinkeitin keittää kahvikupillisen nopeasti, laadusta tinkimättä. Kukapa meistä kahvihifistelijöistä ei rakastaisi laadukasta kahvia. Cup-one -kahvinkeitin valmistaa suodatinkahvia edullisemmin kuin esimerkiksi markkinoilla olevat kapselikahvikeittimet. Lisäksi jätettä syntyy vähemmän, sillä kaikki jäte suodatinkahvin osalta on biojätettä. Siitä iso plussa, kuten myös tuosta ihanan hiljaisesta äänestä!
Cup-one on ihan älyttömän yksinkertainen käyttää. Itse asiassa se on osoittautunut tämän viikon aikana arkiaamujeni pelastukseksi:
1. täytä vesisäiliö erillisellä vesikannulla merkkiviivaan saakka 2. mittaa suodatinsuppiloon kaksi tasaista mitallista laadukkaita kahvinpuruja 3. napsauta aamujen ilostuttaja päälle 4. heräile rauhassa, venyttele, nauti kahvinkeittimen hiljaisesta pulputuksesta ja rentoudu noin 4,5 minuutin ajan 5. ota kahvikuppisi keittimestä ja koe makunautinto 6. äläkä huolehdi Cup-one -keittimen virrankatkaisusta, sillä se on jo tehnyt sen itse heti vesisäiliön tyhjennyttyä
Kahvi on se, mikä yhdistää. Meitä suomalaisia, mutta myös kaikkia maailman ihmisiä. Kahvi on ikäänkuin universaali väline ihmisten yhteydenpitoon. Mikäs sen mukavampaa kuin istua vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa kahvikupillisen myötä. Vaikka tuo Moccamaster Cup-one -kahvinkeitin keittääkin kahvia yhden kupillisen kerrallaan, on tuo kupillinen kuitenkin niin iso, että sen pystyy hyvin hyvässä seurassa jakamaan. Molempiin kuppeihin kun riittää reilu 1,5 dl laadukasta kahvia. Cup-one -keittimen mukana tulee keittimen lisäksi kaksi tyylikästä posliinimukia kuumuudenkestävällä silikonivyötteellä, 10 kpl take away -mukeja kansineen sekä suodatinpussipaketti. Lisävarusteina on saatavilla aikaa ja kulutusta kestävä Keep cup -take away muki. Sellaisen ajattelin ostaa, sillä se menee kätevästi työmatkoilla mukana.
”Joka aamuinen oma hetkeni alkaa olla lopuillaan. Huuhtelen kahvikuppini ja suuntaan yläkertaan pukeutumaan. Aulassa siristelen silmiäni aamuauringolle, joka pilkottaa sälekaihdinten välistä. Ennen kuin riennän aamun ensimmäiseen tapaamiseen valmistan vielä mukaani yhden kupillisen kahvia keittimen mukana tulleeseen take away mukiin, kirjoitan lapsille viestin keittiön pöydälle ja suljen oven takanani. Näillä aamun pienillä ja laadukkailla hetkillä on vaikutusta koko päivään.” Onko siellä muita laadukkaan kahvin ystäviä? Hei nyt teilläkin on mahdollista päästä mukaan testiryhmään, jossa pääsee testaamaan Moccamaster Cup-one –kahvinkeitintä. Mukaan haetaan eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä, jotka niin ikään tykkäävät nauttia kahvia kupillisen kerrallaan. Moccamasterin testiryhmäsivulle pääsette tutustumaan täältäja myös hakemuksen voi jättää samoilta sivuilta 6.8.2017 mennessä! 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.