keskiviikko 04. heinäkuun 2018

Hetki ihan kahdestaan

2

*Kaupallinen yhteistyö: Black Tower ICE

Aika: juhannuspäivän ilta, klo 22.19
Paikka: happy place eli mökki, laiturinnokka
Osallistujat: minä ja hän

Yhtäkkiä ympärillä on hiljaisuus. Sateenropina, jota oli jatkunut kaksi vuorokautta putkeen on väistynyt ja taivaanrannassa näkyy valonkajo. Sellainen, joka viestittää yöttömien öiden olevan täällä. Mökkisaari on juhannusvieraiden jälkeen hiljentynyt ja tuntuu, että koko maailmassa olemme vain me kaksi. Minä ja hän. Minä, joka kaupallisen yhteistyön myötä Black Tower ICEn kanssa pääsin järjestämään pienen hetken. Pienen hetken vain meille kahdelle. Saunanraikkaina, mökki-ilmaston lepuuttamina puemme saunan jälkeen päällemme, otamme jääkaapista kylmää kuplivaa ja lisäämme isoihin viinilaseihin runsaasti jäitä.

Lähdemme kohti laituria. Kesäillan tuoksu sateen jälkeen on ihanan virkistävä. Se kertoo luonnon juhlista. Tuntuu, että matkalla laiturille liuskekivien vieressä kasvavat mustikanvarvut kasvavat yhtäkkiä uljaana kohti yläilmoja. Kuin kiittäen saamastaan huomiosta. Nuo vielä vähän aikaa sitten janon uuvuttamat ovat kuin uudestisyntyneitä sateen jälkeen.

Luonto on ihmeellinen, siinä missä se sai hetkessä omansa kukoistamaan, osaa se myös jättää jäljet voimastaan. Näin ajattelen laiturille astuessani. Laiturille, joka viettää milloin vasemmalle ja milloin oikealle. Luonnonvoimista jäät olivat runnelleet laituria pahoin talvella. Siinä missä aluksi ajattelimme, että laituri pitää heti saada korjattua, tuntuu laituri nyt sympaattiselle. Se kertoo, että on asioita, joille me ihmiset emme voi mitään. Joiden edessä meidän on joskus hiljennyttävä. Se kertoo siitä, että on asioita, joiden kanssa meidän tulee oppia tulemaan toimeen. Sen, että kaiken ulkoisen ei pidä olla täydellistä. Riittää, että ulkokuoren alla asuu onni.ID

Sytytän mukanani tuomani kynttilän ja ojennan miehelle Black Tower Ice -kuohuviinin. Hän kaataa sitä meille molemmille isoihin jäillä täytettyihin viinilaseihin. Koska näin tuo vegaaninen luomuviini maistuu kaikista parhaimmalle. Helppoa ja hieman erilaista. Mutta varsin maukasta ja pirskahtelevaa. Juhlavaakin. Jostain järven lahden yli kulkeutuu tuulen puuska ja vedän villatakkia hieman tiukemmalle. Istumme ihan hiljaa, kippistämme hyvin sujuneelle juhannukselle ja keskustelemme siitä, kuinka ihania ystäviä meillä on. Tosiystäviä, joiden edessä saa olla ihan oma itsensä. Ihan niin kuin minä hänen kanssaan ja hän minun kanssani.

Ajattelen kepeitä kesäisiä juttuja. Sitäkin, että tämä ihana kuohuviini sopisi niin monien kesäruokien kanssa. Kesäisten salaattien ja kalan kanssa. Siinä missä parin päivän aikana lintujen laulu oli jäänyt sateenropinan alle, olemme nyt aitiopaikalla kuuntelemassa lokkien iltakonserttia. Aitiopaikalla, josta pystyy todistamaan myös lokkien iltakalastukset. Lokkien, joilla on parempaa kalaonnea kuin meillä konsanaan. Jostain kaukaa kuuluu laulujoutsenen kaihoisa, mutta kaunis laulu. Sisälläni pulppuaa ilo. Hymyilen ja käännyn kohti häntä. Mietin, että kesä on vasta alussa. Vaikka tuntuu, että se on kestänyt jo niin kovin pitkään. Hän hymyilee takaisin ja jatkamme taivaanrantaan tuijottamista. 

Hiljaisuudessa, mutta silti niin juhlatuulella. Parasta on ihminen, jonka kanssa voi jakaa juuri näitä tällaisia hetkiä. Hetkiä, kun ei tarvitse sanoa mitään. Ilman vaivaannuttavaa tunnelmaa. Molemmat omissa ajatuksissaan, kuitenkin samaa ilmaa hengittäen. Samoja ajatuksia ajatellen. Takaisin mökkiin kävellessämme huomaamme, että ne mustikanvarvut liuskekivipolun varrella ovat nojautuneet lähimmäisiinsä ja rauhoittuneet yötä vasten. Kuin äänettömän sopimuksen saattelemina päätämme ottaa mallia noista luonnon omista ♥

KESKIVIIKON ILTATERKUIN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

 


tiistai 03. heinäkuun 2018

Postikortteja & kuulumisia

4

HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Heräsin lintujen lauluun, kuten tällä lomalla jok’ikinen aamu aiemminkin. Ilman herätyskelloa, hitaasti sängyssä venytellen. Vaikka ulkopuolisille välillä voi vaikuttaa, että mulla on paljon vapaa-aikaa, niin ei se näin ole ollut. Vaikka kotona osin töitä teenkin, niin en muista toista vuotta, että tarve lomalle olisi ollut yhtä iso kuin tänä vuonna. Aamuisin olen ollut tavattoman väsynyt ja iltaisin työpäivän jälkeen ei ole välttämättä ollut energiaa niille asioille, joita olisin halunnut tehdä. Olen löytänyt itseni harmillisen usein sohvalta makaamasta iltaisin. Vaikka olisi pitänyt tehdä niitä töitä, kuroa umpeen deadlineja ja vastailla sähköposteihin. Löysin itseni tekemästä sohvalta jotain sellaista, josta aiemmin olisin soimannut itseäni. Kunnes päätin antaa itseni myös makoilla siellä sohvalla hyvällä omalla tunnolla. Ja tiedättekö, se on tuntunut mahdottoman hyvältä.

Tällä ulkomaanmatkalla eli lomalla päätin, että en avaa tietokonetta, ellei ole pakko. Perjantaina oli jo niin ikävä blogiin, että oli pakko 🙂 Muutama päivä tuossa välissä menikin loistavasti. Päivät ja illat täyttyivät tekemisestä eikä tullut mieleenikään avata tietokonetta. Edes kameraa en kantanut mukanani. Eilen illalla illallisen jälkeen tunsin polttavaa tarvetta tarttua kameraan. Katsoa hieman tätä ihanaa lomakohdetta linssin läpi ja ikuistaa myös tänne blogiin niitä kivoja juttuja, joita olemme täällä kokeneet. Me kolme. Mä ja mun tytöt.

Jotka ovat aina olleet reissunaisia. Yhdessä ollaan päätetty, että tänne on päästävä vielä uudelleen. Koko perheen voimin. Ehdotin nimittäin auton vuokraamista ja vaikka omasta mielestäni maailman paras kuski olenkin, niin tytöt korrektisti ilmoittivat haluavansa vuokrata auton vasta silloin, kun isi on reissussa mukana 😀 Sitä reissua odotellessa…

Hurautettiin illan suussa eilen jälleen Ciutadellaan tekemään pikkuisemmalle muutamia ostoksia. Lämpöä oli aste vajaa kolmekymmentä vielä silloin kahdeksan jälkeen. Käsityöläiset olivat paria tuntia aiemmin pystyttäneet kojunsa ja niiden edessä kävi kova vilske. Teimme pienen kierroksen ja ihastelimme satamaa veneineen. Siinä missä muutama päivä aikaisemmin olimme käyneet ihastelemassa tuon pienen kaupungin hurmaavia pikkukatuja.

Tiesin, että loma on tehnyt tehtävänsä, sillä hotelliin palattuamme koin yhtäkkistä tarvetta avata tietokoneen. Mutta, eipäs se ihan niin mennytkään. Tunnissa sain ladattua blogiin yhden kuvan ja kirjoitettua yhden lauseen. Niitäkään tosin en saanut tallennettua, sillä joku jossain oli sitä mieltä, että kone kiinni ja äänikirjan pariin. Hotellin wifi kuormittuu vissiin iltaisin liikaa, eikä netti toimi ollenkaan. Se on muuten toisaalta aivan tosi ihana asia! 🙂 Tietää tosin sitä, että tämän reissun jälkeen blogissa tullaan palaamaan reissuun vielä monesti. Sillä tunnelmia ja juttuja on vielä kertomatta vaikka kuinka.

Tässä parvekkeella tietokoneen kanssa istuessani netti toimii taas loistavasti. Katselen muutamia ohi kulkevia aamun virkkuja ja mietin, että ei olisi huonompi idea aloittaa aamut täälläkin aamukävelyllä. Vielä kun ei ole liian kuuma. Eilen illalla miehen kanssa jutellessamme tunsin jo pientä koti-ikävää. Reissu on ollut ihana ja olemme pärjänneet tyttöjen kanssa kolmistaan paremmin kuin ikinä olisin kuvitellutkaan. Silti ajatus ylihuomenna tapahtuvasta kotiinpaluusta saa olon varsin levolliseksi ja iloiseksi. Vaikka reissunaisia ollaankin, niin kyllä koti on aina koti ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


perjantai 29. kesäkuun 2018

El ambiente del viernes / Fredagsmys

6

HOLA CHICAS & CHICOS!

Sanoin, että en lomalla avaa konetta, ellei ole pakko. Tai jos tytöt ovat hereillä. Nyt ei ollut pakko ja tytsytkin ovat hereillä. Molemmat tosin tuijottavat päivän uintipuuhista väsyneinä omissa oloissaan ohjelmia. Joten sen suhteen oli pakko avata kone. Hetkeksi. Jotta saan välitettyä teille ja itselleni tänne muistojen päiväkirjaani tunnelmia. Tältä perjantailta, kun lämpömittari näyttää vielä +26 astetta näin kahdeksan jälkeen illalla. Kun parvekkeen avonaisesta ovesta kuuluu aterimien kilinää ja vaimeaa pianomusiikkia. Kun auringon suukot tuntuvat iholla päivän jälkeen.
Siitä lähtien, kun meidän iskän valkoisessa Hondassa kasettisoittimesta raikasi Lambada 1980-luvun ihan loppupuolella, olen ollut sitä mieltä, että minussa asuu sisällä pieni espanjalainen. Ainakin siinä suhteessa, että olen ollut aina jotenkin ”kallellaan” Espanjaan. Enkä vain sen takia, että 12-vuotiaana Alcudiassa, Mallorcalla äiskän kanssa reissatessamme rakastuin tulisesti paikalliseen baarimikkoon, Joséen, joka ikänsä puolesta taisi olla enemmän äidin ikäinen kuin minun. Ja joka ei koskaan saanut tietää rakkaudestani.

Rakkaudestani, joka pakotti juomaan litratolkulla Fantaa uusien ystävieni kanssa ilta toisensa jälkeen baaritiskillä notkuen. Kaksi ystävääni olivat myös lääpällään Joseen. Kotiin palattuamme vaihdoimme kirjeitä uusien ystävieni kanssa. Pääosin vaihdoimme kuulumisia Josésta. Joka luonnollisesti oli jäänyt sinne baaritiskin taakse. Koska muuta yhdistävää tekijää meillä ei uusien ystävieni kanssa ollut, niin aika nopsaa ystävyys lopahti. Sitä samaa tahtia kuin lopahti yhteinen rakkautemme Joséen.

Lukiossa aloin lukemaan koulun ohella espanjankieltä. Jotain hyötyä siitäkin, sillä yliopistoystäväni (terkkuja sinne V!) luona Madridissa käydessäni tuo ihana ystäväni menetti äänensä flunssan seurauksena. Jolloin minä sain toimia puhenaisena esimerkiksi ravintolassa ruokia tilatessamme. Hienosti suoriuduin. Sen yhden päivän ajan. Onneksi V:n ääni saatiin nopsaa takaisin.

Kun kuopuksemme täräytti kakkosluokan keväällä, että aikoo aloittaa espanjankielen eikä englantia ensimmäisenä vieraana kielenä olin hyvilläni. Hymyilin ja huudahdin, että siitä vaan! Mies tosin oli sitä mieltä, että ehdottomasti englanti. Onneksi ymmärsi myös pian, että enkku kakkoskielenä on ok. Tuosta pikkuisesta on ollut täälläkin jo apua kielensä kanssa. Milloin kantaa mulle uima-altaalla kokista, milloin kahvia. Uima-allasbaarin paikallisilta Joséilta ne itse tilaten. Onneksi rakkautta ei ole ainakaan vielä ollut ilmassa. Sen suhteen ei ole äitinsä tyttö 🙂

Vähän yli kaksi euroa maksanut valkoviini, oliivit, menorcalaiset juustot ja makkarat toimivat. Jopa näin illallisbuffetin jälkeen. Ihminen on oppivainen; siinä missä olen aiemmin ollut anti all inclusive -ihminen, joudun hieman pyörtämään mielipidettäni. Tämän hotellin AI toimii loistavasti. Ruoka on loistavaa. Niin loistavaa, että se saa kaipaamaan kuntosalia, joka tästä hotellista puuttuu.

Perjantaitunnelmilla aloitettiin reissupostaukset. Seuraavaksi ehkä luvassa kauniita maisemia tai sitten jotain muuta. Ihana loma ollut tähän asti, vaikka kotijuokkoja, mun miehiä, on kova ikävä ♥

IHANAA VIIKONLOPPUA,

PS. nämä puolitoista päivää ollaan maattu altailla. Minä, ikuinen kirjakirjaihminen, olen jäänyt koukkuun äänikirjoihin. JoJo Myesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjan katsoin leffana (ja itkin silmäni tomaatille). Seuraavan kirjan Jos olisit tässä, luin ihan muutama viikko sitten ja himoitsin lisää, sillä se jäi hyvään kohtaan. Nyt huomasin, että jatkoa sille löytyy englanninkielisen äänikirjan muodossa. Still Me saa itkemään ja nauramaan. Kuten edeltäjänsäkin. Iso suositus!


maanantai 25. kesäkuun 2018

Omatoimi- vai valmismatka?

8

HELLUREI IHANAT

ja mitä mainiointa juhannuksen jälkeistä maanantaita! Töiden merkeissä sujui tämä maanantai pienen breikin jälkeen ja olo oli varsin levännyt. Sen huomaa muuten heti työtehokkuudessa, kun on saanut tyhjennettyä vatia. Tiedättekö, kun joskus se vati on niin täynnä, että läikkyy pienestäkin eikä oikein jaksaisi. Sitten, kun ottaa muutaman päivän (omalla kohdallani viikon) ajan happea, niin vati on taas valmis ottamaan vastaan mitä tahansa ilman yliläikkymisen vaaraa. Varsinkin, kun uusi loma siintää edessä…

Hävettää, että mulla kestää näin kauan vastata teidän toivomiin postauksiin. Toivepostauksen matkailusta sain jo viime helmikuulla. Ihana lukija siellä ruudun toisella puolella kysyi mun mielipidettäni omatoimi- ja valmismatkojen suhteen. Molempia on tullut tehtyä. Joten molemmista on kokemusta. Mutta kuten tiedätte, niin en ole ääripäiden ihminen. En tuomitse mitään tai ketään. Edes näissä matka-asioissa 🙂 Joten alla olevat edustavat vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni ja niistä saa olla eri mieltä!

OMATOIMIMATKA

Plussat: valmistelu on jo matkan ”puoli matkaa”. Se että saa etsiä lentoja, että saa etsiä sopivia hotelleja. Buukata lennot ja buukata hotellit. Tehdä viime hetken vaihtareita löytäessään paremman hotellin. Tutustua kohteeseen / kohteisiin. Olla oman itsensä herra ja ottaa hotellit vasta paikan päällä. Jos ei valittu hotelli miellytä, sen voi yhden yön jälkeen vaihtaa. Kuten myös kohteenkin. Saa metsästää kuljetuksen lentokentältä hotelliin paikallisilta taksikuskeilta ja saa päättää milloin palata takaisin lentokentälle. Ilman istumista kolmenkymmenen muun kanssa kuumassa bussissa, joka kiertää kaikki lähialueen hotellit.

Hotellit ovat joustavampia tilattaessa esimerkiksi kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle (joista toinen on jo yli 12 v) huoneen. Siinä missä matkatoimiston kautta usein joutuisimme ottamaan kaksi huonetta (ellei sitten ole saatavilla perhehuonetta), suoraan hotellilta majoituksen varattaessa olemme päässeet yhteen ja samaan huoneeseen. Sillä järkeeni ei käy se, että jos huoneessa on kaksi 140 cm sänkyä, joihin vallan hyvin mahtuisimme, niin miksi emme voisi tuollaisessa huoneessa majoittua. Tästä hyvä esimerkki on ensi talven lomakohteemme. Yksi suomalainen matkatoimisto tekee jälkimmäiseen hotelliimme reissuja, mutta heidän kauttaan olisimme joutuneet ostamaan kaksi huonetta. Tuli paljon edullisemmaksi buukata hotellihuoneet suoraan hotellilta.

Lisäksi suoraan hotellista huoneen varattua, saa kerrytettyä pisteitä hotelliketjuilta, mikäli hotelliketjuun kuuluvissa hotelleissa asuu. Näin ei ole, jos hotelli on buukattu matkatoimiston kautta. Sama juttu lentojen kanssa. Usein varaamme lennot senkin takia erikseen, että se kerryttää pisteitä. Hotellin maksaminen suoraan hotellilta varattaessa tapahtuu usein vasta paikan päällä, eikä hyvissä ajoin ennen reissua, niin kuin valmismatkoilla. Suurimpana plussana se, että saat räätälöityä juuri sellaisen matkan kuin mitä budjettisi antaa myöden ja mitä lomaltasi haluat. Ja kun olet itse vastuussa, on katsominen vain omaan napaan, jos joku asia tökkii 🙂

Omatoimimatkan viehätys on myös omalla kohdallamme siinä, että voimme valita paikat, joissa ei hirmuisesti suomenkieltä kuulu. Eikä siinä suomenkielessäkään mitään pahaa ole, mutta se että kuulee hotellissa pelkkää suomenkieltä voi olla ainakin meille loman latistaja. Balilla aikoinaan kahteen viikkoon emme kuulleet lainkaan tätä rakasta kotikieltä ennen kuin vasta kotiin lähtiessä, lentokenttätaksia odotellessa. Meille omatoimimatkat toimivat senkin takia hyvin, että tarvetta bondata uusien suomikavereiden kanssa ulkomailla ei ole.

Miinukset: joutuu näkemään itse enemmän vaivaa. Tosin minulle tämä on vain positiivinen juttu, sillä rakastan matkavalmisteluita 😀 En keksi omatoimimatkoista mitään miinusta. Omalla kohdallamme. Mutta toki jos haluaa, että matkaoppaan tuki ja turva on läsnä niin se voisi olla miinus hankalan paikan tullen. Viisumit sun muut tarvittavat asiat joudut selvittämään itse, mutta nekin on osa matkavalmisteluita, joita teemme mielellämme.

VALMISMATKA

Plussat: helppous, ah tuo helppous. Saat täysin valmiin paketin jos haluat, lentokenttäkuljetuksineen ja tietyissä hotelleissa jopa all inclusive -ruokineen päivineen. Hyvät lapsialennukset, silloin kun lapset ovat siinä iässä, että niistä nauttivat. Yleensä suorat lennot, ilman välilaskuja. Suomalaisen matkaoppaan ja lentohenkilökunnan tuki ja turva. Äkkilähtöjen edullisuus! Mikäli haluaa tutustua kohteeseen voi ostaa retkiä, joille mennä.

Miinukset: aika usein turistirysämeininki. Helsinki-Vantaalta kohteeseen ja myös lomalla. Eikä tässäkään mitään väärää ole, jos tykkää. On sidottu lentoaikatauluihin ja tiettyyn hotelliin, joiden vaihtaminen kesken loman ei useinkaan tule kyseeseen.

 

Kun ei katsota maailmaa mustavalkoisten lasien läpi, niin nämä matkustusjututkin ovat niitä, joissa toinen ei sulje pois toista vaihtoehtoa. Ei ole joko tai -tilannetta vaan meillä ainakin käytetään molempia. Viime kerrat olemme omatoimimatkailleet, mutta seuraava matka onkin valmismatka. Ja siihen ei olekaan kuulkaas kuin muutama hassu yö. Ex tempore minä ja mun ex tempore -geenit perineet tyttäremme otamme ja lähdemme yllättäen viikoksi valmismatkalle. Kyllä, lentokenttäkuljetuksineen ja all inclusiveineen päivineen. Koska halvalla sai muutaman päivän varoitusajalla. Äiti-tytärlaatuaikaa ja tytöille palkinto pitkästä koulutaipaleesta ja hienosta koulumenestyksestä. Minnepäin suuntaamme, se selviää viimeistään sitten keskiviikkona 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


torstai 21. kesäkuun 2018

Iloista juhannusta! (+ pari naposteluvinkkiä)

4

HEI HELLUREI IHANAT!

Saari on valmis ottamaan juhannuksen vieraineen vastaan. Liki tunti meni, että sain kaikki juhannusta varten varaamani ruoat purettua jääkaappiin ja kaappeihin. Ei ainakaan nälkää tulla näkemään, se on ihan varma 🙂 Kuten IG:n puolella kerroinkin, niin mukaan pakattiin lautapelejä ja paljon reipasta juhannusmieltä. Villasukkia ja -takkeja. Olen siitä vähän erilainen (nuori ;)), että rakastan kesää myös silloin, kun sataa. Toki aurinkoisella kelillä on enemmän tekemistä, mutta mielelläni pitelen sadetta sisällä ja kuuntelen ropinaa huopakattoon. Kynttilöitä paljon palamaan kesähuoneeseen ja lämppärit päälle. Eiköhän niillä pärjätä tämä juhannus.

Tosin, vielä ei edes sada, vaikka sääennusteen mukaan pitäisi sataa. Joten, you never know. Mies teki töitä vimppaan hamaan asti täällä saaren toimistollaan ja sillä aikaa itse valmistelin meille pienet juhannusherkut. Lasilliset sangriaa (punaviiniä, spriteä, appelsiinin viipaleita, mansikoita ja sitruunamelissaa) sekä tuollaisia pikkusuolaisia. Tällä kertaa käytin pikkusuolaisten pohjana saaristolaislimppua, mutta nämä toimivat myös ruisleivällä. Päälle levitettävää vuohenjuustoa ja mansikkaa. Joskus kruunaan koko komeuden vielä balsamicolla, mutta saaristolaislimpun kanssa kokonaisuudesta tulisi liian makea, joten jätin balsamicon pois.

Toisena naposteluvinkkinä; halkaise luumutomaatti pituussuunnassa ja sivele sen pinnalle (valkosipuli)tuorejuustoa. Paina kansi kiinni ja napostele suoraan suuhun. Niin hyvää. Tänään kotona söin lounaaksi varmastikin rasiallisen täytettyjä tomaatteja. Tuorejuustorasian pohjalle kyllä jäi vähän jäljelle 😉

Tänään illan suussa saadaan maailman parhain anoppi ja appiukko viettämään yhdeksi yöksi juhannusta kanssamme. Tarjolle laitamme kokonaisena grillattua siikaa sekä savustettua lohta. Uusia perunoita ja silliä. Eli perinteisiä juhannusherkkuja. Huomenna mummu ja taata lähtevät muihin juhannustouhuihinsa ja saamme saareen ystäväperheen. Sen ihanan siitä orapihlaja-aitamme toiselta puolen. Joiden kanssa on tullut vietettyä jo monen monta juhannusta yhdessä. Mieleenpainuvimpana niistä toissa juhannus. Se, kun oli suuresti surua. Mutta kuitenkin suuresti iloakin. Se oli tuo ystäväperheen äiti, joka sai juhannusiltana miehen ylipuhuttua koiran hankintaan. Ja tässä sitä ollaan, onnellisia koiran omistajia 🙂

Huomenna luvassa ribsejä ja muutamaa erilaista salaattia. Mansikkakakkua en ole vielä leiponut, mutta sellainen pappilan hätävaraleipomus on suunnitelmissa jälkkäriksi huomiselle. Siihen laitan mansikoita eli ajakoon se nyt mansikkakakun viran 🙂 Lauantaina, kun jäämme saareen omalla porukalla on vuorossa grillipizzaa! First things first eli ruoka-asiat – ne on ainakin kunnossa!

Nyt lohi suolaukseen ja siikojen massuihin sitruunaa sekä yrttejä. Pikkuhiljaa näyttää siltä, että ne sadepilvetkin saavuttavat meidät, joten ehkä sitä voisi sytytellä muutaman kynttilän. Palataan asiaan viimeistään sunnuntaina, siihen asti toivotan teille oikein Ihanaa ja Turvallista Juhannusta ♥ 

JUHANNUSTERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »