tiistai 02. heinäkuun 2019

Illan hämärtyessä Toscanan kukkuloilla

12

MOIKS!

Eilen illan suussa teimme paluumatkaa Pisasta talolle kauan. Liian kauan. Motarilta ylösnoustuamme istuimme ruuhkassa ja etenimme viiden kilometrin matkan tunnissa. Villalle oli kymmenisen kilsaa ja meillä kului tuohon matkaan aikaa kaksi tuntia. Pari kertaa katsoimme navista, että otamme oikoreitin; vain todetaksemme reittien olevan dead endejä. Supermarketissa mammat tukkivat käytävät kärryillään ja kassajonoksi valikoitui se hitain. Lopulta, kun pääsimme villaan olo oli aivan ryytynyt (olen muuten erittäin harvoin ryytynyt). Kello näytti olevan jo yli yhdeksän ja iltaruoka oli syömättä. 

Miehet sytytti grillin maisemapaikalle ja laitettiin kasviksia tulemaan. Kanaa ja lihaa. Hunajamelonia ja prosciuttoa. Katoimme pöydän patiolle ja hain tuikkukynttilät sisälle pöytään. Siinä hetkessä tuota näkyä katsellessani kaikki se ryytymys ja väsymys oli yhtäkkiä tipotiessään. Näkymä oli ihana – Toscana on ihana ♥ Le Molinan kylän valot näkyivat grillin takaa ja vähän kauempaa Montecatini Termen valot loistivat valomerenä. Kukkulalla sijaitsevien talojen valot loistivat pimeyden keskellä. Milloin viimeksi olin tuoksuttanut kunnon hiiligrillin tuoksun?

Istuimme pitkän kaavan mukaan ja söimme. Ihan niin kuin Italiassa kuuluukin. Seurueen pienin oli nukahtanut yöunilleen aikapäiviä sitten ja kaksi seuraavaksi pienintä alkoi nuokkumaan pöydän äärellä. Tehtiin suunnitelmia viikon varalle ja päätettiin mennä fiiliksen mukana. Luopua osista suunnitelmista, paikoista joihin on liian pitkä matka.

Niinpä ollaan tänään vain oltu ja nautittu altaalla. Vietetty siestaa lounaan jälkeen tovi täällä ilmastoidussa makuuhuoneessa. Nyt vielä hetkeksi altaalle varjon alle äänikirjan pariin. Illalla villan omistajan ystävän ravintolaan syömään. Mielenkiinnolla odotan, onko siellä oikeasti käytössä ”table cloth fee” 3 euroa / hlö, niin kuin Tripadvisorissa joku tiesi kertoa.  Elämä on täynnä uusia kokemuksia ja tuollainen pöytäliinamaksu tulee ehdottomasti olemaan yksi niistä 😉

TIISTAITERKUIN,


maanantai 01. heinäkuun 2019

Ensitunnelmia Toscanasta

8

HEISSUN IHANAT!

Kamera on pysynyt visusti laukussa ja kannettava samoin. Tähän asti. Silmät ovat kuitenkin nauttineet näkemästään täydellä teholla; lauantai-iltana lentokoneen laskettua Firenzeen yhtä aikaa Toscanan kukkuloiden taakse laskevan auringon kanssa mietin, että tämä on juurikin se värimaailma, jollaiseksi olen Toscanan mieltänyt; oranssia ja utua. Puuterisia okran ja vanhan roosan sävyjä. Vihreällä kontrastilla.

Villaan päästessämme ei voinut kuin huokailla. Tämä oli vielä ihanampi kuin kuvissa. Reilun 12 tunnin matkustamisen jälkeen olo oli jokseenkin ryytynyt, mutta innostunut. En muuten voi ymmärtää, että miten Italiaan voi matkustaa noin kauan 😀  Klo 11 maissa lauantai-aamuna lähdimme kotoa ja kurvasimme villan pihaan 23.45. Toinen lento oli reilun tunnin myöhässä, mutta ei se silti selitä tuota kellon ympäri matkustamista…

Aamulla näkymä oli kuvien kaltainen; villamme sijaitsee hurmaavan pikkukylän Montecatini Termen lähellä olevilla kukkuloilla Massa & Cozzillessa. Vuokra-autot tulivat tarpeeseen. Firenzen lentokenttä on vain 45 minuutin ajomatkan päässä ja täältä käsin koko Toscana tuntuu helposti saavutettavissa olevalta. Eka päivä kului villan altaalla ja kylillä. Ensimmäinen italialainen pizza on tullut syötyä ja lounaaksi tehtiin maan tapaan spagetti bolognesea. Isossa keittiössä, ison perheen tavoin.

Huomenna vuorossa rentoilua ja illemmalla Luccaa. Myöhemmin viikolla myös Firenzeä ja Sienaa. Toscanan maaseutua ja vierailua viiniviljelmillä. Sekä kenties myös kuvankauniita kalastajakyliä Cinque Terressä. Vaikka blogissa voi olla tulevan viikon aikana hiljaisempaa, niin tallentelen tunnelmia IG:n puolelle. Loin kohokohtiin Toscanalle oman kansionsa, josta pääsee reissutunnelmiin mukaan jo heti alkumetreiltä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 23. kesäkuun 2019

20 x kuvamuisto juhannukselta

2

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, viimeksi ollaan oltu kuulolla blogin puolella torstaina – huh, koska viimeksi on mennyt pari päivää tyystin ilman koneen avaamista? 🙂 Mutta tiedättekö, että se teki ihan gutaa. Olla vailla konetta. Oli se mukana mökillä, mutta ei sitä kertaakaan avattu. Juhannus oli ihana, toivottavasti sielläkin ♥ Tämän postauksen kuvituksen 20 räpsyä juhannukselta.

Se, mitä kuviin ei saa taltioitua on ne tuoksut, joita juhannus pitää sisällään. Saunavihdan tuoksu, kun sillä lempeästi löyhyttelee kiuaskiviä. Savustetun kalan tuoksu. Tai kuusi tuntia uunissa muhineen chilillä ja valkosipulilla valellun kasslerin tuoksu. Kesätuulen mukanaan tuomat tuoksut vastarannalta. Järven tuoksu.

Kuviin ei saanut tallennettua myöskään kikatusta. Leikkimielistä möksötyspuhinaa korttipelin häviöstä. Tunnetta käden alla, kun silitti juhannussaunassa viihtyvän koiran pehmeää turkkia. Sitä tunnetta, jonka käsi tunsi porkkananväristä parransänkeä kutittaessaan. Saatikka parransängen tuntua poskea vasten. Järviveden jälkeistä pistelyä iholla. Illan viiletessä kylmien varpaiden villasukkiin sujauttamisen ihanuutta.

Makumaailmaa, joka oli jälleen ihana. Juhannus on yksi ihana ruokajuhla. Siinä missä vuoden kaikki muutkin päivät. Juhannus maistui mansikalle, silleille, silakoille, uusille perunoille ja tillille. Kombuchalle ja kuplille. Aamupala croissanteille ja paahdetun ruisleivän rapeudelle. Kahville, jollaista saa vain mökillä.

Edes eilinen hieman hukille mennyt flunssapäivä ei oikeastaan mennyt hukille, vaan oli parasta mahdollista juhannuksen viettoa; tuuli toi mukanaan sadetuulia ja sytytettiin vieraiden lähdettyä kynttilät palamaan. Otettiin peitot ja tyynyt olohuoneeseen ja katseltiin sarjoja telkkarista. Välillä käytiin valmistelemassa iltaruokaa ja pelailemassa scrabblea. Lepo tuli tarpeeseen, sillä tänään flunssasta ei ole jäljellä kuin niistetyt nenänpielet.

Kolme yötä, kolme päivää. Kolmekymmentä tuntia yöunia ja kaksi tuntia päikkäreitä. Viisi tuntia saunottelua ja pari tuntia paljuttelua. Seitsemän jaksoa Blindspottia ja kolme tuntia äänikirjaa. Tuntuu kuin olisi ollut kaksi viikkoa lomalla ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKKUSIN,


torstai 20. kesäkuun 2019

Juhannus maistuu mansikalle! 🍓

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Vuoden yksi ihanimmista juhlista on aivan näppituntuman päässä. Se on jännä, että en ole todellakaan ollut aina juhannusihmisiä. Nuorempana ja jopa teininä pidin juhannusta vähän pakkojuhlana. Ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin äiskä ja iskäkin oli pidempään mökillä meidän kanssa. Juhannus, kuten joulukin, on saavuttanut uuden merkityksen vasta lastensaannin jälkeen.

Sitä haluaa jotenkin välittää juhannusperinteitä eteenpäin lasten myötä. Hakea metsästä juhannuskoivut kuistin pieleen, tehdä saunavihta perinteisten oppien mukaan, laittaa maljakkoon luonnon antimista kukkakimppu, saunoa, uida, pelata pelejä ja syödä. Juhannus maistuu ennen kaikkea mansikalle, on sitä maistunut jo 43 vuotta, mutta myös hitusen uusille perunoille ja sillillekin 🙂 Mansikkakakku on yhtä tärkeä juhannustraditio kuin ne juhannuskoivutkin. ID

Mansikkakakku vaihtelee vuosittain; milloin on tarjolla mansikkabritakakkua, milloin mansikkapavlovaa. Tänä vuonna teen tarjolle jälleen tuon ihan älyttömän hyvän mansikkakakun, jonka reseptin sain vuosia sitten ihanalta työkaveriltani Jenniltä. Vaikka olen jakanut tuon reseptin täällä blogissa ainakin sata kertaa aiemmin, niin kerta kiellon päälle 😉

Juhannuksen mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
(näitä en ole muuten enää löytänyt kaupasta pariin vuoteen…
olen käyttänyt tavan isoja kaurahiutaleita)
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi
– leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

Me saadaan saareen vieraita huomenna; maailman paras anoppi ja appiukko tulevat perinteisesti yhdeksi yöksi ja mikäli perinteet jatkuvat, niin saadaan lauantaina rakas ystäväperhe saareen. Ainakin päiväseltään. Teen mansikkakakun pohjan tänään valmiiksi ja täytän sen huomen aamulla. Tämä kakku paranee ajan saatossa, joten mikälisikäli kakkua on jäljellä lauantaina, niin tarjoamme sitä kuplien kanssa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja ennen kaikkea turvallista juhannusta. Muistakaa nauttia, syödä mansikoita ja levätä. Uida ja saunoa. Tai oikeastaan tehdä just sitä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä ♥ Ajattelin pitää kannettavan visusti piilosti sunnuntaihin asti. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään lauantaina veri vetää kuitenkin blogin puoleen 🙂 IG storyn puolella juhannustunnelmat päivittyvät tasaiseen tahtiin!

IHANAA JUHANNUSTA! ♥


tiistai 18. kesäkuun 2019

Aamuihmisestä iltaihmiseksi

8

HEISSUN IHANAT!

Kuin varkain se taas tapahtui. Se, mikä tapahtuu joka kesä. Yleensä vasta kesälomalla, mutta tänä vuonna jo reilusti etukäteen. Siinä missä pidän itseäni aamuihmisenä 9-10 kuukautta vuodesta, pidän itseäni vastaavasti iltaihmisenä loput ajat vuodesta. Tässä tapauksessa se ei ole joko/tai. Ihminen voi hyvinkin muuttua tarpeen mukaan aamuihmisestä iltaihmiseksi.

Varsinkin silloin, kun kesäillat ovat kauniita ja valoisia. Kun tuntuu, että ei raaski mennä nukkumaan kokeakseen kesän täysillä. Siinä missä aiemmin aamuihmisenä rakastin herätä ennen kello kuutta, muun perheen vielä nukkuessa, rakastan kesäisin valvoa puolen yön toiselle puolen. Rauhoittua nukkumaan vasta silloin, kun muu maailma ympärillä on hiljentynyt.

Tässä vaiheessa ennen lomaa koen kyllä pientä ristiriitaa siinä, että se aamuihminen minussa ei ole päästänyt irti aikaisista aamuista. Toimistolla ollaan välillä silmät ristissä neljän-viiden tunnin yöunien jälkeen. Vaikka herätys kuuden pintaan on mennyt helposti, niin väsymys iskee jossain vaiheessa päivää.

Sisäinen kello toivottavasti sopeutuu siihenkin, että pidempijaksoista lomaa ei tule tänä vuonna pidettyä; ensin yksi viikko ja sitten parin viikon päästä kaksi viikkoa. Voi siis olla, että koko kesä mennään pikkuisen laihoilla yöunilla 🙂 Mutta tiedättekö, että ei haittaa yhtään. Syksyn sateilla sitten kömmitään sänkyyn ysin maissa illalla ja posotetaan yhdeksän tuntia.

Kesällä ei yksinkertaisesti malta. Vaikka kaikki hyvinvointigurut vannovat pitkien unien ja säännöllisen unirytmin nimeen, niin sen verran olen vuosien varrella tutustunut itseeni, että tiedän tämän toimivan minulle. Ainakin vielä. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta niin kauan kuin voin, ajattelin jatkossakin valvoa kesäiltoina ihanina.

Elämässä ja nauttimassa. Kuljeksimassa pihalla kuivuneita kukintoja nyppien. Maasta puskevia vihreitä ihmetellen. Orapihlaja-aidan vieressä ihmettelevää siiliä ihastellen ♥

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »