keskiviikko 24. heinäkuun 2019

Kesäkuulumisia

4

HEISSUNHEI!

Mitä kuuluu? Toivottavasti hyvää 🙂 Tänne kuuluu sellaista, että pitää vähän nipistää itseään; kolmas virallinen lomapäivä alkoi juuri ja tuntuu, että sitä on jo ollut pidempäänkin lomalla. Ehkä se on se juttu mistä aiemminkin kerroin. Kesällä työnteko on jotenkin leppoisampaa ja vaikka olisi töissä, niin sitä on kuitenkin mielessään osin kesälaitumilla.

Ekat kesälomapäivät ovat hurahtaneet nopsaa ohi. Ja vaikka aina sanonkin, että rakastan kesäsateita, niin en voi kieltää, etteikö nuo kauniit ilmat olisi osallisia siihen, että olo on näin rentoutunut. Lauantai kului vallan laiturin nokassa äänikirjaa kuunnellen. Minun luonteellani yksi päivä riittää. Toki joka päivä on tullut rentoiltua, mutta ilomielin ajelin mökiltä maanantaina kaupunkiin tuomaan esikoisen ystävää takasin. Sai katsokaas päiväohjelmaa. Iltapäivästä juhlistettiin pienesti hääpäiväämme.

Eilen tultiin koko perhe (+ yksi bonuslapsi) mökiltä kotiin hammaslääkäriajan takia. Käytiin miehen kanssa iltapäivästä lätkyttelemässä pientä valkoista palloa ja mikä eilisessä ihaninta; nähtiin rakkaita ystäviä vuoden tauon jälkeen. Just ehdittiin sopimaan treffit ennen kuin karkaavat takaisin Amerikan kotiin. Se on jännä juttu, että vaikkei olla enää aktiivisesti puhuttu ulkomaille muutosta moneen vuoteen, niin silti tuo vanha haave nostaa päätään, kun juttelemme expattien kanssa.

Kotona Suomessa on hyvä, ainakin tällä hetkellä.

Tässä odotan juuri, että lapset kömpivät kellarista yläkertaan ja saadaan tehtyä tämän päivän suunnitelma; lähdemmekö mökille jo nyt päivällä naisporukalla vai odotammeko iltaa ja menemme samalla kyydillä miehen kanssa. Yllättävän kivuttomasti nämä mökkeilyt ovat nyt menneet. Meillä on ollut mökillä lasten ystäviä mukana ja tänäänkin saareen matkaa näillä näkymin yksi sellainen. Huomenna saadaan toisia rakkaita ystäviä saareen, myös meidän aikuisten ystäviä. Kesä on sitten ihanaa aikaa!

Mutta ennen mökkeilyä hilpaisen pikaisesti töissä käymään! Balanssi se on pidettävä – näin lomallakin ♥

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 20. heinäkuun 2019

Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa

6

HEIPSUNHEI!

Viime viikolla tapahtui jotain, joka on saanut mut miettimään. Miettimään, että miksi. Mitä meidän päässä oikein liikkui. Se tapahtui kuin varkain; pitkästä aikaa menin katsomaan nettiin Pirkanmaan mökkitarjontaa. Löytyi yksi helmi. Kotipihasta 32 kilometriä. Hirsisauna isolla terassilla kiinni vedessä. Iso vesistö edessä. Etelään antava näkymä. Mökkitontilta toiselle suosikkigolfkentälle 17 kilometriä, kotikentälle 23 kilometriä. Töihin vajaa 20 kilometriä.

Ajatus laukkasi jo niihin talvipäiviin, kun päästäisiin mökille lämmittämään saunaa. Siihen päämökkiin, joka tontille rakennettaisiin. Moderni, ikkunat järvelle antava kaunis mökki. Sisävessalla ja puhtaalla juoksevalla juomavedellä. Uusilla hirsipinnoilla. Hyvin varustetulla keittiöllä. Jouluista tuolla mökillä ja siitä, kuinka lapset voisivat ajokortit ajettuaan suhauttaa nopsaa kaupungista mökille kesätoistä päästyään.

Mies tuli myöhään kotiin, mutta lähdimme silti ajamaan kohti tuota tonttia. Matkalla mun vatsanpohjaan tuli ikävä tunne. Jo siinä vaiheessa meinasin sanoa miehelle, että käännytään takaisin. Kunnes matkan varrella aloin ihastella maisemia. Suomalainen järvimaisema korkealta katsottuna oli kaunis. Käännyimme mökkitielle. Mökkitietä kesti yli kymmenen minuuttia.  Tuli hieman huono olo mutkittelevasta tiestä. Navigaattori näytti kilometriä, kunnes matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä. Katsoin ryteikköä oikealla puolellani, junarataa vasemmalla puolella. Tonttia, johon ilta-aurinko ei sitten osunut mistään kulmasta. 

Ajoimme ohi tuon tontin, käännyimme ja lähdimme takaisin kotiin. Helpottuneena. Yhtä opettavaa kokemusta rikkaampana. Tajusimme, ettemme löydä mistään tällaista helmeä, joka meille kuin sattuman kaupalla tuli eteen kesäkuussa 2013. Tänne ajaa kotoa sen tunnin verran, riippuen ruuhkasta. Tarvittaessa vain 46 minuuttia. Tänne emme pääse talvella, sillä mökin edessä on virtauskohta ja jäät ovat usein heikot. Se saa arvostamaan ehkä niitä harvempia mökkikertoja vielä enemmän.

Täällä koira saa juosta vapaana ja tänne kutsumattomien vieraiden on hankalampi tulla. Täällä ei ole uudenkarheaa keittiötä, mutta on nuo hirsiseinät, jotka kertovat tarinaa. Saunasta ei pääse suoraan uimaan, mutta pitkospuukäytävää pitkin laiturille on muutama kymmen askel. Tänne paistaa aamusta iltaan aurinko ja joka ikinen ilta tehdessäni pienen tonttikatselmuksen pakahdun onnesta nähdessäni auringon kultaaman varvikon. Puhtaan veden, jonka pinnalle muodostuu värikkäitä timantteja laskevan auringon ansiosta.

Tänä aamuna kävelin laiturille koira vanavedessä kahvikuppini kanssa ja istuin laiturin nokkaan. Katsoin puiden taakse, josta aurinko pikkuhiljaa alkoi pilkottaa. En vieläkään ymmärtänyt, mitä meidän päässä liikkui. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan ymmärtää. Pääasia, että ollaan nyt täällä. Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa. Uskon, että jokaiselle se oma mökki on just se ainut ja oikea. Rakkain kaikista. Täällä tullaan tekemään vielä paljon kesämuistoja ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,


torstai 18. heinäkuun 2019

Kesä & äänikirjat ♥

8

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin ja Indieplacen kanssa.

 

HEIPPA IHANAT!

Minulle yksi rakkaimmista keinoista rentoutua on lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu. Viimeisen parin vuoden aikana lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta äänikirjoja kuuntelen senkin edestä. Autossa (jopa ihan niillä lyhyilläkin kauppamatkoilla), silittäessä, siivotessa, kokatessa, aamupalapöydässä, mökin laiturilla, illalla ennen nukkumaan menoa, auringonlaskua ihastellessani, työpaikalla lounastauolla ja oikeastaan ihan missä tilanteessa vain.

Näin kesällä, vaikka kesälomani on vasta edessä olen jo huomannut, että aikaa äänikirjojen kuunteluun on huomattavasti enemmän kuin arkisen aherruksen keskellä. Puhelin kulkee farkkujeni takataskussa puutarhassa kulkiessani. Kuivuneita orvokkeja ja petunioita nyppiessäni. Yrttimaan rikkaruohoja kitkiessä. Siinä missä aiemmin lenkeillä kuuntelin musiikkia, ovat äänikirjat mukanani. Varsinkin kävelylenkeillä, mutta myös juoksulenkeillä. 

Tarinat kulkevat mukanani myös mökillä mustikkapensaissa kykkiessäni tai mökin terassin sohvalla rentoutuessani. Meidän perheessä onkin jo muodostunut vitsiksi se, että taasko äiti kuuntelee äänikirjaa. 🙂 Äänikirjojen kuuntelu on kuin vaivihkaa muodostunut koko perheen harrastukseksi; mökkimatkoilla kuunnellaan usein koko perheelle sopivaa kirjaa. Minulla on ollut BookBeat -sovellus puhelimessani pari vuotta ja tuo kuukausimaksu 16,90 euroa on pieni hinta sille, kuinka paljon saan tarinoihin uppoutuessani.

Lisäksi meillä on käytössä BookBeatin perhejako, sillä tarjontaa löytyy myös lapsille aina Risto Räppääjistä Heinähattuun ja Vilttitossuun. Harry Pottereitakin valikoimista löytyy runsaasti. Perhejaossa jokainen lisäprofiili maksaa 4,90 euroa / kk ja profiilin voi kätevästi räätälöidä esimerkiksi pelkästään lasten profiiliksi, jolloin sovelluksesta näkyy vain lasten kirjat ja lapsille räätälöidyt suositukset.

BookBeatin valikoimista löytyy niin kaunokirjallisuutta kuin hyvinvointikirjojakin, keittokirjoja ja elämänkertoja, tietoa ja taloutta. Vaikka kuuntelulistallani onkin kirjoja tallennettuna loppuvuoden ajaksi, tykkään silti käydä inspiroitumassa BookBeat  -sovelluksen Inspiraatio -välilehdellä. Katsoa viikon kuunnelluimmat ja tutkia, mitkä äänikirjat ovat nousussa juuri nyt. Ja poimia sieltä kuuntelulistalleni uusia kirjoja.

Kesään suosittelisin teille mukaansa tempaavia dekkareita. Olen ihastunut varsinkin ruotsalaisiin dekkareihin, mutta myös englantilaisten kirjailijoiden dekkareita tulee kuunneltua. Ja jos vain mahdollista, niin tykkään kuunnella kirjat myös enganninkielellä. Tarinat vievät niin mennessään, että ei sitä edes huomaa kuuntelevansa jollain muulla kielellä kuin suomen kielellä.

Olen listannut alle omia suosikkikirjailijoitani ja heidän tuotantoaan BookBeatista:

Ninni Schulman

Jännitystä pikkukaupungissa! Hagfors-sarjassa ratkotaan mysteerejä Magdalena Hanssonin seurassa. Jokaisessa kirjassa on uusi mysteeri, mutta taustalla tutut ihmiset ja suhdekuviot jatkavat tarinaansa. Tällä hetkellä kuuntelen kolmatta osaa Vastaa jos kuulet. Kesäkuussa kuuntelin kaksi ensimmäistä kirjaa.

♥ Tyttö lumisateessa
♥ Poika joka ei itke
♥ Vastaa jos kuulet

Clare Mackintosh

Vangitsevia, nokkelia ja piinaavia psykologisia trillereitä. Juonenkäänteitä, joihin en osannut varautua. Parin viikon talvilomareissun aikana kuuntelin nämä läpi. Suuren suuri suositus!

♥ Anna minun olla
♥ Minä näen sinut
♥ Annoin sinun mennä

Emelie Schepp

Törmäsin Emelie Scheppin Jana Berzelius -kirjasarjaan ihan sattumalta BookBeatin inspiraatio-osiossa ja kuuntelin kolme ensimmäistä kirjaa viikossa. Jäin aivan koukkuun ja olen odottanut uutta Jana Berzelius -kirjaa. Ja tiedättekö mitä, nyt huomasin tämän kampanjan myötä, että sellainen on ilmestynyt. 🙂 Keplereitä en ole kuunnellut, mutta Scheppin teoksia on kehuttu Keplereitä koukuttavammiksi.

♥ Ikuisesti merkitty
♥ Valkoiset jäljet
♥ Hidas kuolema
♥ Kadonnut poika

Anna Jansson

Iki-ihanat  Maria Wernit ovat yksiä suosikkejani. Niissä kiehtoo Gotlannin maisemakuvaukset ja tasapainottelu perhe-elämän ja työn välillä. BookBeatissa on kuunneltavissa Maria Wernien osat 7-19. Itselläni seuraavana kuuntelulistalla osa 19 eli kesäkuun alussa äänikirjaksi ilmestynyt ♥ Sokea hetki. Taidankin kuunnella tuon tämänhetkisen Ninni Schulmanin kerralla loppuun, että pääsen Maria Wernin matkaan mukaan!

Camilla Läckberg

Kuten edellisiin kirjailijoihin, niin olen syvästi koukuttunut myös Camilla Läckbergin Fjällbacka -sarjaan. Olen kuunnellut BookBeatin kautta aikoinaan kaikki 10 Fjällbacka -kirjaa ja odotan innolla uutta kirjaa. Huhtikuussa ilmestyneen ♥ Kultahäkki -kirjan kuuntelin parissa päivässä. Aluksi mietin, että näinköhän tykkään siitä, kun ei siinä ole tuttuja henkilöitä Fjällbackasta, mutta niin vain sekin oli taattua Camilla Läckberg -laatua.

Viveca Sten

Rakastan ruotsalaisia rikossarjoja yli kaiken. Viveca Stenin Sandhamn -sarja sijoittuu nimensä mukaisesti Sandhamnin saarelle ja rikossarjaa on tituleerattu maailmanluokan dekkarikirjallisuudeksi. Sandhamnin kahdeksan kirjaa olen jo kuunnellut ja nyt huomasin, että yhdeksäs osa on vastikään julkaistu. ♥ Huonossa seurassa -kirja pääsee loppukesän kuuntelulistalle ehdottomasti!

Yksi ominaisuus, joka on ollut itselleni todella hyödyllinen BookBeatissa on se, että kirjat saa ladattua offlineen. 12 tunnin lennolla aika kuluu mukavasti äänikirjaa kuunnellen. Välillä ulkomailla hotellin wifitkin tökkivät, mutta olen ottanut tavaksi ennen lomareissua ladata monta kirjaa varmuuden varalta offlineen. On aina jotain mitä kuunnella.

Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka enkä malta odottaa, että pääsen uusien tarinoiden pariin. Loppukesän kuuntelulistallani ovat ainakin seuraavat kirjat:

♥ Anna Jansson: Sokea hetki
♥ Emelie Schepp: Kadonnut poika
♥ Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
♥ Maria Adolfsson: Harha-askel
♥ Viveca Sten: Huonossa seurassa

Michelle Obaman Minun tarinani ja Maria Veitolan Veitola ovat myös kärkikahinoissa kuuntelulistallani. Mies kehui vuolaasti Aki Hintsa – Voittamisen anatomiaa, joten se täytyy ehdottomasti kuunnella. Myös Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan kirjat olen tallentanut kuuntelulistalleni.

Nyt teilläkin on hyvä tilaisuus uppoutua tarinoiden ihmeelliseen maailmaan äänikirjojen myötä, sillä tästä linkistä painamalla pääsette lunastamaan 1 kuukauden maksuttoman BookBeat -kokeilun! Koodi on voimassa 31.8.2019 asti uusille BookBeat -asiakkaille.

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

 


tiistai 16. heinäkuun 2019

Ilosointuja korville

14

HELLUREI!

Saaressa vietellään raukeaa sadepäivää. Kannettavat sylissä, villasukat jalassa ja kahvikuppi vieressä. Nougat jätskiä kulhossa. Ei lainkaan hassumpi tapa tehdä töitä 🙂

Monenko vanhoina teidän lapset ovat jääneet yksin kotiin yöksi? Meillä eivät ole vielä jääneet (ovat nyt 12 ja 14 v) ja olenkin vähän sitä mieltä, että eivät suostuisi loppupeleistä edes jäämään. Viime kesään asti lapset ovat mielellään mökkeilleet, mutta sitten alkoi vähän tulemaan eripuraa siitä, kuinka paljon mökillä vietämme aikaa. Tuohon astihan olimme kokolailla aina olleet koko kesäloman mökillä, lukuunottamatta satunnaisia visiittejä kaupunkiin. Toukokuun alusta syyskuun loppuun liki joka viikonloppu kului mökillä.

Tänä kesänä aika ystävien kanssa on kiilannut ohi mökkeilystä. Vaikka me vanhemmat voisimme likipitäen muuttaa kesäksi mökille, niin tiedostamme vallan hyvin sen, että tuossa iässä kuin missä meidän tytöt nyt ovat, niin elämässä on niin paljon muutakin. Kuin vanhempien kanssa mökkeily. Täytyy keksiä uudet pelisäännöt niin, että kaikki nauttivat kesästä. Eikä itsekkäästi pakottaa toisia olemaan mökillä silloin, kun eivät halua.

Sen takia meinasin alkaa eilen itkemään ilosta (mind you, olen äärimmäisen herkkä ;D), kun esikoinen sanoi Seitsemisestä tullessamme, että onko meidän pakko lähteä huomenna kotiin…voisimme olla ainakin vielä pari yötä. Korvat liki tippuivat päästäni tuon kuullessani. Ja kun alkuun mietin, että tämä neljä yötä on maksimi, jonka lapset ystävineen haluavat mökillä viettää. Lupasin, että katsotaan asiaa tänään.

Eilen illalla ennen puolta yötä kävin mökin pihamaalla nuuskuttelemassa sateen tuoksua ja kuulostelin tyttöjen mökistä kuuluvaa kikatusta. Siinä missä sydän oli aiemmin pakahtunut toisen pyynnöstä jäädä mökille pidemmäksi aikaa, oli kikatus myös ilosointuja korvilleni.

Tänään aamulla aloin pikkuisen pakkailemaan ja valmistelemaan kotiinlähtöä. Tytöt kömpivät pari tuntia sitten ylös ja huomasivat pakaasit. ”Onko meidän pakko lähteä jo nyt?” Niinpä peruttiin illan tiiaika ja siirrettiin golf huomen illalle. Mikäs meillä täällä ollessa. Pääasia, että huomen aamusta ollaan kaupungissa, kun velvoitteet kutsuvat.

Lapset menivät juuri tonkimaan matoja, haluavat kalastamaan. Mä taidan laittaa päiväsaunan tulille ja nyt kun päivään tuli ylimääräisiä mökkitunteja, voisin käydä saunan lämpiämisen aikana vähän katsastamassa mustikkamättäitä tuolla saunan takana. Vähän inhokkihommaani tuo mustikoiden poimiminen, mutta talvella sitä kiittää joka aamu itseään, kun pakkasesta puuron päälle kaivaa mustikoita 🙂

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 14. heinäkuun 2019

Kerrankos sitä kesällä

10

HEISSUN!

Ah ja uuh, mikä sunnuntai. Näitä lisää. Rakastan sunnuntaipäiviä, mutta kesäsunnuntait nousevat usein aivan uusiin sfääreihin. Ainakin tämä ihanainen sunnuntai, joka on jo kääntynyt iltaan. Sen tietää siitä, että aurinko alkaa laskemaan, aallot rauhoittuvat yötä kohden ja poskilla tuntuu päivän aikana kerätty lämpö. Lokit pitävät iltakonserttiaan.

Kesällä muutenkin elämä ja elo on jotenkin auvoisempaa. Lasten rytmit ovat heittäneet aivan häränpyllyä; viime yönä valvoivat ystäviensä kanssa aamukuuteen. Yleensä mummo herää silloin paljuttelemaan ja nyt päättivät yllättää mummon. Mutta hei, mummo repäisikin ja nukkui tänä sunnuntaina tuntia pidempään ja alkoi paljuttelut vasta seiskalta 😀

Joskus lasten oltua pienempiä, pidin aika paljon kiinni rytmeistä myös kesällä. Mutta niin ei ole enää moniin vuosiin ollut. Kesällä saa valvoa. Ja vastaavasti kesällä on ihan ok herätä vasta kun kellon viisarit luokitellaan näyttävän iltapäivää. Kesällä myös ruokarytmit heittävät häränpyllyä ja niinpä tänään valmistin tyttököörille ja itselleni lounasta vasta päivällisaikaan. Päivällinen syödään sitten joskus myöhemmin tai kuitataan se iltapalalla. Herkuttelu on sallittua kun siltä tuntuu ja karkkipäivään palataan vasta koulujen alettua.

Kesällä myös pukeutuminen kokee uuden muodonmuutoksen. Sitä haluaa nauttia kesästä ja pukeutua kesäisesti. Vaikka se sitten tarkoittaisi biksuissa mökkimaisemissa suhailua. Villasukat jalassa, sillä Suomen suven ollessa vähän holodna on totuttu siihen, että varpaat on koko ajan jäässä 😉 Ulkopäikkäreillä vedin peitonkin korviin asti.

Ikinä arjessa ei tule keitettyä iltaisin kahvia. Vimpat kahvit tulee juotua töissä klo 14 kahvitauolla, muuten menee yöunet. Mutta mitä vielä, kello on tätä kirjoittaessani puoli kahdeksan illalla ja tuo kahvikoneen rupsutus on ilosointuja korville. Ulkopäikkäreiden jälkeen sitä on vähän pökissä ja illan työkuvaukset vaativat pikkuisen freesimpää otetta.

Ollakin, että yöunet kahvin takia kärsivät. Mutta jo se, että saa herätä uuteen työviikkoon mökillä on aivan luksusta. Avata maanantaiaamuna kannettavan mökin kesähuoneessa ja tuijotella järvelle. Jotenkin sitä pitää kynsin hampain tästä kesäfiiliksestä kiinni, vaikka jossain sisimmässään on kääntänyt ajatukset jo ihanaan arkeen, joka elokuulla alkaa. Miettinyt polttopuukuorman tilaamista kotiin ja työhuoneen seinän tapetoimista. Ajanhallinnan organisointia ja opiskelusuunnitelmia.

Mulle käy aina näin jossain vaiheessa kesää. On aina käynyt. Yleensä rajapyykki on juurikin ollut heinäkuun puolen välin tietämillä. Silloin olen jo alkanut laskemaan aamuja siihen, koska koulu alkaa. Hyvässä, enkä kauhulla niin kuin tuo jälkipolvemme 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »