torstai 30. huhtikuun 2020

Iloista vappua ystävät!

MOIKKIS!

Vielä pikaisesti tulin huikkaamaan, ennen kuin kone menee kiinni: Ihanaa, iloista, pirskahtelevaa ja rentoa kotoiluvappua! Tämä vappu tulee jäämään mieleen siinä missä koko kevät 2020. Mutta tiedättekö, että ensimmäistä kertaa ikinä mulla on vappuhattu. Ekaa kertaa ikinä olo on varsin riehakas näin vapuksi. Viimeisen vuorokauden aikana meillä on raikunut nauru. On ollut tosi hyvä olla. Se, että vähän hassuttelee tekee näinä aikoina hyvää.

Tänä iltana pidetään pitkästä aikaa vappujamit ja luukutetaan JVG:n keikkaa niin, että saari raikaa (noh, ainakin mökki). Kaadetaan laseihin kuplajuomaa rusinoilla ja yritetään syödä sokerimunkkia niin, että ei tule lipottua huulia. Koittakaas, ihan sikavaikeeta! Herätään huomen aamulla peppu ja posket kipeänä. Käytiin tänään vetämässä huikean hyvä rappustreeni pitkästä aikaa ja pakarat huutaa nyt jo hoosiannaa. Ehkä illan tanssimuuvseihin pitäisi ottaa jotain venytysliikkeitäkin 😀

Nyt ystävät on aika laittaa kone kiinni. Sitä ennen haluan taas kiittää, että olette siellä. Teidän läsnäolo ja vuorovaikutus on aina ollut mulle tärkeää niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Tänä keväänä tuntuu, että tämän blogin ja kaiken mitä se tuo mukanaan, merkitys on korostunut entisestään. Lämmin kiitos teidän

IHANAA VAPPUA! 🎈

PS. meillä pakataan karvaisen kaverin lisäksi autoon muitakin koiria; mies innostui tekemään ilmapallokoiria ihan kenneliksi asti 😉

 


keskiviikko 29. huhtikuun 2020

Kotivapun suunnitelmia🎈

…tai mökkivapun, mutta samoja juttuja tehtäisiin kotonakin 🙂

MOIKKAMOI!

Mun täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut oikein vappuihmisiä. Joskus opiskeluaikoina vappua juhlittiin paljonkin, mutta sen jälkeen vappu on ollut päivä siinä missä muutkin päivät. Lasten syntymän myötä olen vasta alkanut koristelemaan kotia vappuun. Maltilla tehnyt senkin. Lasten ollessa pieniä kävimme myös vapputorilla ja olihan se kivaa. Ystäväperheiden kanssa vietetyt vaput ovat myös jääneet mieleen.

En tiedä onko se tämä poikkeusaika, mutta tänä vuonna ajatus vapusta tuntuu jotenkin tosi ihanalle, kuplivalle jopa! Musta on kuulkaa yhtäkkiä tullut vappuihminen 🙂 Tekisi mieli puhaltaa koko pieni mökki täyteen vappupalloja ja koristella serpentiineillä joka mökin kolkka. Glitteriserpenttiinillä kaiken lisäksi. Ostaa perheenjäsenille hauskat hatut, puhallella vappupilleillä ja huiskia vappuhuiskilla.

Tänä vuonna olen jopa ottanut selvää, mitä kotivappuna voi tehdä. Kokosin alle muutamia vaihtoehtoja, lähinnä vappuaattoillalle toteutettavaksi. Harmillista, että tuo JVG ja Martti Servo menee päällekkäin. Molempiin kun ajattelin osallistua 🙂

🎈 Mantan lakitus klo 18.00
🎈 JVG:n keikka klo 19.00
🎈 Martti Servo & Napander keikka klo 19.00
🎈 Vuonna 85 livestream ja Kasarivappu klo 19.00-22.30
🎈 @nakitjamutsit Olkkaripiknik klo 20.30
🎈 vappupäivän brunssi kesähuoneessa (jos mun ylppärilakki ei olisi hukkunut, niin laittaisin päähäni)
🎈 scrabble-turnausta (täytyy keksiä parempia sanoja kuin se fisutaco :D)

Ehkä se on kuulkaa tämä vappu, jota me tarvitaan tässä koronakoomassa. Simat laitoin pöhisemään sunnuntai-iltana, mutta pullotin ne vasta tiistaiaamuna, jotta paremmin ehtisivät tekeytymään. Munkit paistan huomenna kotitoimistopäivän lomassa. Olen parina viime vuotena tehnyt munkit uunissa, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä taas perinteiseen tapaan. Jotenkin niistä tulee maukkaampia öljyssä kypsennettäessä, mutta jos sielläkin aristellaan öljyssä paistamista, niin suosittelen kokeilemaan vappumunkkien paistamista uunissa.

Vappumunkit uunissa

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-leivo taikinasta pullia ja tee niihin reikä keskelle
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

Vaihtoehtoisesti suosittelen tukemaan myös paikallista leipomoa ja ostamaan vappumunkit heiltä. Tästä tulikin mieleen, että pitäisköhän sittenkin kipaista huomenna ennen mökille lähtemistä Pyynikin kautta ja ostaa tämän vuoden vappumunkit. Ei sekään kuulkaa huono idea olisi!

Millaisia kotivappusuunnitelmia teillä on? 🙂

ILOISIN VAPPUTERKUIN,


sunnuntai 26. huhtikuun 2020

Mökkeilyn ihanuuden takana

HEIPSUN IHANAT

ja suloista sunnuntain alkuiltaa! Heräsin juuri aivan pökissä päikkäreiltä järjettömään banaanileipähimoon. Nyt on banskuleipä uunissa ja kahvi tippunut. Yritetään, josko sitä saisi itsensä hereille noilla konsteilla.  Mä olen tänä viikonloppuna nukkunut enemmän kuin laki sallii ja tuntuu, että mitä enemmän nukun, sitä väsyneempi olen. Meillä olisi tälle illalle vielä luvassa esikoisen koulutyön merkeissä jääkauden merkkien kuvailua. Täytyy topata itsensä lämpimästi, täällä nimittäin sataa lunta!

Vuorossa vuoden ekoja mökkiviikonloppukuulumisia. Tiedän, että siellä on paljon lukijoita, jotka eivät niinkään perusta näistä mökkijutuista, joten pyritään pitämään kohtuus kaikessa. Viikolle luvassa taas niitä normijuttuja sitten 🙂
Eilen IG:n puolella kerroinkin, että meille mökkeilyssä yksi ihanuus on se, että jotta mökkeilystä nauttii, joutuu sen eteen tekemään vähän töitä. Meillä ei todellakaan ole mikään erämökki, mutta kotioloihin verrattuna vähän askeettisempi. Jotta mökkiin saadaan vedet, tulee pumput asentaa näin keväisin. Mies on opetellut pääosin youtuben avulla, miten tuo homma tehdään. Osannut ostaa tarvittaessa kaiken maailman helmiä ja putkiteippiä, jotta pumppu saadana ilmatiiviiksi. Muutenhan tuo ei vettä nosta, kun ei paineistu tarpeeksi. On ollut keväitä, että ollaan oltu pimeässä taskulampun kanssa veneilemässä kevätmyrskyssä asentamassa järveen letkun toiseen päähän takaiskuventtiiliä, jotta pumppu alkaisi toimimaan ja saataisiin saunaan vettä.

Palattu hytisevänä saareen ja päästy kevään ekoihin löylyihin saunaan, jonne ollaan saatu vesi vihdosta viimein tulemaan. Kotona sitä helposti tulee tuskasteltua tällaisia hommeleita (en puhu itsestäni ;D), mutta mökillä pienten vastoinkäymisten ja toimimattomien laitteiden korjauksen myötä sitä on oppinut arvostamaan kädentaitoja. Kaiken lisäksi hermothan tuossa touhussa ovat vahvistuneet. Meillä on päämökissä edellisten omistajien superhyvä ja tehokas induktioliesi, joka ei aina pelitä kunnolla. Lyö itse lapsilukon päälle ja olen guuglettanut sata kertaa, miten tuon lapsilukon saa purettua. Ja vaikka ohjeissa lukee, että ekaa ja kolmatta keittolevyn säätöpyörää pidetään äärivasemmassa asennossa noin kymmenen sekuntia, niin harvemmin tuo on auttanut.

Se tunne, kun sä vihdoin saat kikkailtua lapsilukon pois päältä ja saat perunat kiehumaan, on aikas kiva!

Saareen puhaltaa tuuli aika navakasti ja aurinko porottaa rakennusten eteläpäädyt. Eilen paljuttelemassa ollessamme puhuimme, että nyt täytyy alkaa fiksaamaan mökkien puuosiakin. Lahot listat täytyy vaihtaa uusiin ja maalata, isommat pinnat päämökistä ja saunamökistä maalata. Mulla ei ole tiedossa tuota tarkkaa kelon sävyä, jolla päämökki on käsitelty, mutta täytynee tehdä pieniä testejä huomenna töissä. Haluamme ehdottomasti pitää päämökin kelon värisenä. Saunamökki  on käsitelty liuotinohenteiselle kuultavalla ja siihen on tullut pientä harmitonta pintahometta paikka paikoin. Pintahometta en saanut lähtemään homepesulla, mutta kuultavan kalvon sain rikottua. Tuohon pitänee laittaa astetta tummempi kuultava puunsuoja, niin nuo pikkuiset pisteet jäävät piiloon. Vierasmökin ja leikkimökin olemme viitisen vuotta sitten käsitelleet vähän tummemmaksi. Ehkä saunarakennus saa tuon saman tumman sävyn yllensä.

Ja sitten se saaren laituri. Jäät tekivät niin paljon tuhojaan, että voi olla, että emme saa sitä fiksattua. Se on aivan korkkiruuvilla. Kehikko ja kansilaudat ovat onneksi ehjät, vain betonirenkaat ovat antaneet periksi. Tarkoituksena on yrittää vinssin avulla sitä suoristaa. Menee syteen tai saveen. Meillä on mökillä viisi ponttoonia, joten ne ujutamme myös laiturin alle. Mikäli laituri tuon siirtämisyrityksen kestää…tai sitten laitamme ponttoonit ennen siirtämisyritystä. En tiennytkään, että on olemassa kikka millä ne saa laiturin alle laiturin ollessa vedessä; ne laitetaan täyteen vettä ja sitten ponttoonin venttiilistä imetään vedet pois porakoneeseen asennettavalla lisäosalla, jolloin ponttooni alkaa kellumaan!

Kaikkea sitä kuulkaa on mökkiläisenä oppinut! Mutta on oppinut rakastamaan myös asioita, joita ei olisi ikinä kuvitellut rakastavansa. Kuten klapikoneen ääntä, hyttysten ininää, jääkylmää ja virkistävää suihkua sekä purevaa pohjoistuulta. Niitä sellaisia asioita, jotka tekevät mökkiläisestä mökkihöperön ♥ Ainakin meidän tapauksessa. Kukin mökkeilee tavallaan, ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Mökki ei ole meille työleiri, vaan siellä rentoudutaan. Meille osa rentoutumista on se, että puuhastellaan kaikkia välttämättömiä ja ei niin välttämättömiä juttuja. Ja sitten taas on niitäkin päiviä, kun heinäkuun helteillä ollaan viikko tekemättä mitään ja lillutaan uimapatjoilla 🙂

Eli ei se mökkeily ole pelkästään niitä oransseja auringonlaskuja, kuplivia lasissa tai sadepäivien hyggeilyä. Se on niin paljon muutakin. Se on kokonaisuus, josta en suostuisi vaihtamaan yhtäkään palasta. ”In order to enjoy the rainbow, you must be able to deal with the rain first.”

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


sunnuntai 19. huhtikuun 2020

Niin kovin pienestä kiinni

”Muistitko ottaa pelastusliivit?”
”Joo ja otin vettäkin pari kanisterillista.”
”Hyvä homma, mä pakkasin lakanakassiin myös saunapyyhkeet, niin voidaan saunoa.”

Tokavika mökkitien mutka. Se sellainen, josta näkyy jo järvelle puiden lomasta. ”Aivan umpijäässä…!” ”Niinpä!” Vika mökkitien mutka. ”Se on auki….kato nyt!!!” Saarimökkiläisen elämää part 103 😀 No olihan se auki. Suurelta osin. Venerannan ja mökkisaaren välissä oli noin 20 metrin levyinen jääkaistale. Uhkarohkea olisi laskenut veneen vesille ja hilannut sen rantaa myöden jäätä pitkin avovedelle. Vene kun ei ilman moottoria hirmuisen painava ole. Emme olleet uhkarohkeita.

Vaan tiedättekö, että jollain masokistisella tavalla tuntui ihanalle. Ihanalle, että odotus jatkuu vielä hieman. Odotus on ihanaa! Mökille pääseminen toki vielä ihanampaa. Mutta nyt on niin pienestä kiinni, että joku päivä viikolla töiden jälkeen hurautetaan laittamaan mökki kesäkuntoon. Sillain, että perjantaina mökille mennessämme kaikki on kunnossa. Että saa nauttia vuoden ekasta mökkiviikonlopusta täysillä. Saunoa puhtaassa saunassa, laittaa iltapalaa ja sujahtaa puhataisiin mökkilakanoihin.

Yksi mitä mökiltä kaipaan on juurikin hyvät yöunet. Niin monta kertaa olen tainnut sanoakin, että mökin rakennusvaiheessa on joku tainnut sujauttaa unihiekkaa hirsien väliin. Niin hyvin siellä tulee nukuttua. Ja se on jännä, miten mökillä aamukahvikin maistuu paremmalle. Ruoka on maukkaampaa ja mielikin levollisempi. Tuo mökin ruokatila, jonka kalustuksen uusimme viime vuonna kaipaa tuoleille pehmusteita, takkaan tulen ja yhden mökkihöperön istumaan pöydän ääreen. Sitten sekin on valmis kesään.

Lapset (jotka eivät ymmärrettävästi ihan niin kovin innoissaan mökkikauden alusta ole ;)) kysyivät tänään aamupalapöydässä, että mitäs jos sataakin koko kesä. No kuulkaa, ei haittaa yhtään. Sitten tehdään klapeja ja sellaisia sadepäivien juttuja. No mitäs jos onkin niin kylmä, ettei ulkona pysty olemaan? No kuulkaa, sit ostetaan kaikille pilkkihaalarit 😀

”Kato, kun tsuumaa kuvaa lähemmin, niin eihän se laituri näytäkään enää siltä, että jäät ovat murjoneet sen!” Perjantai-iltana, kun mökkijärven lahti oli vielä umpijäässä, näytti laituri aivan vinksahtaneelle. Niin vinksahtaneelle, että viikonlopun olemme tehneet suunnitelmia laiturin uudelleen kyhäämisestä. Plan b on valmis käyttöön. Mutta voi kuulkaa olla sittenkin, ettei sitä tarvitse ottaa käyttöön. Sen näkee sitten…ihan pian

Nyt toisenlainen plan b käyttöön ja laittamaan terassille tuolit sun muut. Kesän ekat terassikahvit luvassa suklaajätskin kanssa. Ei huono vaihtoehto sekään!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

 

 


torstai 16. huhtikuun 2020

Sister bonding

…kuvitus kolmen vuoden takaa huhtikuulta

MOIKKIS!

Ei kuulkaa niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Nimittäin, nuo meidän kaksi kullannuppua, pilttiposkea, teinarihirviötä, pikkuprinsessaa – you name it – ovat viimeisten viikkojen aikana olleet ker-ran-kin tappelematta. Eivät ole koskaan tapelleet niin, että hiustukkoja olisi tukisteltu, mutta tiedättekö sellaista sanallista (ja näin vanhemman korvaan aivan älyttömän ärsyttävää) kinastelua ja tahallista ärsyttämistä, sellaista on ollut viimeisinä vuosina välillä niin, että olen jopa oppinut sulkemaan siltä tarvittaessa korvani. Ollut sisäisesti zen, vaikka olisi tehnyt mieli puuttua ja viheltää peli poikki. Niin kauan kuin naljailu on ollut loppupeleissä hyväntahtoista ja se altavastaavakin on nopeasti päässyt jutun juoneen kiinni, olen antanut olla.

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että meillä ei ole edes ollut sitä tahallaan ärsyttämistä näkyvissä nyt kotoiluviikkojen aikoina. Sen sijaan tytöt ovat turvautuneet toisiinsa, kun muita kavereita ei ole ollut fyysisesti läsnä. Yläkerrasta on kuulunut päivittäin kikatusta, joka oikeasti tuntuu tuolla jossain syvällä niin ihanalle. Istua kyhnyttävät kylki kylkeä vasten sohvalla tehden omia juttujaan. Usein molemmat puhelimillaan, mutta hei, nyt kun keskitytään hyvään niin silmäni eivät ole noissa hetkissä kädessä olevia puhelimia huomannut. Pelkästään sen pepun vasten peppua.

Niin vaikeaa kuin tämä poikkeusaika meistä monelle onkin, niin on siinä kuitenkin jotain hyvääkin. Se lähentää ja yhdistää. Samassa veneessä on helpompi katsoa tulevaisuuteen. Niin kuin noilla meidän tytsyilläkin, niin ehkä monellakin muulla saman veneen soutajalla erimielisyydet ovat hetkeksi kaikonneet. Ollaan päästy yksimielisyyteen siitä, soudetaanko vai huovataanko. Turhat riidat tuntuvat tällä hetkellä varsin typeriltä ja samaa ilmaa hengitettäessä sitä tajutaan, että me tarvitaan toisia ihmisiä meidän elämään.

Onko siellä muilla sisarukset bondanneet poikkeusaikoina paremmin? Toivottavasti, sillä mä uskon, että tämä aika yhdistää – ei vain meitä aikuisia, vaan myös lapsia ♥ Ja hei, miettikääs kun lapset saa olla taas kavereidensa kanssa. Ah, sitä myötäiloa odotellessa! Tosin, nämä päivät ovat olleet kultaakin kalliimpia, kun molemmat lapset ovat olleet kotona. Napanuora on kieltämättä taas kiristynyt menneiden viikkojen aikana, joten sen löystyttämiprojektia on tiedossa…

AURINKOISTA TORSTAITA,

PS. kirjoittelin eilen tätä postausta työhuoneessa ja suljetun oven takaa kuulin miehen ”Voisitteko nyt olla vähän aikaa tappelematta ja leipoa sovussa?” -pyynnöt. Eli juu, kyllä meillä silti ollaan välillä ihan niitä normaaleja teinejä, vaikka poikkeusoloissa bondataankin paremmin ;D