tiistai 24. toukokuun 2016

Happiness is a state of mind

9

Lepotuoli 1Lepotuoli 4 Lepotuoli 2 Lepotuoli 3Lepotuoli 9 Lepotuoli 5 Lepotuoli 7 Lepotuoli 8 …jep, siitepölyongelmasta huolimatta 🙂

HEIPPAHEI!

Menipäs vähän myöhäiselle tämän päivän postaus. Mutta, elämä on välillä täynnä valintoja. Tänään iltapäivällä heitettyäni lapset Särkänniemeen valitsin lepotuolin, auringon ja hyvän kirjan. Nautin täysin siemauksin vapaasta iltapäivästä eikä edes tullut mieleenikään avata tietokonetta. Olo oli ihan älyttömän onnellinen ja rauhallinen. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan vain siitä paikallaan olemisesta. Yksin olemisesta.

Kuten todettu niin monta kertaa aiemminkin, niin kyllä se onnellisuus lähtee vaan susta itsestä. Siitä, miten sä näet tämän maailman. Miten suhtaudut asioihin ja kykenetkö sä sopeutumaan muutoksiin. Suhteuttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pystytkö nauttimaan hetkestä ja  iloitsemaan niistä ihan pienimmistäkin jutuista. Tottakai perhe, ystävät ja muu sidosryhmä siinä ympärillä tuo onnea ja iloa elämään yllin kyllin, mutta en mä laskisi mun onnellisuutta muiden varaan. Pitää osata olla onnellinen myös yksin. Löytää ne keinot onnellisuuteen riippumatta ympäristötekijöistä. Tämä on ollut mulle vaikea asia tajuta, sillä jollain tapaa olen aina ollut läheisriippuvainen. Ehkä elänyt elämää liikaa lasten kautta. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana tähän on tullut hurja muutos. Tuntuu, että henkinen kasvu on välillä suhissut korvissa asti 😉 Se, että on pystynyt tajuamaan sen, että vain ja ainoastaan minä pystyn vaikuttamaan siihen onnellisuuteen, on avannut silmät. Tällä hetkellä tiedän, että tapahtui elämässä mitä vaan, niin se oma elämänkatsomus ja suhtautuminen asioihin ei tule järkkymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi aina olla vahva. Välillä saa ja pitää olla myös heikko, jotta voi taas olla tarpeen tullen vahva. Sopivassa suhteessa tätäkin. Pääasia, että on onnellinen, eiks niin?

“Happiness is a state of mind, a choice, a way of living; it is not something to be achieved, it is something to be experienced.”

Tuossa illalla varastin jälleen omaa aikaa. Käperryin hetkeksi peiton alle lueskelemaan ennen saunaa. Kirjat jos mitkä vievät kyllä ihan mennessään. Onni on taito lukea. Hei, kiinnostaisiko teitä muuten saada jälleen vinkkejä kesälukemiseen? Täältä löytyvät nuo viime kesän kirjavinkit, mutta nyt on tullut muutamia uusiakin kirjoja luettua, jotka sopisivat kevyesti kesään 🙂

ONNELLISIA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

alle

PS. te ihanat kukkaihmiset; mikäköhän mun hortensiaa muuten nyt vaivaa? On ollut sisällä tähän asti ja kukkaset ovat alkaneet ruskistumaan?!? Ei siis ole ollut auringossa tai kylmässä lainkaan. Tänään otin ekaa kertaa ulkoilemaan kanssani.


maanantai 23. toukokuun 2016

Kun maanantai mukavaksi muuttui

18

Maanantai 2Maanantai 8 Maanantai 3Maanantai 11 Maanantai 4Maanantai 9 Maanantai 5Maanantai 12 Maanantai 6Maanantai 14Maanantai 1Maanantai 15 Maanantai 7 Maanantai 16 Maanantai 10
HELLUREI

ja hellät tunteet! Tiedättekö, että maanantain masentavuus voi olla vain mielen luomaa illuusiota? Illuusiota, joka konkretisoituu, kun psyykkaa itsensä todellakin vihaamaan maanantaita. Mulle maanantait on ollut aina ok, mutta tiistait ovat olleet tahmaisia. Tämä maanantai tosin teki poikkeuksen; aamulla vähäksi aikaa töihin, siitä sairaalaan toteamaan, että ei hyvältä näytä, lääkärikierroksen odottelua reilun tunnin verran, takaisin töihin ja puuh, säätämistä. Osin omasta kiireestä johtuvaa. Kuitenkin sellaista tulipalojen sammuttelua ja lievää asioiden kasaantumista. Loppu hyvin kaikki hyvin ja joskus kolmen maissa päätin, että tästä maanantaista tulee hyvä. Psyykkasin itseäni ja hei, maanantaista tuli loppujen lopuksi aivan loistava.

Ei sillä etteikö miehen visiitti Stockan herkkuun olisi edesauttanut maanantaimukavuudessa. Karitsan sisäfileet olivat alennuksessa ja kylkeen tein kesäisen mansikkafetasalaatin. Pöydän ääreen saimme maailman parhaimman anopin ja appiukon. Sen kunniaksi avasimme jopa viinipullon. Eihän karitsaa voi syödä ilman punaviiniä, totesi veljeni päivällä töissä tuskaillessani ”ei viiniä viikolla” -sääntöämme 😉 Mikä siinä muuten on, että vähän parempi ruoka mielletään viikonloppuruoaksi? Tästä lähtien meillä juhlistetaan alkanutta viikkoa maanantai-iltaisin hyvällä ruoalla. Hyvä ruoka, parempi mieli. Jälkkäri noudatteli kesäistä linjaa. Perushelppoa ja hyvää. Vaniljajädeä, mansikoita ja keksirouhetta. Huomasin muuten, että olen pavlova-aikataulusta jäljessä. Ainuttakaan pavlovaa ei ole tälle kesälle tullut leivottua. Tulee kiire, jos meinaan ylittää sen  toissavuotisen 17 pavlovan määrän.

Maanantai muuttui mukavammaksi myös tuossa salaattia tehdessäni. Puhelin soi ja siinä luki, että äiti soittaa. Pienestä se ihmisen lapsi saa hymyn huulilleen. Toinen kysyi, että nähdäänhän huomenna. Tottakai nähdään ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


perjantai 13. toukokuun 2016

Ristiriitaisia unelmia

2

Mummulassa 7 Mummulassa 4 Mummula 4 Mummulassa 8 Mummula 1 Mummulassa 1 Mummula 5 Mummula 2 Mummulassa 2 Mummulassa 6 Mummulassa 3 Mummula 3 Mummulassa 9HEISSULIVEI!

Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvänlaista. Vuoristorataa, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kaikki on hyvin. Äiskän vointiin tuli silloin puolessa välissä viikkoa takapakkia ja makoilee edelleen Taysissa. Tänään piti olla uusi siirtopäivä, mutta otetaan varman päälle, katsotaan lääkkeet kuntoon ja siirretään kuntoutusosastolle vasta sitten. On tämä vähän sellaisessa löyhässä hirressä roikkumista, jos suoraan saan sanoa. Ensin annetaan toivoa ja sitten vedetäänkin yhtäkkiä matto jalkojen alta. Melkoisen raskasta siitäkin huolimatta, että tähän on osannut valmistautua. Äidin vointi vaihtelee päivän (tai no oikeastaan tunninkin) sisällä ihan hirmuisesti; välillä on aivan oma iloinen jutteleva itsensä, jolla järki pelaa. Toisena hetkenä haluaa olla hiljaa eikä ajatus oikein juokse. Onneksi elämässä on niin paljon muutakin ja ne muut peruspilarit ovat tukevasti paikallaan. Perhe, jota rakkaampaa ja tiiviimpää saa hakea. Työpaikka, jonne saan aamuisin suunnata. Ystävät, jotka ovat tukena. Blogi, joka toimii henkireikänä ja samalla pienenä päiväkirjanomaisena paikkana 😉

Muistattekos, kun tammikuun lopulla vilauttelin mahdollisuutta meidän uudesta kodista?  Niin ihana kuin tuo ajatus onkin, niin pikkuisen ristiriitaisissa tunnelmissa lapsuudenkodistani unelmoin. Pitääkö meidän luopua jostain saadaksemme unelman toteen? Ideaalitilannehan olisi, että äippäliini pystyisi muuttamaan siihen rivarikaksioon ja saisi käydä kylässä meillä. Vanhassa kodissaan. Tällä hetkellä yksinasuminen tuntuu kyllä taas olevan valovuosien päässä. Vaikka unelma tuosta sympattisesta puutalosta tuntuu olevan ristiriitainen, niin myönnän silti, että joka ilta kun käyn tuolla pihassa vähän rupsuttelemassa paikkoja, niin tsuumailen samalla sireenipensaiden paikkoja. Isomman terassin suuntaa. Lipputankoa, joka täytyisi maalata mitä pikimmin. Sisään astuessani pohdin, että voi kunpa lattia narisisi samanlailla sittenkin. Ihastelen suurta olkkarin ikkunaa ja mallailen mielessäni sen eteen ruokapöytää. Paikkaan, jossa näkyy ikkunasta luumupuun ylle viritetyt jouluvalot ja eteisaulasta takkatulen loimu. Ilta-aurinkoa, joka paistaa utuisesti toisesta olohuoneen ikkunasta sisään. Ja joka kerta päätän, että otan seuraavalla kerralla ikkunanpesuvälineet mukaan 😀

Tuosta unelmasta en ole valmis luopumaan, mutta tiedostan, että tällä hetkellä elämässä on vähän liian paljon säpinää ottaakseen unelman toteuttamista työn alle.  Kellarikerroksen piirsin silloin taannoin, vielä olisi kaksi kerrosta suunnittelematta. Ehkä niihinkin päästään tässä lähiaikoina. Ei tosin ihan tänä viikonloppuna.  Illalla suunnataan mökille. Nautitaan saaren zen-tunnelmasta ja tehdään viikonlopun aikana pari reissua kaupunkiin sairaalaan. Onneksi mökki kuitenkin on tuossa ihan kivan matkan päässä eikä sen pidemmällä. Ai niin ja sohvaperunoidaan jääkiekkoa katsellen! Kiitos muuten ihan suunnattomasti ihanista kommenteistanne ja myötäelämisestä. Pahoitteluni, että kommentteihin vastaamiset on nyt jäljellä, kuron kiinni ne viikonloppuna!

PERJANTAITERKKUSIN,

alle

PS. no just, juuri kun vähän masistelin tilannetta, niin puhelimessa alkoi vilkkumaan ”Äiti soittaa”. Siis mitä ihmettä, luulin ettei osaa käyttää tällä hetkellä puhelinta. Hyvä näin ♥


maanantai 02. toukokuun 2016

Musta terassi – hot or not?

12

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Terassi3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Terassi4 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Terassi5….ja ihan kirjaimellisesti 🙂

HELLUREI

ja en voi taaskaan olla hehkuttamatta – aurinko, kevät ja linnunlaulu♥ Tietää sitä, että terde on otettu käyttöön ja elämä siirtyy ulos. Palautuen taas siinä elokuun lopulla sisätiloihin. Siihen asti saa pyykit kasaantua ja pölyt pyöriä jaloissa. Eteisestä otin jo maton pois, jotta pikkuisten hiekkavarpaiden jäljet saa lakaistua helpommin pois. Mistä tietää myös, että kesä lähestyy? No siitä, että olen saanut jälleen ihan monen monta viestiä koskien meidän mustaa terassia 🙂 Kiitos niistä ihanat!

Onko se kuuma? Haalistuuko auringossa? Näkyykö lika? Juu, ei ja juu. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Meillähän tuo takapihan terassi oli valmisruskea, haalistunut sellainen. Veljen kanssa teimme pikkuisen ”tuotekehitystä” ja vedimme sen vesiohenteisella, runsaasti luonnonöljyä sisältävällä puuöljyllä kertaalleen. Tuli täydellinen musta. Mutta se niksi, minkä teimme oli, että sävytimme puuöljyn tuplapastoilla. Eli 9 litran purkkiin meni 18 litraisen purkin pastat. Mietimme, että koska musta sävy (5089) ottaa aikaa kuivua ihan muutenkin, niin mahtaako kuivua kuinka nopsaa tuplapastoilla. Käsittelyn jälkeenkin alkoi satamaan reilun tunnin päästä, mutta hei, siinä se terde on ja pysyy. Mustana. Aikaa tästä muutoksesta on nyt kolme vuotta. Väri on säilynyt hyvänä, mutta mietin, että koska terassi kannattaisi öljytä joka vuosi, jotta puu säilyisi kauniina, niin ehkä nyt on tänä vuonna syytä käsitellä tuo värittömällä puuöljyllä. Sarjassamme jälleen, suutarin lapsella ei ole kenkiä… Heitin miehelle tuossa yksi päivä, että kiinnostaiskos häntä laatoittaa tuo terassin alue. Jep, sellaisella ihanalla pihalaatalla. Ei kuulemma kiinnostanut, joten näillä mennään 😀

No onko se kuuma sitten jalalle? No onhan se ihan himskatin kuuma, kun aurinko porottaa koko päivän takapihalle. Mutta niin oli se ruskea terassikin. Aika usein kuitenkin meillä heitetään varvastossut jalkaan takapihalle astuttaessa, joten se ei varsinaisesti haittaa. Toukokuun puolen välin/lopun siitepölyaikaan terassia saa olla koko ajan pesemässä letkun kanssa. Siitepölyn lisäksi näkyy kaikki kurajäljet sun muut. Mutta ei haittaa, mielelläni mä tuolla takapihalla touhuilen.

Ja menenkin touhuilemaan heti, kun äiskä pääsee tuolta toimintaterapiasta. Muistin katsokaas, että unohdin eilen kastella sen istuttamani alppiruusun. Olen alkanut nauttimaan näistä äidin kuskausreissuista; ehtii lukemaan tai tehdä töitä. 45 minuuttia ja kovin tehokkaasti!

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. kannattaa muuten kuitenkin huolehtia parista jutusta terassin käsittelyssä; painekyllästetyn terassin käsittely kannattaa tehdä vasta vuoden kuluttua, jotta tuo kyllästysaine ehtii haihtumaan laudoista pois. Lisäksi terassilautojen on oltava käsiteltäessä kuivia ja ilman lämpötilan ainakin +5 astetta. Lisäksi olisi hyvä, jos terassi saisi kuivua öljyämisen jälkeen vuorokauden ajan eli sateen uhkaa ei olisi. Meillä kävi mökillä vähän vanhanaikaisesti viime vuonna terassilaajennuksen kanssa; kesken käsittelyn alkoi pirskottelemaan vettä. Jatkoimme hommia sateen loppuessa ja iloitsimme, kun terde näytti ihan priimalta. Tänä vuonna osa öljyistä oli sitten lähtenyt lumen mukana pois. Nyt yritän kehitellä metodia, millä tuosta saisi tasaisen…musta puuöljy kävi mielessä, mutta sopiikohan se tuonne mökkimaastoon?


torstai 21. huhtikuun 2016

Easy gardening / Mrs Multasormi -wannaben pelastus

8

Yrtit 3 (1)Yrtit 9Yrtit 1 (3)Yrtit 2 (1)Yrtit 3 (3)Yrtit 4 (1)Yrtit 4 (3) Yrtit 1 (1)NO MOIKKAMOI!

Parasta terapiaa ihan mihin vain, ja varsinkin veroilmoitusten täyttämisen jälkeen, on upottaa sormet multaan. Vaikken mä vielä mikään puutarhuri olekaan kuin ajatuksen asteella, niin tuo toimii kyllä aina. Ulkona on vielä kovin kylmä, joten toistaiseksi kaikki istutusjutut tapahtuvat sisätiloissa. Kävin tänään pikaisesti Plantagenista hakemassa leikkokukkia ja huomasin Mrs Multasormi wannaben pelastuspaketin yrttien suhteen. Astiat, mullat, siemenet ja nimikyltit samassa setissä. Kyllä, tämän helpommaksi ei voi yrttien istutus mennä.

Nyt on yrtit siirretty keittiön ikkunan eteen odottelemaan versomista. Kuinkahan kauan näissä suurin piirtein menee, että kasvavat? Huomisen illan fredagsmys-ruokia en laske näiden varaan, mutta puhutaanko viikosta-parista, kun alkaa vihertää? Ja vielä yksi hölmö kysymys; kuinka usein näitä kuuluu kastella? Jos onni lykästää, niin pian olemme omavaraisia seitsemän eri yrtin suhteen 😉

Katselin myös orvokkeja jo ”sillä silmällä”, mutta ihan vielä en tohdi niitä istuttaa. Orvokit kyllä menestyvät kylmemmilläkin ilmoilla. Jopa mun hellässä huomassa orvokit viihtyy ihan mukavasti 🙂 Se, mikä orvokeissa vähän ärsyttää on se, että aika usein ne kasvavat sellaisiksi ylimittaisiksi. Pitäisi vissiin siinä vaiheessa vilauttaa saksia ja antaa uuden kasvuston kasvaa.

Joko siellä on kesän kukat istutettu? Musta tuntuu, että meillä pelataan varman päälle ja ostetaan taas niitä mummokukkasia eli pelargonioita. Ne muistaakseni kesti ihan mukavasti sitäkin, että joutuivat olemaan muutaman päivän ilman kastelemista. Tuo meidän takapiha kun on lämpimän kesän sattuessa kuuma kuin pätsi, niin ihan mitä tahansa herkkänahkaista kukkaa sinne ei parane laittaa!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »