Hei skarppia perjantaita sinne ruutujen toiselle puolelle! Tänään on monta aihetta juhlaan; meidän remppa on vihdosta viimein valmis ja päästään työpäivän jälkeen siivoamaan kellarikerros. Voipi olla, että Marian bistrossa poksautetaan sen kunniaksi sihijuomapullo. Tänään tulee lisäksi kolme vuotta täyteen, kun aloitin blogini kanssa Indiedaysilla (terkkuja! ♥♥♥) ja mikä ihaninta; syksy on virallisesti täällä syyskuun ekan myötä. Oikeesti, mihin nämä viikot menee? Just, siis ihan silmänräpäys sitten, oli viime perjantai. En valita sen suhteen; on ihan kiva, että aina on perjantai 😀
Työviikkojen jälkeen perjantai tuntuu luksukselta. Nyt kun ensi viikolla matkaan toimistolle töihin, oli pakko uusia hieman työvaatetusta. Ostan nykyään vaatteita todella harvoin. Mutta silloin kun ostan, saatan ostaa muutamia vaatekappaleita kerralla. Nyt taisin tehdä ennätyksen ja tilasin neljä paitaa samaan syssyyn. Plus kolmet kengät, mutta ei kerrota miehelle 😉
Siinä missä vielä parikymppisenä rakastin kaupoissa kiertelyä ja shoppailua on uusi mukavuudenhaluinen minäni sitä mieltä, että ei vaan jaksa. Ellei oikeasti ole tarvetta jollekin. Osasyynä se, että mukavuudenhaluisuuden lisäksi olen viimeisten vuosien aikana tunnistanut isäni geeneistä tulleen piheyden itsessäni. Siltikin, niitä vaatteita roikkuu tuolla henkareissa menneiltä vuosilta monen monta. Olen näet erittäin huono laittamaan vaatteita kiertoon. Muuton yhteydessä tuli kyllä karsittua isosti, mutta vaatteita on vielä yllinkyllin. Ajattomia juu, mutta osa sellaisia, että eivät hyvästä huolenpidosta huolimattakaan ole työvaatteita.
Mustaa, harmaata, valkoista, farkkua. Muutamia beigejä ja raidallisia vaatekappaleita myös. Liekö se tämä mieleltään uudistunut Maria vai mikä, mutta nyt löysin itseni ostamasta kukallisia paitoja. Yhden valkoisen kauluspaidan lisäksi. Eikä väritkään kukkaprinteissä olleet niitä tuttuja ja turvallisia. Nyt olen pari päivää kulkenut kukkaprinttipaidassa ja hei suosittelen kaikille. Suupielet kääntyvät hymyyn ihan väistämättä. Olen ihan varma, että se on kukkien ansiota…#flowerpower 🙂 Tämä kuvissa näkyvä paita on itseasiassa kietaisubody. Tilasin toisenkin samanmoisen, sellaisen haalean vihreän. Totuttelemista vaatii bodyn pito, mutta yllättävän hyvä on päällä. Myös kolmas kukkapaita odottaa kantajaansa.
Mukavat ja asianmukaiset vaatteet vaikuttavat itsetuntoon ihan älyttömän paljon. Huomaan, että kun aamulla laittaa itsensä, niin sitä on paljon skarpimpi olo. Myös näinä kotitoimistopäivinä. Tällä viikolla olen hionut käytäntöä toimistotyöaamuja varten. Sitä, että missä järjetyksessä teen mitäkin 😉 Suihkua, koiran ulkoilutusta, aamupalaa, lasten herättelyä. Vaatii taas totuttelua, mutta eiköhän se siitä ala pian lutviutumaan.
Uutta skarpimpaa ilmettä sain syksyyn myös Instrumentariumin yhteistyön kautta saaduilla silmälaseilla. Onnistuin rikkomaan edelliset lasini muuttotohinoissa ja nyt alkaa taas olemaan ne ajat, kun laseja tarvitsee. Pimeällä tarvitsen silmälaseja autolla ajamiseen, vaikka aikoinaan kaukonäköni on korjattu laserleikkauksella. Niinä aamuina, kun ei jaksa panostaa silmämeikkiin, pelastavat silmälasit pulasta. Huuliin hieman punaista ja pokat päähän. Ei siihen skarppiin lookkiin enempiä tarvita!
PERJANTAITERKUIN,
*silmälasit saatu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa
Loppukesän välikausivaatetuksessa näkyy tänä vuonna kukkia, farkkua, röyhelöitä ja pastellisävyjä. Kuulostaa ihanan naiselliselta eikö? Perinteisen collegepaidan sijaan elokuussa pukeudun astetta fiinimpään collegepaitaan. Ellos Collectionin roosanvärinen 
Maatalon pojalle, joka ei ollut tottunut siihen, että rahaa on tuhlattavaksi. Kelloon asti ainakaan. Ehkä tuo on annettu sijoituksena. Tiedetty, että joku päivä kello nousee arvoon mittaamattomaan. Ainakin tunnepuolella. Se, että kello on tasan tarkkaan omaan ranteeseeni sopiva on mysteeri myös. Iskällä kun ranne oli ainakin tuplasti paksumpi kuin minulla. 
