sunnuntai 23. kesäkuun 2019

20 x kuvamuisto juhannukselta

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, viimeksi ollaan oltu kuulolla blogin puolella torstaina – huh, koska viimeksi on mennyt pari päivää tyystin ilman koneen avaamista? 🙂 Mutta tiedättekö, että se teki ihan gutaa. Olla vailla konetta. Oli se mukana mökillä, mutta ei sitä kertaakaan avattu. Juhannus oli ihana, toivottavasti sielläkin ♥ Tämän postauksen kuvituksen 20 räpsyä juhannukselta.

Se, mitä kuviin ei saa taltioitua on ne tuoksut, joita juhannus pitää sisällään. Saunavihdan tuoksu, kun sillä lempeästi löyhyttelee kiuaskiviä. Savustetun kalan tuoksu. Tai kuusi tuntia uunissa muhineen chilillä ja valkosipulilla valellun kasslerin tuoksu. Kesätuulen mukanaan tuomat tuoksut vastarannalta. Järven tuoksu.

Kuviin ei saanut tallennettua myöskään kikatusta. Leikkimielistä möksötyspuhinaa korttipelin häviöstä. Tunnetta käden alla, kun silitti juhannussaunassa viihtyvän koiran pehmeää turkkia. Sitä tunnetta, jonka käsi tunsi porkkananväristä parransänkeä kutittaessaan. Saatikka parransängen tuntua poskea vasten. Järviveden jälkeistä pistelyä iholla. Illan viiletessä kylmien varpaiden villasukkiin sujauttamisen ihanuutta.

Makumaailmaa, joka oli jälleen ihana. Juhannus on yksi ihana ruokajuhla. Siinä missä vuoden kaikki muutkin päivät. Juhannus maistui mansikalle, silleille, silakoille, uusille perunoille ja tillille. Kombuchalle ja kuplille. Aamupala croissanteille ja paahdetun ruisleivän rapeudelle. Kahville, jollaista saa vain mökillä.

Edes eilinen hieman hukille mennyt flunssapäivä ei oikeastaan mennyt hukille, vaan oli parasta mahdollista juhannuksen viettoa; tuuli toi mukanaan sadetuulia ja sytytettiin vieraiden lähdettyä kynttilät palamaan. Otettiin peitot ja tyynyt olohuoneeseen ja katseltiin sarjoja telkkarista. Välillä käytiin valmistelemassa iltaruokaa ja pelailemassa scrabblea. Lepo tuli tarpeeseen, sillä tänään flunssasta ei ole jäljellä kuin niistetyt nenänpielet.

Kolme yötä, kolme päivää. Kolmekymmentä tuntia yöunia ja kaksi tuntia päikkäreitä. Viisi tuntia saunottelua ja pari tuntia paljuttelua. Seitsemän jaksoa Blindspottia ja kolme tuntia äänikirjaa. Tuntuu kuin olisi ollut kaksi viikkoa lomalla 

SULOISIN SUNNUNTAITERKKUSIN,


keskiviikko 19. kesäkuun 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! 🙂

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi  Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet 🙂 Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua 

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


sunnuntai 16. kesäkuun 2019

Pelastussuunnitelmia

HEI HUOMENTA IHANAT!

Tai puolipäivää ihanat 🙂 Aamusella kun heräsin oli järvi aivan peilityyni. Laitoin kahvipannun porisemaan ja yritin hiljaa siirtää astioita kuivaustelineestä kaappiin. Avasin mökin etuoven ja päästin Tobyn ulos aamutarpeilleen. Tuossa hetkessä tunsin jälleen pakahtuvani; tällaisia niiden aamujen kuuluisi ollakin. Ulkoa kuului lintujen viserrys eikä mitään muita ääniä.

Kannoin aamiaistarjottimeni ulkosohvapöydälle ja istuin hetken kasvot kohti aurinkoa. Jo ennen kymmentä aurinko lämmitti kovin kesäisesti. Siinä sohvalla istuessani ja kahvia hiljalleen hörppien katselin mökin edessä kalastamassa olevaa miestä. Hieman huterasti toinen keikkui seisoen veneessään virveliä kelatessaan. Mietin, että mitä ihmettä tekisin, jos tuo tuosta laidan yli keikahtaisi. 

Aloin miettimään, että kuinka jännä ihmismieli on; sitä tulee tehtyä pelastussuunnitelmia huomaamattaan. Pöydän lupiineissa pörräsi amppareita ja samalla kun rapsuttelin Tobya olin jo päässäni muistellut, missä meillä on kyypakkaus. Karvakorva kun sai kerran niin pahan allergisen reaktion ampparin pistosta.

Tuntematon kalastajamies ja koira ovat molemmat turvassa. Pelastussuunnitelmia ei tarvinnut, onneksi, laittaa käytäntöön. Mutta on hyvä, että sellaiset ovat olemassa. Mieli matkasi niihin ihmisiin, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Tässä meidän hyvinvointiyhteiskunnassa. Mutta joiden varalle kenelläkään ei ole pelastussuunnitelmaa. Jotka eivät näe itse tietä pelastautuakseen. Lähimmäisenrakkaus ja välittäminen eivät ulotu vain lähipiiriin, vaan niiden pitäisi  ulottua laajemmalle 

Nyt vielä yksi kupponen kahvia ja sitten mökkikassin pakkauspuuhiin. Tällä kertaa mökkikassi kulkeutuu takaisin kaupunkiin, mutta ei mene kauaakaan, kun mökkikassi saa olla pari viikkoa tyystin purkamatta. Kun saa joka aamu istua tuossa sohvalla ja tuijotella järvelle. Kenties kesäisiä pelastussuunnitelmia punoen.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 14. kesäkuun 2019

5 x mökkimyyssiherkku

HOWDY IHANAT!

Olen koko viikon laskenut tunteja siihen, että päästään saareen. Vaikka tänään meneekin hurjan myöhäiselle (tai voi jopa mennä huomisen puolelle), että sinne asti päästään, niin se tunne kun saa huomenna herätä mökkisängystä – avot ♥ Perjantaimyyssit vaihtuvat tänään ulkoruokailuun; lupasin hakea tytöt töiden jälkeen kyytiin ja kurvata heidän valitsemaansa paikkaan. Pientä hemmottelua toisen lomaviikon päätteeksi.

Ajatuksen tasolla palasin mökkimyysseihin tässä yhtenä päivänä, kun etsin inspiraatiota ruoanlaittoon. Mökillä sitä on tullut tehtyä tosi kivoja perjantaimyyssiruokia. Mökkikeittiö on vähän ahdas ja vaatimaton, mutta silti tuolla syntyy aivan taivaallista ruokaa. Kröhöm, kokillahan ei ole osuutta eikä arpaa tässä jaossa 😉 Kokosin teille viisi suosikkiani mökkimyyssiruoista. Tuota mätimoussepiirakkaa alkoi tekemään mieli niin paljon, että ehkä huomenna on sellainen mökillä pyöräytettävä!

Mätimoussepiirakka

3 torttutaikinalevyä

2 rs kirjolohen mätiä
1 prk Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit
1 prk ranskankermaa
sitruunapippuria
suolaa
tilliä
sitruunaa

-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Grillipizza
2 kpl

2 dl lämmintä vettä
puoli pussia kuivahiivaa
4-4,5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
loraus hunajaa
0,5 dl oliiviöljyä

-sekoita pari desiä jauhoja, suola ja kuivahiiva keskenään
-lisää lämmin vesi ja hunaja
-lisää vähitellen loput jauhot ja vaivaa
-vaivauksen loppupuolella lisää oliiviöljy
-anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia
-leivo kaksi pyöreää pizzapohjaa
-lisää pohjille tomaattipyreetä sekä juustoa
(meillä toisessa pizzazza juustona tavallisen juuston lisäksi feta)
-lisää haluamasi täytteet
(tyttöjen pizzassa kinkku & ananas, meidän pizzassa kinkku, valkosipuli ja kevätsipuli)
-grillaa pizzoja grillin kuumuudesta riippuen noin 10-15 minuuttia
(toinen pizza tuli 8 minuutissa valmiiksi)

Tacotoastit
6 kpl

12 ruispaahtoleipäsiivua

1 avocado
2 tomaattia
1/2 paprika
papuja
chunky salsaa
juustoraastetta

cheddarjuustoa
ranskankermaa
paprikaa (tai chiliä)
jalapenoja
korianteria

-lado uunipellille kuusi paahtoleipää ja ripsottele niille juustoraastetta
-pilko avocado, tomaatit ja paprika ja levittele juustoraasteen päälle
-lisää chunky salsaa, haarukalla hienonnettuja papuja ja juustoraastetta
-laita kansi päälle
-aseta cheddar-sulatejuusto siivu kannen päälle (ja loput juustoraasteet)
-paista leipiä 225 asteessa noin vartti, ja lopuksi tovi grillivastuksen alla
-annostele leipien päälle ranskankermaa, pilkottua paprikaa, jalapenoja ja korianteri

IDKreikkalainen salaattipiirakka

1 suolainen piirakkapohja
-kauli leivinpaperille, noin 3-4 mm paksuksi

2 rkl vihreää pestoa
1/2 kreikkalainen valkosipuli Creme Bonjour -purkki
-levitä piirakkapohjan päälle
-paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohjan reunat rapsakat

salaattisekoitusta
fetaa
punasipulia
balsamicoa
-laita täytteet pohjan päälle ja nauti!

Helppo pull apart -leipä

1 maalaisleipä
100 g huoneenlämpöistä voita
puoli nippua ruohosipulia
tuoretta persiljaa
1 kokonainen valkosipulinkynsi (sellainen solo-valkosipuli)
6 dl maukasta juustoraastetta, esim. gruyerea

– leikkaa leipään poikittais- ja pitkittäisviiltoja, mutta älä ihan pohjaan asti
– sekoita voi, silputtu ruohosipuli, persilja ja valkosipuli
– työnnä sormin voiseos leikkaamiisi leivän koloihin
– kääri leipä folioon ja paista 175 asteessa 10 minuuttia
– ota kuuma leipä varovasti pois foliosta ja työnnä juustoraastetta esim. lusikan avulla leivän koloihin.
– paista vielä 215 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes leipä on kauniisti ruskettunut ja juusto sulanut.

Semmoisia vinkkejä perjantai-iltapäivään! Nyt vielä muutama tunti töitä ja sitten silirimpsis viikonlopun viettoon 🙂 Ihanaa, kun ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia; huomenna mökillä vähäsen töitä, mutta eipä ne työltä tunnu, kun kyseessä on kauniisti kattamista ja ruoanlaittoa. Lisäksi ajattelin istuttaa mökillekin kesäkukat. Vihdosta viimein!

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


torstai 13. kesäkuun 2019

Sinä selviät ♥

HEISSUN IHANAT!

En muista mitä etsin blogistani kolmen vuoden takaa, mutta jäin lukemaan kesäkuun 2016 postauksia. Hetken tunsin sen ahdistuksen tuolla syvällä sisällä. Sen, joka paheni joka askeleella, jonka Hatanpään Puistosairaalan parkkipaikalta kohti sairaalan ovia otin. Joka sai minut usein portaiden sijaan valitsemaan hissin. Vaikka kavuttavana olisi ollut vain yksi kerrosväli. Muistan millaisen äänen neurologisen osaston soittosummeri piti. Kuinka kauan matka ovilta äidin huoneeseen kesti. Muistan jopa sen näyn sairaalasängyssä. Korkeat poskipäät, posket lommolla. Langanlaihaksi riutuneet käsivarret ja syvälle silmäkuoppiin uponneet silmät, jotka tuijottivat, mutta eivät nähneet. Eivät tunteneet.
Tuossa vaiheessa sairautta oli selvää, että puhuttiin päivistä, maksimissaan viikosta. Kun oli edelliset puoli vuotta odottanut pelonsekaisin tuntein sairauden voittoa, ei osannut enää olla edes vihainen. Vain surullinen ja tietyllä tapaa sisimmässään helpottunut. Sellaisen taudin sairastaminen, josta ei parane, ei ole vaikeaa vain itse potilaalle, vaan myös lähipiirille. Uskon, että jossain tapauksissa vaikeampaa jopa lähipiirille. Lähtevän osa on usein helpompi.

Siellä ruutujen takana oli tuolloin lukijoita, jotka elivät samanlaista tuskaa. Sellaista elämänvaihetta, johon ei olisi ikinä uskonut joutuvansa. Sain ihan hurjan paljon lohtua ja voimaa teistä lukijoista. Ja se hetki, jota pelkäsin enemmän kuin ikinä maailmassa osoitti, että ihminen selviää yllättävän rankoista kokemuksista.

Nyt kun on kokenut kaksi tuollaista ”en tule ikinä selviämään” -hetkeä voin sanoa olevani vahvempi ihminen kuin ikinä. Olisinko tarvinnut näitä kokemuksia? En, mutta jos niistä jotain hyvää yrittää etsiä (niin kuin tapanani on kaikesta elämässä), niin sen olen oivaltanut että ihmisen aika on liian rajallinen siihen, että kinastelisi likaisista sukista lattialla, täyttämättä jääneestä tiskikoneesta tai valittaisi huonosta hiuspäivästä. Tuntisi kaunaa ja pikkumaisen itsekkäästi odottaisi ensin itse anteeksipyyntöä.

ID

Tiettyjä hetkiä ei voi ennalta elää. Jotta elämä jatkuu, on ne kuitenkin hyväksyttävä osana elämää ja elettävä piinallisen tuskallisista minuuteista toiseen. Sumussa. Keskittyä hengittämiseen.  Kunnes yhtenä päivänä huomaa hymyilevänsä enemmän kuin itkevänsä. Huomaa sumun hälvenneen. Minä selvisin – niin selviät sinäkin ♥

TORSTAITERKKUSIN,