HEI MOIKKAMOI PERJANTAIHIN!
Saan aika usein postaustoiveena my day / my week -tyylisen postauksen tekemisen. My day -postauksia olen tainnut pari tässä vuosien saatossa tehdä, mutta en nyt ihan heti muista, että olisin tehnyt viikkopostausta. Joten nyt luvassa sellaista. Vaikka tässä onkin vielä muutama päivä tätä viikkoa jäljellä. Sovelletaan siis arkiviikkoon tätä.
Mitä mulla on lukenut tämän viikon kohdalla kalenterissa? Mitkä ovat olleet niitä huippuhetkiä ja mitkä ovat olleet niitä, joiden läpi on soudettu välillä vastavirtaan…vai onko sellaisia ollut? Aika perustavallinen viikko on ollut. Sellainen tuttu ja turvallinen arki on ihan parasta. Sellainen hyvänmoinen kiire, että perjantaina tuntuu kivalta vastaanottaa viikonloppu.
MAANANTAI
Viikko alkoi mukavasti, talon tyhjettyä nousin hetkeksi tietokoneelta lattialle ja tein vajaan puolen tunnin yin-joogan. Tuosta saa niin älyttömästi. Energiaa, rauhoittumista. Sellaista zen-oloa, jota viikon alkuun tarvitsee.
Suunnittelin tulevaa viikkoa ja odotin yhtä lähetystä kuin kuuta nousevaa. Soitin lähetyksen lähettäjälle ja sain kuulla, että se on onneksi kuljetuksessa. Mutta se, ehtisikö se keskiviikon kuvauksiin olisi epävarmaa. Hetken harmittelin, kunnes tajusin, että no can do. Kirjoittelin pari postausta ja kuvasin yhden postauksen.
Kävin ylämäkivetoja vetämässä ennen kuin tuli pimeää ja jotenkin tuntui, että olisi tulossa kipeäksi. Ei oikein lähtenyt.
Mies lähti iltakoneella työreissuun ja mä aloin lukemaan kuopuksen kanssa uskonnon kokeisiin. Toki hän oli jo omatoimisesti lukenut koealueen kertaalleen, mutta jotta pääsin kartalle luin kaikki kuusi kappaletta hänelle ääneen ja sitten kyselin. Opin mm. roomalaiskatolisen ja ortodoksikirkon eroista ja yhtäläisyyksistä. Toivotaan, että tuo pikkuisempikin ne oppi 😉
Sänkyyn menin jo ennen yhdeksää, mutta nukahdin pari tuntia myöhemmin, sillä oli pakko katsoa The Affairin vika jakso ja uusin Koko Suomi leipoo.
TIISTAI
Heitin aamulla lapset kouluun ja tein jälleen vartin venyttävän yin-joogan ennen töihin ryhtymistä. Vastailin sähköposteihin ja suunnittelin yhden postauksen runkoa (mind map on tähänkin ihan paras!). Aamusta käytiin kääntymässä eläinlääkärillä Tobyn kanssa (fyssariaika), mutta tultiinkin samantien kotiin. Olin merkinnyt ajan kalenteriin neljä tuntia aiemmaksi.
Päivällä uppouduin jälleen kirjoittamaan ja kesken kirjoitusproggiksen sain tekstarin, että se mun lähetys, jota odotin kuin kuuta nousevaa oli noudettavissa. Megalomaaniset tuuletukset 😀
Iltapäivästä käytiin Tobyn kanssa fyssarilla ja nähtiin ihania koiria odotusaulassa. Toby käyttäytyi kuin enkeli. Kivut ja niiden aiheuttama reaktiivisuus on onneksi vähentynyt.
Fyssarin jälkeen tein kuvaussuunnitelman seuraavan päivän kuvauksille ja hioin reseptiä. Tein pari tuntia koulujuttuja ja illalla miehen saapuessa kotiin käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa ja käytiin vielä reippaalla kävelylenkillä ennen saunaa. Taas lenkin ja saunan jälkeen olo oli vähän sellainen puolivillainen ja kurkussa oli baby kaktus.
KESKIVIIKKO
Kotitoimistopäivä edelleen. Aamulla vastailin sähköposteihin ja tutkailin työtyön tiimoilta reskontria, myyntiä ja reaaliaikaista tuloslaskelmaa. Lähdin kymppiin menevän kanssa ajoissa liikenteeseen metsästämään päivän kuvauksiin edullisempaa rosmariinia. Olisin halunnut kuvauksiin tehdä rosmariinikranssin antipastotikkujen alustaksi, mutta luovuin ajatuksesta, sillä rosmariini maksoi 4,99 euroa.
Heitin kuopuksen kouluun ja tulin kotiin keittiöhommiin. Sitä ennen tosin siivosin kuvauslokaation eli olohuoneen. Kuvaus ja kuvien käsittelypuuhissa meni kolmisen tuntia. Kuvia tuli paljon, koska asiakas niitä paljon halusi. Kuvauksien aikana laseihin kaadettu viini sai ilmottua iltaan asti 🙂
Vähän ennen puolta viittä oli pakko laittaa kone kiinni ja napata veljen vaimo mukaan kohti joogaa. Tuo dynaaminen vinyasa flow jooga on tällä hetkellä mun suosikkitunti. Aika paljon olen elämäni varrella hikiliikuntaa harrastanut, mutta missään ei ole aiemmin hiki tippunut otsalta lammikoksi maahan 😀 Tunnin jälkeen olo oli euforinen.
Suihkuun, hakemaan pari pakettia postista (miten muuten nuo paketit on nyt lakon aikana kulkenut nopeammin?), keskiviikkomyysseilyä päivän kuvaussetin tuhoamisen merkeissä ja kasin jälkeen sänkyyn. Ihan parasta. Katselin A-Studion täyteaine/botoxpistos-jutun ja päätin että ei ole mun juttu. Jos kuulemma joissain tapauksissa täyteaineet on jopa vaarallisempia kuin botox. Joka sentään on hermomyrkky. Päätin tilanteen niin vaatiessa leikata taas otsatukan otsaryppyjen eteen 😉
Vaikka kasin jälkeen oltiin sängyssä, niin taas uni tuli vasta puolen yön jälkeen. Pitkästä aikaa turvauduin mun Buddhify -sovelluksen meditaatioon. Nukahdin kesken meditaation vain herätäkseni virkeämpänä meditaatioharjoituksen jälkeen kuin mitä olin sitä ennen 😀
TORSTAI
Aamulla kellon soittaessa kuudelta olo tuntuikin siltä, että unta tuli vajaa 5,5 tuntia. Vietin jälleen hiljaisen hetken ennen muun perheen heräämistä. Olen huomannut, että marraskuussa mun aamukahvikupilliset on tuplaantunut. Paha tapa, pitäisi taas vähän rajoittaa tuota.
Aamusta ennen töihin lähtöä siivoskelin siivoojia varten ja lähdin töihin 07.40. Äänikirja oli niin älyttömän hyvässä kohtaa taas, että ajelin pikkuteitä niin, että olin töissä minuuttia vaille kahdeksan. Työpäivän aikana keskityin tekemään ensi vuoden tarjouksia. Lounaalla käytiin Tiinan Kotiruoalla ja ai että se on kyllä hyvää!
Iltapäivästä energiat tarjousten tekemiseen pikkuisen hiipui ja numerot vilisivät silmissä. Kolmelta tsekkasin oliko ajastamani kamppispostaus mennyt eetteriin. Päätin tehdä sen somejaot samantien.
Töistä ajoin suoraan hakemaan pikkuisempaa ja hänen ystäväänsä kauppakeskukselta. Heitettiin ystävä kotiin ja käytiin kaupassa. Kotiin tultiin viideltä ja klo 17.15 mies ja appivanhemmat saapuivat samalla oven avauksella. Samaan aikaan uuni piippasi. Kiitos pakastepiirakoiden ja -pullien kehittelijälle 🙂 Keitin teetä, ettei yöunet mene. Vierailtiin (mulle on juurtunut tuo hassu sana englannin visiting -sanasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan) anopin ja appiukon kanssa parisen tuntia.
Esikoinen oli tuon ajan kuin tulisilla hiilillä. Odotti kyytiä nuorkalle. Vieraiden lähdettyä aloin kirjoittamaan tätä postausta ja samalla silmäilin olkkaria tulevaa joulukuusen paikkaa silmällä pitäen.
Kunnes muistin, ettei olla syöty iltaruokaa. Onneksi oltiin kaikki syöty karjalanpiirakoita muutamat. Nousin sohvalta ruoanlaittopuuhiin ja huomasin olevani aivan jukelissa. Vinyasaflowjoogajukelissa. Iltakympiltä lopetin puolen tunnin yin-joogan. Enää ei ihistänyt lainkaan. Olo oli ihanan euforinen. Sängyssä muutama sivu kirjaa riitti; uni tuli samantien.
PERJANTAI
Kello kuuden herätys ja iso kuppi kahvia. Same same, but diff’t. Paahdettua ruisleipää, juustoa ja suolakurkkua. Eka aamu, kun kurkussa ollut kaktus ei ilmoita itsestään. Lapsi mukaan töihin -päivän kunniaksi sain repsikan paikalle pikkuisemman ja lähdettiin töihin puoli kasin jälkeen. Automatkan kuuntelin hieman hermostunutta höpinää. Jännitti kuulemma aika lailla. Onneksi saatiin veljen keskimmäinen tyttö kaveriksi töihin. Tytsyt paistoivat torttuja aamukahville ja pohtivat, että töissä on aika raskasta. Torttujen muodot olivat kerrassaan mielenkiintoisia (IG storyssa todistusaineistoa). Oli ihana saada töihin hieman lisämaustetta 🙂
Nyt kun tätä postausta lopettelen kuuluu neuvottelupöydän ääreltä kikatusta. Meneillään on mappien sisältöjen laittamista säilytyslaatikoihin. Palkaksi saavat pian sushia buffetista. Sitten vielä nelisen tuntia jäljellä ”töitä”. Saas nähdä mitä me toisille keksitään!
Edessä on rento viikonloppu. Haaveilen lauantaiaamun aamupalan jälkeisestä sohvalle linnottautumisesta peiton sekä tyynyn kanssa ja joululeffan katsomisesta. Mutta voipi olla, että huomen aamulla aloitetaan rytinällä kellarikerroksen kuntosalihuoneen raivaaminen. Siellä kun on vielä avaamattomia muuttolaatikoita reilun parin vuoden takaa. Huone pitäisi saada tyhjäksi, jotta sinne mahtuisi kuntopyörä. Bonuksia ollaan makuutettu tilillä crossaria varten ja naapurin kanssa olen hieronut reformerlaite kauppaa.
Sunnuntaina ajellaan mökkirantaan fiilistelemään ja läheiseen kahvilaan munkkikahveille.
Jos sää sallii, niin ehkä sitä itsekin voisi kaivaa sukset naftaliinista ja käydä hiihtolenkillä!
KIVAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,
PS. vaikkei marraskuu yleensä ole mulle paha kaikessa pimeydessään, niin nyt kaipaan lunta ja aurinkoa. Postauksen kuvat ovat viime tammikuulta! 🙂
Piparkakkukupit
