tiistai 14. huhtikuun 2020

Kiinnittäkää turvavyönne ♥

6

HEI IHANAT!

Kuinka siellä on arki lähtenyt pääsiäisen jälkeen käyntiin? Toivottavasti hyvin ♥

Olen tainnut jokusen kerran mainitakin, että käyn aina silloin tällöin mielikuvamatkalla. Viime aikoina mahdollisuus käydä mielikuvamatkalla on ollut kultaakin kalliimpi. Käyn usein mielikuvamatkoilla ilman konkreettisia kuvia, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin katsella muiden matkakuvia (esim. IG feedistä) ja fiilistellä. Ekologista ja edullista, tällä hetkellä pakon sanelemaakin, matkailua.

Yllä noin 60 kuvan verran tunnelmia maailman turuilta ja toreilta vuosien varrelta. Balin kautta johdatin teidät Singaporeen. Aistitteko Balilla sen henkevyyden, joka saarella on läsnä? Kuulitteko meren pauhun? Hikositteko Singaporen auringon alla kosteusprosentin ollessa tapissa? Sieltä jatkoimme New Yorkin ja Bostonin kautta iki-ihanaan Gloucesterin kalastajakylään Massachusettsissa. Josta jatkoimme Thaimaan paratiisisaarille snorklaamaan. Tunsitteko lämmön kasvoillanne, meriveden hiuksissanne ja hiekan varpaissanne? Hyvä 🙂

Seuraavaksi vuorossa oli USA:n länsirannikkoa, Malibua, Beverly Hillsiä, Venice Beachia ja Hermosa Beachia. Kipeytyikö teilläkin posket hymyilemisestä, käheytykö kurkku small talkista? Kuulitteko sen kepeän puheensorinan ja skeittilaudan äänet?

Sitten päästiinkin itselleni rakkaimpaan eli Suomen kauniiseen Lappiin. Narskuiko lumi jalkojenne alla, tunsitteko kevätauringon lämmön? Jos saisin valita ihan minkä paikan vaan, minne nyt matkustaisin niin se olisi tuo niin rakas Pyhä.

Pyhältä lähdettiin vallan toiseen ääripäähän nimittäin Dubaihin. Blingblingiä ja häikäiseviä autoja. Jotka eivät toivottavasti sokeuttaneet silmiänne siltä tosiasialta, mikä tuolla alla piilee. Kuvien takana tapahtuu niin paljon muutakin.

Vilkkaan Dubain jälkeen lähdimme rentoutumaan Santhiya Koh Yao Yaille. Nautitteko hiljaisuudesta kuten minäkin? Kuulitteko sen vaimean pitkähäntäveneen ääneen jostain? Maistoitteko kielenkannassanne sitruunaruohon raikkauden? Saitteko hymyynne vastahymyn?

Sitten palattiin takaisin Eurooppaan. Mietittekö Toscanan kukkuloita katsoessanne sitä, mitä tuonne tänä päivänä kuuluu? Millainen hätä ja suru monilla ihmisillä on. Mä tunsin silmät sulkiessani kuitenkin toivon pilkahduksen. Pian he istuvat jälleen ison perheensä kanssa oliivipuun alla. Nauru ja ilo täyttää ilman enemmän kuin koskaan ennen.

Kun saavuimme Redondo Beachille Kaliforniaan, kuulitteko lokkien kirkunan? Tuoksutitteko tuoreen kalan? Saiko Las Vegasin värivalot aikaan pakottavan tarpeen sulkea hetkeksi silmänne? Aloitteko tapailemaan Sheryl Crowta Santa Monican laituria katsellessanne? Tunsitteko laskevan auringon mukanaan tuoman viileyden sukeltaessanne Atlantin tyrskyihin?

Mielikuvamatkailu on pieni, mutta tehokas tapa panostaa hyvinvointiin. Se ei tarkoita, että sulkisi elämässä vallitsevilta olosuhteilta silmänsä. Tai pakenisi jotain. Vaan sen avulla pääsee hetkeksi antamaan aivojensa levätä. Palautumaan. Arvatkaas minne mun tämän päiväiset mielikuvamatkat ovat suuntautuneet? No sinne mökkisaareen. Minnekäpä muualle. Kesken kiireisen työpäivän kävin laiturilla istumassa lempeässä kesäillassa – teki hyvää ♥

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 13. huhtikuun 2020

Tyttöni mun

4

HEISSUN!

Nyt meillä on kuulkaa virallisesti kaksi teini-ikäistä. 13 vuotta sitten tänä aamuna meistä kolmesta tuli neljä. Muistan vuosia myöhemmin kirjoittaneeni esikoulua varten täyttämääni lomakkeeseen kysymyksen ”Miten kuvailisit lastasi?” vastauksen: Hän on päiviemme paiste, arkemme aurinko. Aina hyvällä päällä. Ja sitä nuo molemmat tytöt todentotta ovatkin – päiviemme paisteita. Tämä pienempi on varustettu aivan älyttömän hyvällä tilannehuumorilla. On ollut jo siitä lähtien, kun oppi puhumaan, sutkautellut sellaisia asioita suustaan, että välillä sitä on vanhempana miettinyt naurun keskellä, että sanoiko tuo lapsi todellakin suustaan nuo sanat?!  Ei mene päivääkään, ettei suu kääntyisi hymyyn toisen höpöttelyiden johdosta. Tilannetaju, se on kohdillaan.

Loistava huumorintaju yhdistettynä äänettömään ja rauhalliseen levollisuuteen on aika hyvä yhdistelmä. Tarvittaessa reipas ja sosiaalinen, mutta myös hiljaisuudesta ja omista oloistaan nauttiva. Lojaali ystävä, huolehtiva maailmankansalainen. Joka laittaa välillä äitinsäkin ruotuun: ”Äiti, miksei meillä taaskaan ole kestokassia mukana täällä kaupassa, mieti mitä muovin kulutusta!” ”Et ota nyt sitä muovikassia, me saadaan nää kannettua sylissä!” ”Äiti, voitaisko ostaa soijarouhetta jauhelihan sijaan?”

Tämä nuori neiti on myös yllättänyt viime aikoina sillä, että kertaakaan ei ole edes kysynyt, voisiko olla ystäviensä kanssa. On briiffannut mulle uutisia maailmalta niinä päivinä, kun en ole itse ehtinyt uutisiin syventymään. Sanonut, että nyt ei turhaa hötkyillä, sillä vielä tulee aika, että saa olla kavereidensa kanssa. Kuuliainen, kiltti ja sääntöjä noudattava, sellainen hän on kyllä muutenkin.

Monta kertaa olen täällä blogissakin todennut, että meidän elämä on helpottanut lasten kasvamisen myötä. Tuntenut tuosta tunnustuksesta ehkä joskus hieman syyllisyyttäkin. Koska kaiken järjen mukaan elämä teinareiden kanssa ei pitäisi olla helppoa ja auvoisaa. Koliikinhuuruisten öiden ja kaksivuotiaiden uhman jälkeen meillä on päästy helpolla. Toki jokaiseen kasvuvaiheeseen kuuluu sellaisia asioita, että välillä vanhempana on joutunut laskemaan kymmeneen. Siinä lasten kasvaessa tämä on ollut huikea kasvuprojekti myös itselle. Pinna on nykyään tsiljoona kilometriä pitkä ja hermot kuin viilipytyllä. Parasta mitä minä voin teinien eteen tehdä on tukea ja ymmärtää. Asettaa rajat ja olla läsnä. Mutta ennen kaikkea rakastaa, ehdoitta.

Päivänsankarin toiveesta aamupalapöydässä oli tarjolla mangojuustokakkua, croissantteja, vadelmia, manchego-juustoa (hänen suurinta herkkuaan!) ja viinirypäleitä. Pitkästä aikaa myös appelsiinimehuakin. Meillä alkaa tästä jokakeväinen juhlaputki, sillä parin viikon päästä on esikoisen synttärit ja siitä viikon päästä miehen synttärit. Sitten saadaankin juhlia jo äitienpäivää. Tänä vuonna nämä kaikki tullee juhlittua oman perheen parissa, mutta ensi vuonna järkätään isot bileet – kun siihen on kerta mahdollisuus ♥

IHANAA 2.PÄÄSIÄISPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 12. huhtikuun 2020

All in -salaatti

0

MOIKKAMOI!

Mä olen ollut aina sellainen ääripäiden ihminen. Kaikki tai ei mitään ihminen. Viime vuosina olen opetellut olemaan myös jotain tuolta väliltä. Mutta kun on kyse ruokaisista salaateista, niin se on kuulkaa edelleen all in. Käytiin miehen kanssa tuolla varsin hapekkaassa ulkoilmassa tekemässä aamupalan jälkeen raskas treeni ja siinä portaita loskassa ylös juostessani mietin, että niin paljon kuin rakastankin pääsiäisenä syödä, niin jossain tulee raja. Kroppa ja sielu alkoi huutamaan salaatteja. Muistelin mitä kotijääkaapin uumenista löytyy ja ajatus all in-salaatista sai siivet.

Päiväsaunan jälkeen oli ihana istua pitkän kaavan mukaan ruokapöydän ääreen. Fiilistellä takkatulen lämmössä tätä varsin marraskuiseksi äitynyttä keliä. Salaatin lisäksi paistettiin patonkia ja toinen lapsista sanoi, että Phillyn kanssa tuo maistui ihan Kalifornialle. Sitä se teki, jos sen niin kuvitteli tekevän. Mun täytyy myöntää, että mä olen viime aikoina kaivannut Malibun rantaan. Vesirajaan kävelemään ja surffareita katsomaan. Oranssia auringonlaskua ihastelemaan. Tämä poikkeustilanne viimeistään on laittanut miettimään, kuinka kultaakin kalliimpia muistot ovat. Niiden avulla voi tuntea auringon ihollaan silloinkin, kun sitä eniten kaipaa.

All in -salaatti

romainesalaattia pienisteltynä
pieni parsakaali pienisteltynä
kirsikkatomaatteja puolitettuna
pieni punasipuli pienisteltynä
savulohta
broccolinia (+sitruunamehua, öljyä, mustapippuria)
halloumijuustoa
vadelmia
avokado-sitruunaöljyä
balsamicoa
herneenversoa
keitettyjä kananmunia

-sekoita salaatti, parsakaali, tomaatit ja punasipulit – ripsottele päälle avokado-sitruunaöljyä
-paista halloumi rapeaksi ja sen jälkeen paista broccolinit öljyssä (mausta ne sitruunamehulla ja pippurilla)
-asettele ne lohen ja vadelmien kanssa salaattipedille
-puolita keitetyt kananmunat
-koristele herneenversoilla ja lorauta päälle balsamicoa

No hei, nyt sinne Kalifornian auringon alle töllöttimen välityksellä; kerroinkin eilen tuosta meidän aloittamastamme Graceland -sarjasta…katsottiin sitä eilisen aikana seitsemän jaksoa. Jep, tänään saadaan aloittaa uusi kausi 🙂 Katsotaan, josko tuo keli tuosta vähän paranee, niin muutaman iltakätköt mennään hakemaan. Päiväni murmelina -päivä nro 3 ja vielä yksi moinen jäljellä  – ihanaa! ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


lauantai 11. huhtikuun 2020

Menovinkki pääsiäisen pyhiksi

2

HEI HELLUREI

ja aurinkoista lankalauantaita! Niinhän se on, että kun ei odota liikoja, yllättyy poikkeuksetta. Mä nimittäin odotin ihan sysisurkeaa pääsiäiskeliä ja mitä vielä; ulkona paistaa aurinko ja on lämmin 🙂 Takapihalla ollessani heitin takinkin pois päältä. Nyt on kukkapenkit ja yrttimaa valmiita kasvattamaan uutta vihreää versoa. Yrttimaasta pukkaakin jo kovin minttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia ja sitten jotain…no sellaista punertavaa salaattia. Oliskohan viime kesänä istuttamani maitokaupasta ostettu tammenlehtisalaatti äitynyt kasvamaan?

Niin kuin monen teidän kanssa viime kesänä puhuttiin, niin tuo minttu on kova leviämään. Se on vallannut melkein kokonaan yhden yrttilaatikon ja juuria löytyy joka paikasta. Tuoksu on huumaava!
Takapihailun lisäksi ollaan nautittu yhdessäolosta. On onni omistaa yhtä hölmö perhe kuin mitä itsekin on – saa olla rauhassa hölmö 😀 Eilen lähdettiin iltapäivästä pitkästä aikaa reippailemaan geokätköilyn merkeissä. Aloitettiin tuo harrastus silloin, kun lapset olivat 5- ja 7-vuotiaita. Mies kävi tyttöjen kanssa tuolloin paljonkin ”kätköilemässä”. Itse en ihan niin koskaan hurahtanut touhuun, mutta sen verran kuitenkin, että ulkomailla ollessammekin kävimme ajan kuluksemme etsiskelemässä kätköjä. Yksi mieleenpainuvimmista kätköistä oli Nyhavnissa. Kätkö kun pitää löytää silleen huomaamattomasti, ettei muut ihmiset kiinnitä siihen huomiota.

Eilen ajettiin auto Nokialle ja käytiin parin tunnin lenkki metsäpoluilla. Saaliiksi saatiin 11 kätköä, kipeät jalat ja kurniva vatsa. Heille myös litimärät sukat, ketkä eivät uskoneet meitä vanhempia ja laittaneet goretexejä jalkaan. Pääsiäisenä pitää mennä vielä takaisin tuonne; meillä jäi toiset mokomat 11 kätköä hakematta, kun kaikille tuli niin kova nälkä. Jos ette ole vielä geokätköilleet ja kaipaatte tekemistä pääsiäisen pyhiksi, niin suosittelen lataamaan tuon geocaching sovelluksen ja hurahtamaan koko touhuun. Tuolla, missä me kävimme (Nokialla Koukkujärven maisemissa) oli sen verran tyhjää, että olisimmekohan nähneet kahden tunnin aikana neljä muuta ihmistä.

Kuinkas siellä on pääsiäisen pyhät sujunut? Nyt jos koskaan on sallittua olla tekemättä mitään. Meillä on loppupäivän agendassa juurikin tuota. Pizzauuni viritellään jossain vaiheessa päälle ja paistetaan rapeapohjaiset pitsat. Muuten vain ollaan möllötetään. Aloitettiin miehen kanssa viikolla uusi sarja Viaplaysta; Graceland perustuu tosi tapahtumiin kertoen FBI & DEA:n henkilöistä, jotka asuvat SoCal -auringon alla kimppakämpässä nimeltä Graceland. Ekat kolme jaksoa tuntuivat siltä, että ei jaksa jatkaa, mutta nyt viidennen jakson jälkeen ollaan ihan koukussa. Sarjan juonenkäänteiden lisäksi pääsee nojatuolimatkailemaan mm. Malibuun ja Venice Beachille 🙂

LEPPOISIA PYHIÄ TOIVOTELLEN,


perjantai 10. huhtikuun 2020

Ihanaa pääsiäistä! 🐰

4

HEI HYVÄÄ PITKÄPERJANTAIN AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Ei löytynyt eilisellä kauppareissulla pääsiäiskoristeita, mutta tiedättekö, että ei se haittaa. Mieli on levollinen ilman niitä hempeitä koristeitakin. Muutama sohvalle viritetty hempeä tyyny kaappien kätköistä ja hempeän liilaa tulppaaneissa ajaa asian. Mä kuulkaa rakastan pääsiäistä. Olen aina rakastanut.

Nyt on aika olla perheen kanssa. Linnottautua kotiin ja tehdä just niitä asioita, joista tulee kaikille hyvä mieli. Etäkoululaisille vapaa tulee myös tarpeeseen, hienosti ovat nämä viikot tsempanneet. Kasvaneet oikein silmissä vastuuntuntoisiksi pikkunaisiksi.


Seuraaville päiville on luvassa leffamaratoneja, leivontatalkoita, vähän ulkoilua, paljon yhdessäoloa ja yhteisestä ajasta nauttimista. Vaikka suurin osa meistä on saanut kotoilla jo tarpeeksi, niin itse en ole vielä kotoiluun kyllästynyt, vaan aion kotoilla sydämeni kyllyydestä. Ehkä senkin takia kotoilu tuntuu luksukselta, kun mulla on ollut ilo käydä töissä. Vaikka niitäkin aamuja on vuosien varrella ollut, kun ei olisi jaksanut aamulla välttämättä herätä töihin, niin tämä tilanne on saanut jotenkin arvopalikat kohdilleen senkin suhteen. Onni on työpaikka, minne herätä aamuisin. Niinhän se on, että vasta kun menettää tai on vaarassa menettää jotain, niin tuota asiaa ei enää ota itsestäänselvyytenä.

Myös karvakorva höpsötöpseliturpa tulee tänä pääsiäisenä saamaan paljon huomiota ja hellyyttä. On kyllä aina sitä saanut, mutta jotenkin tuntuu että nyt on aika panostaa häneenkin vähän enemmän. Ylipäätään tämä viime aikojen tilanne on saanut jälleen ymmärtämään elämän haavoittuvuuden. Sen herkkyyden, joka helposti arjen askareissa unohtuu. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä luojan luomista, joita elämääni on siunaantunut.

Elämän kunnioitus, se on varsinkin tänä poikkeuksellisena pääsiäisenä läsnä vahvasti. Kokemuksesta tiedän, että elämä kantaa. Mutta kantaisiko se, jos ei välillä tulisi pysähdyttyä miettimään elämää. Mä posotan menemään arjessa sata lasissa, mutta onneksi kerran vuodessa on tällainen pitkääkin pidempi perjantai, että tulee pysähdyttyä ♥ Mä ajattelin hoitaa tuon pysähtymisen sillä, että ihan konkreettisesti parkkeeraan itseni nyt sohvalle 🙂

LEVOLLISTA PITKÄPERJANTAITA &
IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »