tiistai 28. huhtikuun 2020

Vaihtelevuutta arkiruokiin

8

MOIKKAMOI!

Ihan ensiksi; lämmin kiitos kaikille onnitteluista täällä blogissa, fb:ssä ja ig:ssä – myös tuolta eiliseltä päivänsankarilta ♥ Olen useasti kertonut, miten meillä on lasten kasvamisen myötä elämä helpottunut. Yksi uusi asia, jonka olen viime aikoina huomannut on se, että meillä lapset imevät inspiraatiota ruoanlaittoon tuolta kaikenmaailman TikTokeista ja muista kanavista, missä pyörivät. Älkää kysykö, miten sieltä löytää inspiraatiota, sillä mä en todellakaan tiedä 😀 Mä kun luulin, että TikTok on pelkästään tanssimuuvseja varten. 

Nyt kun viikot tuntuvat vähän samoilta ja päivät noudattelevat usein ”päiväni murmelina” -tyyppisiä päiviä, varsinkin etäkoululaisilla ja -työläisillä, olen törmännyt muutamaan otteeseen huokaisuun ruokapöydän äärellä. ”Taasko meillä on tätä ruokaa…justhan meillä viime viikolla tätä syötiin!” Vaihtelevuus, se on yksi asia, joka tekee arkiruokailusta astetta mielenkiintoisempaa. Niin ruoanlaittajan kuin syöjänkin näkökulmasta. Senpä takia olen aika herkin korvin ottanut vinkkejä lapsilta arkipäivien ruokailuihin.

Viime viikolla kuopus kertoi, että joku hänen seuraamistaan tubettajista oli tehnyt taannoin herkullisen näköistä broileria kuorruttamalla broitsun fileet corn flakeseilla. Itsekin olen maissikanasta kuullut, mutta en ollut ikinä ennen sellaista maistanut tai saatikka itse valmistanut. Tästä eteenpäin nitiä tulee kyllä tehtyä. Niin hyvää ja valmistuu nopsasti. Samalla uunilla valmistuvat myös lisukeperunat. Molemmat lapset mutisivat tyytyväisenä maissikanojensa kanssa. Ollakin, että pienen jutustelun jälkeen kävi ilmi, että en ollut tehnyt aivan tuolla tubettajan ohjeella, sillä hän oli leivittänyt broilerit myös vehnäjauhossa.

Maissikuorrutetut kanat

700 g kanan minuuttipihvejä
1 kananmuna
2-3 dl (täysjyvä)maissimuroja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-ota minuuttipihvit huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen
-kuori kananmuna ja riko sen rakenne haarukalla
-muussa muroja hieman sileämmäksi esim. morttelilla, lisää loraus oliiviöljyä
-ripsottele kanojen päälle suolaa ja pippuria
-pyörittele kanat ensin kananmunassa ja sitten muroseoksessa
-aseta uunipellille yksitellen (älä päällekkäin uunivuokaan, kuten kuvissa)
-paista 225 asteessa noin puolisen tuntia

Viipaleperunat uunissa
kiinteitä perunoita
sormisuolaa
pippuria
parikamaustetta
öljyä

-pese perunat ja viipaloi ne terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi
-sekoita kulhossa perunat, loraus öljyä, ripaus suolaa, paprikamaustetta ja muutama kierto mustapippurimyllystä
-paista kanojen kanssa uunipellillä 225 asteessa noin puolisen tuntia (voit sekoittaa paistamisen puolissä välissä, mutta ei ole pakko)

Maissikuorrutettuja kanoja ja perunoita söimme jugurttikastikkeen kanssa (turkkilaista jugurttia, suolaa, pippuria, hunajaa, basilikaa). Oli kyllä hyvää ja hieman erilaista. Viime aikoina arkiruokavalikoimiimme on pitkästä aikaa ilmestynyt myös risotot. Risottoa tehdään tällä hetkellä kerran viikkoon eikä ainakaan vielä kukaan ole kyllästynyt. Sitruunarisottoa ja pannulla paistettua lohta on ruokalistalla huomiseksi. Tämän illan ruokailut kuitataan miehen tekemällä rakkauspastalla, jonka ohjeen ja tarinan pastan takaa olen jakanut täällä.

Miten siellä muuten jaksellaan? Täällä jaksellaan ihan hyvin. Välillä tuntuu, että tämä K on loputon suo, jolle ei loppua näy. Tarvotaan jossain epämääräisessä viikosta toiseen. Sitten taas toisaalta mietin, että kaikki on just nyt niin hyvin, kun ollaan terveitä. Joten nautitaan hissunkissun oleilusta ja katsotaan toiveikkaasti keski- tai loppukesään. Kyllä se siitä ♥

TIISTAITERKKUSIN,

 


maanantai 27. huhtikuun 2020

15 vuotta sitten tänään minusta tuli äiti ♥

12

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Meillä aloitettiin viikko juhlavissa merkeissä. Vaikka lapset olisivatkin saaneet nukkua vähän pidempään, niin 15-vuotissynttärisankari halusi, että syödään koko perheen kesken aamupala ennen kuin lähden töihin. Kuuden jälkeen aloin kattamaan pöytää koreaksi, nostin siihen eilen iltana sulamaan otetun kakun (synttärisankari ei halunnut itse leivottua…hmph), laitoin kukkia maljakkoon ja kukkaservetit lautasille. Croissantteja ja riisipiirakoita tarjolle. Sankarin toiveena oli myös ananasta ja vesimelonia aamupalaksi, joten sellaisia viipaloin myös.

15 vuotta sitten tänä aamuna heräsin sairaalassa vähän tuskissani. Tai en usko, että olin yöllä edes nukkunut. Tuskasta huolimatta olo oli juhlava; olin maannut sairaalassa edeltävät kolme viikkoa pakkolevossa ilman telkkaria, turhia vierailuita, kirjoja tai mitään muuta ärsykettä, mikä voisi nostaa verenpainetta. Raskausmyrkytyksen takia synnytystä oli yritetty käynnistää tuo kolme viikkoa. Aina kolme päivää käynnistystä ja yksi päivää taukoa. Aloin olemaan jo aika puhki, kunnes synnytystä edeltävänä päivänä sain luvan käydä kävellen neljännestä kerroksesta alhaalla jätskiannoksella. Vanilja- ja suklaapallo lakritsikastikkeella maistui taivaalliselle. Kävelin miehen kanssa ripeästi rappuset takaisin ylös ja hei se tuotti tulosta – aamuyöllä alkoi sellaiset supistukset, jollaisia olin odottanut.

Aamukierroksella ihana osaston lääkäri taputti supistuksen välissä mua olalle ja kiitti siitä, että olin jaksanut olla niin mahdottoman positiivinen. Toivotti hyvää matkaa kohti synnytyssalia. Ja hei, antoi luvan kävellä sinne!

Raskausmyrkytys oli vaikuttanut vauvaankin niin, että sydänäänet heikkenivät. Seuraavalla ulos tai hätäsektioon, kuulin. Yhtäkkiä huone oli täynnä jos jonkinlaista lääkäriä ja hoitajaa. Tässä kohtaa mulla on katkos muistissa, mutta seuraavan kerran muistan ihmetelleeni missä on a) vauvani ja b) mieheni. Hoitaja vakuutteli, että molemmat ovat tallessa. Matalin pistein syntynyt vauva on virkoamassa isi vierellään. Vaivuin takaisin jonkin asteiseen horkkaan. Jälkeenpäin kuulin, että kroppa oli reagoinut välittömästi synnytyksen jälkeen ja palauttanut itsekseen verenpaineen normaaliksi.

Tuo pieni ja kaunis vauva pääsi osastolle kanssani päiväksi, kunnes joutui vastasyntyneiden teholle pienoisten komplikaatioiden vuoksi. Vaikka sisimmässäni tiesin vauvan selviävän, niin kotiutuminen tyhjän kaukalon kanssa oli jotain, mitä en ollut osannut odottaa. Viikon päästä pääsimme onneksi kotiin perheenä. Ja hei, tänä päivänä tuo 15 vuotta sitten 44 cm pieni murunen on jo reilusti äitiään pidempi. Sitkeä kuin sissi ja rakas kuin mikä ♥

Nuori nainen, jonka tiedän jo nyt selviävän, tuli elämässä vastaan mitä tahansa. Missäpäin maailmaa tahansa. Vastuuntuntoinen ja tunnollinen. Sellainen, jonka sanaan voi luottaa. Meidän perheen moraalinvartija. Jonka kanssa lautapelejä pelatessa ei kannata edes yrittää huijata (ei sillä, että olisin edes yrittänyt 😉 Maailmankansalainen, joka on  välillä enemmän perillä ajankohtaisista ja polttavista asioista kuin vanhempansa. Aktiivinen uutisten seuraaja. Ihmisten seuraaja. Tältä supertyypiltä ei jää mikään huomioimatta. Musta tuntuu, että hänellä on silmät selässäkin.

Harkitseva ja herkkä. Hieman joskus itsepäinenkin, mutta omat puolensa pitävä. Monien kaveri, valittujen sydänystävä. Muista huolehtiva ja empaattinen.

Siinä missä ekat kolme kuukautta huudettiin yöt sylitysten, nukkuu hän nykyään yönsä erittäin hyvin 😉 Teini-iän myötä napanuora on venynyt,  niin kuin sen kuulukin, mutta silti läheisyys on pysynyt. 15 vuotta sitten tänään minusta tuli äiti – enkä päivääkään vaihtaisi pois ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 26. huhtikuun 2020

Mökkeilyn ihanuuden takana

16

HEIPSUN IHANAT

ja suloista sunnuntain alkuiltaa! Heräsin juuri aivan pökissä päikkäreiltä järjettömään banaanileipähimoon. Nyt on banskuleipä uunissa ja kahvi tippunut. Yritetään, josko sitä saisi itsensä hereille noilla konsteilla.  Mä olen tänä viikonloppuna nukkunut enemmän kuin laki sallii ja tuntuu, että mitä enemmän nukun, sitä väsyneempi olen. Meillä olisi tälle illalle vielä luvassa esikoisen koulutyön merkeissä jääkauden merkkien kuvailua. Täytyy topata itsensä lämpimästi, täällä nimittäin sataa lunta!

Vuorossa vuoden ekoja mökkiviikonloppukuulumisia. Tiedän, että siellä on paljon lukijoita, jotka eivät niinkään perusta näistä mökkijutuista, joten pyritään pitämään kohtuus kaikessa. Viikolle luvassa taas niitä normijuttuja sitten 🙂
Eilen IG:n puolella kerroinkin, että meille mökkeilyssä yksi ihanuus on se, että jotta mökkeilystä nauttii, joutuu sen eteen tekemään vähän töitä. Meillä ei todellakaan ole mikään erämökki, mutta kotioloihin verrattuna vähän askeettisempi. Jotta mökkiin saadaan vedet, tulee pumput asentaa näin keväisin. Mies on opetellut pääosin youtuben avulla, miten tuo homma tehdään. Osannut ostaa tarvittaessa kaiken maailman helmiä ja putkiteippiä, jotta pumppu saadana ilmatiiviiksi. Muutenhan tuo ei vettä nosta, kun ei paineistu tarpeeksi. On ollut keväitä, että ollaan oltu pimeässä taskulampun kanssa veneilemässä kevätmyrskyssä asentamassa järveen letkun toiseen päähän takaiskuventtiiliä, jotta pumppu alkaisi toimimaan ja saataisiin saunaan vettä.

Palattu hytisevänä saareen ja päästy kevään ekoihin löylyihin saunaan, jonne ollaan saatu vesi vihdosta viimein tulemaan. Kotona sitä helposti tulee tuskasteltua tällaisia hommeleita (en puhu itsestäni ;D), mutta mökillä pienten vastoinkäymisten ja toimimattomien laitteiden korjauksen myötä sitä on oppinut arvostamaan kädentaitoja. Kaiken lisäksi hermothan tuossa touhussa ovat vahvistuneet. Meillä on päämökissä edellisten omistajien superhyvä ja tehokas induktioliesi, joka ei aina pelitä kunnolla. Lyö itse lapsilukon päälle ja olen guuglettanut sata kertaa, miten tuon lapsilukon saa purettua. Ja vaikka ohjeissa lukee, että ekaa ja kolmatta keittolevyn säätöpyörää pidetään äärivasemmassa asennossa noin kymmenen sekuntia, niin harvemmin tuo on auttanut.

Se tunne, kun sä vihdoin saat kikkailtua lapsilukon pois päältä ja saat perunat kiehumaan, on aikas kiva!

Saareen puhaltaa tuuli aika navakasti ja aurinko porottaa rakennusten eteläpäädyt. Eilen paljuttelemassa ollessamme puhuimme, että nyt täytyy alkaa fiksaamaan mökkien puuosiakin. Lahot listat täytyy vaihtaa uusiin ja maalata, isommat pinnat päämökistä ja saunamökistä maalata. Mulla ei ole tiedossa tuota tarkkaa kelon sävyä, jolla päämökki on käsitelty, mutta täytynee tehdä pieniä testejä huomenna töissä. Haluamme ehdottomasti pitää päämökin kelon värisenä. Saunamökki  on käsitelty liuotinohenteiselle kuultavalla ja siihen on tullut pientä harmitonta pintahometta paikka paikoin. Pintahometta en saanut lähtemään homepesulla, mutta kuultavan kalvon sain rikottua. Tuohon pitänee laittaa astetta tummempi kuultava puunsuoja, niin nuo pikkuiset pisteet jäävät piiloon. Vierasmökin ja leikkimökin olemme viitisen vuotta sitten käsitelleet vähän tummemmaksi. Ehkä saunarakennus saa tuon saman tumman sävyn yllensä.

Ja sitten se saaren laituri. Jäät tekivät niin paljon tuhojaan, että voi olla, että emme saa sitä fiksattua. Se on aivan korkkiruuvilla. Kehikko ja kansilaudat ovat onneksi ehjät, vain betonirenkaat ovat antaneet periksi. Tarkoituksena on yrittää vinssin avulla sitä suoristaa. Menee syteen tai saveen. Meillä on mökillä viisi ponttoonia, joten ne ujutamme myös laiturin alle. Mikäli laituri tuon siirtämisyrityksen kestää…tai sitten laitamme ponttoonit ennen siirtämisyritystä. En tiennytkään, että on olemassa kikka millä ne saa laiturin alle laiturin ollessa vedessä; ne laitetaan täyteen vettä ja sitten ponttoonin venttiilistä imetään vedet pois porakoneeseen asennettavalla lisäosalla, jolloin ponttooni alkaa kellumaan!

Kaikkea sitä kuulkaa on mökkiläisenä oppinut! Mutta on oppinut rakastamaan myös asioita, joita ei olisi ikinä kuvitellut rakastavansa. Kuten klapikoneen ääntä, hyttysten ininää, jääkylmää ja virkistävää suihkua sekä purevaa pohjoistuulta. Niitä sellaisia asioita, jotka tekevät mökkiläisestä mökkihöperön ♥ Ainakin meidän tapauksessa. Kukin mökkeilee tavallaan, ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Mökki ei ole meille työleiri, vaan siellä rentoudutaan. Meille osa rentoutumista on se, että puuhastellaan kaikkia välttämättömiä ja ei niin välttämättömiä juttuja. Ja sitten taas on niitäkin päiviä, kun heinäkuun helteillä ollaan viikko tekemättä mitään ja lillutaan uimapatjoilla 🙂

Eli ei se mökkeily ole pelkästään niitä oransseja auringonlaskuja, kuplivia lasissa tai sadepäivien hyggeilyä. Se on niin paljon muutakin. Se on kokonaisuus, josta en suostuisi vaihtamaan yhtäkään palasta. ”In order to enjoy the rainbow, you must be able to deal with the rain first.”

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 24. huhtikuun 2020

Perjantai-illan tunnelmia mökiltä

16

…eli toisin sanottuna det är dags för fredagsmys!

ILTAA IHANAT!

Ja voi kyllä, terkkuja mökiltä! ♥ Onneksi käytiin viikolla laittamassa pumput kiinni ja petaamassa sängyt. Tälle illalle oli enää ohjelmassa kesähuoneen raivaus ja terassin kuntoon laittaminen. Paljun ja saunan lämmittäminen. Terassilta maisema ei ole samanmoinen kuin viime kesänä; vinksinvonksin olevan laiturin pystyy kyllä tarvittaessa rajaamaan katseensa ulkopuolelle 😀

Takassa palaa tuli ja mahat on täynnä nyhtöpizzaa. Siitä onkin kokolailla pian viisi vuotta, kun viimeksi olen nyhtöpizzaa valmistanut. Silloin tein tomaattikastikkeen itse alusta asti, mutta nyt jatkojalostin kaksi Mutti-purkkia. Vaivasin taikinan ruokatauolla ja kokosin nyhtöpizzan ennen mökille lähtemistä uunivuokaan valmiiksi. Mökillä sen sujautin siksi aikaa uuniin, kun laitettiin kesähuone kuntoon. Vielä on vähän liian viileää syödä kesähuoneessa. Vaikka nuo lämppärit katossa lämmittävätkin, niin maa hohkaa jalkoihin melkoisen kylmää ilmaa terassilautojen välistä.

Nyhtöpizza

Pizzataikina
2,5 dl vettä
puolikas hiiva
4,5-5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva siihen
2. Sekoita osa jauhoista suolan ja sokerin kanssa
3. Kaada hiivavesiseos jauhoseokseen ja sekoita
4. Ala työstämään käsin taikinaa ja lisää vähitellen loput jauhot
5. Vaivauksen loppupuolella lisää oliiviöljy
6. Kun taikina irtoaa kulhon reunoista, niin se on valmista
7. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinan alla lämpimässä
(valmista sillä aikaa tomaattikastike tai tuunaa basilikalla maustettua Muttia (2 prk) pippurilla, suolalla ja valkosipulilla)

Tomaattikastike
5 tomaattia
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 dl vettä
tuoretta basilikaa
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 rkl kuivattua oreganoa
2 tl mustapippuria
2 tl suolaa
1 tl sokeria

1. Kuullota pienisteltyjä valkosipuleita sekä punasipulia hetken öljyssä
2. Lisää pilkotut tomaatit, joista kannat poistettu sekä vesi
3. Lisää mausteet
4. Anna porista 20 minuuttia ja surauta sauvasekoittimellä sileäksi
5. Säästä noin desi tomaattikastikedippiin

Nyhtöpizzaan tarvitset taikinan ja tomaattikastikkeen lisäksi:
2 mozzarellapalloa revittynä
1 dl raastettua parmesanjuustoa
(pepperonia pienisteltynä)
tuoretta persiljaa

1. Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla
2. Leivo pizzataikinasta palloja ja sekoita ne mozzarellan ja pepperonien kanssa kulhossa
3. Lado leipävuokaan ja puolivälissä lisää lusikalla tomaattikastiketta
4. Lado loput taikinaseoksesta tomaattikastikkeen päälle ja viimeiseksi ripsottele parmesanjuustot taikinan päälle
5. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia tai kunnes nyhtöpizzan pinta on kauniin ruskea
6. Tarjoile tomaattikastikedipin kera!

Nyt saunaan ja sitten scrabble-turnausta. Aikaisia yöunia ja aamukahvittelua järveä tuijotellen. Aamusaunaa ja lintujen laulujen kuuntelua. Tyttöjen kanssa mani- ja pedikyyrihommia ja saunamökin tuvan sisustussuunnittelua. Hei, tervetuloa mökkikesä. Kyllä sua odotettiinkin taas ♥

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 23. huhtikuun 2020

Perinteinen marjapiirakka

0

…kas, leivontateemalla jatketaan 🙂

MOIKKAMOI!

Te, ketkä janoatte mökkikuulumisia, niin käykäähän IG Storyn puolella (atmarias) katsomassa meidän eiliset mökkiseikkailut. Muille kerrottakoon, että nyt on mökki kesäkunnossa. Vaikkei ne jäät nyt täysin olleetkaan sulaneet. Mökkihöperö on mökkihöperö, vaikka voissa paistaisi ja jos mökkihöperö havaitsee yhdenkin keinon päästä mökille, niin se keino käytetään hyväksi. Meidän keinomme oli ”mystinen” jäänmurtajamies. Siellä se lanasi veneelle airolla tietä. Onneksi löydettiin jääkaistale, jossa jäät olivat suht helposti rikottavissa!

Hei, toissa iltana kuopus kysyi, että voitaisko leipoa vadelmapiirakkaa. Tunsin samantien kielen kannassani kesän maut. Suloisen makeat marjat. Ei ole ehkä parempaa kuin vatut suoraan puskasta poimittuna tai tuoreet mustikat varvusta aamupuuron päälle noukittuna. Mutta kyllähän nuo pakkasestakin piirakkaan hyvin sopivat.

Eilen aamupalan jälkeen otin kauramurotaikinan pakkasesta sulamaan ja päätin yllättää tytöt ruokavälkän päätteeksi. Olen tehnyt piirakan tällä takuuvarmalla reseptillä jo parikymmentä vuotta. Olen tainnut jakaa ohjeen blogissakin jokusen kerran. Jos on aikaa, teen pohjan itse, mutta usein nappaan valmismurotaikinan tai niin kuin nyt, pakkasen perukoille jääneen kauramurotaikinan. Kermaviiliä meiltä löytyy aina jääkaapista ja jos ei valkoista sokeria ole löytynyt, olen käyttänyt inkkarisokeria tai hunajaa.

Perinteinen marjapiirakka

1 makeaan leivontaan tarkoitettu piirakkapohja

Täyte
1 prk kermaviiliä
1 dl sokeria
1 kananmuna

marjoja

-sulata piirakkapohja ja levitä se voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-sekoita täytteen ainekset keskenään
-ripsottele piirakkapohjan päälle marjoja (mulla oli tässä vadelmia ja mustikoita)
-kaada täyte marjojen päälle
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 40-45 minuuttia (kunnes täyte jähmettynyt ja pohja paistunut)

Mulla oli mökillä kaikki pienemmät piirakkavuoat, joten tästä tuli vähän lättänä. Ei tosin makuun vaikuttanut yhtään. Tällä ruokittiin kiireessä yksi jos toinenkin kotitoimistolainen sekä pari etäkoululaista 🙂 Haaveissa on, että tänään töiden jälkeenkin olisi vielä palanen jäljellä. Kevätilloissa ihaninta on työpäivän jälkeen keittää kahvikupillinen (silläkin uhalla, että yöunet menee) ja mennä istumaan ulkorappusille. Ottaa hetki ihan iisisti ja nauttia auringosta – ja toivottavasti palasesta marjapiirakkaa ♥

OIKEIN IHANAA TORSTAI-ILTAA,

PS. huomennakin jatketaan syömistelyjutuilla; vuoden ekaa fredagsmys goes mökki -postausta luvassa! Ellei päivän aikana ilmene taas akuutimpaa sanomista 😉


« Vanhemmat
Uudemmat »