tiistai 06. elokuu 2019

Arki-illan pelastus; nopea & herkullinen spaghettivuoka

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Tiistait on yleensä olleet pahoja. Jos jollekin on maanantai paha, niin mulle tiistai on se maanantai. Tosin tämä tiistai on poikennut niistä normitiistaista. Sangen virkeä tiistai on tuonut mukanaan työtehokkuuden; olen lähetellyt laskuja ja vakuutusvahinkoilmoituksia. Mulla on tapana lykätä molempien tekemistä viime tinkaan. Siinä sivussa puhunut vakuutusyhtiön yhteyshenkilön kanssa puhelimessa pitkän tovin ja metsästetty, että onkos tuo meidän rakas lemmikki kotivakuutuksen piirissä vai missä. Erikseen toisesta ei vakuutustietoja löytynyt. Toivotaan, että homma selviää. Me kun olemme viimeiset kaksi vuotta olleet siinä uskossa, että koiralle on vakuutus. Niin kuin sen taannoin yhdessä puhelinsoitossa ”ostin”. Onneksi heillä on puhelinsoitot tallennettuna.

Asioilla on taipumus järjestyä, niin tälläkin :)

Kuten viime viikolla kerroin, niin arki tuo mukanaan nopeat ja helpot ruoat. Herkullisuudesta tinkimättä. Yksi meidän perheen suokkareista on spaghettivuoka. Varsinkin maanantai-iltaisin, kun jotenkin tuntuu, että kroppa kaipaa hiilareita. Vuoan sisältö vaihtelee toteutuskerran mukaan, mutta yksi on ja pysyy; spaghetti ;D Ja myös säilötyt kirsikkatomaatit ja tomaattisose. Usein teen tämän täysjyväspaghetista, mutta kuvauskerralla tein sen tuorespaghetista. Joka on muuten paras keksintö ikinä. Ilman mitään uunin kautta tehtyjä kierroksia. Se ei tarvitse keitettynä kaverikseen kuin pestoa ja parmesanlastuja. Pestopasta onkin myös meidän arjen helpotusruoista se, mitä tulee tehtyä kerran pariin viikkoon.

Tuorespaghetti menee helposti uunissa mössöntössöksi. Joten käyttäkäähän täysjyväspaghettia. Täysjyväspaghetin kiehumisen aikana valkosipulit ja tuoreet yrtit saavat muhinoida keskenään rauhassa paistinpannulla. Tuorespaghettia käyttäessä spaghetti ehtii valmistua ennen kuin nuo muhisevat tarpeeksi kauan. Joten jos käytät tuorespaghettia, niin keitä se vasta just ennen uuniin laittoa. Ja kiehauta vain minuutin ajan.

Herkullinen spaghettivuoka

500 g spaghettia
4 valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia ja oreganoa
1 sipuli
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 tlk Mutti tomaattimurskaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl parmesania raastettuna
0,5 dl – 1 dl mozzarellajuustoraastetta
ripaus suolaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä
loraus hunajaa

-kuori ja pienistele valkosipulit & sipuli
-lisää ne ja pienistellyt yrtit öljytylle pannulle
-anna tiristä, kunnes kuullottuneet
-keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan
-sekoita tomaattimurskat, kirsikkatomaatit, keitetty spagetti, parmesanraaste, mausteet ja sipuliyrttiseos uunivuoassa sekaisin
-ripottele päälle juustoraaste sekä pienistelty mozzarella
-paista kiertoilmauunin alatasolla 180 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juustokuorrute saanut kauniisti väriä

Spaghettivuokaa teen yleensä niin ison satsin, että siitä riittää kahdelle päivälle. Seuralaiseksi spaghettivuoalle valikoituu usein ihan vain vihreä salaatti tuomaan raikkautta. Joten ystävät rakkaat, jos arki tökkii, niin yksi apu voisi olla tämä lohduttava vuokaruoka. Kantsii ainakin kokeilla – me tykätään tästä koko perhe :)

TIISTAITERKUIN,


maanantai 05. elokuu 2019

Oletko haaveilija vai toteuttaja?

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Hei, ei ihan mennyt lapaan tämän aamun arjen aloitus. Vielä viimeisenä ennen nukahtamista sanoin miehelle, että muista herättää mut. ”Juu, mä herätän.” En laittanut omaa kelloa soittamaan. Aamulla heräsin. Mietin, että onpas oudon levännyt olo. Koira tuhisi aivan sikeästi kainalossani. Vilkaisin viereeni ja mies oli poissa. Kello näytti yli yhdeksää.  ”Joo kato kulta mä jätin sut nukkumaan, hipsin ihan hiljaa töihin, ettet herää.” Jep! Onneksi olin tehnyt päätöksen arjen aloittamisesta näin viikkoa etukäteen ihan itsekseni. Ilman velvotteita olla missään klo 08.00. Huomenna uusi yritys :)

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että olenko haaveilija vai toteuttaja. Lehdistä saa aika usein lukea ihania ja mahtipontisia suunnitelmia taloudellisesta riippumattomuudesta, varhaisesta eläköitymisestä tai vaikka oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Aina mietin, että vitsit miten hienoa on lukea tai kuulla, kun ihmiset toteuttavat haaveitaan. Olen pitänyt itseäni tähän asti aikamoisena haaveilijana. En ole tajunnut, että alitajuntaisesti olen kuitenkin viimeisten vuosien aikana toteuttanut haaveitani.

Toki, jos kaikki haaveeni olisi käynyt toteen, olisi minulla nyt kaksi tutkintoa. Pyörittäisin business life coach -yritystä nykyisten yritysten lisäksi, ammentaisin positiivisuutta itsestäni, välittäisin positiivisuutta sitä tarvitseville, mentoroisin ihmisiä ammentaan voimaa elämän karikoista, buustaisin ihmisten hyvinvointia ja jaksamista työelämässä, antaisin yritysjohtajille työkalut lempeään mutta tulokselliseen johtamistapaan ja pitäisin viikonloput vapaata; en avaisi tietokonetta tai kännykän sähköpostia. Kävelisin luonnossa ja nauttisin ympärillä olevista ihmisistä.

Joskus haaveiden ylös kirjoittaminen auttaa. Nyt kun luen tuota edellistä kirjoittamaani kappaletta mietin, että mikäs minua estää. Yksi tutkinto minulla on jo ja mikä minua estää lukemasta toista tutkintoa töiden ohella. Tutkintoa, joka antaa työkalut noiden muiden haaveiden toteuttamiseen. Ollakin, että haaveet alkaisivat toteutumaan vasta vuosien päästä. Kärsimätön luonteeni saa väistyä sivuun. Kaikki aikanaan.

Olen sitä mieltä, että on hyvä olla tietyllä tapaa varovainen, mutta kyllä haaveita pitää uskaltaa toteuttaa. Jos resurssit ja rahkeet riittävät. Elämä on liian lyhyt sitkun -elämään.  Ei ole kerta tai kaksi, kun lähipiirini on taivastellut toimintaani. Sitä toimintaa, kun toteutan haaveitani. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin impulsiivinen. Ottaa myös takkiin ja jatkaa eteenpäin. Haaveiden tavoittelu ei ole aina niin yksinkertaista. Välillä se vaatii hurjasti voimia ja usein lukemattomia työtunteja. Tarvittaessa pitää myös osata vaihtaa suuntaa, valita kiertoreitti tai pahimmassa tapauksessa todeta, että haaveen toteuttaminen ei ole kannattavaa.

Mutta yhtä kaikki, älä ikinä lopeta haaveilemasta. Itse saan ihan älyttömästi voimaa jo pelkästä haaveilusta. Ja muiden haaveiden toteutumisista. Sen sijaan, että kateellisena seuraisin muiden haaveiden toteutumista olen hurjan onnellinen muiden puolesta. Se tuo toivoa ja tsemppiä itsellenikin. Se, minne haaveideni kanssa päädyn on aivan pimennossa. Visio ei välttämättä vastaa lopputulemaa. Mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni.

Vaikka olen tällä hetkellä 110% tyytyväinen elämääni enkä kaipaa siihen mitään uutta, niin silti jostain sisältä kumpuaa draivi mennä eteenpäin. Kehittää itseäni ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Oletteko te haaveilijoita vai toteuttajia? Musta tuntuu, että mä olen kombo molempia. Ja näin on kuulkaas just hyvä ♥ 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 02. elokuu 2019

Kesä 2019 – ihanin ikinä?

MOIKKAMOI!

Eilen illalla saunanlauteilla totesin miehelle, että olo on aivan syksyinen. Liekö kuivuus tehnyt sen, mutta varvikko näyttää siltä, että se elää pian ruska-aikaa. Aurinko paistoi kahdeksan aikaan jo niin matalalta, että sisäinen kello ajatteli kellon olevan kymmenen pintaan. Jännä fiilis tuo yhtäkkinen syksyfiilis, mutta osaltaan johtuu ehkä siitä, että kesä on tuntunut äärettömän pitkältä. Vaikka se on mennyt ihan silmänräpäyksessä.

Jos jonkinmoista tilinpäätöstä pitäisi tehdä tältä kesältä (jota toki on vielä jäljellä), niin esiin nousee viisi ihanaa asiaa. Ne, jotka ovat tehneet kesästä taas yhden parhaista.

1. Valmis piha
Tehän tiedätte, että aloitettiin istutusten laittaminen jo huhtikuun alkupuolella. Silläkin riskillä, että halla vie. Halla ei onneksi vienyt istutuksia ja tällä hetkellä ne jopa näyttävät ihanan runsailta. Ollakseen ekavuotisia. Kivetys saatiin tehtyä heti pääsiäisen jälkeen ja sen myötä piha tuli valmiiksi. Olemme saaneet käytännössä nauttia siitä koko kesän.

Viime kesänä ei vielä päästy terassille aamupalalle tai ottamaan aurinkoa, mutta tänä kesänä olen viettänyt jokaisen liikenevän hetken ulkona pihalla. Joko kukkia nyppien tai sään salliessa kahvikuppi kädessä. Töitä tehden tai äänikirjaa kuunnellen. Rakastan tuota meidän pihaa ja siitä tuli just niin kiva kuin mitä suunnittelimmekin. Ensi kesää odotellessa :)

2. Toscanan reissu
Reissu yllätti kaikki odotukset miljoonalla. Reissuseuran tiedettiin olevan ihanaa, mutta voi jumpe en tiennyt että noista ihanista ja rakkaista muodostuu yhden viikon aikana niin tärkeitä. Sydämessä on ollut reissun jälkeen pieni tyhjä tila, joka kaipaa yhtä pientä papupataa vanhempineen.

Tuon reissun jälkeen ymmärrän myös heitä, jotka haluavat lähteä heti loman alkuun pois Suomesta; aivot nollautuivat aivan totaalisesti. Maisemanvaihdos teki hyvää!

3. Toriaamupalat
Tänä kesänä kunnostauduttiin toriaamiaisten ja muutenkin toreilun suhteen. Tampereella on ihania toreja, mutta aamupalalle suuntaamme aina Tammelan torille. Se oli meidän iskän vakkaripaikka. Siellä näki tuttujaan ja aamukahvi saattoi venyä lounaaksi torin laidalla olevassa kalaravintolassa. Kun mä olen eläkkeellä, niin aloitan jokaisen päiväni tuolla. Jos Luoja suo.

4. Pitkät yöunet
Aiemmin ollaan pystytty nukkumaan pitkiä yöynia vain mökillä, mutta tänä kesänä niitä tuli vedeltyä myös kotona. Se tunne, kun katsoo ensimmäisen kerran kelloa aamulla sen ollessa 11.20. Avot. Ollakin, että päivä tuntuu armottoman lyhyeltä :D Mökillä ollessamme tuntui, että elämä alkoi vasta siinä klo 18 aikaan. Silloin koko porukka virkistyi yhtäkkiä ja alettiin tekemään ”päiväsuunnitelmia” :D

Keskimäärin olen tänä kesänä nukkunut varmastikin kymmenen tuntia yössä. Se kertoo siitä, että vissiin jonkin asteista univelkaa oli kertynyt keväältä. Nyt on nukuttu univelat pois ja taas jaksaa!

5. Ikuinen kesäfiilis
Kuten kerroin, niin tuntuu että kesä on vain jatkunut ja jatkunut. Ehkä sen takia, että mun kesä alkoi silloin huhtikuussa, kun pihaa aloin kuopsuttamaan. Itse koen myös ilmojen olleen loistavat. Mutta kahden naapurin kanssa juteltuani olen alkanut epäilemään omia säähavaintojani. He kun väittivät, että oli kylmä ja sateinen kesä. Lukuunottamatta heinäkuun lopun helteitä. Eiks kesäkuussa ollutkin hyvää keliä? Mun mielestä oli. En muista kertaakaan ulkoiluttaneeni koiraa kevyttoppatakissa niin kuin pari kesää sitten. Se on jo paljon se ;)

Tänä kesänä on tullut syötyä mansikoitakin triplasti enemmän kuin aiempina kesinä. Johtuu ehkä tuosta toreilusta. Jätskillekin olen ollut persompi kuin aiemmin. Ja hei, kesän top viitoseen olisi hyvin voinut kuulua myös tuo pizzauuni, jonka heinäkuun alussa ostimme. Rrrrrakastan sen antia. Mansikoita, jätskiä ja pizzaa. Niitä on kulunut tänä kesänä. Ei hassumpi kombo. Syksylle suunnitteilla vähän erilainen kombo, ainakin mitä vyötärö tuossa viestitti, kun kokeilin yksiä lempparihousujani jalkaan :D

Mutta niin kauan kun arki on vasta nurkan takana vyötärö saa hiukka huudellakin. Nyt aamupalaa ja sitten pizzataikina kohoamaan illan pizzoja varten! Palaan taikinan veivauksen jälkeen eilisiin kommentteihin. Kiitos jälleen kerran niistä ihanat – bloggaamisen parasta antia on keskustelut kanssanne 

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,