torstai 28. toukokuun 2020

Makkaraperunat 2.0

MOIKKIS!

Hei kiitos hurjasti kaikista viesteistä eiliseen terassipostaukseen. Ne löivät minut ihan ällikällä ja olin tosi ilahtunut niistä. Olen tottunut siihen, että kaupalliset yhteistyöpostaukset eivät saa niin paljon vuorovaikutusta aikaan, joten ne lämmittivät mieltä todella paljon. Kiitos kaunis! ♥ En ole tohtinut vilauttaa terassia ennen eilistä virallista julkistamista, mutta nyt kun se on tehty, niin veikkaan että terassi tulee olemaan tämän vuoden kuvatuin kulma meiltä kotoa. Ainakin se on nyt jo vajaan viikon ajan ollut käytetyin paikka meillä. Kotimme on saanut ylimääräisiä neliöitä terassin myötä.

Mikä sun kesäherkkusi on? Vaikka olemme tietoisesti vähentäneet punaisen lihan (ja ylipäätään lihan) syömistä, niin kesällä on yksi herkku, josta en pysty kieltäytymään. Nimittäin oikein mausteinen ja sopivasti grillattu bratwursti. Se yhdistettynä toiseen herkkuun, josta en pysty kieltäytymään eli perunaan, on jo sellainen kombo, että olen paratiisissa. Paratiisin päälle hieman (lue: purkki) valkosipulilla maustettua ranskankermaa, joka myös on yksi heikkouksistani. Hivenen hunajasinappia ja kevätsipulia. Parhaiten makkaraperunat 2.0 toimivat eilisen uusista perunoista folionyytissä grillattuna, mutta koska meidän grilli vaatii erikoistoimenpiteitä syttyäkseen, niin koin turvallisimmaksi tehdä tämän uunissa 😉

Makkaraperunat 2.0

perunoita
(tai edellispäivän keitettyjä perunoita)
oliiviöljyä
sormisuolaa
tuorebratwusteja
1 prk ranskankermaa
2 valkosipulin kynttä
kevätsipulia
1 rkl hunajasinappia

-jos käytät keittämättömiä perunoita niin pese ja lohko perunat
-laita ne uunivuokaan ja lorota päälle oliiviöljyä, sekoita suolaa hieman joukkoon
-pienistele bratwurstit ja lisää uunivuokaan
-paista kiertoilmauunissa 225 asteessa noin puoli tuntia (riippuen perunalaadusta ja lohkojen paksuudesta), välillä käännellen
-sekoita silputut valkosipulinkynnet ja hunajasinappi ranskankermaan ja lusikoi makkaraperunoiden päälle
-silppua päälle reilusti kevätsipulia

Tähän komboon sopisi myös yksi himotukseni eli hapankaali. Hapankaali-bratwurstilounas tosin kuuluu enemmänkin laskettelupäivien lounaaseen, mutta himoni hapankaaliin on niin suuri, että jos sellaista jääkaapissa olisi ollut, niin tokihan sitä olisin makkaraperunoihinkin laittanut. Tosin nälkäisenä sitä makkaraperunoihin nyt voisi laittaa mitä vaan! 🙂

En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun ajattelenkin sanaa makkaraperunat alkaa päässäni soimaan tuo Mansesterin biisi, jossa lauletaan Ullan grillistä ja makkaraperunoista… #vainTamperejutut 😀 Hei, nyt kuulkaa vielä vähän kirjoitushommia. Maanantaina ilmestyy uusin Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus ja ennakkovaroituksena; ottakaa aikaa ja mukava asento. Tuo on taas pitkä kuin nälkävuosi, mutta toivottavasti antoisalla tavalla!

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 27. toukokuun 2020

Tervetuloa kesä – terassi on kalustettu!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veke.fi kanssa.


 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA IHANAT!

Olinkin jo unohtanut, millaista on istua hämärtyvässä alkukesän illassa omalla terassilla. Upottavan sohvan syleilyssä. Lintujen sirkuttaessa taustalla ja oranssin auringon kuultaessa maiseman. Orastavia istutuksiani katsellen. Vehreästä ja lämpimästä kesästä haaveillen.

Nyt se on kuulkaa vihdosta viimein valmis. Tai ei ehkä koskaan valmis, mutta ainakin rutkasti viihtyisämpi sisustettuna kuin aiemmin. Terassimme ehti olla kaksi vuotta pääosin läpikulkupaikkana ja varastona. Kyllä siellä grillattiin ja ruokailtiinkin välillä. Ilta-auringossa ja usein selkä kaaokseen päin.

Ero entiseen on huima. Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa meillä on nyt iso kulmasohva, johon saa halutessaan tehtyä divaanin pöydästä, joka muuttuu käden käänteessä rahiksi. Vanhan talon henkeen sopivampi polyrottinkinen ruokailuryhmä, jonka tuolit kutsuvat istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Mahdollisuus saada terassista vielä kodikkaampi kukkaistutusten ja tekstiilien avulla.

Terassimme suurin haaste sisustuksen suhteen on sen koko. Terassilla on kokoa noin 70 neliötä. Silloin kun sen rakensimme mietimme kaikkia ihania mahdollisuuksia, joita iso terassi antaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, vähemmälläkin olisimme pärjänneet. Mutta nyt kalustettuna, tykkään ihan mahdottomasti ajatuksesta, että ruokailulle on oma tilansa ja sohvalötköttelylle omansa. Silti ne ovat niin lähellä toisiaan, että keskustelu onnistuu ruokailijoiden ja sohvapötköttelijöiden välillä.

Veken laajaa puutarhakalustevalikoimaa selaillessani sen jo tiesin; polyrottinki tulee olemaan meille paras vaihtoehto. Kodikaskin vaihtoehto vanhan omakotitalon pihaan. Niin ihanilta kuin vaaleat sohvanpäälliset ulkosohvissakin näyttävät, niin olen oppinut sen, että ellei koiraa ole opetettu pysymään pois sohvalta, niin kannattaa valita tummemmat sohvanpäälliset. Ja mikäs siinä, pääasia että tuo karvainen sylikoira saa nauttia perheen kanssa kesäilloista, eikö? 🙂

Polyrottinkisten sohvien valikoima on Veken verkkokaupassa laaja. Niin laaja, että harkitsin päätöksen kanssa pitkään. Toisaalta, hyvin harkittu kannatti, sillä emme voisi olla tyytyväisempiä ostamaamme Hillerstorp Madison -kulmasohvaan. Koska rakastamme sohvapötköttelyä, niin valitsimme siihen mukaan sohvapöydän, joka toimii tarvittaessa myös rahina. Näin sohvan toiseen päätyyn saa mukavan divaaniosan. Meidän nelihenkinen perhe mahtuu kerralla sohvalle oikein mainiosti. Karvakorva pitää huolen, että hänellekin löytyy paikka. Ainakin sylipaikka.

Mikäli jossain vaiheessa tulee tarvetta isommalle sohvaryhmälle, niin sohvaan on helppo ostaa lisäkappaleita. Tilaahan tuossa terassilla olisi vaikka isolle u-malliselle sohvalle.

Tykkään ajatuksesta, että polyrottinki on säänkestävä, huoltovapaa ja kestää vuodesta toiseen kauniina. Nuo sohvan muhkeat vettä hylkiväksi käsitellyt istuintyynyt ja pehmusteet takaavat sen, että sohvalla viihtyy pidempäänkin. En olisi ikinä uskonut, että ulkosohva voi olla yhtä mukava istua kuin sohvat sisällä. Tämä meidän Hillerstorp on! Illan hämyssä tekee vaikeaa lähteä sisätiloihin.

Alunperin meillä ei ollut tarkoitus uusia ruokailuryhmää, mutta koska vanha ruokapöytä saa uuden kodin heti rippijuhlien jälkeen, niin päädyimme ostamaan myös ruokailuryhmän. Veke.fi:ssä on kattava valikoima 6-8 hengen ruokailuryhmiä. Aiempi ruokapöytämme oli kahdeksalle hengelle mitoitettu, mutta eipä meitä kertaakaan tainnut kahdeksaa pöydän ääressä olla. Sen takia ajattelimme, että kuuden hengen ruokailuryhmä toimii meillä vallan mainiosti!

Siinä missä sohvan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, iskin silmäni välittömästi kauniiseen polyrottinkiseen Vila Orust -ruokailuryhmään. Jokin tuolien muotokielessä kiehtoi aivan valtavasti. Tuo kaareva selkänoja yhdistettynä vettähylkivään pehmustettuun istuimeen tekee sen, että ruokapöydän ääreltä ei halua nousta ylös. Kuten sohva, niin myös ruokailuryhmäkin oli just niin ihana luonnossa kuin kuvissakin. Ruokapöydän kuusi tuolia mahtuvat sen sivuille, mikä tekee sen, että molempiin päihin pöytää mahtuu tuolit. Näin ruokapöytä muuttuu hetkessä kahdeksan hengen pöydäksi. Pöytä on alumiinirunkoinen, mikä tekee siitä varsin kestävän.

Kun minulle soitettiin viime perjantaina toimitusajasta yllätyin. Justhan nimittäin olin tuotteet tilannut Veke.fi -verkkokaupasta ja nyt niitä jo oltaisiin tuomassa. Erittäin nopeaa toimintaa! Suomalainen perheyritys Veke Kaluste sijaitsee Ranualla, josta tuotteet saapuivat muutamassa arkipäivässä tänne Tampereelle.

Hieman aluksi jännitin, olinko valinnut sellaiset polyrottinkikalusteet, joiden polyrottingin sävyt menevät keskenään yhteen. Tuotteet kun valitsin kahdesta eri sarjasta. Mutta hei, huoleni oli turha –  nämä nimittäin mätsäävät täydellisesti.

Terassille jäi vielä tilaa auringonotolle sekä isoille istutusruukuille näyttävine kasveineen. Tuo monta vuotta sitten lahjaksi saamani auringonottotuoli alkaa olla parhaimmat päivänsä nähnyt. Seuraavana hankintalistalla onkin kaksi auringonottotuolia. En saa mielestäni kauniita polyrottinkisia Vila  Aurinkotuoleja, jotka sopisivat meidän olemassa oleviin kalusteisiin täydellisesti. Myöskään aurinkovarjoa ei kehtaa juurikaan pitää auki, sillä se on ajan saatossa kokenut kovia eikä pinttynyt lika enää lähde pois. Pitänee tehdä päätös nopeasti, sillä Veken verkkokaupassa on tällä hetkellä huimia tarjouksia puutarhakalusteista!

Terassi on parhaimmillaan kuin yksi lisähuone. Meille terassi toimittaa kesähuoneen virkaa. Kesäkuumalla sisätiloissa on liian lämmin. Elämä siirtyy ulos. Ja hei, mikäs sen sinne siirtyessä. Viihtyisästi kalustettu terassi houkuttelee puoleensa. Lämpimät kesäpäivät ja lempeän helteiset kesäillat – bring it on! Olemme valmiita. Vielä kun tuo omenapuu terassin vieressä puhkeaa kukkaan 

KESÄTERKUIN,

 


maanantai 25. toukokuun 2020

Itsestään huolehtimisen ABC

MOIKKAMOI!

Itsestään huolehtiminen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin pitäisi olla meidän kaikkien prioriteettilistan kärjessä. Se ei ole rakettitiedettä, ei todellakaan. Mulla tulee heti tsiljoona keinoa mieleen, mutta rajasin (joo hei hyvin rajattu, kun kolkutellaan taas yli tuhannessa sanassa) nämä päällimmäiset nyt aakkosmuotoon. Ihminen on kokonaisuus ja viime aikoina olen kiinnostunut holistisesta hyvinvointikäsityksestä. Siitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten yksi tapa sopii toiselle ja toinen ei. Sen takia itsetuntemus on tässäkin valttia, että tietää, mitkä ovat just niitä mulle sopivimpia keinoja.

Avantouinti. En tiedä, miksi tämä tuli ekana mieleeni. Sillä olen käynyt elämäni aikana valehtelematta alle kymmenen kertaa avantouimassa 🙂  Mutta se on mun tämän vuoden bucket listalla. Heti vuoden lopussa otan säännölliset kerran viikkoon tapahtuvat avantouinnit (saunasta) ohjelmistoon. Muistan kerran avantouintireissulla olleeni aivan zombie, kiitos niskajumien. Silloin nuo jumit jäivät avantoon ja olo oli euforinen.

Be kind. Itsellesi ja muille. Mä huomaan, että olemalla muille ystävällinen ruokkii mun hyvää oloa. Saan siitä niin paljon hyvää mieltä. Pienet hyvät teot toisille eivät ole koskaan huono juttu myöskään. Ystävällisyys ja hyvät teot – siinä yksi salaisuus itsensä rakastamiseen!

Core. Kolmisen vuotta sitten, kun sain pitkittyneiden selkäkipujen takia otettujen rtg-kuvien jälkeen lääkäriltä tuomion, että en saisi enää koskaan juosta, mun maailmani musertui. Juoksu oli niin tärkeä hyvinvoinnilleni. Onneksi kävin toisella lääkärillä ja fyssarilla, jotka olivat sitä mieltä, että kunhan core on kunnossa, niin voin juosta.

D-vitamiini. Ja muutkin vitamiinit ovat tärkeitä. Ihan jo jaksamisenkin kannalta. Meidän pitkä ja pimeä talvi syö vahvempaakin naista tai miestä. Monipuolinen ruokavalio ja purkista niiden vitamiinien nauttiminen, joita ei ravinnosta saa, tekee ihmeitä.

Elä hetkessä. Nauti tästä hetkestä. Elämä kuluu niin hurjaa vauhtia, että en näe ainuttakaan syytä, miksi en eläisi hetkessä ja nauttisi siitä. Ei se poissulje tulevaisuuden unelmoinnin mahdollisuutta, vaan päinvastoin. Hetkessä eläminen toimii itselleni tietynlaisena buusterina tulevaisuuden suunnitelmille. Tämän hetken tiedostaminen ruokkii halua kokea vielä enemmän.

Friends. Ihmissuhteiden merkitys hyvinvoinnille on kiistaton. Vaikkei aina voisi olla fyysisesti läsnä, niin kuinka hyvää tekeekään kysellä kuulumisia puhelinsoitolla tai whatsupilla? Mun yksi bestis asuu USAn länsirannikolla ja joka kerta, kun sieltä tulee viesti, niin huomaan hymyni ulottuvan korviin. Ei maapallo ole liian suuri ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.

Gua sha -lasta. Ostin viime kesänä Katja Kokon kasvoille tarkoitetun gua sha -lastan ja tiedättekö, että olin näkevinäni muutoksen kasvojeni ilmeessä jo parin kerran jälkeen. Talvella lastailu unohtui, mutta nyt olen ottanut sen uudelleen käyttöön. Tekee niin hyvää! Tuo oma pieni aamurutiinini muutaman minuutin ajan on yleensä aamun eka meditaatiohetkeni myös!

Hiit -treeni. Mä uskon kunnon hikitreenin tuottaman endorfiinin positiiviseen vaikutukseen. Se mikä toimii jollain ei välttämättä toimi kaikilla. Mulle hiit-treeni (sopivassa määrin) on yksi itseni rakastamisen keinoista.

Itsemyötätunto. Parasta itsensä rakastamisen harjoittamista on harjoittaa itsemyötätuntoa. Miksemme olisi itseämme kohtaan yhtä lempeitä kuin muita ihmisiä kohtaan? Miksemme antaisi itsellemme anteeksi sen sijaan, että ruoskisimme itseämme koko ajan parempaan ja parempaan suoritukseen?

Juhlista saavutuksia. Oli ne sitten pieniä tai isoja, niin muista heittää ainakin virtuaalisesti kannat kattoon ja tuuleta. Sä olet sen ansainnut! Jotkut juhlistavat jopa epäonnistumisiakin, sillä ilman epäonnistuimisia emme oppisi, eikös?

Kirjat. Rakastan niin äänikirjoja kuin kirjojakin. Itse pääsen paremmin rentoutumaan kirjan kanssa, sillä siinä tuo kirjan tuntemus käsissä ja tuoksu sivujen välissä tekee niin paljon. Silti tätä nykyä tulee kuunneltua enemmän äänikirjoja. Mulla on mökillä ihanat Pancolit kirjoina ja ne ajattelin tänä vuonna lukaista uudelleen läpi.

Luonto. Tämä ei tarvitse sanoja, mutta tänä aamuna, kun kävin koiran kanssa metsälenkillä mietin, että kuinka paljon se voimaannuttaa, kun käy luonnossa heti aamusta. Aamukaste tuoksui ihanalle ja tuulikaan ei ollut kylmä.

Meditointi. Tiedän tiedän, tästä olen jauhanut viime aikoina paljonkin. Mutta kun se on niin ihanaa ja rauhoittavaa kaiken härdellin keskellä. Jos ette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen!

Negatiivisuus. Anna sijaa myös epämiellyttäville tunteille ja ajatuksille, mutta siirrä ne hellästi takavasemmalle käsiteltyäsi ne. Myönteistä elämänasennetta voi harjoittaa ja sitä kannattaa harjoittaa – se tekee hyvinvoinnillesi ihmeitä!

O’ou…tuliko mokattua? Ei se haittaa, muutkin mokaa. Aika usein pelkäämme mokaavamme. Itselleen kun osaa nauraa niin siitäkin selvitään. Ei elämää kannata ottaa liian vakavasti!

Puutarhanhoito. On todettu, että sormien multaan upottaminen on mieltä rauhoittavaa. Mä olen saanut tästä kokemusta vasta parin vuoden ajan, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin tulla töistä kotiin, vaihtaa kotivaatteet ja heittää ruusukuvioiset puutarhahanskat vähäksi aikaa käteen. P-kirjaimesta olisi keksinyt vaikka kuinka monta asiaa…pilates, positiivisuus jne.

Quality time.  Niin oman itsensä kanssa, ihan hissuksiin kuin sen puolison tai ystävien kanssa. Olenkin kertonut opetelleeni nauttimaan omasta seurastani vasta lasten saamisen jälkeen. Siihen asti tuli laskettua minuutteja siihen kuin mies/lapset palaa kotiin. Nykyään ei tuota lainkaan ongelmia viettää aikaa itsekseen. Kaipaan sitä yllättävän usein.

Riitän tällaisena kuin olen. Me ollaan kaikki just ihania omina itsenämme. Kenenkään ei pitäisi edes kyseenalaistaa sitä. Nykyajan meininki on hurjaa, sillä osaltaanhan some saa monet meistä tuntemaan riittämättömyyttä. Mutta muistetaanhan, että kenenkään elämä ei ole kiiltokuvaelämää todellisuudessa.

Syöminen. Monipuolinen, ravintorikas ruoka on mun elämäni sulostuttaja. Siinä missä nautin myös aina silloin tällöin epäterveellisistäkin herkuista. Vain mä itse päätän mitä suustani alas laitan. Ja kyllä se vain niin on, että olen mitä syön. (toim. huom. tällä hetkellä käsi hamuaa nacho-pussia ja hummusdippiä…pitänee kohta tehdä iltaruokaa ;)).

Terveystarkastukset. Olen yleensä ollut se potilas, joka menee vasta pää kainalossa lääkäriin. Onneksi töiden kautta meillä on kolmen vuoden välein terveystarkastukset verikokeineen päivineen.

Uni. Iän myötä sitä haluaa helliä itseään hyvillä yöunilla. Hyvien yöunien merkitys korostuu entisestään. Itse tarvitsen tällä hetkellä vähintään 7-8 tuntia unta ja keskimäärin sen verran yössä tuleekin nukuttua.

Venyttely. Mikä siinä onkaan, että venyttely aina jää. Venyttelen sitten illalla. Juu, näin on! 😀 Harvemmin muistan venytellä ”sit illalla”. Sen takia olen ottanut tavaksi venytellä heti esimerkiksi juoksulenkin jälkeen. Joskus omistan yhden illan venyttelylle ja venyttelen pitkin iltaa telkkarin äärellä.

Water. Vesi vanhin voitehista. Pitää ihon kirkkaana, puhtaana ja raikkaana. Sisäisesti nautin noin kahdesta kolmeen litraan vettä päivässä. Joskus join aamuisin sitruunavettä, mutta se jäi. Nyt juon tyhjään vatsaan ison lasillisen ilman sitruunaa. Työpöydällä mulla on puolen litran vesilasi, jota täytän päivän mittaan.

X-hypyt. Ja hassuttelu. Mä pompin lasten kanssa usein trampalla. Tehdään vuorotellen x-hyppyjä ja he, ketkä osaavat heittävät voltteja. Elämän yksi ihanuus on se, että osaa välillä taantua sinne jonnekin lapsuusajan huolettomuuteen. Nauttia siitä ja olla hyvillä mielin vähän hassu.

Yin-jooga. Löysin yin-joogan ihanuuden vasta viime vuonna. Olen luonnostani todella kankea, joten sen lisäksi että yin-jooga ravitsee sielua, ravitsee se myös sidekudoksia, lihaksia ja ihan jokaista soluani.

Zen. Elämässä välillä tyrskyää ja myrskyää. Mikäli itseään lietsoo kauhuskenaarioilla, joutuu helposti entistä enemmän solmuun. Koska me emme tiedä tulevasta, emmekä voi elää menneisyyttä uudelleen, niin myrskyn silmässä keskityn usein ajattelemaan vain sitä hetkeä. Olemaan aivan zen ja rauhoittamaan itseäni lukuisin eri keinoin. Hengitys nyt ensimmäisenä keinona.

Åbo. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta pieni irtiotto tekee hyvää. Vaikka en niinkään laivaihmisiä ollut joskus muinoin, niin nykyään tykkään käydä laivalla. Kotihiirelle riittää ihan 24 tunnin risteily. Pieni maisemanvaihdos auttaa aina.

Ö-mappi – mappi öö. Jotkut asiat on syytä mapittaa mappi ööhön oman jaksamisen vuoksi. Ihmiset antavat nykypäivänä oman pahan olonsa helposti näkyä ja kuulua. Usein se navigoituu ihan väärään osoitteeseen. Mä olen oppinut vuosien varrella ottamaan ö-mapin käyttöön, silloin kuin sille on tarve. Harvoin tulee mapitettavia, mutta esimerkkinä nyt yksi kommentti (kiitos siitä), jonka sain eiliseen postaukseen hyvinkin tutusta osoitteesta.  Ei, meidän lapsista ei tule uusavuttomia, vaikka voileivän silloin tällöin voitelenkin ja kiitos, mun ja punapartasängen suhde voi hyvin, vaikka sen julkisesti sanonkin ääneen 😀 Joskus tietyt asiat osuu joitain ihmisiä arkaan paikkaan. Vastapalloon voi tulla välillä, mutta jos ei se vastapallotus ole rakentavasti tehty, niin sitä varten on mappi ö. Joka muuten meni just kiinni 😉

Äänetön. Puhelin on välillä hyvä laittaa äänettömälle. Mä laitan puhelimen viimeistään ysin aikaan illalla äänettömälle, mutta usein myös silloin kun meditoin tai keskityn kirjoittamiseen. Välillä on hyvä olla offline!

Hei, tällaisia maanantai-iltaan! Oliko siellä tuttuja juttuja teille, millä pidätte itsestänne huolta? Nyt se iltaruoka tulille ja sitten on vielä pakko päästä vähän pihalle. Kesäkesäkesä – mikä oliskaan ihanampaa aikaa panostaa omaan hyvinvointiin?

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 24. toukokuun 2020

Kyllähän se vähän koville ottaa ♥

HEIPPAHEI SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut rentouttava viikonloppu! Niin kuin monen seuraajan kanssa olemme jutelleet – kesä on vihdoin tullut ja voi pojat, miten hyvältä se tuntuukin. Kyllä se kesä on täällä, vaikka tänään ei ainakaan täällä Tampereen suunnalla ihan samoihin lämpölukemiin päästy kuin eilen. Eihän se kesäkään koko ajan voi yhtä nousukiitoa olla. Siihen kuuluu myös niitä päiviä, kun pilvet peittävät auringon. Eikä se silti tarkoita sitä, että kesä olisi kadonnut minnekään.

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä. Hieman erilainen sellainen. Nimittäin vietimme viikonlopun kaksistamme mökillä miehen kanssa. Siitä taitaa olla jo reilu viisi vuotta, kun ollaan viimeksi oltu kaksin jossain ilman lapsia enemmän kuin yksi yö. Onni on se, että viihdymme toistemme seurassa. Että olemme pitäneet meidän välisestä suhteesta huolta, samalla kun lapset ovat kasvaneet kohti itsenäisempiä aikoja. Jos ei näin olisi ollut, voisimme olla nyt aika hukassa. Saunan lauteilta ei kenteis kuuluisi puheensorinaa ja kikatusta. Aamupalapöydässä ei luettaisi samaa lehteä.

Vaikka rakastin viettää aikaa kaksin mökillä tuon mun parhaan ystävän kanssa, niin kyllähän se välillä vähän koville otti. En ole koskaan ollut hyvä lapsista erossa olemisessa. Karuimmalla tavalla se tuntuu siltä, kun toinen jalka tai käsi olisi katkaistu irti. Tiedättekö, ikään kuin joku suuri osa minua puuttuisi. Monesti olen miettinyt, että onko mussa jotain vikaa ajatellessani näin. Vuosien saatossa olen kuitenkin tullut tulokseen, että ehkä on parempi tuntea syvästi äitiydessäkin kuin olla tuntematta mitään. Se on normaalia olla lapsissaan kiinni. Mutta yhtä normaalia on myös antaa luonnollisesti napanuoran venyä, kun on sen aika.

Perjantai-iltana olimme vähän molemmat miehen kanssa hukassa. Purin kauppakassit ja mies lämmitti saunaa sekä paljua. Mitä meidän kuuluu tehdä? Voikohan scrabblea pelata kaksin? Pitäisikö mennä jo nukkumaan? Lauantaina tunne tasoittui ja ai hitsi vie, että tuntui kivalta köllötellä auringossa ja höpötellä aikuisten juttuja. Tehdä ruokaa ja ylipäätään just niitä asioita, mitä haluttiin. Vaikka meidän tytöt aika itsenäisiä ovatkin, niin aika usein kuulen ”Äiiitiiii, viittisitkö…?” Nyt ei äitiä huudeltu paikan päällä tekemään voikkuleipää ja kaakaota. Valkaisemaan lenkkareitten nauhoja tai ihan muuten vaan. Puhelin kyllä soi sitäkin tiuhempaan ja se tuntui hyvälle.

Väistämättä tämän tästä mieleeni tuli Maarit Hurmerinnan kauniin kappaleen sanat, jossa todetaan pienokaisten olevan lainaa vain. Niinhän ne ovat. Halusimme tai emme

Mutta nyt ollaan kotona, lenkkarin nauhat on kloritessa valkaistumassa ja äiti on läsnä voitelemaan voikkuleipää ja tekemään kaakaota. Ainut vain, että nuo lainakappaleet katosivat molemmat omille teilleen 😀 Ehkä mäkin sitten hilpaisen tästä hyvillä mielin iltapilatekseen. Haikeaa, mutta silti jollain tavalla kutkuttavaa. Ikään kuin toinen jalka olisi jo tuon uuden elämänvaiheen tuolla puolen vilkuilemassa, mitä siellä onkaan odotettavissa. Kyllähän lasten kasvaminen tietynlaista vapautta elämään tuo. Toki aika ajoin varmastikin paljon huolta ja luottamuksen punnitsemista. Mutta niin kauan kuin ne soittavat mulle muutaman kerran tunnissa kysyäkseen, missä vesi-ilmapallot ovat tai voivatko tehdä nutellaquesadilloja, niin en olisi huolissani

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


perjantai 22. toukokuun 2020

Hetki, johon ei juuri sanoja kaivata ♥

Laskeva, mutta vielä lämmittävä aurinko. Joutsenen laulu ja ohi kiitävän kalastusveneen moottorin putputus. Pläkityyni järvi. Ulkotulen rätisevät puut. Puusaunan tuoksu, joka kantautui saaren toiselta puolen. Saaressa on saunapäivä joka päivä.

Pikkuisen iltapalaa ja uusin juorulehti. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkosohvalla. Villasukat jaloissa vierekkäin. Maailmassa kaikki niin hyvin. Ainakin täällä mökkikuplassa.

Yksi tontiltaan karannut egoltaan iso, mutta kooltaan pieni karvainen kaveri. Räksytys kymmenen kertaa isommalle viilipyttykoiralle tuloksetta. Häntä koipien välissä varvikkoa pitkin omalle tontille kieli pitkällä juokseva kesäillan ilo. Nyt jaloissa umpiväsyneenä jo yöunillaan pian sänkyyn kannettava kaveri.

Kesän ensimmäinen ilta ei sanoja enempää kaipaa. Saatiin lupaus tulevista lämpimistä illoista, kun aurinko kultaa maiseman. Kun illalla meikit pestessään huomaa auringon saaneen pisamat esiin. Kun huomaa, ettei ole muistanut katsoa peilistä koko päivänä. Kun hymähtää sille mörökölliminälleen peilissä ja päättää, että näitä tällaisia iltoja tulee vielä paljon lisää

IHANAA KESÄN EKAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,