tiistai 17. syyskuu 2019

Elämä on täynnä valintoja

CIAO!

Instagramissa kerroinkin, kuinka tämä aamu poikkesi muista; heräsin ihan ilman herätyskelloa 05.37. Virkeänä kuin käki. Siinä silmiäni availlessani mietin, että kello on varmaan jotain kolme. Niin oli pimeää. Päätin, että jos se tosiaankin on kolme, niin en nouse ylös, mutta kaikki viiden jälkeiset ajat tarkoittavat sitä, että on aamu. Ja niinhän se aamu jo tuohon aikaan olikin!

Olotila kertoi paremmin kuin tuo ranteesta unia mittaava kello olotilastani, mutta kellon lukemat tukivat omaa olotilaani; keskeytyksetöntä unta tuli 7h52mins, josta syvää unta 3h14mins. Unenlaatukin oli pitkästä aikaa yli 85%. Yleensä viikolla kellotan noin 70% lukemia.

Kuten mulla on tapana analysoida asioita, niin sitä tein tänä aamunakin. Mikä siivitti hyviin yöuniin ja poikkeuksellisen virkeään olotilaan tiistaiaamuna (yleensä tiistaiaamut ovat mulle epämiellyttävimpiä)? Oliko se melko raskas treeni eilen illalla vai se, että oltiin tultu treenin jälkeisestä saunasta jo kello kuuden maissa. Jos mulla kova treeni menee liian myöhään, niin unensaanti kärsii. Mikä merkitys oli sillä, että vaihdettiin sängyt toisinpäin ja siinä hötäkässä vaihdoin myös lakanat. Äänikirjaa en kuunnellut illalla, vaan tartuin (koulu)kirjaan. Tuo tunneälykkyydestä kertova kirja vei mukanaan, mutta oli omiaan myös nukuttamaan aikaisin.

Kuten olen todennut tsiljoonatriljoona kertaa aiemminkin, niin olen sitä mieltä, että vain me itse pystymme vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme. Ainakin mitä tulee uneen, liikuntaan ja ravintoon. Mutta vahvasti myös muihin hyvinvointia tukeviin elämän osa-alueisiin eli esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ja asenteeseemme. Siihen, miten suhtaudumme elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Miten osaamme ottaa elämästä kaiken irti meille parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Elämä on valintoja täynnä ja liki jokaisessa hetkessä päivän mittaan tulee tehtyä valinta. Välillä huono sellainen, mutta kun harjoittelee hyvien valintojen tekemistä, niin ne alkavat tulemaan selkärangasta. Sen sijaan, että olisin valinnut eilen illalla kännykän käteen sängyssä ja uppoutunut yhteen hömppäsarjaan, jota en malta jättää yhteen jaksoon, valitsin lukea. Sen sijaan, että olisin pessyt pyykkiä yömyöhään, päätin siirtää pyykkitalkoot tälle illalle ja olla sängyssä jo klo 21.37 rauhoittumassa yöunille.

Olen huomannut, että iän myötä huonojen valintojen merkitys korostuu. Konkreettisimmin silmäpusseina ja pinnan herkistymisenä. Turvonneena olona ja vihoittelevana si-nivelenä. Uni on itselleni elinehto jaksamisen kannalta, mutta niin on myös ruokavaliokin. Rakastan herkutella enkä vähiten terveellisillä herkuilla. Mutta myös välillä oikein mässyherkuilla. Olen valinnut sen tien, että en soimaa itseäni mässyherkuttelun jälkeen. En rankaise itseäni, vaan ohjaan itseni lempeästi takaisin oikeille urille. Oikeastaan enää ei tarvitse edes ohjailla, kroppa kertoo mitä se tarvitsee.

Olen valinnut pitää itsestäni huolta myös liikkumalla monipuolisesti. En joka päivä, mutta neljä-viisi kertaa viikossa. Sekin on sellainen valinta, joka jokaisen kannattaisi edes joskus kokeilumielessä tehdä. Koska ne, jotka väittävät vihaavansa liikuntaa taitavat vihata loppujen lopuksi epämukavuusalueelle menoa. Ovat antaneet periksi, ennen kuin ovat antaneet liikunnalle mahdollisuuden. Get comfortable with being uncomfortable -sanonta kuvaa mun mielestä sitä, mitä jokaisen meidän pitäisi nykypäivä oppia. Elämä ei ole koko ajan helppoa, eikä sen sitä kuulu ollakaan. Ne kipukohdat toimivat parhaimmillaan kaikista kasvattavimpina paikkoina. Kuten se ensimmäinen juoksulenkki, kun oksennuksen maku suussa posket punaisena huohottaen rojahtaa eteisen lattialle ja päättää, että ei ole mun juttu. Kunnes toistaa tätä muutaman kerran ja huomaa, että se on parasta, mitä itselleen ja hyvinvoinnilleen voi tehdä.

Elämä on myös jatkuvaa oppimista ja opettelua. Itsensä kanssa toimeentulemista ja ennen kaikkea itsensä rakastamista. Just sellaisena kuin on. Hyvin levänneenä sekin on niin kovin helppoa. Muista tehdä valintoja, jotka ovat just sun hyvinvoinnin kannalta niitä tärkeimpiä – kukaan muu ei tee niitä sun puolesta 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 16. syyskuu 2019

Hehkutatko asioita? Hyvä niin, teet itsellesi palveluksen.

MOIKKA IHANAT!

Me ollaan teidän kanssa juteltu siitä, että lausahdus ”Ihanaa” toistuu sanavarastossani usein. Mutta tiedättekö, että nyt positiivisen psykologian opintojen myötä olen oppinut, että tuolla asioiden ”hehkuttamisella” tai tietynlaisella positiivisella vaalimisella on suora yhteys onnellisuuteeni ja hyvinvointiini. Siihen, minkä ansiosta olen alkanut kukoistaa. Olen siis tietämättäni tehnyt itselleni hyvää toteamalla asioiden olevan ”niin ihania”!

Muistan vaalineeni ja hehkuttaneeni tiettyjä hetkiä jo ihan nuoresta pitäen. Monesti odotin teini-iässä tulevaa sunnuntaita kuin kuuta nousevaa. Kun saisin olla koko päivän pyjamassa ja katsoa omasta telkkarista pinkiksi maalaamassani huoneessa Friendsit ja Beverly Hills 90210. Samalla, kun äiskä kolistelisi alhaalla keittiössä. Hehkutin tuota etukäteen viikolla omassa pienessä mielessäni. Sitä hetkeä, mihin suloinen sunnuntai tuossa iässä kulminoitui. Sen lisäksi hehkutin tuota mielessäni jälkikäteenkin. Asioiden fiilistely tai nautiskelu on oiva keino saada aikaan positiivisia tuntemuksia kehossa.

On tieteellisesti todistettu, että positiivinen ajattelutapa ja positiiviset kokemukset ruokkivat onnellisuutta ja sitä kautta hyvinvointia. Sen ymmärtäminen, että niitä ihan pikkuisia juttuja varsinkin kannattaa mielessään hehkuttaa ja vaalia, on kullanarvoista. ”Ei mulla oikeen ole mitään, mitä fiilistellä tai hehkuttaa?” Jos ajattelet näin, niin mietipä toinen kerta. Avasiko joku sulle tänään oven? Avasitko sinä jollekin oven tai muuten autoit vierasta henkilöä? Ihan varmasti meillä kaikilla on asioita, joita voi hyvällä muistella. Tai etukäteen fiilistellä.

Itse saan hymyn huulille, kun mietin esimerkiksi mökkiviikonlopun telkkari-iltaa. Tunnen sen ihanan tunteen, joka lävitseni kulki, kun vedin peiton jaloille ja uppouduin nojatuoliin. Tällä hetkellä fiilistelen takasta kuuluvaa takkapuiden poksuntaa. Sitä pientä savun tuoksua, joka yhdistyy uunista tulevaan makaronilaatikon tuoksuun. Fiilistelen pienessä mielessäni jo iltaakin. Kun saan jomman kumman tytön viereeni nukkumaan ja saan kuunnella yöllä unituhinaa.

Asioiden hehkuttaminen saa poikkeuksetta suupieleni hymyyn. Hymyllä on suuri vaikutus onnellisuuteemme; se rentouttaa kasvojen lihakset ja lähettää aivoihin signaalin hyvästä olosta. Mitä useammin tätä yksinkertaista hyvän olon kaavaa (=hymy) toistaa, niin aivot oppivat muodostamaan kaavoja, joiden avulla voimme vielä paremmin. Hymyillessä muodostuu myös tärkeitä välittäjäaineita eli  dopamiineja, endorfiinejä ja serotoniineja, jotka rentouttavat, laskevat sykettä ja verenpainetta.

Kaikki ovat varmasti kuulleet kiitollisuuspäiväkirjasta onnellisuuden lisäämistapana, mutta siinä missä kiitollisuuspäiväkirja on tietyllä tapaa ainakin itselleni sellainen tietoinen prosessi, tulee hehkuttaminen selkärangasta. Se on ikäänkuin automatisoitu toiminto, jonka eteen en näe vaivaa tai jota en varta vasten ala tekemään. Usein uppoudun ajatuksiini fiilistelemään ja nautiskelemaan elämän pienistä jutuista. Kuten tässä yksi päivä uuniomenoista. Hei koska olette viimeksi tehneet uuniomppuja? Mulla siitä oli hurahtanut jo monta vuotta. Mutta tiedättekö, että parhaimmat hehkutukset saan sellaisista hetkistä, joissa on jotain nostalgista. Jotka juontavat juurensa lapsuusmuistoihin. Tuo rapea kauratäyte yhdistettynä kirpsakkaan omenaan ja pehmeään vaniljakastikkeeseen on juurikin tällainen muisto.

Paljon olette toivoneet postauksia liittyen positiivisen psykologian opiskeluun. Vaikka opiskelutaivalta on vasta käyty pieni pätkä, niin nyt jo on aiheesta monta postausluonnosta tekeillä. Tällä viikolla kumoan muun muassa sen väitteen, että positiivisuus on aina tekopirteyttä. Myöhemmin palataan myös sellaisiin aiheisiin kuin miksi onnellisuuden vaaliminen ei ole aina hyvästä tai mitkä ovat mun keinoni selviytyä isoista ja pienemmistäkin karikoista. Pysykäähän siis kuulolla! :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
MUISTAKAAHAN HEHKUTTAA – OIKEIN SISÄISESTI HYKERRELLÄ ♥

 

 


torstai 12. syyskuu 2019

Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

MOIKKAMOI TORSTAIHIN!

Hei kuulkaas, se on viimeisen Takaisin ruotuun -postauksen aika. Piti julkaista tämä jo aiemmin, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna kesän jälkeen en talouden suhteen saanut aikaiseksi ryhtiliikettä niin tehokkaasti kuin aiemmin. Ei ollut mistä ammentaa tekstiä. Vaikka tulomme ovat hyvää keskitasoa, täytyy sanoa että kesä aiheutti loven myös meidän talouteemme.

Oli Italian matkaa, oli suunnittelemattomia ruokaostoksia. Ex tempore kahvitteluja ja ulkoruokailuja. Pizzauunia ja Tobyn lääkärikuluja. Vaikka vaatteita olen viimeksi ostanut toukokuussa, niin näemmä siitä huolimatta pankkitilin saldo hupeni hälyyttävää tahtia. Yleensä, kun nuo vaatteiden suhteen tekemäni heräteostokset ovat olleet niitä, jotka ovat pankkitiliä ravisuttaneet.

Olen pitänyt, tai yrittänyt pitää kiinni sellaisesta hälytysrajasta pankkitilillä. Sen alle en anna tilin saldon mennä, muuta kuin hätätilanteissa. Tiedä häntä oliko kesä hätätilanne, mutta huomasin elokuun laskujen jälkeen, että tuo raja oli alittunut. Tuli kamala olo. Sellainen, että nyt kaikki kulut säppiin ja nopeasti.

Mitä tein asialle? Tilasin viikkokauppakassit kotiin toimitettuna ekan viikon ja that’s it. Kunnes todenteolla otin itseäni niskasta kiinni kolmisen viikkoa sitten. Vaikka en ollut vieläkään ostanut mitään suurempaa, niin tuntui, että taskut olivat täynnä reikiä. Tai sitten vain kaikki laskut kasaantuivat samalle kuulle.

Miten mä olen näiden kolmen viikon aikana laittanut talouttani retuperältä reilaan:

1. viikkomaitokauppaostokset

No tämä, kerta toisensa jälkeen tämä nousee teksteissäni esiin. Mutta meidän kohdalla olen huomannut, että jos emme tee kerran viikossa isompia maitokauppaostoksia, niin käymme joka päivä kaupassa. Ja jotenkin sinne hupenee helposti se pari-kolmekymppiä / päivä. Viikkomaitokauppaostokset kun saadaan noin joka toinen viikko satasella ja joka toinen viikko niihin huomaan kuluvan noin 150,00 euroa. Toki leipää, maitoa yms välillä joudutaan hakemaan, mutta muuten ollaan pidetty kiinni viikkomaitokauppaostoksista.

2. ruokailutapojen muutos

Arkiruoissa houkuttelee myös se tietynlainen kurinalaisuus, mitä tulee ruoan hintaan. Tänä syksynä on tullut tehtyä peruskotiruokaa, puuroja, hernaria (on muuten hyvää ja halpaa!) ja turvauduttua vanhaan kunnon perunaan. Hedelmistä ja kasviksista en suostu luopumaan, mutta kalleimmat lihat olen jättänyt kauppojen tiskille. Myös kaloista olen bongaillut tarjouksia. Se huono puoli viikkomaitokauppaostoksissa muuten on, että ei pysty hyödyntämään kauppojen viimeisen tunnin aletuotteita.

3. kirpparipöydän varaus

Siivosin vaatehuoneeni ja lapset tekivät saman. Siinä samalla siivosin myös työhuoneen isoa kaappia ja yhtäkkiä meillä oli neljä Ikean isoa kassillista ylimääräistä tavaraa. Nyt nuo (tai osa noista) on Kirpputori Tarinan pöytä nro 4:ssä. Tavoitteena ei ole saada hirmuisesti voittoa, vaan päästä eroon ylimääräisistä vaatteista ja tavaroista. Jokainen pennonen pöytävuokran päälle on toki plussaa.

4. budjetointi

Tein kuun alussa karkean laskelman tuloista ja menoista. Jätin tililleni hieman käyttörahaa ja siirsin laskujen maksun jälkeen loput säästötilille. Se summa, minkä jätin tilille, pitää kattaa ne pienet heräteostokset. Lähinnä leikkokukat ja jätskit. Budjetointi koski myös vaatteita, urheiluvälineitä ja kodintarvikkeita. Tiedän, että silloin tällöin tehty heräteostostelu tekee hyvää hetken aikaa, mutta aloin miettimään asiaa myös siltä kannalta, että mikä tuo mulle pitkäkestoista onnellisuutta.

Pitkäkestoista onnellisuutta tulee tuomaan tälle syksylle budjetoimani uudet paksummat kompressiojuoksuhousut sekä talvijuoksukauttakin ajatellen goretex juoksulenkkarit. Aiemmat olen juossut niin puhki, että niiden kantapääosasta on kangas kulunut sisäpuolelta. Mutta näidenkään aika ei ole vielä, eilen nimittäin lävähti postilaatikosta ensimmäinen maksu tuosta aloittamastani koulusta. Se tekee aikamoisen loven pankkitiliin (tai oikeastaan säästötiliin), mutta pitkällä tähtäyksellä on ihan varmasti kannattava investointi.

5. uudenlainen säästäminen

Otin käyttöön e-Possun, jossa saa itse määritellä summan, minkä haluaa kortilla maksamisen yhteydessä laittaa säästöön. Mä laitoin tuon viideksi euroksi, mutta ehkä lasken sen euroon. Toisaalta, Tallinnan reissulla tuli vingutettua kolmen päivän aikana korttia niin, että säästötilin saldo lisääntyi satasella. Vaikken Tallinnasta mitään ostanutkaan, niin ruokakaupat ja ravintolat pitivät huolen, että pienimmästäkin kulusta (esim. vajaan euron purkkapaketista) meni vitonen säästöön.

Ei nyt liity varsinaisesti kesän jälkeiseen taloudenhallintaan, mutta monen vuoden harkitsemisen jälkeen aloin rahastosäästäjäksi huhtikuussa. Laitoin Nordean kautta rahastoihin yhden isomman könttäsumman ja nyt sen jälkeen on joka kuukausi mennyt kohtuupieni summa. Kuitenkin sellainen summa, että huomaamattaan summa tulee kasvamaan vuosien varrella.

Vuosi takaperin vastaavassa vaiheessa mietin, että mitkä olisivat niitä turhia menoja, joista karsia. Silloin lopetin lehtitilaukseni. Tuntui, että kaikenmaailman sisustus-, ruoka- ja liikuntalehtiä tuli siihen tahtiin, etten ehtinyt kaikkia edes lukemaan. Lopulta osa noista päätyi lehtikeräykseen ilman, että olin edes lukenut niitä. Tällä hetkellä mulle tulee yksi ruokalehti ja yksi liikuntapainotteinen lehti.

Aina, kun mä mietin näitä säästämisjuttuja, kuulen omien vanhempieni ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” -sanonnan korvissani. Ja tiedättekö, että tuo pitää niin paikkansa. Vaikka tienaisi hyvin,niin silti sitä voi elää pankkitilin pohja häämöttäen ja luottokortti tapissa. Ellei tajua ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Itselleni puskurin pitäminen tuo turvallisuutta. Pitää olla hätävararahasto, josta ottaa yllättävän menon tullen.

Esimerkkinä nyt se, että meillä ei ollutkaan Tobylle vakuutusta, vaikka niin olin luullut. Selkänikamien kulumat, patellaluksaatiot ja nivelrikko ovat sellaisia harmillisia diagnooseja, jotka tietävät rahanmenoa. Jonain päivänä ehkä myös isomman leikkauksen /leikkauksien verran. Siinä tilanteessa en halua olla, että joudun kieltäytymään leikkauksesta, joka pelastaisi toisen mahdollisesti. Tai ainakin parantaisi elämänlaatua.

Tiedän, että joku siellä ajattelee, että on minulle kohtuutonta ns. hyvätuloisena puhua säästämisestä ja talouden ryhtiliikkeestä. Mutta tiedättekö, että kyllä mäkin joudun odottelemaan laskujen maksun  kanssa palkkapäivää. Ei se, että on omaisuutta aina välttämättä tarkoita sitä, että on (ylimääräistä) rahaa lojumassa pankkitilillä. Ja edelleen haluan korostaa sitä, että periaatteessa meillä terveillä ihmisillä on mahdollisuus Suomessa opiskella itsellemme hyvä koulutus, joka jossain määrin ainakin useilla aloilla on edellytys hyväpalkkaiseen työhön. Kova työnteko on se, jonka itse näen tuottavan hedelmää. 

Lapset ovat nyt siinä iässä, että kovin pohtivat tulevaisuuden ammattejaan. Olemme heille nätisti koittaneet sanoa, että mikäli haluvat matkustella ja pitää tietynlaista elämäntapaa yllä, niin fakta on se, että kouluja pitää käydä. Enkä lainkaan sano, että kaikista on siihen. Mutta aika pitkälti se on omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eihän se helppoa ollut itsellenikään suorittaa maisterintutkintoa vajaaseen neljään vuoteen ja olla töissä tuosta ajasta kokopäiväisesti puolisen vuotta.

Mutta välillä, saavuttaakseen elämässä jotain, on pakko tehdä myös niitä epämiellyttäviäkin juttuja. Asettaa hetkellisesti itsensä äärirajoille. Herätä aamulla kukonlaulun aikaan ja ottaa käteen markkinoinnin laadullisen tutkimuksen kirja ja lukea pari tuntia ennen töihin lähtöä.  Sellaista englantia, josta ymmärrät ehkä joka toisen sanan. Ajaa suoraan töistä tenttiin ja kaatua illalla sänkyyn rättipoikkipuhkiväsyneenä.

Hupsis, meinasi lähteä sivuraiteille koko keskustelu. Summa summarum: budjetointi, budjetointi, budjetointi. Sekä valintojen tekeminen ihan pienissäkin jutuissa. Mun täytyy nolona todeta, että vielä pari kolme vuotta sitten en tiennyt mitä maitolitra maksaa. Silloin ostelin kaupassa mitä sattui. Sangen ylpeä olen, että näin reilu nelikymppisenä olen oppinut kaupassakin vertailemaan hintoja ja saanut osin sen takia vihdosta viimein jonkinlaisen järjen tähän koko touhuun :)

Hei, olen muutaman kanssa jutellut tuosta ResQ -sovelluksesta. Kovasti kiehtoisi moinen. Onko teillä kokemuksia ResQ-sovelluksesta? Itseäni toki kiehtoo ruoan (varsinkin ravintolaruoan) edullisempi hinta, mutta lähinnä se, että voi vähentää tuon myötä hävikkiä. Tämän viikon ruoat on jo ostettu, mutta ennen ensi viikkoa täytyy tuohon tutustua!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Täältä löydätte kaikki Takaisin ruotuun -postaukset!